Miten kukaan voi suostua siihen, että omistusasunto/talo on yksin miehen nimissä!?

esim. auto, jos se on molempien nimissä, niin sitä ei tarvitse lunastaa kuolinpesältä

Jokuhan ajattelee, ettei voi ottaa velkaa yhdessä puolison kanssa, jos ei ole yhtä hyvätuloinen kuin puoliso eikä näin ollen voi maksaa tismalleen yhtä suurta osaa lainasta.

Ja toiset taas ostaa asunnon tai kiinteistön tai ottaa lainat tulojen tai varallisuuden suhteessa. Toiset tekee tiukan avioehdon ja toiset ei ollenkaan. Toiset säästää etukäteen jopa hoitovapaata varten, että voivat varmasti lyhentää asuntolainaa saman verran kuin ennenkin eivätkä ole riippuvaisia työssä käyvän tuloista. Toiset parit taas katsovat, että rahat ovat ns. yhteisiä ja puolisoilla on elatusvelvollisuus. Elämä on.

Myi oman asuntonsa ja siirsi rahat miehelle. Mies osti talon johon myös nämä naisen rahat meni ja hyvin näppärästi mies laittoi itsensä 100% omistajaksi taloon.

noin tyhmä.

eli jos ja kun mies yksin asuntoa maksaa, ei se mielestäni voi olla minun omaisuuttani. Ja jos se olisi yhteinen, en mistään saisi revittyä sitä rahamäärää, joka asumiseen kuukaudessa menee.

rahaa asunnon maksamiseen?

eli jos ja kun mies yksin asuntoa maksaa, ei se mielestäni voi olla minun omaisuuttani. Ja jos se olisi yhteinen, en mistään saisi revittyä sitä rahamäärää, joka asumiseen kuukaudessa menee.

Meillä on tällainen tilanne. Talo on yksin miehen nimissä. Samoin laina. En omista tästä mitään. Ei ole velkaakaan.

Lisäksi meillä on täydellisesti poissulkeva avioehto.

Luultavasti pitäisi kertoa anopille näistä kuvioita.



Meillä on yhteiset lapset.



Syy tähän omistuskuvioon on seuraava:

Miehellä oli alkupääomaa, eli asunto, johon minä muutin ja kun tarvittiin isompaa, mies myi asuntonsa ja otti lisää lainaa jne.

Minulla ei ole minkäänlaista omaisuutta tai varallisuutta lainkaan.

Lisäksi minulla on niin pienet tulot, etten pysty makselemaan mitään lainaosuuksia. Äitiysloma-aikana ja hoitovapaa-aikana tulot ovat niin pienet, että sillä just ruuan osti, miten niistä lainoja vielä makselisin!?!



Toinen syy omistusoikeuteen ja avioehtoon oli se, että mies on yksityisyrittäjä, yritys on toiminimipohjainen ja jos firmalle tulee maksuvaikeuksia tms. myös minun omaisuus menisi firman velkoihin jne, jos ei olisi avioehtoa.



Nyt meillä sitten on tilanne, että miehen firmat on nurin ja velkojat läähättää niskaan. Jos talo menee, meinee meidän koti, mutta minulta ei ainakaan mene yhtään rahaa. Minulta ei avioehdon takia myöskään voida ulosmitata palkasta miehen velkoja.



En maksa tästä asumisesta mitään. En sähköä, en mitään. En laita pennosiani tähän, koska tulevaisuus on epävarma; jos eroamme, en saa osituksessa mitään. Jos talo on pakko myydä, kaikki menisi miehen velkoihin.



Olen laittanut talon remonttiin ja sisustukseen ja pihaan rahaa.



Kaverilla on toinen tilanne: hän on hoitovapaalla ja muutenkin pienipalkkainen jos töissä olisi. Talo on puoleksi miehen kanssa, hän makselee siis kahden lapsen lapsilisä + kotihoidontuki n. 300 e kuukausituloillaan lainanlyhennyksiä + ruuan + lasten vaatteet + omat menot.

Hänen elämänsä on erittäin niukkaa !!



Minä siis elän reilusti siivellä ja voin hyvin. :)



Minusta mies on se, joka tässä kuviossa häviää.

Mitä sinä teet sillä aikaa, kun mies tienaa rahaa asunnon maksamiseen?

eli jos ja kun mies yksin asuntoa maksaa, ei se mielestäni voi olla minun omaisuuttani. Ja jos se olisi yhteinen, en mistään saisi revittyä sitä rahamäärää, joka asumiseen kuukaudessa menee.

joillakin pariskunnilla on niin suuret tuloerot, että puhutaan 5:95 tai 1:99, niin eikö ole parempi (myös verottajan näkökulmasta) että se varakkaampi maksaa ja omistaa, ellei sitten halua asua kaksiossa Jakobackassa. ;) Jos ei ole avioehtoa, niin ei ole ongelmaa avioeron sattuessa kohdalle.

sellainen joka ei maksa penniäkään asumisesta ja levittää arseaan kotona. Ei edes tiedä mitä työnteko on..

Eka koti (kerrostalokämppä) oli mun, toinen (rivari) oli miehen ja nyt talo on molempien. Tämä siksi, että säästettiin ensiasunnon ostoissa varainsiirtoverot. Lisäksi luotettiin toisiimme, että eron sattuessa osattaisiin olla reiluja toisillemme. Meillä on kyllä nykyäänkin ihan yhteinen talous. Molempien rahat menee arjen pyörittämiseen lähes kokonaan ja omia juttuja päästään ostamaan ihan tasapuolisesti.

eli jos ja kun mies yksin asuntoa maksaa, ei se mielestäni voi olla minun omaisuuttani. Ja jos se olisi yhteinen, en mistään saisi revittyä sitä rahamäärää, joka asumiseen kuukaudessa menee.

Talo on sen joka sen on maksanut.

että talo olisi yhteinen. Tilanne voi olla sekin, että toinen investoi enemmän perheen lastenhoitoon, ja toinen tienaamiseen, eikä silloin ole oikein, että omaisuus karttuu vain toiselle. Eli ei sitä taloa tarvitse puoliksi maksaa että se olisi yhteinen, eikä noissa avioehtojen kohtuullistamisjutuissa oikeuskaan niin ajattele. Eli todellakin on laillista laittaa talo yhteiseksi, vaikka vain toinen ansaitsisi rahaa.

ja laskujen maksuun ja muuhun elämiseen. Pitääkö rahoittaa miehen lainan maksut siten että osallistuu ruokiin sitten ja erossa jäädä puille paljaille sillä asunto on vain ja ianoastaan miehen?

Kyllä se ihan yhteisessä taloudessa näkyy se eurojen laskeminen, kun asuntolainaa maksetaan miehen pussista tonnia kuussa ja akka joutuu sitten osallistumaan enempi ruokakaupassa ja vatteiden hankinnassa.

Ei kannata, sillä tämä on ihan koettu. Mies jätti ja nyt sitten asumme vuokraluukussa ilman säästöjä ja mies asuu lukaalissaan yksin jota myös minä olen rahoittanut.

nimissä. En minäkään ymmärrä, pitäisi se puoliso osata ottaa huomioon. Ja jos kuitenkin sen toisen puolison rahat kelpaavat ruuan maksuun.

ja laskujen maksuun ja muuhun elämiseen. Pitääkö rahoittaa miehen lainan maksut siten että osallistuu ruokiin sitten ja erossa jäädä puille paljaille sillä asunto on vain ja ianoastaan miehen? Kyllä se ihan yhteisessä taloudessa näkyy se eurojen laskeminen, kun asuntolainaa maksetaan miehen pussista tonnia kuussa ja akka joutuu sitten osallistumaan enempi ruokakaupassa ja vatteiden hankinnassa. Ei kannata, sillä tämä on ihan koettu. Mies jätti ja nyt sitten asumme vuokraluukussa ilman säästöjä ja mies asuu lukaalissaan yksin jota myös minä olen rahoittanut.

nimissä. En minäkään ymmärrä, pitäisi se puoliso osata ottaa huomioon. Ja jos kuitenkin sen toisen puolison rahat kelpaavat ruuan maksuun.

että asunto on vain toisen nimissä, ja toinen silti ostaa niitä yhteisiä ruokia. Minusta se on väärin. Ei se, että vaimo omistaa asunnon yksin, ja mies maksaa ruuat, tee tilannetta yhtään sen reilummaksi, kuin että mies omistaisi asunnon yksin.

Meillä on tällainen tilanne. Talo on yksin miehen nimissä. Samoin laina. En omista tästä mitään. Ei ole velkaakaan.

Lisäksi meillä on täydellisesti poissulkeva avioehto.

Luultavasti pitäisi kertoa anopille näistä kuvioita.



Meillä on yhteiset lapset.



Syy tähän omistuskuvioon on seuraava:

Miehellä oli alkupääomaa, eli asunto, johon minä muutin ja kun tarvittiin isompaa, mies myi asuntonsa ja otti lisää lainaa jne.

Minulla ei ole minkäänlaista omaisuutta tai varallisuutta lainkaan.

Lisäksi minulla on niin pienet tulot, etten pysty makselemaan mitään lainaosuuksia. Äitiysloma-aikana ja hoitovapaa-aikana tulot ovat niin pienet, että sillä just ruuan osti, miten niistä lainoja vielä makselisin!?!



Toinen syy omistusoikeuteen ja avioehtoon oli se, että mies on yksityisyrittäjä, yritys on toiminimipohjainen ja jos firmalle tulee maksuvaikeuksia tms. myös minun omaisuus menisi firman velkoihin jne, jos ei olisi avioehtoa.



Nyt meillä sitten on tilanne, että miehen firmat on nurin ja velkojat läähättää niskaan. Jos talo menee, meinee meidän koti, mutta minulta ei ainakaan mene yhtään rahaa. Minulta ei avioehdon takia myöskään voida ulosmitata palkasta miehen velkoja.



En maksa tästä asumisesta mitään. En sähköä, en mitään. En laita pennosiani tähän, koska tulevaisuus on epävarma; jos eroamme, en saa osituksessa mitään. Jos talo on pakko myydä, kaikki menisi miehen velkoihin.



Olen laittanut talon remonttiin ja sisustukseen ja pihaan rahaa.



Kaverilla on toinen tilanne: hän on hoitovapaalla ja muutenkin pienipalkkainen jos töissä olisi. Talo on puoleksi miehen kanssa, hän makselee siis kahden lapsen lapsilisä + kotihoidontuki n. 300 e kuukausituloillaan lainanlyhennyksiä + ruuan + lasten vaatteet + omat menot.

Hänen elämänsä on erittäin niukkaa !!



Minä siis elän reilusti siivellä ja voin hyvin. :)



Minusta mies on se, joka tässä kuviossa häviää.

tuliko mun teksti jostain syystä kahdesti, ???? sori,e i ollut tarkoitus.

Keski-ikäinen sukulaisnaiseni ei ole koskaan ollut töissä, oli toistakymmentä vuotta lapseton kotirouva ja nyt, lasten ollessa koulussa, on edelleen kotirouva. Perhe asuu kaupunkikeskustassa.



Mies tekee vähintään puolet kotitöistä ja hoitaa kaikki käytännön asiat kodin ulkopuolella. Varsinkin lasten tulon jälkeen hän on ollut lujilla, mutta nainen ei vaan yksinkertaisesti halua ajatella ikäviä asioita; tehdä mitään vastenmielistä. Perheessä käy mm. siivooja. Nainen ei käy edes ruokakaupassa.



En tiedä kehtaisinko minä vastaavassa tilanteessa vaatia itselleni omistusosuuksia...

omistaa asunto yhdessä. Tai muuten toinen voi tehdä kusiset myöhemmin ja sillä ei ole väliä onko mies vai nainen.

ja laskujen maksuun ja muuhun elämiseen. Pitääkö rahoittaa miehen lainan maksut siten että osallistuu ruokiin sitten ja erossa jäädä puille paljaille sillä asunto on vain ja ianoastaan miehen? Kyllä se ihan yhteisessä taloudessa näkyy se eurojen laskeminen, kun asuntolainaa maksetaan miehen pussista tonnia kuussa ja akka joutuu sitten osallistumaan enempi ruokakaupassa ja vatteiden hankinnassa. Ei kannata, sillä tämä on ihan koettu. Mies jätti ja nyt sitten asumme vuokraluukussa ilman säästöjä ja mies asuu lukaalissaan yksin jota myös minä olen rahoittanut.

nimissä. En minäkään ymmärrä, pitäisi se puoliso osata ottaa huomioon. Ja jos kuitenkin sen toisen puolison rahat kelpaavat ruuan maksuun.

että asunto on vain toisen nimissä, ja toinen silti ostaa niitä yhteisiä ruokia. Minusta se on väärin. Ei se, että vaimo omistaa asunnon yksin, ja mies maksaa ruuat, tee tilannetta yhtään sen reilummaksi, kuin että mies omistaisi asunnon yksin.

Keski-ikäinen sukulaisnaiseni ei ole koskaan ollut töissä, oli toistakymmentä vuotta lapseton kotirouva ja nyt, lasten ollessa koulussa, on edelleen kotirouva. Perhe asuu kaupunkikeskustassa. Mies tekee vähintään puolet kotitöistä ja hoitaa kaikki käytännön asiat kodin ulkopuolella. Varsinkin lasten tulon jälkeen hän on ollut lujilla, mutta nainen ei vaan yksinkertaisesti halua ajatella ikäviä asioita; tehdä mitään vastenmielistä. Perheessä käy mm. siivooja. Nainen ei käy edes ruokakaupassa. En tiedä kehtaisinko minä vastaavassa tilanteessa vaatia itselleni omistusosuuksia...

vaikea tietää totuutta toisen työnjaosta. Jospa se kuitenkin se toinenkin on niitä lapsia synnyttänyt, kun mieskin on niitä halunnut, ja varmaan niitä lapsia hoitanut. Ehkä hänellä joskus on ollut kuitenkin koulutus, ja ennen lapsia käynyt jopa töissäkin. Asiat voi esittää yksipuolisesti, tai sitten toisenkin huomioon ottaen.

Miksi sen pitäisi erossa niistä mulle mitään antaa? EN tajua :D

naisen nimissä. Meillä on melkein velaton omakotitalo, avopari ollaan ja talo on mun nimissä. Miksei? Minä ostin tämän talon ihan suhteen alkuaikana, alkurahoitus tuli minulta ja olen tasan maksanut jokaisen lyhennyserän ja silti osallistunut perheen kuluihin vähintään yhtä paljon kuin mies. Lisäksi meillä on uusperhe ja miehellä lapsia ennestään. Näin asia on selkeä: talo on minun ja se on minun yksin maksamani. Palkkani on miestä suurempi ja miehellä on lisäksi kolmesta vanhimmasta lapsesta kuluja. Miehellä jää elareiden jälkeen 1800 nettona ja mulla lainalyhennyksen jälkeen 2000. Kaikki loput menee ihan sulassa sovussa ja kumpikin hiukan säästää sivuun itselleen.