Miksi normaalipainoinen kaverini puhuu minulle koko ajan "ylipainostaan"?! Itse olen todella lihava

Myös minulla kaveri joka ei MISTÄÄN muusta puhukaan kun hirveistä jenkkiksistä, roikkuvista rinnoista, selluliitistä, läskistä, ihrasta. Hän on muistaakseni 176 cm pitkä ja painoa n. 70 kg. Mutta hän on jojo-laihduttaja, joskus pääsee alle 70 joskus on sitten yli.



Itse olen reilut 100 kg ja pituutta 165, tällänen vyöryvä lihapulla.



Kuitenkin noi jutut menee jo ohi korvien kun on kuullut niitä viimeiset 6 vuotta, enkä niitä niin itseeni ota, vaikka joskus tuntuukin että hohhoi, kuolisin että saisin tuollaisen kropan päiväksi.







VANHA lapsuudenkaveri taas, nähtiin uutena vuotena juhlissa 10 vuoden tauon jälkeen, hän yhtä hoikka kuin ennenkin, itselle tullut n. 30 kg lisää, ja ensimmäinen mitä hän sanoo kun menin kysymään mitä kuuluu; VOI KUULE KU MÄ OON LIHONU IHAN HIRVEESTI.



Siinä vaiheessa saatoin vaan ajatella että ei toikaa oo muuttunu YHTÄÄN.

Älkääkä aina yrittäkö löytää ihan viattomista lauseita piilovittuilua

Vaan heistä itsestään. Itse olin 20 -30-vuotiaana ihan alamaissa, jos painoin 5kg enemmän kuin olisin halunnut. Nyt kun on 20 kiloa liikaa ei enää niin paljon purista.

Eräs alipainoinen ystäväni puhuu aina siitä miten on niin lihonnut ja vaatekaappi menee TAAS uusiksi kun ei mahdu vanhoihin. Tosiasiassa hän ei ole lihonnut grammaakaan. Täytyy sanoa, että koen tuon piilovittuiluna. Varsinkin kun tiedän, että hän vihaa läskejä.



Olen yrittänyt ajatella, että hänen päässään se vika on jos jatkuvasti pitää vatvoa olemattomia lihomisiaan.

siltä ystävältä. Hänellä varmasti on oikeasti todella huono itse tunto, jota sitten tekee hyvää pönkittää sillä, kun huomaa, kuinka hänen sanansa suhun sattuu. Näin hän kokee olevansa edes jossain hyvä: onpahan laihempi ja sinä siitä hänelle kateellinen.



Joo, mulla kans yksi ex.ystävä, joka tuolla tavoin kaikessa mahdollisessa nosti itseään ylöspäin yli muiden. Siksipä onkin ex-ystävä. Yhdesti olin paikalla, kun hän kauhisteli ylipainoiselle raskaana olevalle toiselle ystävälleen omia läskejään ja suunnitteli laihdutusta, vaikka siis on itse lähes anorektikko. Se oli kyllä todella törkeää. Ja näki, kuinka toinen siitä loukkaantui. Ja tämä itse itserakkaus suunnilleen pörhisti rintaansa ja heitti lisää vettä myllyyn sitä mukaa, kun näki, kuinka ikävältä se siitä kolmannesta tuntui.

en itse ole mikään megaläski, mutta vähäsen ylipainoinen ja todellakin kärsin kiloistani. ei toisen enemmän läskiys omaa oloani yhtään helpota. puhun kyllä ongelmastani melko avoimesti ja jos jotain läskiä se loukkaa, niin voi voi.

vituttaa vaan tosiaan sekin, että väitetään normaaliksi, vaikka kiloja on aivan liikaa. liekö sit tosiläskeillä todellisuudentaju hukassa.

ehkä MUN pitäis loukkaantua, jos mun ongelmaani vähätellään.

(olin hoikempi kuin hän)

Hänelle ei voinut puhua juuri mistään koska hänellä oli omasta mielestään kaikki huonosti eli hän siis loukkaantui kaikesta mikä minulla oli "paremmin"

Aivan helvetin raskasta miettiä koko ajan mistä voi puhua ettei toinen pahoita mieltään.

Oululaiset nimittäin vittuilevat tuolla tyylillä tosi paljon

Oululaiset nimittäin vittuilevat tuolla tyylillä tosi paljon

Eipä sillä, itselläni on ylipainoa. Kilot häiritsevät minua. Arvatkaa ottaako päähän jos mainitsenkaan että haluaisin ne kilot pois, niin joku ehkä vähän pulleampi tulee ilkkumaan että mitä MINÄ valitan kun hänellä on enemmän läskiä.

No öhöm, puhuin omista liikakiloistani, en sinun.

Ja sitten kaikki selittää että no ku ei sussa näy ne kilot. Ei ehkä joo näy, mutta minua se häiritsee koska tiedän painaneeni 62 kiloa, kun taas nyt 73kg. Että kyllä, tunnen ne kilot itsessäni vaikka teidän silmät eivät sitä havaitse.

Mun anoppi puhuu koko ajan kiloistaan ja on kyllä normaalipainoinen. Minulla on viimeisen lapsen jäljiltä melkein 10 kiloo ylimääräistä. En saa niitä mitenkään häviämään, siltä tuntuu. Koitan taas laihduttaa, mutta tunnen itseni niin läskiksi!



Olisi niin ihanaa, kun kukaan ei puhuisi olemattomista läskeistään!

Olen juuri tuollainen kuin ap:n kaveri, 174cm pitkä ja painan 64 kg ja mielestäni siinä on noin 5-6 kiloa liikaa. Minä huomaan ne kilot, ne ärsyttävät minua.

Jotenkin ajattelen, että jos joku on niin tajuttoman lihava, esim kokoa 44 tai siitä ylöspäin, niin silloin on niiden kilojensa kanssa sinut. Minusta sillä todellisella laihduttamisella on virkaa vasta sittten, kun laihdutetaan pois niitä "vihonviimeisiä" liikakiloja.

Eli minulle laihduttamisessa on kyse jostain alle 10 kilosta, joka puuttuu siitä ihannekropasta.

Ajattelen, että jos joku on kymmeniä kiloja liian lihava, hän ei välitä siitä miltä näyttää, eikä laihduttaminen häntä kiinnosta, joten voi aivan hyvin puhua liikakiloista sellaisen kanssa.

ja erotan kyllä helposti jos jutellaan painosta, että kuka vilpittömästi puhuu itsestään ja kuka hakee piilov*ttuilu-merkitystä. Näille vinoilijoille, jotka selvästi haluavat viitata mun kokoon, olen sanonut ihan suoraan että onneks mulla ei ole noin rankkaa vaikka sentään jokunen kilo keskustelun avaajaa enemmän. Siihen sitten tulee usein vastaus että miten niin "rankkaa" ja kun sanon että ei olis kiva jos noin paljon joutuis miettimään painoa ja ulkonäköä ja kitudiettejä ja ties mitä. Siihen ne vetää terveyskortin, johon taas innostun keskustelemaan, sillä itsekin liikun paljon ja aika pian niissä keskusteluissa käy ilmi, että olen käytännössä mennen-tullen parempikuntoinen kuin useimmat parinkilon ikuispudottajat. Siitä sitten pääsenkin kertomaan terveellisestä ruuasta ja sen merkityksestä liikuntaan (niin lenkkikuntoon, uintiin kuin salituloksiinkin). Syön todella terveellisesti, en herkuttele, mutta syön vaan aika aivan liian isoja määriä ja tiedän että sillä hoidan stressiä ja tiedän stressin syynkin ja sen että parin vuoden päästä tilanne on jo toinen, mutta näitä stressisellityksiä en käy selittelemään, en ole selitystä velkaa kenellekään kokoni tähden.

Sitten kuspääkamu ottaa "rikoo on riskillä ruma"-kortin että onko mun vaikee löytää liikuntavaatteita, johon sanon ihan suoraan että on, tosi vaikeeta. Että eikö ole siihen nähden ihan hieno juttu että kunto on korkeella, vaikka liikuntavehkeitäkään ei ole rekit pullollaan valittavaksi asti ja silti jotkut hoikat on ihan vaan laihoja läskejä vailla kuntoa, vailla lihaksia, vaikka ei ainakaan treenikamppeista pitäs olla kiinni.



Näitä keskusteluja on parin ihmisen kans rullattu about tätä rataa jokusen kerran. Sen se vaikuttaa että en vapaaehtoisesti heidän seuraansa hakeudu. Ei sillä että paino olisi se herkkä kohta, vaan sillä että tahallinen epäkohteliaisuus on loukkaavaa. Sama jos ottaisivat joka kerta puheeksi vaikkapa sen miten eivät tykkää tietyn värisistä hiuksista ja viittaisivat sillä minuun.

Jotakin saattaa loukata, kun te 100-kiloiset keijukaiset täällä valitatte. Jokaisella ihmisellä on omat subjektiiviset ajatuksensa. Se sinun mielestäsi laihalta näyttäväkin ihan oikeasti tuntee itsensä lihavaksi. Toki voi olla sellaisiakin, jotka haluavat kiusata, mutta kokemuksella voin sanoa, että joku todella laihana ja kauniina pidetty ihminen voi olla masennuksen partaalla ulkonäkönsä kanssa. Siksi turhia kauneusleikkauksiakin tehdään. Parasta mitä voi tehdä itselleen, on oppia rakastamaan itseään sellaisenaan. Jos tunnet itsesi lihavaksi, mieti, että voisit olla vielä 50 kiloa lihavampi.

Olen lievästi ylipainoinen. 169/73. Jos saisin vaikka 5 kiloa pois niin olisin paljon tyytyväisempi. En mä katsele muiden kiloja, omat häiritsee ja paljon.



En ole koskaan ollut mikään laiha. Ennen lapsia painoin 63 kiloa ja jos joskus siihen pääsen niin olen ylionnellinen!



En mä puhu painostani kiusatakaseni muita enkä vittuillakseni. Se mun paino vaan vaivaa mua ja on mulle tällä hetkellä tärkeä asia. Yritän varoa puheitani jatkossa sitten, jos koet puheeni loukkaavaksi.

puhuu koko ajan ylipainostaan. On itse pyöreähkö, mutta selvästi hoikempi kuin tämä lihava kaverinsa. Minulle hän on myöntänyt, että puhuu painostaan ja laihdutuksestaan "herättääkseen" tämän kaverin huomaamaan omat kilonsa, tämä todella ylipainoinen kaveri kun ei tunnu paljon kiloistaan piittaavaan, vaan syö surutta herkkuja siinä missä tämä pyöreähkö kituuttaa milloin milläkin dieetillä. Kyse on siis kateudesta, miten joku voikin suhtautua omaan ulkonäköönsä noin huolettomasti, kun itse menettää melkein yöunensa paljon vähäisemmän lihavuuden takia.

Kyse on siis kateudesta, miten joku voikin suhtautua omaan ulkonäköönsä noin huolettomasti, kun itse menettää melkein yöunensa paljon vähäisemmän lihavuuden takia.

En minä ainakaan ole kateellinen, jos joku on huoleton omasta ulkonäöstään, enemminkin mietin, miksi on niin laiska ja saamaton... Sääliä ja surua tunnen tankeroiden puolesta, en kateutta!

nimittain tajusin tehneeni itse ihan samaa... Eli siis puhuneeni omista paino-jutuistani itseani paljon isommalle naiselle...



Mutta kuten osa edellisista vastaajista sanoi, ainakaan minulla tarkoitus ei todellakaan ole vihjailla toisen painosta, vaan taa painotaistelu harmittaa itseani. Olin viela pari kk sitten 62 kg (pituus 168 cm) ja todella tyytyvainen, nyt vaaka nayttaa 65-67 kg... Syykin on selva, olen ollut tosi stressaantunut ja siita sitten on lahtenyt valipalojen syonti lapasesta.

laisena veetuiluna minäkin sen ottaisin..

Tunnun ja näytän pullukalta.



Koen että mulla on täysi oikeus vaatekaupassa pohtia, sopiiko jotkut vaatteet mun kropalle vai olenko niihin liian lihava. Ylipainoisen kaverin pitäisi tajuta ettei kaikki pyöri hänen ja hänen kilojensa ympärillä, vaan normaalipainoisellakin voi olla kroppansa suhteen kriisi.



Olen 171 cm ja 73 kg, ennen painoin 62 kg ja se kroppa tuntuu minun omalta kropaltani. Siihen painoon laihdutan, se on tavoitteeni vaikka runsaasti ylipainoinen kaverini koko ajan urputtaakin että en saisi muka laihduttaa.

tuohon kommenttiin, että koossa 44 oleva olisi "tajuttoman lihava". Eihän se pidä lainkaan paikkaansa.



Pitäisi varmaan pitää varalta sellainen kermatruuttipurkki taskussa (läskien vaatteissahan on isot taskutkin niin että kyllä mahtuu) ja seuraavan kerran kun kahvipöytään tulee tuommoinen 52 kg 175 cm heinäseiväs, joka hämmentelee mustaa kahviaan ja nillittää, miten taas tuli viikonlopulla 460 g läskiä pois bantattavaksi, niin truuttaan siihen kahvikuppiin kermavuoren.