Jos en mene töihin, vaan jään kotiäidiksi vielä hoitovapaan jälkeenkin, mitä mieltä olet?

mutta ehkä lapsesi tarvitsee? Nyt pieni jolla ei ole vaatimuksia muuttuu äkkiä esimurkku-ikäiseksi ja siitä teiniksi joka TARVITSEE niitä meikkejä, merkkifarkkuja, tanssitunteja, kampaajakäyntejä jne. Samoin esim. lukiokirjoihin menee rahaa, ja muutenkin on kuluja mitä lapsista teini-iässä tulee vaikka ITSELLÄ ei samoja kuluja olisikaan. Harva kieltää teiniltä "et saa mennä pitsalle ja leffaan" vaikka kaikki kaverit menevät jne. vaikka kalleimpia merkkifarkkuja ei ostaisikaan.

NYT ap:n on helppo olla kotona kun lapsista ei juuri kuluja ole, esim. joku 3 tai 5 vuotias ei syö mitään vert. teini joka kirjailmellisesti syö enemmän kuin aikuinen. Ja tämähän ei ole ongelma jos ovat yhdessä miehensä kanssa hautaan saakka, mutta JOS ero tulee niin ap on aika tiukilla vaikka töissä kävisi ja palkkaa saisi, jos yh ja jos mies maksaa vain minimielarit. Kannattaa myös muistaa ajokortit ym. mihin rahaa saattaa mennä, olisi aika helppoa jos olisi vähän säästöjä joita käyttää vert. tili tyhjä.

Siis mun pitäisi mennä nyt töihin, eikä jäädäkään muutamiksi vuosiksi vielä kotiäidiksi, koska SAATTAISI olla, että joskus eroammekin, ja jos niin kävisi, sitten SAATTAISI olla, etten saisikaan töitä, ja jos niin kävisi, sitten SAATTAISI olla, että lapset teininä haluaisivat kalliita asioita, ja jos niin kävisi, niin sitten SAATTAISI olla että mieheni ei haluaisikaan omille lapsilleen niitä ostaa/osallistua, vaikka hänellä niihin olisikin varaa...

onhan se helkkarin hyvä, olla varautunut kaikkeen, mutta mä en nyt enää jaksa kuin nauraa :D

ap

jos ap:lla kaksi lasta joista toinen 6-v ja toinen 8-v, niin ehkä se 8-v osaa kaivata jo vaikka telkkaria kotiin, tai nettiä, tai lehtiä olkoon sitten vaikka Aku Ankka kyseessä...

jos ap:lla kaksi lasta joista toinen 6-v ja toinen 8-v, niin ehkä se 8-v osaa kaivata jo vaikka telkkaria kotiin, tai nettiä, tai lehtiä olkoon sitten vaikka Aku Ankka kyseessä...

niin sellainenhan on sitten toki hankittava. Mitenköhän elivät ja kehittyivät ihmiset ennen kuin telkkareita ei ollut olemassakaan.. :)

Ja siis Aku Ankkoja saa kirppiksiltä, jos omaksi haluaa, ja kirjastoonkin tulee, siellä saa ilmaiseksi lukea.

ap

Miksi hän saa olla lasten kanssa kotona, miksei mies? Naisille tulee yleensä mukavia taukoja työelämästä kun saavat lapsia, mies taas usein raataa sen 40-vuotta putkeen töissä, ilman mitään taukoja!



Minusta tuossa on ISO vääryys, jos jaetaan kotiäitiys/-isyys n. puoliksi, niin molemmille tulee hyvin taukoa työelämästä, mutta toisaalta kummankaan ura ei pahemmin kärsi siitä että on jonkun aikaa pois,vert. toinen koko ajan pois.

Miksi hän saa olla lasten kanssa kotona, miksei mies? Naisille tulee yleensä mukavia taukoja työelämästä kun saavat lapsia, mies taas usein raataa sen 40-vuotta putkeen töissä, ilman mitään taukoja!

Minusta tuossa on ISO vääryys, jos jaetaan kotiäitiys/-isyys n. puoliksi, niin molemmille tulee hyvin taukoa työelämästä, mutta toisaalta kummankaan ura ei pahemmin kärsi siitä että on jonkun aikaa pois,vert. toinen koko ajan pois.

mutta mieheni itse sanoi, että ei halua jäädä kotiin (päätoimisesti). Hän viettää kyllä lastensa kanssa aikaa työpäiviensä jälkeen ja viikonloppuisin, ja lomilla tietysti.

Mies on työssä, josta suorastaan nauttii.

Olisi varmaan eri asia, jos olisi kurja työ, mutta näinä vuosina, kun on töissä käynyt, en ole IKINÄ kuullut hänen voivottelevan että kun "täytyy mennä töihin". Päin vastoin, odottaa innokkaana aina alkavaa työviikkoa, siitä huolimatta, että viihtyy kyllä perheensäkin parissa.

ap

mutta ehkä lapsesi tarvitsee? Nyt pieni jolla ei ole vaatimuksia muuttuu äkkiä esimurkku-ikäiseksi ja siitä teiniksi joka TARVITSEE niitä meikkejä, merkkifarkkuja, tanssitunteja, kampaajakäyntejä jne. Samoin esim. lukiokirjoihin menee rahaa, ja muutenkin on kuluja mitä lapsista teini-iässä tulee vaikka ITSELLÄ ei samoja kuluja olisikaan. Harva kieltää teiniltä "et saa mennä pitsalle ja leffaan" vaikka kaikki kaverit menevät jne. vaikka kalleimpia merkkifarkkuja ei ostaisikaan. NYT ap:n on helppo olla kotona kun lapsista ei juuri kuluja ole, esim. joku 3 tai 5 vuotias ei syö mitään vert. teini joka kirjailmellisesti syö enemmän kuin aikuinen. Ja tämähän ei ole ongelma jos ovat yhdessä miehensä kanssa hautaan saakka, mutta JOS ero tulee niin ap on aika tiukilla vaikka töissä kävisi ja palkkaa saisi, jos yh ja jos mies maksaa vain minimielarit. Kannattaa myös muistaa ajokortit ym. mihin rahaa saattaa mennä, olisi aika helppoa jos olisi vähän säästöjä joita käyttää vert. tili tyhjä.

Siis mun pitäisi mennä nyt töihin, eikä jäädäkään muutamiksi vuosiksi vielä kotiäidiksi, koska SAATTAISI olla, että joskus eroammekin, ja jos niin kävisi, sitten SAATTAISI olla, etten saisikaan töitä, ja jos niin kävisi, sitten SAATTAISI olla, että lapset teininä haluaisivat kalliita asioita, ja jos niin kävisi, niin sitten SAATTAISI olla että mieheni ei haluaisikaan omille lapsilleen niitä ostaa/osallistua, vaikka hänellä niihin olisikin varaa... onhan se helkkarin hyvä, olla varautunut kaikkeen, mutta mä en nyt enää jaksa kuin nauraa :D ap

kun kuitenkin lähes puolet avioliitoista kariutuu. On parempi varautua tulevaan kuin olla sinisilmäinen ja uskoa happy endiin. Tottakai jäät kotiäidiksikun viihdyt, mutta varaa jotakin itsellesikin. Miehellehän jää asunto, onko se niin paha, että sinä keräisit itsellesi jotakin omalle tilillesi? Ei sen tarvitse olla mikään eläketili eikä matkatili, olkoon vaan tili johon keräät sen mitä pystyt säästämään tulevan varalle. Jos ei matkoihin, niin vaikkapa kesämökkiin, lasten harrastuksiin ta vaikka makkuutat sitä rahaa siellä nuukuuksissa niin kauan että olet mummo ja sijoitat rahat tulevia sukupolvia varten :)

oma taloudellinen turva on tärkeä asia. Esim. yllättävä sairastuminen voi heittää talouden epätasapainoon, julkisen puolen sairaanhoito ei aina toimi, kuten pitäisi. Joku puskurirahasto olisi hyvä olla, mutta niin taisi ap:lla ollakin?



Toisaalta, alaluokkalaiset lapsetkin kyllä mielellään viettävät aikaansa, osan ainakin, oman vanhempansa kanssa. Aikuisen tarve on huutava suorastaan, ainakin meidän naapurustossa. Vaikka ne pienet ovat koulun jälkeen yksin, ei se tarkoita, että olisi kaikille hyväksi. Joku pärjää, joku ei.



Nämä ovat kyllä asioita, jotka jokaisen on itse päätettävä. Joskus päätös voi mennä pieleenkin, oli se päätös sitten jatkaa kotona tai palata työhön.



t. 21 vuotta kotiäitinä

tai työvuorojen sovittaminen on paras vaihtoehto. Ja tämä siksi, että lapsi kehittyy koko ajan. On paha juttu jos äiti paapoo kotona 2. tai 3. luokkaan saakka, ja sitten jää "kokonaan yksin". Lapsen kehityksessä asiat tapahtuvat niin, että pikkuhiljaa totutellaan juttuihin, ja niihin siirtyminen käy aikanaan kivuttomammin. Eli jos vaikka 1. ja 2. luokkalaisten vanhemmat ovat osittain kotona että lapsen kotona olema aika yksin on aamulla/iltapäivällä esim. 1h se totuttaa lasta hyvin siihen kun nuo ajat pitenevät. Vert. äiti koko ajan kotona ja yhtäkkiä 3. luokalla on aamuin illoin pari tuntia yksin kotona.



Ja muutenkin, kun äiti kotona AINA niin lapsi ei opi ottamaan itse välipalaa jne. vert. kun on pikkuhiljaa tottunut siihen ettei aina äiti ole kotona ja hissukseen oppii siihen omatoimisuuteen vert. "äkkiä pakolla".