TOTUUS (ainoa ja oikea ja jakamaton) VIRIKEHOIDOSTA TÄSSÄ!
Sen kun laitatte viskarilaisen hoitoon vaikka olette vauvan kanssa kotona. Tekee sille hyvää.
3-4-vuotias virikehoitoon lapsen mukaan: jos on sosiaalinen ja kaverit on tärkeitä, ei itkeskele perääsi ja saat positiivista palautetta hoidosta, niin sen kun vaan. Jos ujo ja arka, roikkuu helmoissa ja kaipaa vanhempien hellyyttä, läheisyyttä ja kosketusta koko ajan, niin älä laita.
Jos laitat 1-2v lapsen virikehoitoon, niin MENE PERHANA ITSE HOITOON!
Vaikka tämä on lopullinen totuus, niin saa silti keskustella. ;)
Kommentit (59)
niitä ei vaan av-mammat oikein ymmärrä. On helpompi sanoa, kuinka KUULUU tehdä.
Ymmärrän taaperon osa-aikahoidon mm. seuraavanlaisissa tilanteissa:
- vanhemman tai vauvan henkeä uhkaava sairaus
- vanhemman vaikea psyykkinen sairaus
- vakavat sosiaaliset ongelmat
- täydellinen turvaverkkojen puute, riitaisa avioero JA masennus...
Siinäpä ne.
ap
eikä asiat ole aina mustavalkoisia.
eikä asiat ole aina mustavalkoisia.
Se, että asiat eivät ole mustavalkoisia ja asioilla on monta puolta ja tilanteita on monia EI kuitenkaan tee hyväksyttäväksi suurta valtaosaa taaperoiden "virikehoidosta".
Kuntalisän vuoksi pidän kotihoidossa kaikki lapset.
Enkä sano nyt tätä ilkeytäni. En vaan oikeesti ymmärrä mitä tarkoitat.
Mikä tekee hyvää ja kelle? Viskarilaiselle? 3-4-vuotiaalle? Mikä on muuten viskari?
Miksi pitäisi mennä itse hoitoon, jos laittaa 1-2-vuotiaan virikehoitoon? Yritätkö nyt tällä viestittää sitä, että äiti joka laittaa 2-vuotiaan muksunsa hoitoon, on itsekin vielä epäkypsyytensä takia hoidon tarpeessa?
Miten voit väittää omaa subjektiivista mielipidettä lopulliseksi totuudeksi?
Enkä sano nyt tätä ilkeytäni. En vaan oikeesti ymmärrä mitä tarkoitat.
Mikä tekee hyvää ja kelle? Viskarilaiselle? 3-4-vuotiaalle? Mikä on muuten viskari?
Miksi pitäisi mennä itse hoitoon, jos laittaa 1-2-vuotiaan virikehoitoon? Yritätkö nyt tällä viestittää sitä, että äiti joka laittaa 2-vuotiaan muksunsa hoitoon, on itsekin vielä epäkypsyytensä takia hoidon tarpeessa?
Miten voit väittää omaa subjektiivista mielipidettä lopulliseksi totuudeksi?
Noilla lahjoilla.
Enkä sano nyt tätä ilkeytäni. En vaan oikeesti ymmärrä mitä tarkoitat.
Mikä tekee hyvää ja kelle? Viskarilaiselle? 3-4-vuotiaalle? Mikä on muuten viskari?
Miksi pitäisi mennä itse hoitoon, jos laittaa 1-2-vuotiaan virikehoitoon? Yritätkö nyt tällä viestittää sitä, että äiti joka laittaa 2-vuotiaan muksunsa hoitoon, on itsekin vielä epäkypsyytensä takia hoidon tarpeessa?
Miten voit väittää omaa subjektiivista mielipidettä lopulliseksi totuudeksi?
Noilla lahjoilla.
Niin. Juuri tälläistä kommenttia odottelinkin.
Voisiko joku nyt oikeasti kertoa mitä ap ajaa takaa? En vaan ymmärtänyt, vaikka luin tekstin monta kertaa läpi.
En muuten ymmärrä sitäkään, miten miun lahjani tähän liittyy. Ja miten voit tietää lahjoistani yhden kirjoitukseni perusteella? Oletko selvännäkijä vai yrititkö olla vaan hauska? Ilmeisesti hymiö teksin perässä oli osoitus siitä. Muutenhan sitä ei olisi voinut huumoriksi ymmärtää. Ja luovan ihmisenhän tunnistaa muuten siitä, että pystyy ilmaisemaan tunteitaan tekstissään ilman hymiöitä. Tuli vaan mieleen.
Ymmärrän silti ap:n pointin helposti.
Päiväkotiin voi hyvällä omallatunnolla viedä viisivuotiaan (= viskari) vaikka olisi itse kotona pienempien kanssa. 3-4-vuotiaan voi viedä hoitoon, jos lapsen luonne on sosiaalinen eikä lapsi kaipaa äitiä pahasti. 1-2-vuotiaiden virikelasten vanhemmat ovat psyykkisesti sairaita, joten tarvitsevat itse hoitoa.
Ymmärrän silti ap:n pointin helposti.
Päiväkotiin voi hyvällä omallatunnolla viedä viisivuotiaan (= viskari) vaikka olisi itse kotona pienempien kanssa. 3-4-vuotiaan voi viedä hoitoon, jos lapsen luonne on sosiaalinen eikä lapsi kaipaa äitiä pahasti. 1-2-vuotiaiden virikelasten vanhemmat ovat psyykkisesti sairaita, joten tarvitsevat itse hoitoa.
Hyvä. pystyit vastaamaan kysymyksiini suht asiallisesti ilman mitään viisasteluja. Vielä kun perustelet sen, mikä tekee 1-2 vuotiaan lapsen äidistä psyykkisesti sairaan.
B T W, miten tuosta ap:n kirjoituksesta voi ymmärtää, että virkelapsen äiti on psyykisesti sairas? Kun ei kertaakaan maininnut esimerkiksi sanaa psyykkinen. Ilmeisesti sinun ja ap:n välillä on joku av-mammojen yliluonnollinen telepatia, kun pystyt noin hyvin lukemaan rivien välistä.
Ymmärrän silti ap:n pointin helposti.
Päiväkotiin voi hyvällä omallatunnolla viedä viisivuotiaan (= viskari) vaikka olisi itse kotona pienempien kanssa. 3-4-vuotiaan voi viedä hoitoon, jos lapsen luonne on sosiaalinen eikä lapsi kaipaa äitiä pahasti. 1-2-vuotiaiden virikelasten vanhemmat ovat psyykkisesti sairaita, joten tarvitsevat itse hoitoa.
Hyvä. pystyit vastaamaan kysymyksiini suht asiallisesti ilman mitään viisasteluja. Vielä kun perustelet sen, mikä tekee 1-2 vuotiaan lapsen äidistä psyykkisesti sairaan.
B T W, miten tuosta ap:n kirjoituksesta voi ymmärtää, että virkelapsen äiti on psyykisesti sairas? Kun ei kertaakaan maininnut esimerkiksi sanaa psyykkinen. Ilmeisesti sinun ja ap:n välillä on joku av-mammojen yliluonnollinen telepatia, kun pystyt noin hyvin lukemaan rivien välistä.
Sitä nyt vain yleensä tarkoitetaan, jos sanotaan jonkun olevan "hoidon tarpeessa". Ainakin niin minä sen tulkitsen ihan automaattisesti.
Ja tietysti noin pikkuisen lapsen hoitoon vievät vanhemmat on mieleltään sekaisin. Kuka hullu kuvittelee että melkein vauvan paras paikka on isossa päiväkodissa.
mä kyllä tulkitisin, että apn mielestä virikelapsen äidinkin pitäisi mennä johonkin päiväkerhoon. En ymmärtänyt, että olisi 'hoidon tarpeessa'. Tämän takia halusinkin tarkennusta, koska oli niin vaikeaselkoinen teksti.
1v ja 5v lapsia ei voi laittaa samalle viivalle kun puhutaan virikehoidosta.
niin ei tarvii kenenkään lapsien hoitoaikoja ja -paikkoja kytätä.
niin ei tarvii kenenkään lapsien hoitoaikoja ja -paikkoja kytätä.
ja hassua kyllä, olen samaa mieltä ap:n kanssa. En ehkä haluaisi olla, kun meidän perheellemme virikehoito on ollut kaikille osapuolille todella tarpeellinen, mutta pakko on myöntää, että se 1-2-vuotias on kyllä todella pieni ollakseen hoidossa vain poissa tieltä.
Oma 5-vuotiaani aloitti päivähoitouransa 1,5-vuotiaana, joten tiedän, mitä puhun. Hän on luonteeltaan sosiaalinen ja meni aamuisin ihan täpinöissään hoitoon, iltaisin oli vaikea saada kotiin. Hoitajat antoivat jatkuvasti pelkästään postiivista palautetta ja ihmettelivät lapsen hienoa sopeutumiskykyä. Ei kuulemma ikävöinyt vanhempia koskaan. Ehkä tuon oli tarkoitus saada minut iloiseksi, mutta mietin kaikki työpäivät vain sitä, mitä meillä kotona on pielessä, kun lapsi ei roiku portilla, kun tulen hakemaan, kun ei juokse syliin vaan päinvastaiseen suuntaan... Olen tullut siihen tulokseen, että lapseni nautti päivähoidosta ainakin sen verran, että ei ole siitä kärsinyt. En silti oleta, että se oli hänelle parempaa kuin kotihoito. 1,5-vuotiaana oma lapseni ei osannut edes puhua! Olen kiitollinen siitä, että kaikki sujui hänen kohdallaan noin hyvin, mutta olen myös todella varma, että näin ei ole aina. Portilla oli aina joku pikkuinen itku kurkussa odottamassa sitä vanhempaa. Olisipa tylsää, jos sen pikkuisen äiti olisi kotona vauvan kanssa ja antaisi toisen vauvansa roikkua silmät kyynelissä portilla.
treenaamaan ryhmässä oloa ennen eskaria. Järkevä päätös!
seuraisin hoitoaikoja työnpuolesta.
niitä ei vaan av-mammat oikein ymmärrä. On helpompi sanoa, kuinka KUULUU tehdä.