Teinköhän oikein? Kirjoitin miehelleni kirjeen seksiongelmistamme.
Kerroin oman näkökulmani. Tarkoitus on, että se toimii keskustelunavaajana.
Kommentit (17)
tulee otettua usein esille epäolennaisia asioita ja minulla on tapana takertua yksitysikohtiin, jolloin tulee helposti riitaa. Mies haluaisi vastata puhumalla, minä toivon vastakirjettä. Onko kukaan teistä ollut kirjeenvaihdossa oman miehen kanssa? -ap
mutta miksi et sallisi miehesi vastata puhumalla? Kaikkien ei ole yhtä helppoa laittaa ajatuksiaan paperille.
mutta miksi et sallisi miehesi vastata puhumalla? Kaikkien ei ole yhtä helppoa laittaa ajatuksiaan paperille.
ap
kuuntelet, ja pidät mietintätauon ennen kuin vastaat. Tai kirjoitat vaikka uuden kirjeen. Minusta ihan sama mitä kommunikointi suhteessa vaatii, niin kauan kuin on keinoja niin ei ole ollenkaan outoa sellainenkaan että vaikka vain toinen kirjoittaa kirjeitä ja toinen vastaa taas itselleen sopivalla tavalla :D.
Kuuntelisit vain ihan rauhassa mitä miehelläsi on sanottavana, et kommentoisi väliin mitään. Aina kun mielesi tekee sanoa "mutta kun...", niin vedätkin vain henkeä ja jatkat kuuntelua :)
Kun hän on oman mielipiteesi ilmaissut, vastaat: "Okei, minä mietin tätä asiaa." Ja mietit ihan oikeasti asioita myös hänen kantiltaan. Oletko sittenkään kaikessa oikeassa, vai onko asiassa sittenkin monta näkökulmaa. Miehelläsikin saattaa olla perusteltu kanta omille toimilleen.
Miehet ja naiset kun ovat loppujen lopuksi aika erilaisia.
kun hän on oman MIELIPITEENSÄ ilmaissut
miksi ap:lla on oikeus itselleen optimaaliseen tapaan kommunikoida, mutta miehellä ei. Mies ei halua kirjoittaa, mutta ap vaatii siitä, koska hänestä on helpompaa kirjoittaa.
En ymmärrä. Epäilemättä tässä joku logiikka kuitenkin on, koska ap odottaa miehensä lukevan kirjoittamansa kirjeen.
antaa miehen puhua ajatuksensa.
(Meidän ongelma, on, että mies ei kuuntele, mitä haluan, vaan tekee kerta toisensa jälkeen oman mielensä mukaan ja sammuttaa siksi haluni. Sitten hän itsesäälinomaisesti valittaa, ettei osaa tyydyttää minua. En halua, että seksielämämme kuihtuu kokonaan, joten otin nyt kirjeen välineeksi.)
ap
Puhuminen ei ole miehelle ominainen tapa ilmaista ajatuksiaan. Hän vaikenee mieluiten.
miksi ap:lla on oikeus itselleen optimaaliseen tapaan kommunikoida, mutta miehellä ei. Mies ei halua kirjoittaa, mutta ap vaatii siitä, koska hänestä on helpompaa kirjoittaa. En ymmärrä. Epäilemättä tässä joku logiikka kuitenkin on, koska ap odottaa miehensä lukevan kirjoittamansa kirjeen.
ap
tää on toiminut just niin, että mä oon kirjottanu kirjeen ja mies on sitten vastannu suullisesti, ei sen kirjottamisesta olis tullu mitään. Puhuminenkaan ei oo ollu ihan itsestäänselvää edes kirjeen jälkeen ja oon kyllä joutunu uudestaan kysymään sit suullisesti, et "mitä mieltä olit siitä kun kirjotin että ..." tms.
Mutta kannustan kans niin ku muutki, että anna miehen vastata niin ku sille on luontevinta, yritä keskittyä vaan kuuntelemaan, älä ainakaan ala inttää tai selittää kirjettäsi uudelleen. Jos joku juttu jää epäselväksi tai joku tärkeä kohta huomiotta, niin kysy rauhallisesti, mitä miehesi siitä kohdasta ajatteli.
Jos alat kiihtyä tms. ni sitte tauko ja palaatte asiaan myöhemmin. Dr Phill muistuttais että onko tärkeämpää olla oikeassa vai saada ongelma ratkaistua? =D
Ja muista pitää tavoitteet realistisina - yksi kirje ja yksi keskustelu ei vielä ratkaise isoja ongelmia. Tärkeintä olisi että löytäisitte YHDEN asian, mitä voisitte yrittää tehdä toisin ja lähteä siitä liikkeelle.
Kirjeeni on keskustelunavaus, mitään se ei vielä ratkaise. Olen myös päättänyt, että kuuntelen hiljaa. Keskeyttäminen vie asian helposti raiteiltaan. Minullakin on opittavaa.
ap
Ilman sitä ei voi syntyä mitään keskustelua. Ja keskustelu on ihan turhaa ellei se ajan myötä johda tekoihin. Kärsivällisyyttä ja kaikkea hyvää teille! :)
Kirjeeni on keskustelunavaus, mitään se ei vielä ratkaise. Olen myös päättänyt, että kuuntelen hiljaa. Keskeyttäminen vie asian helposti raiteiltaan. Minullakin on opittavaa.
ap
kirjoittanut mutta eksän kanssa otin asian puheeksi ja kyllä kadutti! Aivan karsea raivari. Eikä mikään muuttunut.
puhuu minulle, kun lapset nukkuvat. Hyvässä hengessä olemme.
ap
Ilman sitä ei voi syntyä mitään keskustelua. Ja keskustelu on ihan turhaa ellei se ajan myötä johda tekoihin. Kärsivällisyyttä ja kaikkea hyvää teille! :)
Kirjeeni on keskustelunavaus, mitään se ei vielä ratkaise. Olen myös päättänyt, että kuuntelen hiljaa. Keskeyttäminen vie asian helposti raiteiltaan. Minullakin on opittavaa. ap
Sanoi, että tunnistaa tapansa kirjeestäni eikä halua, että alamme syytellä toisiamme. Loppuillasta hän on ollut niin väsynyt, että olen suosiolla siirtänyt juttelun toiseen päivään. Nuokkuvan kanssa ei synny kunnon keskustelua. Mitäköhän mies sanoisi, jos tietäisi, että olen kirjoittanut tänne? Ei kerrota.
ap
jos ei suora keskustelu aiheesta onnistu jostain syystä. MIes voi myös rauhassa miettiä asiaa ennen kuin keskustelette siitä yhdessä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin :)