Miksi nykyään muuten on niin paljon itsekeskeisiä ihmisiä?

näin 3 lapsen äitinä...nro 2 entä itelles? ap

"Jotenkin tuntuu että monelta puuttuu kokonaan empatiakyky, välittämisen taito ja kyky nähdä muitakin kuin vaan oma itsensä. " täytyy vaan koittaa tuota opettaa lapsilleen empatiaa, välittämällä itse muista...

siskoni on juuri tällainen, voi puhua tuntitolkulla(!) omista asioistaan ja kysyy lopuksi kuulumiset, eikä niitäkään kuuntele.

koko ajan vaan pitää päteä ja olla toinen toistaan parempi. siinä sit lapsetkin tulee kasvatettua sellaisiksi itsekeskeisiksi suorittajiksi...olihan se ennen vähän toista kun oli vielä kunniassaan tietynlainen yhteisöllisyys ja muista välittäminen.

nyt tarvitsisit kuuntelijaa, etkä varmaan jaksa keskittyä miehensiskon juttuihin. t.5

Olisi muuten mielenkiintoista kysyä, noilta omaan napaansa tuijottavilta jonkun puhelun jälkeen: Mitä sinä tiedät minusta nyt?

itsekeskeisen käyttäytymisen. Sellainen ei olisi onnistunut pari sukupolvea sitten. Ennen olisi ollut suuri häpeä, jos ihminen olisi ollut täynnä itseään ja muista piittaamaton. Ympäristö (ihmiset) olisi vaatinut muuttumista.

ja heidän asioitten pitäs muita kiinnostaa enemmän kuin omat?

ihmiset ovat tunnekylmiä materialisteja. Jokainen keskittyy omaan pärjäämiseen ja jokaisen sivullisen asia on yhdentekevää... Ihmiset ovat turtuneita. Joka puolelella on kurjuutta ja siitä lukee päivittäin uutisista. Asialle on vaikea tehdä mitään ja ihminen oppii käsittelemään toisten asioita välinpitämättömästi. ´



Suurimmat arvot ihmisillä perustuu omaisuuteen ja menestykseen.

Ihmislähtöisyys, välittäminen, aitous ja huolenpito ovat sivuseikkoja...

Vaimo inhoaa siskoa ja sisko vaimoa. Sä olet tavallaan vienyt miehesi siskolta veljen. Ei häntä kiinnosta sinun asiasi tai lapsenne asiat, koska on niin mustis. Hän asui ennen miehesi kanssa samassa kodissa ja nyt sinä asut.

Kerrotko aina vaan niistä ikävistä kuulumista, kuten siskosi huonot kuulumiset ja väsymyksesi?



Siinä voi olla yksi syy miksi miksei sinun kuulumisia jaksa kuunnella, jos alat märehtiä ja kieriä itsesäälissä. Marinaa ei jaksa kukaan kuunnella, jos ei ole jotain positiivistakin sanottavaa. Hyviä uutisia on kivempi kuunnella.

Eletään kvarttaali kerrallaan ja vaaditaan henkilökohtaista työpanosta ja -saavutusta. Nimenomaan henkilökohtaista, ei ryhmäkohtaista. Asetetaan tarkoituksella työntekijät kilpailuasetelmaan keskenään ja puukon selkään lyöminen työkaverille on arkea ja työnantajan mielesta enemmänkin saavutus, kuin osoitus tunneköyhyydestä ja psykopatiasta.



Lisäksi koko ajan pään yllä heiluu henkinen kirves. Pärjääkö yritys vai saneerataanko?



Ja vaikka yrityksellä menisikin hyvin, voidaan silti vähän "tehostaa" ja antaa kenkää tuhansille ihmisille.



Työelämässä työntekijä ei ole enää arvokas resurssi, vaan yksi tuotannontekijä muiden joukossa, johon voidaan suhtautua samanlaisella tunnekylmyydellä kuin koneeseen. Sama ajattelumaailma on sitten väkisinkin rantautunut työntekijoille suhteessa toisiinsa ja muihin ihmisiin.

Aika musta-valkoisesti ajattelet kuitenkin. Jos ap.n sisko on kuolemassa, niin se on varmasti tämän hetken tärkein asia. Ja jos joku jauhaa omaa asiaansa tuntitolkulla, kysymättä toiselta mitään, niin kyllä on kyseessä itsekeskeinen ihminen. Sinä päivänä, kun sulta on menemässä joku läheinen, niin et varmasti lähde puhumaan iloisista asioista, usko pois, siperia opettaa.