Luuletko että laihempana elämäsi olisi onnellisempaa?
Hieno harha että kun olis laihempi mies rakastaisi enemmä, seksi sujuisi paremmin, olis muutenkin kauniimpi ja peremmin pukeutunut jne jne. Kauneus lähtee aina ihmisestä sisältä!
Kommentit (36)
näytän ihmisen irvikuvalta. Olisi tärkeää, ettei paino alene enää yhtään. Sairaus kyseessä.
ihan selkeästi siis paljon sievempi.
Mutta en mä aio silti enää laihduttaa, kun ei se multa pysyvästi onnistu. Ei vaikka on elämäntaparemontteja koitettu tehdä.
Oon "syntymä" lihava eli ei oo vertailu pohjaa omasta takaa millaista ois olla laiha.
Ja tuo onnellisuus ei tule siitä, että joku ihailisi mua, vaan siitä että laihempana jaksan niin paljon enemmän, nukun paremmin (kuorsaus loppui) ja säästyy rahaakin kaikkeen kivaan, kun ei mee euro tohon namiin, toinen sipsiin, kolmas limuun, neljäs donitsiin...
Herkkuihin ja roskaruokaan aiemmin menneet rahat säästyy nykyisin ja saa tehtyä etelänmatkan kerran vuodessa :).
Ja arvatkaa se sisäinen ilon kiljahdus, kun venytellessä pystyin kumartuun eteen, kun ei enää ottanut maha vastaan - JIPPAA.
nyt näitten 30 ylimääräsen kilon kanssa on esim vaateitten ostaminen vaikeaa, mikään ei sovi tai muuten vain passaa. Haluaisin kuitenkin pukeutua trendikkäästi ja hyvännäköisesti! Kyllä se kalvaa mieltä, joka päivä :(
ja jaksais liikkua vielä enemmän ja kehtais juostakin jopa lenkkipolulla. Eikä tarttis uimarannoilla kestää tylyjä tuijotuksia.
Muuten en luule, että elämä muuttuis muuksi. Mutta olishan nuokin mukavia asioita, jos toteutuisivat.
Kun ruokavalio on normaali, ei väsytä niin paljon ja jaksaa touhuta lastenkin kanssa enemmän. Mieli on parempi kun peilikuva miellyttää eikä v****ta. Rahaa ei säästy, mutta se tulee käytettyä huomattavasti järkevämmin kuin karkkiin, sipseihin, limuun, pullaan, siideriin jne.
Onnellisuus johtuu siitäkin, että ahdistus on selkeästi helpottanut, kun ei tarvi lääkitä itseään syömällä.
ja huomattavasti ylipainoinen. Missään painossa en ole ollut onnellinen. Vähiten ehkä olin onnellinen normaalipainoisena. Silloin elämä oli jatkuvaa kituuttamista kun piti pärjätä niin pienellä energiamäärällä. Alipainoinen olin parikymppisenä ihan "luonnostaan". Vaikka olin laiha tai normaalipainoinen, minulla on aina ollut vaikeuksia löytää kauniita vaatteita, koska kropanmuotoni ei ole mitään missityyppiä.
Minä olen laihana onnellisempi. Lihoin parikymppisenä kun lopetin kilpaurheilun, onneksi ylipainoa ei päässyt kertymään kuin muutama kilo. Sitten aloitin kuntourheilun ja voi mikä riemu ja onnen tunne tuli siitä, että se hoikka vartalo löytyi sen kaiken ylimääräisen alta. On paljon kotoisampi olo tässä vartalossa kuin siinä pullataikinassa.
Voihan lihava koittaa lohduttaa itseään sillä, että ei olisi yhtään onnellisempi. Mutta kyllä ne läskit ovat tiellä. Ne puristavat vyötäröllä, roikkuvat käsivarsista, tekevät kaksoisleuan. On mukavaa istua ilman, että maha lepää reisien päällä.
vaan tiedän että olen :)
Näytän paremmalta, voin paremmin, jaksan paremmin...no vaikuttavathan nämä sisäisesti :)
Ja kyllä mä tosiaan voin myöntää, että saan ihan kiksejä siitä että mulla on nätti, hoikka vartalo. Ja siitä, että ihmiset suhtautuu positiivisesti kun näkevät, että olen jaksanut treenata paljon jne. Kyllähän siksi jo minuun liitetään positiivisia ominaisuuksia...tiedä sitten onko se tosiaan niin päin, että se on lähtenyt sisältä..?
Laihduttaa miehen takia, vaan ihan oman itsen ja hyvän olon takia. En nyt tarkoita että jokaisen pitäisi olla laiha tai edes hoikka että olis hyvä olo, mutta mulla se ainakin menee niin. 5kg painavampana en tunne olevani itseni, ja se heijastuu olotilaan ja itsetuntoon. on vaan jotenkin energisempi olo hoikkana, kuin normaalipainoisena.. Mielestäni keho ja mieli on yhtä, jos tuntee olevansa ihannepainossaan, harrastaa liikuntaa ja on energinen, niin varmasti voi paremmin myös henkisesti!
mutta voisin laittaa kivempiä kuteita päälle ja oloni olisi kuitenkin kevyempi.
taatusti olen onnellisempi laihempana. Nyt on taas talven aikana kiloja kertynyt, joten niiden pudotus alkaa.
Vaatteet sopii paremmin, ei ahdista, olen omasta mielestäni paremman näköinen joka heijastaa suoraan itsetuntoon, jaksan paremmin ja seksikin on mukavampaa kun ei tarvitse läskejä hävetä...
Normaalisti painan melkein 20 kiloa vähemmän kuin nyt raskausviikolla 34. Odotan neljättä lasta ja olen aikaisemminkin paisunut kivasti raskaanaollessa ja ollut niiiiin tyytyväinen päästessäni taas takaisin omiin mittoihini. Erityisen tyytyväinen olen ollut, jos olen myös harrastanut liikuntaa ja ollut timmissä kunnossa.
En arvostele ihmisiä painon perusteella ja paras ystääväni on reippaasti ylipainoinen, mutta itse olen olen onnellisempi, kun olen hoikassa kunnossa.
Meillä keskustellaan avioerosta ja läheiseni on kuolemaisillaan. Näin ollen en ole nyt erityisen onnellisessa elämäntilanteessa. Jos kuitenkin tämän lisäksi olisin vielä 15 kiloa painavampi, kuten 3 vuotta sitten, olisin takuuvarmasti onnettomampi. Kauniit vaatteet ja pukeutuminen niihin tuottavat minulle iloa joka päivä. Elämään tarvitaan myös pieniä, pinnallisia iloja, ja hoikkana niitä vaan on enemmän. En silti ole luopunut syömisen ilostakaan - nykyään osaan vain annostella paremmin.
Imetän, joten en vielä voi rajusti laihduttaakaan, mutta tarkoitus olisi huhtikuusta alkaen.
Ja entuudestaan tiedän, että hoikkana nautin seksistä enemmän ja jaksankin paremmin, samoin tanssiharrastuksessani.
ja mies otti ja lähti. Eli ei ole elämä laihempana onnellisempaa :(
laihdutan nytkin,mutta ovat ne läskit pirun tiukassa,eivät meinaa mennä pois!