Näin viikonloppuna kaksi pientä vauvaa, jotka olivat syntyneet sektiolla

mitenkään tätä älytöntä keskustelua muuten kommentoimatta, mutta onko se niin vaikea asettua toisen asemaan että ei voi edes yrittää toisen kokemuksia miettiä vaikka ne omista poikkeisivatkin? Voi jes.

Miten monta lukutaidotonta ihmistä täällä av:lla kirjoittaa?

Alatiesynnytys oli helpoin. Ennen molempia sektioita sain kokea ihan reilut supistelutkin.

Ehkä et osannut samaistua näiden ÄITIEN synnytyskokemuksiin?

Kroppa muuttuu jo odotus aikana joten ...

Minulle on tehty kumpikin ja koin sektion paljon pahempana. Sektion jälkeen on kipeä viikkoja ja vatsassa repivää kipua vaikka keskellä yötä herätessä. Arpi on vielä 7 vuotta myöhemmin tunnoton ja alamahan nahka vetää kummallisesti toisesta päästä.



Alatiesynnytys taas: mulla käytettiin imukuppia ja väliliha leikattiin. Sain tikkejä yhteensä noin 20, osa emättimen sisäpuolelle. Viikon oli istuminen vähän hankalaa, mutta jo synnytyssalista sain käveltyä osastolle toisin kuin sektion jälkeen makasin päivän kipupumpussa. Pari viikkoa vauvan syntymästä olin jo ihan kunnossa ja vain kyykkiessä kiristi tuolta alhaalta.



Kuinka te voitte väittää, että sektio on joku helppo vaihtoehto??? Se on pahempi ja tuskallisempi tie...



t: KAHDESTI SYNNYTTÄNYT

Minulle on tehty kumpikin ja koin sektion paljon pahempana. Sektion jälkeen on kipeä viikkoja ja vatsassa repivää kipua vaikka keskellä yötä herätessä. Arpi on vielä 7 vuotta myöhemmin tunnoton ja alamahan nahka vetää kummallisesti toisesta päästä.

Alatiesynnytys taas: mulla käytettiin imukuppia ja väliliha leikattiin. Sain tikkejä yhteensä noin 20, osa emättimen sisäpuolelle. Viikon oli istuminen vähän hankalaa, mutta jo synnytyssalista sain käveltyä osastolle toisin kuin sektion jälkeen makasin päivän kipupumpussa. Pari viikkoa vauvan syntymästä olin jo ihan kunnossa ja vain kyykkiessä kiristi tuolta alhaalta.

Kuinka te voitte väittää, että sektio on joku helppo vaihtoehto??? Se on pahempi ja tuskallisempi tie...

t: KAHDESTI SYNNYTTÄNYT

Se on vaan symbolisesti ja muutenkin hyvin erilainen vaihtoehto. Aika harvoin kuitenkaan nainen ja äiti itse päättää sektiostaan, joten ihan älytöntä alkaa luokitella äitejä sen mukaan. Miksi siis monet sektioäidit tuntevat (tietoista tai tiedostamatonta) alemmuutta ja pettymystä sektion jälkeen, varsinkin jos eivät koskaan ole kokeneet alatiesynnytystä?

Ehkä et osannut samaistua näiden ÄITIEN synnytyskokemuksiin?

Ei ole arvostellut sektiolla synnyttäneitä, vaan kertoo ettei osaa samaistua yms.

Eikä sanonut etteivät sektiolla synnyttäneet olisi äitejä.

Minäkin olen kokenut alatien, kaverini sektion. En minä osaa samaistua hänen kokemukseensa, en ole koskaan kokenut sektiota. Kuuntelen kyllä ja yritän. Mutta yrittämiseksi se jää. En tiedä millaiselta tuntuu puudutuksella kun lapsi otetaan ulos, en tiedä millaiset tuntemukset on sektion jälkeen yms.

Mutta kaverini on äiti, hän synnytti sektiolla. Jollakin tavalla se lapsi pitää kuitenkin saada ulos mahasta ;)

Minä en vain osaa samaistua hänen kokemukseensa.

Niin, tokihan se sektio muuttaa äitiyden ihan toisenlaiseksi verrattuna siihen, että pungertaa lapset pillun kautta pihalle.



Itse valitsisin mieluummin tuon ensimmäisen ihan vapaaehtoisesti.

Miksi siis monet sektioäidit tuntevat (tietoista tai tiedostamatonta) alemmuutta ja pettymystä sektion jälkeen, varsinkin jos eivät koskaan ole kokeneet alatiesynnytystä?

Ja siksi pettyneet? En tiedä näitä itsekään kyllä :) Että vaikka eivät ole kokeneet alatiesynnytystä, mutta siihen olisivat vaikka tähdänneet?

Niin, tokihan se sektio muuttaa äitiyden ihan toisenlaiseksi verrattuna siihen, että pungertaa lapset pillun kautta pihalle.

Itse valitsisin mieluummin tuon ensimmäisen ihan vapaaehtoisesti.

t. pillun kautta pungertanut ;)

palaisin, että kyllä todellakin monissa jutuissa annetaan ymmärtää, että sektio on helppo tie... Ja todellakin samaa mieltä kanssasi, että näin ei ole! Se kipu, mikä siitä koitui viikkokausiksi, oli ihan yhtä helvettiä! Alateitse olen yhden synnyttänyt, ja tiedän, että kivut eivät olleet niin piinaavia.

Millä tavalla erilaiseksi?

Jaa-a, sitä en tiedä, kun se ei tuosta aloituksesta oikein käynyt selville. ;D Mutta siis kun aloittaja sanoi, ettei pysty samaistumaan sektiolla synnyttäneiden äitiyteen, niin kai se sitten jotenkin muuttuu.

Tosin itse siis olen sitä mieltä, että äiti kuin äiti, synnytystavasta viis.

Millä tavalla erilaiseksi?

Jaa-a, sitä en tiedä, kun se ei tuosta aloituksesta oikein käynyt selville. ;D Mutta siis kun aloittaja sanoi, ettei pysty samaistumaan sektiolla synnyttäneiden äitiyteen, niin kai se sitten jotenkin muuttuu.

Tosin itse siis olen sitä mieltä, että äiti kuin äiti, synnytystavasta viis.

synnytystapaan :) Ymmärrän sen kyllä, en minäkään osaa sektiota kuvitella kun en sitä ole kokenut :)

lähes puolitoista vuorokautta. Mulla taas on vaikeus arvostaa niitä, jotka synnyttää jotain 7-8 tunnissa. Ei sellainen ihminen voi mitenkään ymmärtää, miten tuntuu synnyttää VUOROKAUSI. Se on vähän eri asia kuin se, että pusaa pennun ulos jotain siistin työpäivän mittaisessa rupeamassa. En tietenkään sano tätä ääneen, mutta kerran nyt tuli puheeksi... Minusta tuollaiset pikasynnyttäjät pääsevät aika helposti, vähän kärvistelyä ja se on siinä. Eivät tiedä pitkästä synnytyksestä mitään, tuskin sen enemää kuin sektiomammatkaan.

Minä synnytin viidessä tunnissa.. mikähän minä sitten oikein olen?

Minäkään en nimittäin nuorena ja naiivina pystynyt samaistumaan sektioäiteihin, ja kun minua sitten kiidätettiin leikaussaliin tosta vuorokautta jatkuvien polttojen jälkeen olin aina pahassa shokissa sillä eihän minun niin pitänyt käydä. Tuosta ensimmäisestä synnytyksestä olen oppinut, että mitä tahansa voi tapahtua, ja että pääasia on että tästa selvitään hengissä. Kaksi ole synnyttänyt alakautta, mutta sektio on minulle nyt jälkeenpäin yhtä paljon synnytys kuin muutkin; vaikka se olikin rankempi. Suosittelen kaikkia synytykseen valmistautuvia miettimään asennettaan sektioon niin se ei ehkä kärkytä niin pahasti jos sattuu päälle.



Ja kyllä; aihe on provosoiva. Minusta äidin synnyttämiskokemus on pientä verrattuna siihen hetkeen kun uusi elämä saa alkunsa.

moi,

mun synnytys päätyi hätäsektioon, olisin ihan hirveesti halunnu synnyttää alakautta, mutta siinä tilanteessa ei enään kyselty. Toimenpiteen jälkeen iski ihan älytön morkkis ja tuntui, että mä olen epäonnistunut äitinä, ihimsenä ja naisena ja oon ihan täys luuseri. Sikäli en ihmettele näitä tunteenpurkauksia. Sain käsiteltyä asiaa psykologin, lääkärin ja mua hoitaneen kätilön kanssa ja alan olla jo ihan sinut, synnytyksestä on 4kk. Ja vieläkin tuntuu siltä, että oon jotenkin epäonnistunut, mutta enää ei ole niin pahasti päällä ajatukset.

Siis itse asiassa tajuan vasta nyt itsekin, mitä tarkoitin. Itse hämmästyin todella paljon omaa reaktiotani kun kohtasin nuo äidit, enkä oikein osannut pukea sanoiksi hämmennystäni.



Monen sektiolla synnyttäneen naisen puheesta kuultaa läpi juuri tuo alemmuudentunne ja ehkä katkeruuskin, jota JOTKUT (painotan, ettei minua taas lynkattaisi) ilmeisesti tuntevat. Siihen on alakautta synnyttäneen turha edes yrittää tarttua, koska reaktiot ovat juuri tätä luokkaa kuin täällä av:lla. Koko aiheesta ei saa edes puhua, siis alatiesynnytyksen ja sektion erosta, koska heti joku sektioäiti alkaa haistatella. Vähän sama kuin lapsia helposti saanut kehtaisi alkaa puhua lapsettomuudesta. Lohdutuksen sanoja on vähän vaikea lausua, jos itse ei ole kokenut samaa (eivätkä kaikki tietenkään koe asiaa yhtä ikävänä).



Siis kun viikonloppuna puhuin noiden äitien kanssa, toinen heti ensimmäiseksi kertoi sektiosta ja imetyksen epäonnistumisesta, ja selvästi huomasin, että asia oli hänelle arka. Varsinkin kun ennen synnytystä hän oli kertonut haluavansa imettää (mihin olin yrittänyt varovasti sanoa, että joskus se voi olla vaikeaa).



Kaikkien naisten on jossain vaiheessa pakko luopua superäitimyytistään, ei superäitejä olekaan.



ap

Millä tavalla erilaiseksi?

Jaa-a, sitä en tiedä, kun se ei tuosta aloituksesta oikein käynyt selville. ;D Mutta siis kun aloittaja sanoi, ettei pysty samaistumaan sektiolla synnyttäneiden äitiyteen, niin kai se sitten jotenkin muuttuu.

Tosin itse siis olen sitä mieltä, että äiti kuin äiti, synnytystavasta viis.

synnytystapaan :) Ymmärrän sen kyllä, en minäkään osaa sektiota kuvitella kun en sitä ole kokenut :)

"Kieltämättä jotenkin se asia vaikutti jollain tasolla siihen, etten täysin voinut samastua näiden tuoreiden äitien äitiyteen"

Minun mielestäni selvästi sanotaan, ettei osaa siihen äitiyteen suhtautua. Toki on voinut tarkoittaa, ettei osaa suhtautua synnytyskokemukseen, mutta ilmaissut itsensä sitten vähän huonosti.

Näin viikonloppuna kaksi pientä vauvaa, jotka olivat syntyneet sektiolla. Kieltämättä jotenkin se asia vaikutti jollain tasolla siihen, etten täysin voinut samastua näiden tuoreiden äitien äitiyteen, vaikka en koskaan olisi voinut kuvitella itsestäni sellaista.

Ei hän arvostele sektiolla synnyttäneitä (melkein enemmän itseään, koska ei ollut tajunnut reagoivansa sektioon noin. Kauhistu tavallaa itseään.). Hän ei vain osaa samaistua sektion kokeneisiin äiteihin. Ei se tarkoita, että sektio ei olisi synnytys tai olisi huono.

Minulla itselläni on ongelmia vammaisten ja tummaihoisten kanssa ja teen todella töitä itseni kanssa, että ajattelen heidät itseni kaltaisiksi. Tiedän, että he ovat aivan yhtä hyviä kuin itsekin olen eikä minulla ole mitään heitä vastaan. En vain ole vielä päässyt sille tasolle, että kommunikoisin heidän kanssaan kuin kenen tahansa, vaan joudun ikään kuin tietoisesti poistamaan mielestäni nuo ominaisuudet. Olen kuitenkin kehittynyt tässä viime vuosina paljon ja yhä useammin huomaan, etten ole "erilaisesta" ominaisuudesta välittänyt tai kunnolla edes huomannut sitä.

Näin viikonloppuna kaksi pientä vauvaa, jotka olivat syntyneet sektiolla. Kieltämättä jotenkin se asia vaikutti jollain tasolla siihen, etten täysin voinut samastua näiden tuoreiden äitien äitiyteen, vaikka en koskaan olisi voinut kuvitella itsestäni sellaista.

Ei hän arvostele sektiolla synnyttäneitä (melkein enemmän itseään, koska ei ollut tajunnut reagoivansa sektioon noin. Kauhistu tavallaa itseään.). Hän ei vain osaa samaistua sektion kokeneisiin äiteihin. Ei se tarkoita, että sektio ei olisi synnytys tai olisi huono.

Minulla itselläni on ongelmia vammaisten ja tummaihoisten kanssa ja teen todella töitä itseni kanssa, että ajattelen heidät itseni kaltaisiksi. Tiedän, että he ovat aivan yhtä hyviä kuin itsekin olen eikä minulla ole mitään heitä vastaan. En vain ole vielä päässyt sille tasolle, että kommunikoisin heidän kanssaan kuin kenen tahansa, vaan joudun ikään kuin tietoisesti poistamaan mielestäni nuo ominaisuudet. Olen kuitenkin kehittynyt tässä viime vuosina paljon ja yhä useammin huomaan, etten ole "erilaisesta" ominaisuudesta välittänyt tai kunnolla edes huomannut sitä.

Juuri tästä asiasta oli kyse. Olin todella hämmentynyt omasta reaktiostani, enkä edes ymmärtänyt, mikä sen taustalla oli. Huomasin vain, etten osannut puhua näiden äitien synnytyskokemuksesta ja tuoreesta äitiydestä (johon vajaa kuukausi synnytyksen jälkeen kuuluu nimenomaan synnytys vielä aika olennaisesti) täysin vapautuneesti. Nyt siis ymmärrän, että minua tavallaan pelotti ainakin heidän oma suhtautumisensa asiaan, koska en osaa itse kuvitella, miltä esikoisensa sektiolla synnyttäneestä naisesta tuntuu, eikä minulla oikein ole ns. oikeutta aiheesta heille sen syvällisemmin puhua, koska en itse ole kokenut samaa.

ap