Lue keskustelun säännöt.
Miksi normaalipainoinen kaverini puhuu minulle koko ajan "ylipainostaan"?! Itse olen todella lihava
18.02.2011 |
ja jutut loukkaavat/ärsyttävät/kummastuttavat. En halua keskustella omasta paino-ongelmastani hänen kanssaan, joten tuntuu kummalta ottaa kantaa vaikkapa siihen, voiko hän ostaa jotakin tuikitavallista vaatekappaletta "ylipainonsa" vuoksi vai ei... Tekisi mieli kysyä, että pitäiskö mun kulkea alasti, kun en näytä mallinukelta joku x vaate päällä? Mahtaako nuo lukemattomat viittaukset hänen olemattomiin kiloihin olla keskustelunavauksia minun ylipainooni vai mitä ihmettä tuo juttu on? Ärsyttää...
Kommentit (50)
On todella loukkaavaa ajatella, että joku on niin toivoton tapaus, ettei normaalit kohteliaisuussäännöt enää päde heihin!!!
Vaan niin että kaikki ei piittaa tai kärsi asiasta. Eihän kukaan voi kohta enää puhua mistään jos aina pitää lähteä siitä että kaikki pyrkii kohti samoja tavoitteita. Jos haluan vaikka oppia karatea ja olen tosi huono, eikö siitä saa valittaa jos kerran kaveri ei osaa ollenkaan - eikä haluakkaan. Minä en automaattisesti kylläkään oleta, että painon murehtiminen on kaikkien lihavien yksinoikeius ja välttämättömyys. Mutta jos näin on, niin yritän olla (vielä) varovaisempi ettei tule lipsautettua mitään laihduttamisesta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos oikeasti laihdutat. Tai sanoa että haluat vielä nämä viimeiset 4 kg pois, se on ihan ymmärrettävää. Ja hyvin hyvin eri asia olettaa että kokoa 52 käyttävä ystäväsi, joka ei sanallakaan mainitse ylipainostaan, ei painostaan kärsisi kärsisi. Ja jatkuvasti, joka ikisellä tapaamisella painottaa omia olemattomia kilojasi. En tunne yhtään lihavaa, joka ei häpeäisi kilojaan. Varmasti heitäkin on, mutta minä en tunne heitä.
Karatevertaus on huono, sillä karaten osaaminen tai osaamattomuus ei ole mitenkään stigmatisoitu yhteiskunnassamme. Kukaan ei ole luuseri, joka ei osaa karatea, paitsi jossain ihan pienissä piireissä. Läski sen sijaan on yleistä riistaa, ja on ihan oikeaa kiusaamista jatkuvasti kauttarantain viitata kaverin paino-ongelmaan.
ap
On todella loukkaavaa ajatella, että joku on niin toivoton tapaus, ettei normaalit kohteliaisuussäännöt enää päde heihin!!!
Vaan niin että kaikki ei piittaa tai kärsi asiasta. Eihän kukaan voi kohta enää puhua mistään jos aina pitää lähteä siitä että kaikki pyrkii kohti samoja tavoitteita. Jos haluan vaikka oppia karatea ja olen tosi huono, eikö siitä saa valittaa jos kerran kaveri ei osaa ollenkaan - eikä haluakkaan. Minä en automaattisesti kylläkään oleta, että painon murehtiminen on kaikkien lihavien yksinoikeius ja välttämättömyys. Mutta jos näin on, niin yritän olla (vielä) varovaisempi ettei tule lipsautettua mitään laihduttamisesta tms.
Ihmiset voisivat lopettaa tyhjän ääneen narinansa ja ajatella positiivisesti.
Jos on liikaa kiloja niin voi ajatella että niitä voisi olla vielä enemmän.
Jos on liian vähän hiuksia voisi ajatella että niitä voisi olla vielä vähemmän.
jne..jne....
Sitten kun on oikeita ongelmia narina on sallittua.
siis tiedän ihan järjellä ajatellen, että hän on sairaalloisen ylipainoinen, mutta en näe sitä. minä näen vain siskon. ja ihan varmasti olen vuosien mittaan puhunut painostani moneenkin kertaan täysin miettimättä sitä, että siskolla on takuulla kymmeniä kiloja enemmän ylipainoa kuin minulla.
itse asiassa... muistan kerran, kun äitini sanoi puhelimessa, että sisko on liittynyt terveyskeskuksen laihdutusryhmään, mietin pienen hetken päässäni, että miksi ihmeessä, sellaisethan on tarkoitettu vain todella ylipainoisille.
Päätimme muutama vuosi sitten ettemme enää keskustele painoasioista ollenkaan. Usein tapaamme hyvä ruoan ja juoman äärellä ja puheet kääntyivät AINA läskeihin ja laihdutukseen yms... On helpottanut kummasti, kun nyt jutellaan muista tärkeistä asioista. Naisilla tuo painosta puhuminen on sellainen pinttynyt tapa. Eihän miehet jauha läskeistänsä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siskolleni (olimme hoikkia): Mitä läskit? Vanhin meistä siskoista oli reilusti ylipainoinen ja otti tietysti nuo puheet aina vittuiluna häntä kohtaan. Kerran sitten sanoikin, et kas kun ei häneltä koskaan kysy, et mites läskillä menee?
Mahdollisesti molempia.
Lapsellista, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niiiin hyvä äiti kun tekee osapäiväistä työviikkoa, kun "eihän raha ole tärkeintä". No joo ei varmaan kun miehensä tienaa 150 000 euroa vuodessa. Itse teen siis täyttä työviikkoa. Olisi pitänyt vissiin ottaa rikas lääkärimies niin olisin itsekin parempi äiti...
Ihmiset on ylipäänsä semmoisia ettei osaa ottaa muita huomioon. Mullakin on kaveri, erikoislääkäri, joka tuon tuostakin valittelee rahojensa vähyyttä. Oma bruttopalkkani on n 2000, hänellä varmaan kolminkertainen.
Sä olet varmaan mun tuntemani ihminen, jos sanoo, että "hitto kun nää housut ei pysy mun päällä", niin huomautat nenäkkäästi "voi ku mulla olis sama ongelma."
ärsyynny rauhassa, jos niin idiootti oot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku hoikka ihminen alkaa juttelemaan mulle laihdutuspuheita, niin sanon vaan takasin että juu sama homma pitäis tehä, paitsi tuplana/triplana sinuun nähden. Joskus olen myös jollekin ruippanalle todennut että niinhän sun pitäis laihduttaa, kyllä sulla on vähän tota ylimäärästä tuossa ja tuossa ja tuossa.
Terveisin koon 44 läski, joka lähtee nyt lenkille
Ja aihekin on ajankohtainen, sillä olin tuon samaisen kaverin kanssa ostoksilla jokin aika sitten. Sovitimme vaatteita, ja valitsimme SAMAN vaatteen - hän tietenkin monta kokoa pienemmässä koossa kuin minä. Päätin ostaa omani, mutta kaveri oli vielä sovittamassa omia vaatteitaan, joten menin notkumaan siihen hänen sovituskopilleen. Hän siinä mallaili sitä neuletta, minkä olin itse jo kertonut ostavani ja mietti ääneen, että kehtaako ostaa, kun ei oikein ehkä imartele hänen vartaloaan, kun maha pömpöttää! Meni vähän maku koko vaatteesta, mutta ostin sen kiukuspäissäni kuitenkin. Nyt kun pistän sen päälle, niin aina on mielessä, että joo eihän tämä nyt imartele kyllä, kun hieman minullakin tuo maha pömpöttää... :p
Ei mun muun hoikat tai normaalipainoiset ystävät tuo painoasioita tuolla tavalla esiin, kyllä se on tämä yksi vain.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ikinä aiemmin ajatellut reilusti ylipainoisten olevan näin säälittäviä ruikuttajia. Kenelle te itse sitten voitte valitella kilojanne?
Lihavammalle ei voi.. Josko sitten samanpainoiselle? Siinäpä voi sitten se toinen tietysti ottaa nokkiinsa, kun ajattelee "kun toi valittaa mulle, niin se siis näkee mut yhtä lihavana kuin itse on".
Tuntuu siltä, että jotkut ovat anorektikoitakin ihan vain teille vittuillakseen.
Joillekin vain näyttää se ylimääräinen puoli kiloa olevan katastrofi, enkä mäkään toki tykkää tosta pömpöstäni, mutta tiedänpä nyt olla valittamatta.
Sitten voitte vetää herneen nenään vaikka siitä, etten puhu painoasioista teidän kuultenne, siis lasken teidät niin lihaviksi..
Tai siitä, kun saavutte sinne kahvihuoneeseen, ja meneillään ollut laihdutuskeskustelu äkkiä vaikenee..
Eipä silti, en ole tähänkään mennessä laihdutuskeskusteluihin osallistunut, ja aiemmin mulla olikin ongelmia alipainon kanssa, (josta muuten saa suoraan aukoa toiselle päätään ja kauhistella, ja mä kärsin kovasti silloin), mutta alkoipa kyllä ärsyttää tämä teidän vainoharhaisuus.
Kaikki ihmiset eivät vain punnitse teidän kilojanne koko ajan, eivät näe niitä, kuten näkevät omansa.
Siis että kun KAIKILLA naisilla on aina menossa se laihdutusdialogi päässään, ihan viis siitä miten hoikka tai upea on. Sit kun se on niin jokapäiväinen ajattelmisen aihe ja kaikki puhuu siitä toisilleen, ei sillon välttämättä hoksata jatkuvasti skannata että voiko tästä nyt joku pahastua. Usko vaan, ei se välttämättä ole mitenkään sua kohtaan suunnattua, mutta ajattelematonta ja törppöä toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini on kans normaalipainoinen, ehkä just siellä normaalipainon ylärajalla mutta silti.
Koen että on jo jotain piilopottuilua tai-vihjailua mun ulkonäöstäni ja pukeutumisestani ajoittain. Kommentit on niin outoja välillä.
Mua ei haittaa mun kilot mut alan ajatella jo, että ystävääni haittaa. Siksi olen pitänytkin hieman etäisyyttä, en ehdottele yhteisiä baarireissuja tms, ettei ny tartte kaverin hävetä tai väkisin olla mun seurassa. Katsotaan kuinka tää tilanne kehittyy.
tuon voi jopa ottaa kohteliaisuutena tavallaan. Teidän ylipaino ei ole NIIN pahaa? Nimittäin olen huomaamattani tehnyt tuollaista esim. yhden sukulaisen läsnäollessa (siis puhunut olemattomista läskeistäni), koska en pidä häntä niin lihavana etteikö hän voisi osallistua yleiseen naistenväliseen läskiydenvalitukseen. Sitten mulla on taas yksi todella, todella lihava tuttava, jonka seurassa kyllä varon sanojani. t. 2
Sanoin sille että en käy kylpylöissä koska olen niin lihava. Mies siihen: Ei siellä kukaan kenenkään kiloja katso! Kieltäydyin edelleen. Ja mies jatkoi: Ihan hyvin voit lähteä! Tietäsitpä miten lihavia tätejä siellä käy! Ja just oli sanonut ettei kukaan kiloja katso :)
keikkuva, jolle OMAT läskit on ongelma, ei toisten. Häpeän näitä läskejäni (ennen olen ollut hoikka), ja olen joskus tullut puhuneeksi jotain niistä kohtuu voimakkaasti ylipainoiselle ystävälleni. Mua ei todellakaan hänen kilonsa häiritse, minähän en niitä joudu kantamaan, enkä todellakaan ole tarkoittanut pottuilla mitään.
Täytyy vastedes varoa sanojaan, toivottavasti hän ei ole loukkaantunut.
Ihmiset on ylipäänsä semmoisia ettei osaa ottaa muita huomioon. Mullakin on kaveri, erikoislääkäri, joka tuon tuostakin valittelee rahojensa vähyyttä. Oma bruttopalkkani on n 2000, hänellä varmaan kolminkertainen.
ystävistäni on ylipainoinen. Usein juttelen omia laihdutusjuttujani. Yritän toki välttää. Mutta mulle ne on tärkeitä juttuja. Mä en ikinä puhu ystäväni kiloista. Hän on todella kaunis eikä mun mielestäni ollenkaan "läski" vaan osaa kantaa kilojaa kauniisti.
Itse ajattelen olevani ruma ja läski, vaikka tiedän etten ole...
nää on monimutkaisia juttuja.
Kuitenkin en halua laihduttaa kaveriani enkä puhu laihdutukdesta vihjaustarkoituksessa.
Mä (165 cm, 68 kg: kaveri 160 cm, 100 kg(?))
huomaamaan läskini. Ihan kuin ne eivät olisi kiusallisesti mielessäni joka päivä. Hän ei ole niin läheinen ystävä, että alkaisin vatvoa lihomiseni syitä hänen kanssaan ja totta on että olen heikkona herkkuihin enkä yritä edes laihduttaa koska en vaan pysty. Siispä syön hänen(kin) seurassaan kahvilassa muutakin kuin mustaa kahvia ja korvat kuumottaen kuuntelen hänen läskiysongelmiaan ja yritän nauttia kahvipullastani, vaikka kurja mieli tulee.
Kaveri ikäänkuin teeskentelee, että hän on meistä se lihava ja minä laiha. Esim. kun kerroin jostain reseptistä, mistä hän oli kiinnostunut, niin kommentti oli että voi eiiii, reilua kertoa tuollaisista herkuista tällaiselle jonka pitäisi laihduttaa!! Jepjep. Ja toisen kerran itse kutsui minut syömään heille ja ruokapöydässä huokaili taas laihdutusjuttuja. Wtf!! Ruoka oli vielä varsin terveellistä, varmaan tarkoituksella mun laihduttamisekseni.
Ja nuo muutamat jotka kuvittelevat että kun on tarpeeksi lihava niin ei enää välitä itsestään mitään, ovat kyllä pahasti hakoteillä. Kaikki tuntemani kanssaläskit (joiden kanssa puhumme ylipainosta toisin kuin esim. tuon hoikan teeskentelijän kanssa) kärsivät ylipainostaan, mutta laihtuminen ei ota onnistuakseen. On todella loukkaavaa ajatella, että joku on niin toivoton tapaus, ettei normaalit kohteliaisuussäännöt enää päde heihin!!!
AP