Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mielestäsi ok aikuisen huutaa ja kiroilla lapsen edessä?
15.02.2011 |
Ei lapselle, vaan vaikka itselleen tai puolisolle joka ei taaskaan ole tehnyt jotain tms. Lapsi nyt vaan sattuu samassa asunnossa olemaan.
Minusta ei ole, mutta minä olenkin kodista jossa ei koskaan huudettu kenellekään, mutta ei paljon muutenkaan riidelty. Eikä todellakaan kiroiltu. Nykyisin en osaa itsekään oikein ääneen kiroilla, ja alan herkästi itkeä riitatilanteessa. Olenko liian varovainen, onko hyvä että lapsi näkee että vanhemmat voivat suuttua ja sitten taas rauhoitutaan. Meillä se tilanne että mies huutaa (tai ei huuda vaan karjaisee kerran tai pari ja paiskoo tavaroita) ei edes johda mihinkään lapsen kannalta kasvattavaan, ei keskustella eikä pyydetä anteeksi, koska minusta se koko kiukuttelu on niin lapsellista ja ala-arvoista etten noteeraa sitä mitenkään. Ja mikään keskustelu ei onnistu kun toinen psapuoli on niin vihainen. Lapsikin kyllä on vielä niin pieni, ettei varmaan sitä ymmärtäisi vaikka jotain keskustelua käytäisiinkin.
Kommentit (44)
on eri asia olla tulinen kuin huonokäytöksinen.
Piristää oikeesti kotiäidin päivää lukea tämmösiä.=)
T. tulisen miehen tulinen vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jos huudan joskus, niin en kuitenkaan suutu siinä niin paljon ettenkö voisi heti rauhoittua. Läheskään aina mahdollinen huudahdus minulta ei ole vihainen. Mutta en tiedä noista äkkinäisemmistä ihmisistä, ehkä tunteet vain räiskyy ja niin pois päin. Ja hitaammat sitten koittaa selvitä sydäristä kun säikähtävät niin paljon ja jäävät puimaan viikkokausiksi, että miten meillä nyt menee ja miksi se on noin vihainen... Ja sitten jos kuukauden päästä "räiskähtää" uudelleen, ja siitä puolen vuoden päästä jne., niin hitaampi luulee että avioero kolkuttaa jo ovelle kun jatkuvasti pitää karjua.
etkä noteeraa miestäsi joka hermostuu, karjasee ja hajottaa jotain tavaraa.
Silloin sun mieheltä on loppunut sanat, ei enää pärjää sulle. Joku toinen mies vetäisi tossa vaiheessa turpaan akkaa joka vittuilee riittävästi.
Sun "en reagoi sille" on vaan ja ainoastaan toista alentavaa!
Sääli ettei miehesi sua ole jättänyt, jäätävä olet!
Vaikka "sun lapsuuden kodissa" ei koskaan riidelty, huudettu niin paska olet!
...hullukshan siinä tulee jos kaiken aikaa miettii tekemisiään.Välillä tulistuu thats it.. ei tee ihmisestä huonompaa..Sama pätee minulla ainakin myös töissä ollessani,tulistun ja asiat selvitellään kun että marmattaisin kahvipöydässä asioista saatikka sitten kotona.
Minun mielestä se jäätävä hiljaisuus on tuhoisampaa lapsellekin kun se että välillä huutaa ja karjuu ja kohta kaikki on ohi..
etkä noteeraa miestäsi joka hermostuu, karjasee ja hajottaa jotain tavaraa.
Silloin sun mieheltä on loppunut sanat, ei enää pärjää sulle. Joku toinen mies vetäisi tossa vaiheessa turpaan akkaa joka vittuilee riittävästi.Sun "en reagoi sille" on vaan ja ainoastaan toista alentavaa!
Sääli ettei miehesi sua ole jättänyt, jäätävä olet!
Vaikka "sun lapsuuden kodissa" ei koskaan riidelty, huudettu niin paska olet!
Ei nämä tilanteet ole lähteneet mistään meidän välisestä "vuorovaikutuksesta". Siis sellaisesta että riitelyssä tai minkäänlaisessa keskustelussa mies olisi jäänyt alakynteen ja siksi hermostuu. Vaan ihan molemmat omissa oloissaan, minä vaikka laittamassa lasta kuntoon ja mies alkaa yksinään etsiä jotakin juttua. Ja siitä sitten lähtee. Missä se on ja miksei sitä löydy. Sitten kun se joku löytyy, yleensä niin että minä sen sitten löydän, alkaa "miten se tuolla oli, kun minä aina laitan sen tänne" johon en voi vastata muuta kuin en tiedä, ehkä olet itse siirtänyt sen koska minä en ainakaan siihen ole koskenut. En tiedä miten pitäisi reagoida, muuten kuin olemalla mahdollisuuksien mukaan välittämättä (siis välittämättä siitä käyttäytymisestä, ja yrittämällä kuitenkin kuunnella että mikäköhän se itse asia taas on), ehkä lähtemällä ulos. Jos alan sanoa vastaan tai hermostun itse, huuto vain yltyy. Ehkä pitäisi sitten joskus vaikka antaa sen ihan itse selvitellä asiansa ja olla auttamatta, tai alkaa huutaa vastaan ja katsoa miten pitkälle tuo vähän provosoituna on valmis menemään ja rauhoittuuko itse. Sepä olisikin hienoa, jos joskus kuulisi että anteeksi kulta, hieman ylireagoin.
T: Ap taas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan sen itse oikein hyvin, samaten turha tiuskiminen on mielestäni inhottavaa. Parasta olisikin jos meillä ei tiuskittaisi ja murjotettaisi, eikä huudettaisi ja paiskottaisi tavaroita. Mutta mikä sitten on parempi vaihtoehto?
..on se sitten huutamalla,lenkkeilyllä,halkoja hakkaamalla..
Kaikki me emme ole samanlaisia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on henkistä/fyysistä väkivaltaa?
jossa lukee että henkinen pahoinpitelijä tai epävakaa ja arvaamaton? Tai muilla sitten "normaali", josta tietää että tämä ihminen on turvallinen, eikä ikinä ylitä mitään rajoja. Meinaatko että henkisen väkivallan raja on niin kaukana, ettei sitä muut kuin täysin sekopäät päässe lähellekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uteliaisuudesta kyselen.. Fyysiseen väkivaltaan en usko että normi ihminen alentuu,itselläni ei ole kertaakaan edes mielessä käynyt vaikka suuttunut olen ja tuhannesti todellakin tulisesti.
mutta kyllä siihen moni sortuu. Minäkin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen kuullen. Lapsi ei osaa käsitellä pelottavan ja hämmentävän tilanteen aiheuttamia tunteita. Eikä ymmärrä tilanteen mittasuhteita.
lapsen kuullen. Lapsi ei osaa käsitellä pelottavan ja hämmentävän tilanteen aiheuttamia tunteita. Eikä ymmärrä tilanteen mittasuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uteliaisuudesta kyselen.. Fyysiseen väkivaltaan en usko että normi ihminen alentuu,itselläni ei ole kertaakaan edes mielessä käynyt vaikka suuttunut olen ja tuhannesti todellakin tulisesti.
En minä osaa sanoa mikä on henkistä väkivaltaa. Kiusaaminen ainakin, ja siinähän usein sanotaan että se mikä tuntuu kiusaamiselta, on kiusaamista. Tai seksuaalinen ahdistelu, mikä tuntuu ahdistelulta on sitä, vaikka se ei toisesta tuntuisi. Henkistä väkivaltaa minun mielestä on sellainen, että jos tahallaan aiheuttaa toisella pahan olon. Mutta tässäpä taas tullaan siihen, että mikä nyt sitten on aiheellista pahaa oloa, voihan joku vain olla niin herkkä, että vika on tavallaan siinä vastaanottajan päässä. Ja mikä on tahallista, jos ei pysty muuhun niin riittääkö se. Ja siitähän tämä ketjukin sitten lähti.
Minusta on kyllä aika outo ajatus tuo, anteeksi vaan, että "normi ihminen" ei tee sitä tai tätä. Vaarallinenkin ajatus jopa. Koska väitän että suuri enemmistö jollain tavalla väkivaltaisista ihmisistä enimmäkseen kuitenkin käyttäytyy ihan "normisti". Totta kai muun väestön näkökulmasta on "jotain vikaa päässä" sitten kun selviää että se hakkaa lapsiaan säännöllisesti, koska itse ei pysty kuvittelemaan itseään siihen tilanteeseen, mutta ei sitä pysty myöskään etukäteen tietämään siitä tekijästä. Iso osa oudoista ihmisistä taas sitten ei ole väkivaltaisia.
Tässä en nyt tarkoita mitenkään sitä, että mieheni olisi väkivaltainen. Tiedän että hän pystyy olemaan oikeasti pahoissa tilanteissa, joissa moni jo huutaisi ja iskisi turpaankin, todella rauhallinen ja asiallinen ja empaattinenkin. Samaten silloin kun tilanne on rauhallinen. Mutta kyllä tämä silti (tai ehkä juuri siksi) tuntuu pahalta, että joku tällainen pikkujuttu on sitten niin iso, että toisen mieli pitää siitä pahoittaa huutamalla ja kiroilemalla. Loppupäivän taas on ihan ok. Mutta mistä minä tiedän jääkö se suuttumus kytemään vai mitä ihmettä.
Ei osaa, mutta opeteltavissa.
lapsen kuullen. Lapsi ei osaa käsitellä pelottavan ja hämmentävän tilanteen aiheuttamia tunteita. Eikä ymmärrä tilanteen mittasuhteita.
hallita tilanne sillä tavalla, että lapsi ei joudu kehitysvaiheeseensa nähden liian vaikeaan tilanteeseen. Eli ei joudu käsittelemään aikuisen liian vaikeita tunteita?
ei huutaminen eikä kiroilu. Hyi sellasia jotka tuommosia harrastavat. Missä teidän itsehillintä on, "aikuiset" ihmiset :/
Nyt se sitten tuli kotiin ja sanoi ensimmäiseksi että "Voi kun täällä on niin ihanasti siivottu!" Ja vaikuttaa itsekin vähän olevan pahoillaan siitä huudosta.
En minäkään enää ole vihainen, kunnes taas tulee joku seuraava asia mistä sama huuto... :)
siis sanan vittu-käyttö on minusta niin oksettavaa ja kertoo käyttäjän älykkyydestä ja kasvatuksesta minulle aika paljon. teinit uhossaan käyttää tuota sanaa usein.
meillä voidaan riidellä ilman kirosanojakin mutta harvoin sitäkään lapsen edessä mielellään.lapset oppivat konfliktin ratkaisukyvyt vanhemmiltaan ja ottavat mihen-naisenmallin vanhemmiltaan, oli se malli hyvä tai huono. lapsihan tietenkin oppii tekemään niin kuin te hyvät vanhemmat teette ei niin kuin te sanotte, että "lapset eivät saa kirota koskaan". päiväkodissa sitten kiroavat oikein ylpeinä. joten yrittäkään aikuiset jättää ne kirosanat sinne teinien turhuuksiksi, olkaa hyvät.
täällä äänekäs ja temperamenttinen perhe. Meillä rakastetaan ja vihataan ihan samalla intensiteetillä.
Samaan talouteen on sattunut siunaantumaan varsin räiskyviä persoonia. Perheyhteisömme on äänekkyydestä huolimatta/johtuen erittäin tiivis. Kukaan ei istu hiljaa yksin näpertämässä huoneessaan vaan keittiö on kodin keskiö jossa palaveerataan myöhään yöhän joka ilta.
Eikö tuo ole juuri sitä perinteistä suomalaista kasvatusta: tyttöjen pitää olla hiljaa ja kiltisti?
Kenenkään mielestä ei ole ihmeellistä että italialainen heiluu kuin tuulimylly, voluumi on tapissa ja tunteet kuohuu. Suomalaisen on istuttava rukousasennossa ja vaijettava oli sitten iloinen tai surullinen. Ehkä tässäkin maassa olisi itsemurhaluvut alhaisemmat kun antaisi vaan tulla kun siltä tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
Piristää oikeesti kotiäidin päivää lukea tämmösiä.=)
T. tulisen miehen tulinen vaimo