Luuletko että laihempana elämäsi olisi onnellisempaa?
Hieno harha että kun olis laihempi mies rakastaisi enemmä, seksi sujuisi paremmin, olis muutenkin kauniimpi ja peremmin pukeutunut jne jne. Kauneus lähtee aina ihmisestä sisältä!
Kommentit (36)
Mulla on aina välillä kausia, kun lihon paljonkin. Olen masentunut, nukun huonosti jne. Sitten kun laihdun, olen paljon energisempi ja iloisempi jo sen takia, kun voin käyttää nättejä vaatteita ja näyttää hyvältä. Miehenkin kanssa menee laihempana paljon paremmin, vaikka tuo väittää rakastavansa mua yhtä paljon olin minkä kokoinen tahansa.
että mies rakastaisi minua enemmän (ei taida olla mahdollista! ;)) enkä usko, että seksi olisi jotenkin parempaa. Mutta ainahan tää kroppa olis mukavampi kantaa timmimpänä ja kehtais bikinit päällä olla hyvillämelin häpeilemättä :)
Ei paljon. Sen verran onnellisempaa, että ei tarvitsisi stressata näin paljon pukeutumisesta.
En usko että avioliittoni olisi yhtään onnellisempi (päinvastoin, se olisi sikäli hankalampi että mies vonkaisi seksiä enemmän, enkä mä kuitenkaan itse olisi yhtään tämän rakastuneempi häneen). Mutta minä olisin tyytyväisempi itseeni. Ystävyyssuhteisiin asialla ei ole merkitystä.
Pudotettavaa olisi 10 kg. Olisin varmaan motivoituneempi jos kuvittelisin että laihtuminen ratkaisisi kaikki mun ongelmani. Kun se ratkaisisi vain pukeutumisongelman, mun on helppo vältellä toimeen ryhtymistä ja vain ostaa uusia vaatteita... ikävä kyllä.
En varsinaisesti oo ihan laiha ollu aikuisena mut kevyempi paljon verrattuna mitä nykyään painan. Sotanorsuahan se paino muistuttaa tänä päivänä ja en ole tyytyväinen itteeni. Kevyempänä siis on paljon iloisempi se vaan on tosiasia. Koska ei ole sotanorsun mitoissa. Ja häpeää itseään. Kevyimmilläni olin muistaakseni 16vuotiaana ja painoin 59kg.
Itseni kohdalla kyllä! Kun saisi pois 5kg. Vaikeata kun on pelkää rasvaa eli 500g voi paketti tarkoitaa on 10 pakettia voita on 5kg ja se vyötärössäni.
Kyllä olisin. Voisi käyttää kauniita vaatteita eikä mitään XXL säkkejä. Eikä tarvitsisi kuunnella miehen piikittelyä asiasta.
Ehdottomasti. Olen laihtunut 25kg,ja toki se vaikuttaa positiivisella tavalla, kun olo paranee, itseluottamus nousee, on enemmän energiaa jne. Ulkonäkö on tietenkin myös parempi. En anna painoni nousta enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Oon "syntymä" lihava eli ei oo vertailu pohjaa omasta takaa millaista ois olla laiha.
Mä oon ollut kaikkea:
-luonnostani laiha alle 50 kiloo, jolloin lihavat kaverit huomauttelivat, että söisit enemmän, tosta ei voi enää laihtua, hyvin olisin voinut vielä tiputtaa pari kiloa, mutta kun en laihduttanut silloin
-kauheet raskauskilot
-raskauden jälkeenkin läski
-laihduttanut diettaamalla itseni normaalipainoon
-ollut jälleen läski.
Itselläni on ollut elämäntilanteita, jolloin olen lihonut valtavasti: perheväkivaltaa, liikunnan puutetta, yksinhuoltajuutta, jolloin ei ollut aikaa huolehtia itsestäni, istumatyö. Sitten taas on ollut aikoja, jolloin olen laihtunut ihan laihduttamattakin: on ollut aikaa pyöräillä, kävellä, juosta, urheilla ja syödä terveellisesti. Sitten on ollut aikoja, jolloin olen vetänyt kitudieettejä porkkanalla ja kaalilla.
Eli kokemusta on vähän kaikesta.
Ja kokemuksesta tiedän, että olin onnellisin laihana. Liikkuminen oli helpompaa, erityisesti jooga. Miehiä riitti, sain aina sen, johon iskin silmäni. Vaatteita pystyi ostamaan mistä tahansa, kirpparivaatteetkin mahtui aina kaikki päälle, ja lasten vaateosastoilta löytyi halpaa vaatetta. Näytin ihan ookoolta kuvissa. Kaikki oli kevyempää ja helpompaa.
Luulin ja olin oikeassa. Elämä on parempaa hoikkana.
Kyllä se vaan on huomattavasti helpompaa kuin läskinä. Ei fyysisesti, mutta sosiaalisesti. Vain sekä lihavana että laihana ollut voi käsittää sen eron, millä ihmiset sinua kohtelevat.
Kyllä mä olisin kauniimpi ilman näitä liikakiloja.
En. Olisin paljon onnellisempi hieman lihavampana. Nyt olen liian laiha, enkä pidä siitä.
Kyllä olisi. Elämäntapani ovat luisuneet pikku hiljaa aivan naurettaviksi. Aamupalani saattaa olla kahvia ja irtokarkkeja. Lounas voi olla munkkeja. Liikkumiseni on kotoa kauppaan tai bussipysäkille. "Onneksi" minulla on vaatteita jotka olivat ennen ylisuuria ja säkkimäisiä. No eivät ole enää.
Laihempana (eli normaalipainoisena) mahtuisin mukavasti vaatteisiini, söisin terveellisemmin joten vatsa toimisi paremmin, nukkuisin paremmin (sokeri valvottaa)... Joku miesten huomio ei ole minulle mikään arvo, olen 45-vuotias, ei tämän ikäiset miehet yritä mitään iskeä kun ovat kaikki naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi. Elämäntapani ovat luisuneet pikku hiljaa aivan naurettaviksi. Aamupalani saattaa olla kahvia ja irtokarkkeja. Lounas voi olla munkkeja. Liikkumiseni on kotoa kauppaan tai bussipysäkille. "Onneksi" minulla on vaatteita jotka olivat ennen ylisuuria ja säkkimäisiä. No eivät ole enää.
Laihempana (eli normaalipainoisena) mahtuisin mukavasti vaatteisiini, söisin terveellisemmin joten vatsa toimisi paremmin, nukkuisin paremmin (sokeri valvottaa)... Joku miesten huomio ei ole minulle mikään arvo, olen 45-vuotias, ei tämän ikäiset miehet yritä mitään iskeä kun ovat kaikki naimisissa.
Eivät ole naimissa. Puolet pareista eroaa ja moni elää muuten vaan sinkkuna.
JA mun pitäis laihtua vain 3kg! Mutta jos on laiha ja kusipää, ei olisi sittenkään...