Onko niin, että pitkäksi aikaa kotiäideiksi jäävät vähän koulutetut?

korkeasti koulutetut, joilla ei ole sitä vakkaripaikkaa, johon palata? Työttömänä tai hoitovapaalla edelleen... =(

kukapa sitä viitsii naurettavaan kotihoidon tukeen vaihtaa?

ja olin 6v kotiäitinä, meillä useampi lapsi, vanhin 6v. Muutimme paikkakuntaa, ja tällä nykyisellä paikkakunnalla ei ollut heti oman alani työtä. Nyt on, ja olen töissä.

Minä - ylempi korkeakoulututkinto ja vakkarityöpaikka oli odottamassa.

Viisi vuotta kotona kahden lasen kanssa.

Ja nautin kun SAIN olla kotona niinkin kauan.

kahden ensimmäisen lapsen ollessa pieniä opiskelin ja olin töissä. työelämään siirryttyäni oli äitini meillä hoitamassa lapsiani tai lapset siellä, koska äitini oli kotiäitinä muutenkin. työpaikan vaihduttua pystyin työskentelemään kotona, kun lapset aloittivat koulun. pieniä työkomennuksia on ollut ajoittain, mutta lapset silloin miehen kanssa kotona.



nyt kolmannen kanssa olen kotona ollut muutaman kuukauden, enkä ainakaan vielä ole innostunut opiskelusta tai töistä. aion nauttia kotiäitiydestä ja vauva-ajasta.



suunnitelmissa on vielä neljäs lapsi, joten kotona olo jatkuu kolmosenkin jälkeen.



tuttavapiirissä on itseeni verrattuna vähemmän koulutettuja äitejä, jotka ovat palanneet töihin lapsen ollessa noin vuoden ikäinen.



korkeammin koulutetuilla tutuilla ei vielä ole edes lapsia. tuttavapiirin ikähaarukka 25-35v.

Minä - ylempi korkeakoulututkinto ja vakkarityöpaikka oli odottamassa.

Viisi vuotta kotona kahden lasen kanssa.

Ja nautin kun SAIN olla kotona niinkin kauan.

Kotiäideistä karkeasti:



1/3:lla kotiäitiys ainoa vaihtoehto eikä valinta, koska työtä ei ole eikä välttämättä koulutustakaan.



1/3 matalapalkka-alojen naisia jotka jää kotiin, koska töihinmeno ei kannata tukien ollessa niin lähellä käteen jäävää palkkaa. Työ ei myöskään välttämättä nappaa yhtään.



1/3 tekee valinnan jäädä kotiin, vaikka olisi ihan ok-palkkainen ja ehkä mukavakin työ.

väliaikainen elämäntilanne. En ylipäänsä pidä siitä, että kauheasti pitää eritellä sitä, miksi joku on kotiäiti. Uskon kyllä sydämestä, että kotiäiti on sitä lastensa vuoksi. Ei siksi, että olisi opiskellut "liian vähän" tms.



On aika jännää, että kun naisella pitäisi olla valinnanvapaus, ei sitä oikeastaan ole. Jos valitsee sen, että jää lapsen kanssa kotiin, kaikki nokkivat minkä ehtivät. Naiset kaikkein pahiten.

VALMISTUNUT 4 MUKELON EMÄNTÄ.

Vedä tästä nyt johtopäätöksiä.

Eli siis huonosti kouluttautuneet tai matalapalkkaiset naiset -> kotiäitiys ei ole mikään lapsen vuoksi valinta, kotiin jäädään vain siksi kun ole sitä hyväpalkkaista paikkaa mihin mennä...



Ja hyvätuloiset naiset -> upea valinta jäädä kotiäidiksi.



"kärjistäen"

Ainakin Morre vai mikä lie oli sitä mieltä, että kysymykseen 'Millainen nainen jää kotiäidiksi' ei voi vastata, että alhaisesti koulutettu.

Itse olen ollut kotiäitinä yli 10v ja koulutukseltani olen terveydenhoitaja/sairaanhoitaja eli huono AMK koulutus

kotiin. Toisaalta on uskomatonta että suomessa tuetaan äitejä jotka käyvät töissä 750 €/lapsi, jos laskennallisesti hoito on oikeesti 1000 €, josta äiti maksaa sen 250 max.

ehkä jotkut joilla on paljon lapsia ja ovat kotiäitejä ovat tehneet sen päätöksen jo nuorena. Tietäneet haluavansa useamman lapsen ja olla pitkään kotiäitinä ja sen takia eivät ole haaskanneet yhteiskunnan rahoja opiskella ammattiin turhaan kun aikomus on kuitenkin jäädä kotiin.



Omituisempaa on se, että on ihan hikipinkona valmistunut yliopistosta hyvin arvosanoin ja sitten lapsen saatuaankin jää kotiin moneksi vuodeksi lasta hoitamaan.

opisto/amk-tutkinto terveydenhuoltoalalta lähes kaikilla menee fifty/fifty. Lapsen etu kontra huono palkkataso kyllä houkuttelee muutaman vuoden kotiäitiyteen helposti.Kaikilla on vakituiset ihan mukavatkin työpaikat.

että kotiin ovat jääneet noin 30v akateemiset, joilla on toistaiseksi voimassaoleva työsuhde. Kouluttamattomat ovat työttöminä ja ehkä siksi kotona, mutta heille on oma valinta tehdä niin, ei suinkaan mikään lasten hankkimiseen liittyvä juttu.



Lyhimmät perhevapaat ovat pitäneet määräaikasesta työsuhteesta toiseen päätyvät, joilla ei ole työpaikkaa, johon palata. Siksi he etsivät innolla uutta työtä kaiken aikaa.

sen takia että haluan vaikka saankin vähemmän rahaa. Raha ei ole minulle tärkeintä vaan mun ihana pieni lapsi joka menee tarhaan parin 4-5 vuoden päästä vasta. Vaikka itse Tarja Halonen pyytäisi minut töihin joutuisin kieltäytymään.

Mä sanoin jo nuorena kun piti valita opiskelualaa, että en mä tarvii, musta tulee kotiäiti! :D Mutta ei se ollut hyväksyttävä vastaus, ei kuulemma nykymiehet halua vaimoiksi kotiäitejä... no luin ylioppilaaksi ja sen jälkeen pariinkin eri ammattiin ja mun koulutuksella oisin saanut töitä ihan hyväpalkkaisista työpaikoista. Mutta en sitten raskinut mennä töihin ja viedä lapsiani hoitoon, vaikka kuinka koitin tunkea itseäni nykymaailman arvoihin ja ajatella sitä rahaa.

Toista lasta odottaessani irtisanouduin monien mielestä upeasta ja arvostetusta työsuhteesta ja kolmannen lapsen ollessa pieni hain hyväpalkkaista työtehtävää, johon oisin päässyt, mutta sitten kieltäydyin.

Ensimmäinen lapsi oli aikoinaan hoidossa, mutta seuraavat lapseni syntyivät niin lähekkäin, etten heidän välissä ehtinyt töihin. Edelleen olen siis kotona, hiukan yli komekymppinen, kaikki lapset samalle miehelle ja mies on mielissään että olen kotiäiti ja huolehdin lapsistamme. Meille raha ei ole tärkeintä, vaan perheen ja lasten hyvinvointi. :)

n. 40 % kotiäideistä ei ole olemassa työpaikkaa johon palata ja heidän joukossaan on paljon pitkään kotona olevia.



"Rissanen jakaa kotihoidon tuen käyttäjät kolmeen ryhmään: Osa ei käytä tukea lainkaan, osa käyttää noin vuoden ja palaa sen jälkeen työelämään. Vaikein on kolmas ryhmä, joka käyttää tukea maksimiajan siihen saakka, kunnes lapsi on kolmevuotias. Joukossa on paljon kouluttamattomia naisia ja nuorena lapsen saaneita, joilla ei ole juurikaan työuraa."



Eli siinä ap:lle vastaus. Vaikka av:lla toki on vain akateemisia hyvällä uralla kymmenen kotivuoden jälkeen olevia ja hyvä niin.



http://aikalainen.uta.fi/2010/04/09/tutkija-kyseenalaistaa-kotihoidon-t…

Asun Englannissa, ja omassa tuttavapiirissani normi kotonaoloaika on 4-6kk, mutta lapsimaara korreloi negatiivisesti tyon vaativuuden mukaan. Ei siis valttamatta koulutustason mukaan (lahes kaikki ovat vaitelleet tohtoreiksi) vaan sen mukaan, kuinka korkealle on taistellut tiensa tutkimusmaailmassa. Miehilla puolestaan nayttaa olevan niin pain, etta mita pitemmalle mies on paassyt, sita enemman lapsia.