Onko mielestäsi ok aikuisen huutaa ja kiroilla lapsen edessä?

Ei tarvitse edes sen kummempia perusteluja. Joka noin tekee, menköön itsensä ja siistiköön suunsa.

negatiivisia tunteita SAA purkaa, niin aikuinen kuin lapsi. Parempi huutaa ja sopia kuin sanoa hyytäviä asioita ja ilkeyksiä hillityllä äänellä, tai mököttää.



MUTTA tietenkään kenenkään viihtyvyydelle ei ole eduksi, jos usein raivotaan. Raivoaminen pitää myös sopia aika pian ja lapsen on syytä nähdä sekin.



Kirosanat, ne ovat vain sanoja. Jos "perkele" helpottaa oloa, siitä vaan. Meillä minä ja mies saatamme joskus kirota, mutta kummasti lapset ovat silti oppineet, että se on voimasana, jota ei saisi yleensä käyttää, ja lapset ei ollenkaan.

Jos sieltä muutama kirosana sattuu livahtamaan suuttuessa niin ei se maailmaa kaada..Tätä ei tietenkään lapselta sallita .. Meillä myös nopeasti syttyvä mies joka räjähtää sanoo pari sanaa ja siinä se.. Lapset( jotka jo aika isoja) ovat siihen tottuneet ja asian hyväksyneet..Minä sitten äitinä neuvottelen enemmän. Ei minusta vanhempien tarvitse muuttua lasten myötä( jos normi aikuisista kyse)...vaan lastenkin on hyvä tulla erillaisten persoonien kanssa toimeen.

mietin vaan että jospa olen vain temperamentiltani niin rauhallinen ja muutenkin nössykkä, etten normaalia tulistumista ymmärrä. Olen samaa mieltä, tekisi mieli sanoa että kasva aikuiseksi ja miten et tajua olla huutamatta lapsen kuullessa aikuinen mies... Mutta epäilemättä miehen lapsuuden kodissa on ollut samanlaista, samanlaista on myös hänen sisarustensa kotona, joskin siellä kai huudetaan lapsille (ja lapset huutaa aikuisille). Että jos harmittaa niin saa huutaa. Kaikki nämä ovat temperamentiltaan tulisempia ihmisiä ja sinänsä hyviä koteja ja vanhempia, vaikka olen välillä suu auki katsonut/kuunnellut että pitäisikö soittaa hätänumeroon tai tehdä lastensuojeluilmoitus... Mutta tosiaan meillä ei ikinä ole ollut tällaista, joskin sitten enemmän sitä painostavaa hiljaisuutta. Että tiedä tässä sitten. Pitäisikö vaan sisuuntua ja huutaa takaisin.

kommentoineelle.



Miten teillä muilla, jos joskus huudetaan, sanotaan vaikka että toinen puoliso huutaa että miten vitussa täällä voi taas olla tämän näköistä, niin miten toinen reagoi, huutaako takaisin että no vittu siksi kun en ole saatana ehtinyt siivoamaan kun sitä paskapää vaan nukut saatana perkele!!!1 Ja sitten ensimmäinen huutaja on että ahaa, selvä sitten, ja asia on sillä selvä :). Vai jätättekö sen riehujan rauhaan ja palaatte asiaan myöhemmin?

tietenkään saa kiroilla, vaikka aikuiset saa joskus. Itse muistan että minun äitini yritti joskus kertoa, että kirosanat on sellaisia sanoja, että ne joskus aikuisia auttaa kun on tiukka paikka. Ja sitten saatiin kokeilla kiroilemista ääneen, äiti oli varmaan huomannut että on vähän turhan kilttejä nämä lapset... Mutta ei se silti sitä muuttanut, että kun hyvin hyvin harvoin kiroilua kuulin aikuisen suusta, että hieman veri hyytyi aina kun niin sitten kävi. Totta kai kirosanat kaveriporukassa oli ihan eri juttu eikä aiheuttanut mitään reaktiota, mutta jos tuttu aikuinen kiroili vihaisena niin se oli ja on edelleen paha paikka minulle.

kommentoineelle. Miten teillä muilla, jos joskus huudetaan, sanotaan vaikka että toinen puoliso huutaa että miten vitussa täällä voi taas olla tämän näköistä, niin miten toinen reagoi, huutaako takaisin että no vittu siksi kun en ole saatana ehtinyt siivoamaan kun sitä paskapää vaan nukut saatana perkele!!!1 Ja sitten ensimmäinen huutaja on että ahaa, selvä sitten, ja asia on sillä selvä :). Vai jätättekö sen riehujan rauhaan ja palaatte asiaan myöhemmin?

Siis vittua huudeta toiselle siivouksesta, se kuulostaa minustakin pahalta.

Vaan enemmänkin siis sitä, että lyö varpaansa kipeästi tai ei löydä millään jotakin asiaa tai rikkoo vahingossa jotain.

Joskus riidassa saattaa karata joku perkele, mutta en kyllä alkaisi siivoamisista tms. kenellekään kiroilla.

- muistaakseni nro 3 -

tietenkään saa kiroilla, vaikka aikuiset saa joskus. Itse muistan että minun äitini yritti joskus kertoa, että kirosanat on sellaisia sanoja, että ne joskus aikuisia auttaa kun on tiukka paikka. Ja sitten saatiin kokeilla kiroilemista ääneen, äiti oli varmaan huomannut että on vähän turhan kilttejä nämä lapset... Mutta ei se silti sitä muuttanut, että kun hyvin hyvin harvoin kiroilua kuulin aikuisen suusta, että hieman veri hyytyi aina kun niin sitten kävi. Totta kai kirosanat kaveriporukassa oli ihan eri juttu eikä aiheuttanut mitään reaktiota, mutta jos tuttu aikuinen kiroili vihaisena niin se oli ja on edelleen paha paikka minulle.

Kuten valvoa myöhään,lähteä myöhällä ulos,juoda viinaa,poltttaa tupakkaa jne.. lista on pitkä..Eivätkä teekkään niin ennenkuin lentäävät omilleen!! Lapsen paikka vaan kuuluu olla siellä meidän alapuolella..Joskus saattavat kokeilla samaa tasoa,mutta putoavat korkealta ja kovaa.

Kuten valvoa myöhään,lähteä myöhällä ulos,juoda viinaa,poltttaa tupakkaa jne.. lista on pitkä..Eivätkä teekkään niin ennenkuin lentäävät omilleen!! Lapsen paikka vaan kuuluu olla siellä meidän alapuolella..Joskus saattavat kokeilla samaa tasoa,mutta putoavat korkealta ja kovaa.

No ehkä en ihan ymmärrä sitten mistä puhut. Ymmärrän kyllä nuo muut, ei tietenkään lapset saa tehdä noita, vaikka aikuiset voikin päättää niitä tehdä. Mutta tuo huutaminen, kiroilu ja tavaroiden paiskominen, minusta se on sitä että aikuinen ei pysty muuten hallitsemaan kiukkuaan, ja siihen nähden on outoa minusta vaatia että lapsi hallitsee, jos aikuinen samaan aikaan saa kiukutella pikkuasioista. Lapsi ei saisi huutaa ja paiskoa ovia silloin kun pitää lähteä ulos, aikuinen saa eikä kukaan voi häntä rajoittaa. Väärin minusta, ja minusta tuo huutaminen on tosiaan lapsellista kiukuttelua. Vaikka siihen varmasti löytyisi syitäkin, on stressiä ja ei täällä ole siistiä, tavarat ei ole omilla paikoillaan... Silti on typerää sellaisessa tilanteessa, kun kukaan ei asialle voi mitään, ruveta huutamaan. Plaah.

Kuten valvoa myöhään,lähteä myöhällä ulos,juoda viinaa,poltttaa tupakkaa jne.. lista on pitkä..Eivätkä teekkään niin ennenkuin lentäävät omilleen!! Lapsen paikka vaan kuuluu olla siellä meidän alapuolella..Joskus saattavat kokeilla samaa tasoa,mutta putoavat korkealta ja kovaa.

No ehkä en ihan ymmärrä sitten mistä puhut. Ymmärrän kyllä nuo muut, ei tietenkään lapset saa tehdä noita, vaikka aikuiset voikin päättää niitä tehdä. Mutta tuo huutaminen, kiroilu ja tavaroiden paiskominen, minusta se on sitä että aikuinen ei pysty muuten hallitsemaan kiukkuaan, ja siihen nähden on outoa minusta vaatia että lapsi hallitsee, jos aikuinen samaan aikaan saa kiukutella pikkuasioista. Lapsi ei saisi huutaa ja paiskoa ovia silloin kun pitää lähteä ulos, aikuinen saa eikä kukaan voi häntä rajoittaa. Väärin minusta, ja minusta tuo huutaminen on tosiaan lapsellista kiukuttelua. Vaikka siihen varmasti löytyisi syitäkin, on stressiä ja ei täällä ole siistiä, tavarat ei ole omilla paikoillaan... Silti on typerää sellaisessa tilanteessa, kun kukaan ei asialle voi mitään, ruveta huutamaan. Plaah.

Minun mielestä lapsillekin.. ei he voi ymmärtää että mikä milloinkin on sen jäätävän hiljaisuuden takana. Jos vanhempaa vaan sattuu suututtamaan se asia on se vaan parempi sanoa vaikka voimasanoja käytttäen toiselle kun mököttää siihen asti kun kunnolla räjähtää..(ja esiintyy usein minustakin,typeränä tavaroiden viskomisena)..Meillä myös lapset saa näyttää suuttumuksen( ei tavaroiden viskomisena,niin ei tee aikuisetkaan)jokaisella on siihen oikeus..

Tässä nyt minun ymmärtääkseni oli kyse juuri noiden kirosanojen käytöstä.

ja juu, kyllä tunteita pitää ilmaista, mutta sen voi hei tehdä ihan sivistyneestikin.



Ehdottomasti on myös niin, että mitään mitä et tekisi töissä pomosi edessä, et saa tehdä myöskään kotona puolisosi tai lastesi edessä. Heidänhän pitäisi olla sinulle tärkeämpiä ihmisiä!

mutta valitettavasti meillä ainakin huudetaan ja joskus kiroilenkin. Mies on siisti suustaan, mutta huutaa kyllä ja puhuu joskus lapsille todella tympeään ja käskyttävään tapaan. Se on minusta pahempi kuin oma tyylini, joka on yleensä keskusteleva, mutta hermojen mennessä alan huutaa ja joskus tulee perkelettäkin huudettua (ja jopa lapsille). Parempi avoin suuttuminen silloin tällöin kuin jatkuva tympeä kireys.

Meillä itse asiassa nämä tilanteet kärjistyy juuri silloin, kun mies ei löydä jotakin asiaa ja on mahdollisesti vielä kiire, tai sitten hän vain on päättänyt että nyt juuri täytyy vahata nahkahanskat eikä juuri sitä nimenomaista erikoisvahaa löydy. Jos minulta on joku esine hukassa, niin en minä kaada sitä muiden niskaan, vaan etsin tai keksin jotain muuta. Tai jos on kiire, niin jätän sen asian sitten siltä erää tekemättä.



Minustakin se on typerää, että jos täällä kerran on jatkuvasti sotkuista, niin miksi siitä asiasta pitää ruveta kiukuttelemaan sillä hetkellä kun pitäisi olla jo. Ja mikä on ettei sitten itse ensimmäisen vapaahetken tullen ala siivota. Tämä on ollut itseasiassa ihan toistuva kaava, aina kun ollaan lähdössä johonkin, mies alkaa tehdä jotain triviaalia asiaa, etsii vaikka jotan ******n ratkojaa kun täytyy ehdottomasti avata puvun tasku juuri nyt, ei voi millään lähteä ennen vaikka ollaan jo myöhässä. Ja siitä alkaa sitten se huuto, kun sitä ei ***** löydy ja kaikki on tiellä ja pyykkitelinekään ei pysy pystyssä ja koiratkin on jaloissa. Huoh. Ehkä tästä täytyy vaan yrittää puhua rauhallisena hetkenä.



Sinänsä ymmärrän että miehellä on sitä kuuluisaa stressiä muistakin syistä, ja en minäkään haluaisi tällaisessa sotkussa asua vaan haluaisin että kaikki tavarat olisi paikoillaan eikä olisi mitään ylimääräistä roinaa ja olisi tilaa ja säilytystilaa jne. Mutta itse vaan joustan ja sopeudun kun en asialle mitään voi, mieskin tavallisesti mutta sitten se purkautuu tuollaisena typeryytenä. Ja minä taas sitten tulkitsen sen niin, että on kai se sitten jatkuvasti todella vihainen, jos kerran joku pikkuasia saa kupin nurin.



Ai niin joo ja se tympeä käskyttävä tapakin on tuttu :D! Sitä esiintyy pelkästään silloin, kun pitäisi taas olla menossa, ja HÄN on valmis ja odottaa meitä :D. Sitten kun sanon että älä huuda, hän sanoo että en huuda, tämä on käskyttämistä. Jos sanon ettei se tunnu mukavalta ja vain lisää stressiä, niin hänen mielestään ei muka päästä ikinä lähtemään jos HÄN ei osallistu käskyttämällä. Aah, naurattaa niin paljon tämä, mitäköhän kävisi jos rupeaisin itse käskyttämään häntä samalla tavalla :D! Käskyttäminen on ilmeisesti armeijasta sitten jäänyt päälle, tai jotain. Siihen ei sitten osannutkaan sanoa mitään, kun sanoin että en minä ole mikään sinun alainen jota sinä saat vapaasti käskyttää.



No juuh, onneksi tuo ei kuitenkaan jatkuvasti riehu täällä, siksi kai se onkin niin häiritsevää, kun näitä ennen ja näiden jälkeen ollaan ihan ok ja sydämellisissä väleissä. Siksi haenkin keskustelusta pohjaa sille, että voiko tämä olla vain jotain temperamentti-/"kulttuurieroa" (vaikka hyvin samanlaisista taustoista ollaankin, niin silti perheiden välillä on eroja) jota täytyy vain yrittää ymmärtää.

Olen samaa mieltä siinä asiassa että huutaminen ja kiroilu ei ole ratkaisu, mutta mä ainakin myönnän et aina se ei ole niin helppoa olla huutamatta tai kiroomatta. Kyllä meillä ainakin tulee ja tulee jatkossakin sellaisia tilanteita mistä sammakoita pääsee suusta vaikka yrittäiskin järkevästi ajatella. Pitää vain painottaa lapselle tyyliin että joskus aikuisten on vain pakko purata tunteitaan tällä tavalla.



Minä olen yleensä meillä se joka huutaa, mutta se johtuu sitten taas miehestä. Monesti saan kauniisti pyytää asioita missä voisi auttaa, tai sanon ihan normaalilla äänellä jotakin. Ja monella tarkoitan suurinpiirtein 10 kertaa eikä mies tee elettäkään mihinkään suuntaan, tällöin alan menettämään tosissani hermot ja äänen sävy koreentuu. Sekään ei auta joten silloin se melkein menee huutamiseksi. Jälkeenpäin ajateltuna teen väärin ja tiedän sen, mutta jotenkin siinä vaan pinna palaa kun ukko ei saa mitää aikaseks ja monesti saa asioista sanoa ja sitte sen jälkee ku pinna palaa ni ei vaan ajattele järkevästi.



Asioista pystyisi keskustelemaan sivistyneestikkin jos toinenkin osapuoli osaisi ottaa kantaa asiaan eikä vaa istua tuppisuuna tai sanoa emmä tiiä.

ollaan varmaan saman miehen kans naimisissa. Tai siis minä en aio enää kauaa olla, sen verran rasittavaa elämää tämä on...

Meillä itse asiassa nämä tilanteet kärjistyy juuri silloin, kun mies ei löydä jotakin asiaa ja on mahdollisesti vielä kiire, tai sitten hän vain on päättänyt että nyt juuri täytyy vahata nahkahanskat eikä juuri sitä nimenomaista erikoisvahaa löydy. Jos minulta on joku esine hukassa, niin en minä kaada sitä muiden niskaan, vaan etsin tai keksin jotain muuta. Tai jos on kiire, niin jätän sen asian sitten siltä erää tekemättä.

Minustakin se on typerää, että jos täällä kerran on jatkuvasti sotkuista, niin miksi siitä asiasta pitää ruveta kiukuttelemaan sillä hetkellä kun pitäisi olla jo. Ja mikä on ettei sitten itse ensimmäisen vapaahetken tullen ala siivota. Tämä on ollut itseasiassa ihan toistuva kaava, aina kun ollaan lähdössä johonkin, mies alkaa tehdä jotain triviaalia asiaa, etsii vaikka jotan ******n ratkojaa kun täytyy ehdottomasti avata puvun tasku juuri nyt, ei voi millään lähteä ennen vaikka ollaan jo myöhässä. Ja siitä alkaa sitten se huuto, kun sitä ei ***** löydy ja kaikki on tiellä ja pyykkitelinekään ei pysy pystyssä ja koiratkin on jaloissa. Huoh. Ehkä tästä täytyy vaan yrittää puhua rauhallisena hetkenä.

Sinänsä ymmärrän että miehellä on sitä kuuluisaa stressiä muistakin syistä, ja en minäkään haluaisi tällaisessa sotkussa asua vaan haluaisin että kaikki tavarat olisi paikoillaan eikä olisi mitään ylimääräistä roinaa ja olisi tilaa ja säilytystilaa jne. Mutta itse vaan joustan ja sopeudun kun en asialle mitään voi, mieskin tavallisesti mutta sitten se purkautuu tuollaisena typeryytenä. Ja minä taas sitten tulkitsen sen niin, että on kai se sitten jatkuvasti todella vihainen, jos kerran joku pikkuasia saa kupin nurin.

Ai niin joo ja se tympeä käskyttävä tapakin on tuttu :D! Sitä esiintyy pelkästään silloin, kun pitäisi taas olla menossa, ja HÄN on valmis ja odottaa meitä :D. Sitten kun sanon että älä huuda, hän sanoo että en huuda, tämä on käskyttämistä. Jos sanon ettei se tunnu mukavalta ja vain lisää stressiä, niin hänen mielestään ei muka päästä ikinä lähtemään jos HÄN ei osallistu käskyttämällä. Aah, naurattaa niin paljon tämä, mitäköhän kävisi jos rupeaisin itse käskyttämään häntä samalla tavalla :D! Käskyttäminen on ilmeisesti armeijasta sitten jäänyt päälle, tai jotain. Siihen ei sitten osannutkaan sanoa mitään, kun sanoin että en minä ole mikään sinun alainen jota sinä saat vapaasti käskyttää.

No juuh, onneksi tuo ei kuitenkaan jatkuvasti riehu täällä, siksi kai se onkin niin häiritsevää, kun näitä ennen ja näiden jälkeen ollaan ihan ok ja sydämellisissä väleissä. Siksi haenkin keskustelusta pohjaa sille, että voiko tämä olla vain jotain temperamentti-/"kulttuurieroa" (vaikka hyvin samanlaisista taustoista ollaankin, niin silti perheiden välillä on eroja) jota täytyy vain yrittää ymmärtää.

ollaan varmaan saman miehen kans naimisissa. Tai siis minä en aio enää kauaa olla, sen verran rasittavaa elämää tämä on...

kahden perheen käskyttäminen varmaan käy työstä...

mutta teen sitä silti. Osansa saa myös lapset.



Mä oon tämmönen pikku-kilahtelija!

Se että sanoo "Nyt minä olen kyllä todella vihainen" vai mikä? Se että lähtee vaan tilanteesta hiljaisena ulos ja mutisee vain että käyn ulkona? Ja ulkona jupisee itsekseen ja potkii kinoksia. Vai se että lähtee ihan iloisella naamalla ja huikkaa "käyn kävelyllä, tuun tunnin päästä takaisin, hei hei pusi pusi", ja sitten hakkaa halkoja tunnin?



En oikeasti tiedä, onko näistä joku parempi kuin karjuminen. Eikö ne lapset sitten istuisi ihan hiljaa kotona että "taas se hakkaa halkoja" eikä uskalla tulla juttelemaan koko iltana?

sanoo että nyt harmittaa/suututtaa, koska. Oleellista on se, että ei suutu niin paljon ettei pysty keskustelemaan ja huomioimana muita.

huutaminen ja kiroileminen? Oikeasti?

Äänensävyjä voi käyttää muutenkin kuin huutamalla.

Se että sanoo "Nyt minä olen kyllä todella vihainen" vai mikä? Se että lähtee vaan tilanteesta hiljaisena ulos ja mutisee vain että käyn ulkona? Ja ulkona jupisee itsekseen ja potkii kinoksia. Vai se että lähtee ihan iloisella naamalla ja huikkaa "käyn kävelyllä, tuun tunnin päästä takaisin, hei hei pusi pusi", ja sitten hakkaa halkoja tunnin?

En oikeasti tiedä, onko näistä joku parempi kuin karjuminen. Eikö ne lapset sitten istuisi ihan hiljaa kotona että "taas se hakkaa halkoja" eikä uskalla tulla juttelemaan koko iltana?