Lue keskustelun säännöt.
Jos en mene töihin, vaan jään kotiäidiksi vielä hoitovapaan jälkeenkin, mitä mieltä olet?
11.02.2011 |
Tilanne on tämä: mies käy töissä, tienaa keskiverrosti (ainakin omasta mielestäni), käteen n. 2000 - 2500 €/kk.
Meillä on oma asunto, josta velkaa jäljellä n. 40 000 €. Asunto miehen nimissä.
Kaksi lasta, toinen kohta 3 v. ja toinen 5 v.
Saan kotihoidontuen ja lapsilisät eli n. 500 €/kk. Maksan itse omat kuluni, ja osan ruokamenoista, sekä hoidan huushollin ja päävastuun lapsista.
Mies maksaa velkaa ja asumiskulut ja suuren osan ruoasta. Lasten tarvitsemista asioista minä ostan halvemmat (esim. vaatteet, pääasiassa kirppareilta hyväkuntoisia) ja mies kalliimmat, eli urheiluvälineet, pyörät ym.
Nyt olen ajatellut, että mitä jos hoitovapaan jälkeen en lähtisikään työnhakuun laisinkaan, vaan jäisin kotiäidiksi vielä ainakin siksi aikaa, että nuorimmainenkin on tokaluokalla.
Rahaa en paljoa tarvi, nytkin mulle aina jää säästöön tuosta 500 eurosta, joten vaikka sitten "mulle" ei tulisikaan kuin lapsilisät, saisin niillä todennäköisesti kaiken tarvittavan.
Elämäntyylini ja "harrastukseni" on nuukasti elely. Ostan vaatteeni vain kirpputoreilta, käytän vaatteeni loppuun (toki korjaan ja "muodistan" niitä itse ompelemalla), harrastukseni eivät maksa mitään, en käy kampaajalla, en käytä juurikaan mitään kosmetiikkaa, en tilaa mitään lehtiä, en tupakoi enkä käytä alkoholia.
Olen alkanut ajatella, että mitä järkeä työssäkäynnistä minulle/meille olisi, kun rahaa ei lisää tarvita, ja sitten vaan arki hankaloituisi, olisi ainainen kiire, äreät ja kiireiset aamut lasten kanssa ja kiirehtiminen kaupan kautta kotiin, eikä olisi aikaa hoitaa kotia (niin hyvin kuin haluaisin) eikä todennäköisesti olisi niin paljoa aikaa harrastaa, olla lasten kanssa tai tavata ystäviä. Tai ihan vaan rentoutua.
Eli, kysynkin nyt teiltä, mikä on se syy, jotta minun pitäisi mennä töihin, jos sellainen syy mielestäsi löytyy? Ja millä sen perustelet?
(Miehelläni ei ole asiasta mielipidettä, hänelle on ok jos lähden töihin, mutta ok jos jään kotiin)
Kommentit (68)
MIKSI vaihtoehtoina ovat vain 40h/vko tai kotona oleminen? Itse tarvitsen työtä jo sosiaalisten kontaktien vuoksi, toki rahalla merkitystä myös mutta se ei ole se _pääsyy_ työssäkäymiselle.
Lain mukaan saa tehdä lyhennettyä työaikaa, ja yleensä työvuoroja voi sopia (toki riippuu alasta miten paljon joustoa on).
Eli jos mies tekee täyttä päivää, miksei ap voisi tehdä ilta- ja/tai viikonloppuvuoroa ja osaltaa huolehtia enemmän kotitöitä kun enemmän kotona on.
Hyviä puolia:
-lasten hoidon tarvetta ei ole tai se on minimaalinen
-molemmat ovat töissä, saa aikuiskontakteja ja esim. eläke kertyy ja kumpikaan ei ole "vain" kotona
-myös mies saa olla lasten kanssa yksin, hyvä juttu suhteen kehittymiselle vert. äiti aina läsnä
-taloudellisesti enemmän rahaa käytössä
JOS mahdollista niin myös mies voisi tehdä lyhennettyä työaikaa, progressiivisen verotuksen ansiosta taloudellinen menetys ei olisi paljoa, ja ihan kirjaimellisesti voitaisiin jakaa vastuu niin elannin tuomisesta, lasten hoidosta kun kotitöistäkin kahden aikuisen kesken, ja mitään "aamuherätyksiä" ei lapsillakaan olisi (jos molemmat vanhemmat tekevät kolme pitkää päivää/vko tai sitten toinen aamussa, toinen illassa lyhyemmän päivän 5päivänä/vko)
Minusta toisen kotiinjääminen 100% on HUONO ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että teillä on noin tiukasti omat rahat. Miksi teillä on noin? Että on korvamerkityt rahat? En vain voi käsittää. Voisko joku valaista?
MIKSI vaihtoehtoina ovat vain 40h/vko tai kotona oleminen? Itse tarvitsen työtä jo sosiaalisten kontaktien vuoksi, toki rahalla merkitystä myös mutta se ei ole se _pääsyy_ työssäkäymiselle.
Lain mukaan saa tehdä lyhennettyä työaikaa, ja yleensä työvuoroja voi sopia (toki riippuu alasta miten paljon joustoa on).
Eli jos mies tekee täyttä päivää, miksei ap voisi tehdä ilta- ja/tai viikonloppuvuoroa ja osaltaa huolehtia enemmän kotitöitä kun enemmän kotona on.Hyviä puolia:
-lasten hoidon tarvetta ei ole tai se on minimaalinen
-molemmat ovat töissä, saa aikuiskontakteja ja esim. eläke kertyy ja kumpikaan ei ole "vain" kotona
-myös mies saa olla lasten kanssa yksin, hyvä juttu suhteen kehittymiselle vert. äiti aina läsnä
-taloudellisesti enemmän rahaa käytössä
JOS mahdollista niin myös mies voisi tehdä lyhennettyä työaikaa, progressiivisen verotuksen ansiosta taloudellinen menetys ei olisi paljoa, ja ihan kirjaimellisesti voitaisiin jakaa vastuu niin elannin tuomisesta, lasten hoidosta kun kotitöistäkin kahden aikuisen kesken, ja mitään "aamuherätyksiä" ei lapsillakaan olisi (jos molemmat vanhemmat tekevät kolme pitkää päivää/vko tai sitten toinen aamussa, toinen illassa lyhyemmän päivän 5päivänä/vko)
Minusta toisen kotiinjääminen 100% on HUONO ratkaisu.
Niin ainoa jäljellejäävä hyvä puoli listassasi kannaltani olisi se eläkkeen kertyminen. Tosin, eihän sitäkään voi varmaksi tietää, onko koko eläkesysteemiä sitten enää, kun olen eläkeikäinen. Tai olenko edes elossa silloin.
Mutta siis
- emme tarvitse lisää rahaa
- minulla on riittävästi aikuiskontakteja ja lapsillakin kavereita
- isällä ja lapsilla on myös yhteistä omaa aikaa, kun käyn harrastuksissani (juoksemassa, uimassa, hiihtämässä) isä on lasten kanssa.
Kiitos kommentistasi ja näkökulmistasi kuitenkin.
ap
että teillä on noin tiukasti omat rahat. Miksi teillä on noin? Että on korvamerkityt rahat? En vain voi käsittää. Voisko joku valaista?
Kirjoitin, että mies maksaa asumisen ja suurimman osan ruoista. Siis minä en maksa asumisesta mitään ja ruoista vain pienen osan. Omat menoni maksan itse, koska ei niitä juuri olekaan, no, kirppisvaatteeni.. mutta pitäisikö ne miehellä maksattaa, kun "omat" rahanikin niihin riittävät :)
ap
ja jos mies ei ole halukas vaimoa elättämään, tämä tietenkin aukaiskoon suunsa siinä vaiheessa kun asiasta päätetään!
mies voi sitten tokaista, miten on elättänyt sinua, meillä ainakin kävi noin, kun olin 5-vuotiaan kanssa vuoden kotona, nyt olen vain laiskotellut tuon ajan ja sain sentään lapsilisän tililleni..
kuten meillä kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan siltä miltä tuntuu. Sinuna miettisin kuitenkin alaa, mikä on työllistymismahdollisuutesi jos olet nämä vuodet poissa. Miettisin myös sitä, jos ero nyt sattuukin tulemaan, niin sinulle ei jää mitään konkreettista. Mies makselee nyt omaa taloaan pois tavallaan sinun kustannuksellasi, kun hoidat lapset kotona. Lapsillehan toi on ihana asia.
Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap
Mies vois ostaa sulle oman auton tai laittaa osan asunnosta sun nimiisi tai vaikka maksaa sulle lastenhoidosta palkkaa. Eläkettäkään kun sulle ei kerry noilta vuosilta.
ihan siltä miltä tuntuu. Sinuna miettisin kuitenkin alaa, mikä on työllistymismahdollisuutesi jos olet nämä vuodet poissa. Miettisin myös sitä, jos ero nyt sattuukin tulemaan, niin sinulle ei jää mitään konkreettista. Mies makselee nyt omaa taloaan pois tavallaan sinun kustannuksellasi, kun hoidat lapset kotona. Lapsillehan toi on ihana asia.
Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap
Mies vois ostaa sulle oman auton tai laittaa osan asunnosta sun nimiisi tai vaikka maksaa sulle lastenhoidosta palkkaa. Eläkettäkään kun sulle ei kerry noilta vuosilta.
vai siis tarkoitatko, että voisin säästää palkan eläkerahoikseni ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies voi sitten tokaista, miten on elättänyt sinua, meillä ainakin kävi noin, kun olin 5-vuotiaan kanssa vuoden kotona, nyt olen vain laiskotellut tuon ajan ja sain sentään lapsilisän tililleni..
mieltä että minun tulisi mennä töihin, jotta mahdollisen riidan sattuessa mieheni ei voisi vedota siihen, että on elättänyt minua? ap
mitä minäkään en olisi todeksi uskonut, etenkin kun kolme edellistä vuotta painoin 60-70tuntista työviikkoa, miehellä oli huomattavasti vähemmän työtä ja ehti jopa reissailemaan kavereidensa kanssa, mutta eihän sitä muisteta. Ja muuten jäädessäni "sapattivuodelle" 5-vuotiaan kanssa, ei mies ollut mitään mieltä asiasta. Ja vielä en koe, että olisin vain ollut kotona, kun tein ruoan kaksi kertaa päivässä, pesin lattiat 3-4krt/viikko(lapsi allergikko), huolehdin pyykeistä jne.
ihan siltä miltä tuntuu. Sinuna miettisin kuitenkin alaa, mikä on työllistymismahdollisuutesi jos olet nämä vuodet poissa. Miettisin myös sitä, jos ero nyt sattuukin tulemaan, niin sinulle ei jää mitään konkreettista. Mies makselee nyt omaa taloaan pois tavallaan sinun kustannuksellasi, kun hoidat lapset kotona. Lapsillehan toi on ihana asia.
Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap
Mies vois ostaa sulle oman auton tai laittaa osan asunnosta sun nimiisi tai vaikka maksaa sulle lastenhoidosta palkkaa. Eläkettäkään kun sulle ei kerry noilta vuosilta.
vai siis tarkoitatko, että voisin säästää palkan eläkerahoikseni ;) ap
Teille voi tulla ero ja mitä sulle jää?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä miksi sinun pitäisi mennä töihin. Itsekin toimisin noin jos mies tienaisi hieman enemmän.
ihan siltä miltä tuntuu. Sinuna miettisin kuitenkin alaa, mikä on työllistymismahdollisuutesi jos olet nämä vuodet poissa. Miettisin myös sitä, jos ero nyt sattuukin tulemaan, niin sinulle ei jää mitään konkreettista. Mies makselee nyt omaa taloaan pois tavallaan sinun kustannuksellasi, kun hoidat lapset kotona. Lapsillehan toi on ihana asia.
Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap
Mies vois ostaa sulle oman auton tai laittaa osan asunnosta sun nimiisi tai vaikka maksaa sulle lastenhoidosta palkkaa. Eläkettäkään kun sulle ei kerry noilta vuosilta.
vai siis tarkoitatko, että voisin säästää palkan eläkerahoikseni ;) ap
Teille voi tulla ero ja mitä sulle jää?????
Toistan nyt vielä sen mitä kirjoitin:
Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap
Ajatteletko, että olisin "onnellisempi", jos mulla nököttäisi auto pihassa, jota en tarvitse?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ero voi tulla siltikin, koskaan ei tiedä, jos mies löytää jostain jonkun, joka pitää ulkonäöstään huolta, kun sinä siellä kotona kirppisvaatteinesi liihotat:)Autoa et tarvitse, jos asut siellä lähiössä, jossa marketti ja terveyskeskus naapurissa, mutta rahalla tiettyä turvallisuutta mm.parempaa terveydenhuoltoa. Jos sinun työkokemuksesi olisi alaltasi 7 vuoden takaa, niin et varmasti olisi ensimmäisten palkattavien joukossa. Ai, niin mutta saathan sinä niitä yhteiskunnan ruhtinaallisia tukia...
ihan siltä miltä tuntuu. Sinuna miettisin kuitenkin alaa, mikä on työllistymismahdollisuutesi jos olet nämä vuodet poissa. Miettisin myös sitä, jos ero nyt sattuukin tulemaan, niin sinulle ei jää mitään konkreettista. Mies makselee nyt omaa taloaan pois tavallaan sinun kustannuksellasi, kun hoidat lapset kotona. Lapsillehan toi on ihana asia.
Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap
Mies vois ostaa sulle oman auton tai laittaa osan asunnosta sun nimiisi tai vaikka maksaa sulle lastenhoidosta palkkaa. Eläkettäkään kun sulle ei kerry noilta vuosilta.
vai siis tarkoitatko, että voisin säästää palkan eläkerahoikseni ;) ap
Teille voi tulla ero ja mitä sulle jää?????
Toistan nyt vielä sen mitä kirjoitin: Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap Ajatteletko, että olisin "onnellisempi", jos mulla nököttäisi auto pihassa, jota en tarvitse? ap
vastasi jo joku muukin samoin ajatteleva kuin minä, mitä ilmeisimmin tyhjän päälle jäänyt vaikkei ero silloin todellakaan tuntunut olevan edes mahdollista. Olit kuinka nuuka tahansa, kannattaa aina miettiä sitä tulevaa, vaikket ajattelisikaan niitä "eläkerahoiksi", niin kerää vaikka virkistysrahastoa, jotakin, joka on vain ja ainoastaan sinun nimissä.
Kun ero tulee yllätyt kuinka tiukoilla olet. Tienaat nyt suurinpiirtein saman verran kuin työtön yh. Erotuksella, että asumiset ja ruoat hoitaa pääasiassa mies. Toki sitten saat lapsilisät ja elatustuen, asumiestuen, mutta käteesi tulee jäämään pakollisten laskujen jälkeen n. 300-400e, josta sitten maksat kaiken muun, vaatteet, ruoan, lasten harrastukset, puhelinlaskut jne.
Ja kun niin onnellisesti käy, ettei eroa tule, niin teillä on mukava raha sinun tililläsi maksella vaikka lomamatkoja. Pidä huoli nainen ettet jää tyhjänpäälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi naisilla on jotenkin suurempi oikeus olla käymättä töissä kuin miehillä? Ainakin näitä keskusteluja lukiessa siltä tuntuu.. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska en jaksa, ja mies tienaa niin paljon. Jos miehenne tekisivät saman, niin olisiko ok?
enkä aio jäädäkään, siksi minulla on aina tilillä 4000€, mutta ap vaikuttaa hiukkasen haihattelijalle laskelmiensa kanssa.
MIKSI ei esim. asunto ole yhteinen? Jos SITOUDUTAAN yhteiseen elämään, niin kaikki on yhteistä. Poikkeuksena ymmärrän jos asunto on esim. miehen kotitila (maatila siis kyseessä) en muuten.
usein vaan miehet valitsevat mielummin työelämän, kuin kotona työskentelyn.
usein vaan miehet valitsevat mielummin työelämän, kuin kotona työskentelyn.
ihan siltä miltä tuntuu. Sinuna miettisin kuitenkin alaa, mikä on työllistymismahdollisuutesi jos olet nämä vuodet poissa. Miettisin myös sitä, jos ero nyt sattuukin tulemaan, niin sinulle ei jää mitään konkreettista. Mies makselee nyt omaa taloaan pois tavallaan sinun kustannuksellasi, kun hoidat lapset kotona. Lapsillehan toi on ihana asia.
Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap
Mies vois ostaa sulle oman auton tai laittaa osan asunnosta sun nimiisi tai vaikka maksaa sulle lastenhoidosta palkkaa. Eläkettäkään kun sulle ei kerry noilta vuosilta.
vai siis tarkoitatko, että voisin säästää palkan eläkerahoikseni ;) ap
Teille voi tulla ero ja mitä sulle jää?????
Toistan nyt vielä sen mitä kirjoitin: Jos ero kuitenkin tulisi (mitä pidän hyvin epätodennäköisenä) niin tietysti sitten hakisin töitä ja vuokraisin asunnon. Vaikka töitäkään ei löytyisi, saisin silti asumistukea ja pystyisin varmasti tulemaan toimeen senkin jälkeen. Nuuka kun olen. Huonekaluja minulla on "omia". Mitä sitä muuta sitten tarvitsisin, kun materialisti en ole? Katto pään päälle ja ruokaa, kirppisvaatteita, ystäviä ja ilmaisia harrastuksia. ap Ajatteletko, että olisin "onnellisempi", jos mulla nököttäisi auto pihassa, jota en tarvitse? ap
vastasi jo joku muukin samoin ajatteleva kuin minä, mitä ilmeisimmin tyhjän päälle jäänyt vaikkei ero silloin todellakaan tuntunut olevan edes mahdollista. Olit kuinka nuuka tahansa, kannattaa aina miettiä sitä tulevaa, vaikket ajattelisikaan niitä "eläkerahoiksi", niin kerää vaikka virkistysrahastoa, jotakin, joka on vain ja ainoastaan sinun nimissä.
Kun ero tulee yllätyt kuinka tiukoilla olet. Tienaat nyt suurinpiirtein saman verran kuin työtön yh. Erotuksella, että asumiset ja ruoat hoitaa pääasiassa mies. Toki sitten saat lapsilisät ja elatustuen, asumiestuen, mutta käteesi tulee jäämään pakollisten laskujen jälkeen n. 300-400e, josta sitten maksat kaiken muun, vaatteet, ruoan, lasten harrastukset, puhelinlaskut jne.
Ja kun niin onnellisesti käy, ettei eroa tule, niin teillä on mukava raha sinun tililläsi maksella vaikka lomamatkoja. Pidä huoli nainen ettet jää tyhjänpäälle!
koska todellakin olen nuuka, pärjäisin tuollaisilla "tuilla" varmasti ihan mukavasti. Voisi jäädä jotain säästöönkin (jää nytkin jo).
Elämäntapani on siis sellainen, että tulen toimeen mahdollisimman vähällä. Jätän ostamatta paljon sellaista, mitä nykyään pidetään "välttämättömyyksinä". Enkä tykkää lomamatkailusta (olen kyllä ulkomailla käynyt) mutta jos saan valita esim. ulkomaanmatkan ja kotiseudun metsäretken väliltä, menen metsään.
Ihminen oikeasti tulee todella vähällä toimeen, jos haluaa (ja minä haluan). Kun harrastaa ilmaiseksi, tekee itse ruoan alusta asti ja kiinnittää huomiota alennuksiin ja kilohintoihin, eikä ostele mitään turhuuksia (alkoholia, tupakkaa, kaupan pullaa/makeisia, lehtiä, hiusvärejä, koruja, meikkejä, koriste-esineitä, leffoja tms.) niin sitä rahaa ei määräänsä enempää kulu.
Lapsille tietysti pitäisi ostaa ihan säälliset vaatteet (ovat omanikin kyllä, vaikka ovatkin kirppiksiltä!) ja maksaa ehkä harrastuksiakin jossain vaiheessa, mutta se mitä itseltäni väkisinkin säästyy, olisi sitten lapsille.
Tiedän, että kuulostan varmaan melko omituiselta nuukailijalta, mutta no, tällainen vaan olen :)
Oikeastaan sain kommenteistanne kuitenkin sen hyödyn, että siis minulla ei ole mitään "järkeä" mennä töihin. Ainoa jäljelle jäävä syy oli se, että pelkäätte minun jäävän puille paljaille jos ero tulee, ja kun taas se on "elämäntapani" jo muutenkin, niin ei siitäkään pelkoa ole. Siis köyhänä elämisessä. (huom, aineellisesti köyhää, ei henkisesti!)
ap
Yleisellä tasolla totesin asian. Vai lukeeko viestissäni muuta?