Jos en mene töihin, vaan jään kotiäidiksi vielä hoitovapaan jälkeenkin, mitä mieltä olet?

enkä aio jäädäkään, siksi minulla on aina tilillä 4000€, mutta ap vaikuttaa hiukkasen haihattelijalle laskelmiensa kanssa.

ja arvata saattaa, että puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Itsekään en ole koskaan mikään tuhlaaja ollut, mutta oikeasti piti lähteä kouluun ja hoitaa se talous todella minimaalisesti. Monesti ei itselle edes ruokaa jäänyt, pääasia, että lapsille oli. Ei kukaan muu arvosta kotiäidin työtä kuin äiti itse ja lapset tietenkin. Eron tullen olet ollut siivellä eläjä, et muuta vaikka mies olisi halunnutkin äidin jäävän kotiin.

Ok, olen toisaalta katkeroitunut. Jos tämä tasavalta ei pyörisi munalla, niin kotiäitiys olisi asia, jota arvostetaan myös turvaamalla äidin toimeentulo nykyistä paremmin, koska tulojen tasaus ei ole nykyisellään tasa-arvoista juuri esimerkiksi vanhuutta ajatellen, miehellä tulee monta eläkevuotta enemmän, kuin naisella, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, joita muuten hoitaisi taas joku, joka saa työstä palkkaa ja kerryttää eläkettään.

Sekava kirjoitus myönnän, mutta ajatuksia aiheesta on mulla paljon.

Mä en tajuu miks kaikkien pitäis käydä töissä, tai pikemminki miks töissä käyvä ois parempi kuin koti äiti.

Mä oon niin kauan kotona, ku vaan rahallisesti pärjätään, laps pian kaks vuotias, mä en vaa ymmärrä miksei kotiäiti voi saada edes sitä mitä pitkä aikais työtön?

Itse olen kotona, mutta aina on ollut selvää, että miehen (joka meistä siis on töissä) palkka on koko perheen tuloa, sitä käytetään erittelemättä kaikkien meistä menoihin. Toki myös ne 210e lapsilisiä kuuluu koko perheelle.

Eli päätös on meidän yhteinen ja olemme tasa-arvoisissa asemissa myös rahan käytön suhteen.

Jos tämä tasavalta ei pyörisi munalla, niin kotiäitiys olisi asia, jota arvostetaan myös turvaamalla äidin toimeentulo nykyistä paremmin, koska tulojen tasaus ei ole nykyisellään tasa-arvoista juuri esimerkiksi vanhuutta ajatellen, miehellä tulee monta eläkevuotta enemmän, kuin naisella, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, joita muuten hoitaisi taas joku, joka saa työstä palkkaa ja kerryttää eläkettään.

Sekava kirjoitus myönnän, mutta ajatuksia aiheesta on mulla paljon.

Itselleni omien lasten hoito itse kotona on paljon tärkeämpi seikka, kuin se, että jos niitä hoitaisi joku muu, saisin itse parempaa eläkettä ja palkkatuloja. Raha ei millään, missään vaiheessa, mene sen seikan edelle että saisin viettää pikkulapsivuosia lasteni lähellä, mahdollisimman paljon.

Itse olen kotona, mutta aina on ollut selvää, että miehen (joka meistä siis on töissä) palkka on koko perheen tuloa, sitä käytetään erittelemättä kaikkien meistä menoihin. Toki myös ne 210e lapsilisiä kuuluu koko perheelle.

Eli päätös on meidän yhteinen ja olemme tasa-arvoisissa asemissa myös rahan käytön suhteen.

mitenkään tiukasti omat rahat. Saisin mieheltäni rahaa JOS pyytäisin ja haluaisin. Mutta ilmeisesti on vaikeaa ymmärtää, että joku vapaasta tahdostaan ei halua ostella kaikenlaista, ja että tämä nauttii nuukasta elämästään..

ap

ap, sinä voit nyt ajatella noin, kun lapsesi ovat vielä pieniä. Lasten kulut tulevat kuitenkin kasvamaan, jos haluat tarjota heille mahdollisuuden harrastemaailmaan, johonkin muuhunkin kuin katujen kulutukseen. Mitä vanhempi lapsi, sitä suuremmat menot ellet halua syrjäyttää lastasi kehityksestä.

Kotiäitiytesi on hieno asia, en minä sitä kiellä! Mutta ota huomioon myös se mahdollisuus, että sinusta riippumattomista syistä se elämä voi heittää häränpyllyä ja silloin ei auta, vaikka kuinka nuuka osaisit olla ellet pysty itseäsi työllistämään aika pian. Tähän tarkoitukseen on hyvä olla kunnon säästöt itsellään.

minä katkeroiduin, kun mies lyttäsi kotiäitivuoteni laiskotteluksi, vaikka olen vuosikaudet tehnyt töitä. Miehensisko on ollut pari vuotta kotona, lapset tarhassa, mutta se on ok, kun miehen ei tarvitse siellä elää, kuulemma. Olen loukkaantunut ja syvästi.

ap, sinä voit nyt ajatella noin, kun lapsesi ovat vielä pieniä. Lasten kulut tulevat kuitenkin kasvamaan, jos haluat tarjota heille mahdollisuuden harrastemaailmaan, johonkin muuhunkin kuin katujen kulutukseen. Mitä vanhempi lapsi, sitä suuremmat menot ellet halua syrjäyttää lastasi kehityksestä. Kotiäitiytesi on hieno asia, en minä sitä kiellä! Mutta ota huomioon myös se mahdollisuus, että sinusta riippumattomista syistä se elämä voi heittää häränpyllyä ja silloin ei auta, vaikka kuinka nuuka osaisit olla ellet pysty itseäsi työllistämään aika pian. Tähän tarkoitukseen on hyvä olla kunnon säästöt itsellään.

no, ap tule 5 vuoden kuluttua kertomaan, miten menee.

jos se tuntuu hyvältä idealta ja mieskin suostuu. Olemme jo alustavasti sopineet samasta asiasta miehen kanssa (nuorin lapsi nyt 7kk). Toki mieli voi vielä muuttua mutta tuskin.

Tosin meille jäisi huomattavasti vähemmän rahaa (miehen nettotulot noin 1800e/kk ja perheessä neljä henkilöä). Mutta onneksi olemme tottuneet tulemaan pienillä varoilla toimeen niin tuosta tuskin ongelmaa tulee =)

tulen mieheni kanssa eroamaan...?



Mielestänne minun tulisi siis mennä heti töihin, varautuakseni eroon ja eron jälkeiseen elämään...



Erikoista.. :)



ap

;)

kulut mitä tulee kun puille paljaille jää.



Esim. lasten kulut (harrastumaksut, vaatteet, ruoka jne.) ovat enemmän mitä "ajattelee" kun rahaa on.

Samoin tukia ei apljoa saa, ja pikkujutut nostavat summaa, siis ihan netti, puhelin, mahdollinen lehtitilaus/tv-maksu jne. Toimeentulotuessakin noille on "könttösumma" kk-kohden, ja se ei riitä KAIKKEEN. Jos lapsi tarvitsee sukset/luistimet niitä ei huomioida jne.



Samoin monella on huomaamattomia kuluja, oli se sitten juusto tai ripsiväri mitä ei edes ajattele.

Ja kun muuttaa pois, niin ei riitä että on varaa vain vuokraan, myös mm. muuttokulut, vuokratakuut ym. tulevat päälle. Ja kun palaa työelämään, niin voi olla että pitää ostaa töihin kelpaavia vaatteita, hankkia bussikortti, maksaa päivähoitomaksut vaikka TULOJA ei sillä hetkellä vielä ole.



Ja jo pienikin juttu saa talouden kuralle, vaikka pesukone hajoaa tmv. jos ei säästöjä ole. Ja ihminen EI KOSKAAN eroa siitä ihmisestä kenen kanssa meni naimisiin/sai lapsia, vaan hän on "joku toinen" joka saattaa maksaa vain minielarit tmv. vaikka suhteen voidessa hyvin olisi lapsilleen antanut kaiken.

Siis mitäs tuloja saa jos lapset yli 3v ja jää kotiin hoitamaan? Kotihoidontukihan loppuu... Lapsilisät, ja mitä muuta... Työkkäristä? Mielestäni ap:llä ei mitään ongelmaa; juttu selvä, jää kotiin jos olet itse asiasta varma. :)

että tuntuu ettei ap:n perheessä elä tasa-arvo. Työt kuormittavat, ja minä MIELELLÄNI suon sen miehelleni, että tekee 30h/vko töitä ja minä 20h/vko töitä, niin hänellä on enemmän vapaa-aikaa. En kuvittele että minulla ÄITINÄ on mahdollisuus/velvollisuus olla lasten kanssa kotona, vaan haluan myös miehelleni vähemmän työtunteja ja enemmän aikaa lasten kanssa. Ja lähipiirin mukaan tämän on ihan oikeasti monen isän toive; ei haluta olla vaan rahantuojia vaan ISÄ lapsille.

kulut mitä tulee kun puille paljaille jää.

Esim. lasten kulut (harrastumaksut, vaatteet, ruoka jne.) ovat enemmän mitä "ajattelee" kun rahaa on.

Samoin tukia ei apljoa saa, ja pikkujutut nostavat summaa, siis ihan netti, puhelin, mahdollinen lehtitilaus/tv-maksu jne. Toimeentulotuessakin noille on "könttösumma" kk-kohden, ja se ei riitä KAIKKEEN. Jos lapsi tarvitsee sukset/luistimet niitä ei huomioida jne.

Samoin monella on huomaamattomia kuluja, oli se sitten juusto tai ripsiväri mitä ei edes ajattele.

Ja kun muuttaa pois, niin ei riitä että on varaa vain vuokraan, myös mm. muuttokulut, vuokratakuut ym. tulevat päälle. Ja kun palaa työelämään, niin voi olla että pitää ostaa töihin kelpaavia vaatteita, hankkia bussikortti, maksaa päivähoitomaksut vaikka TULOJA ei sillä hetkellä vielä ole.

Ja jo pienikin juttu saa talouden kuralle, vaikka pesukone hajoaa tmv. jos ei säästöjä ole. Ja ihminen EI KOSKAAN eroa siitä ihmisestä kenen kanssa meni naimisiin/sai lapsia, vaan hän on "joku toinen" joka saattaa maksaa vain minielarit tmv. vaikka suhteen voidessa hyvin olisi lapsilleen antanut kaiken.

netille, puhelimelle, lehtitilauksiin/tv-maksuihin?! Kai ymmärsin väärin..

Itse en kaipaa telkkaria, enkä kaipaisi nettiäkään (molemmat ovat mieheni tahdosta, olen kyllä ehdotellut esim. telkkarista luopumista) ja kuten sanoin, en tilaa mitään lehtiä, käyn kirjastossa lukemassa. Ja en meikkaa, joten en tarvitse ripsareita enkä muutakaan kosmetiikkaa.

Kyllä mä tiedän, mitä tarvitsee elämiseen, ja kuinka paljon. Olen siitä hyvinkin selvillä, vaikken itse niitä maksakaan.

Monet eivät vaan tajua, kuinka vähällä oikeasti tulee toimeen, jos ei laita rahaa iltasanomiin ja ripsareihin, "kivoihin sisustusjuttuihin", uusiin vaatteisiin ym.. niistä pienistä heräteostoksistakin kertyy ihan uskomattomia summia kuukaudessa.

ap

Jos tämä tasavalta ei pyörisi munalla, niin kotiäitiys olisi asia, jota arvostetaan myös turvaamalla äidin toimeentulo nykyistä paremmin, koska tulojen tasaus ei ole nykyisellään tasa-arvoista juuri esimerkiksi vanhuutta ajatellen, miehellä tulee monta eläkevuotta enemmän, kuin naisella, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, joita muuten hoitaisi taas joku, joka saa työstä palkkaa ja kerryttää eläkettään. Sekava kirjoitus myönnän, mutta ajatuksia aiheesta on mulla paljon.

Itselleni omien lasten hoito itse kotona on paljon tärkeämpi seikka, kuin se, että jos niitä hoitaisi joku muu, saisin itse parempaa eläkettä ja palkkatuloja. Raha ei millään, missään vaiheessa, mene sen seikan edelle että saisin viettää pikkulapsivuosia lasteni lähellä, mahdollisimman paljon.

tietenkään. Mutta arvostus on mitä on tässä yhteiskunnassa. Mulla henk.koht. alko korpeaan ap:n kertoma, että mies maksaa omissa nimissään olevaa asuntoa. Ap kasvattaa siinä kodissa kahta heidän yhteistä lastaan, mutta mikään ei ole ap:n omaa tuossa perheessä. Jos niin ikävästi käy, että ero tulee, niin ap saa koota luunsa ja lähteä. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hän on panostanut lasten hoitoon kotona enää siinä vaiheessa. Hitsi jos mulla olisi paremmat lahjat kirjoittaa, niin ehkä joku ymmärtäisi mitä tarkoitan. En minä tuomitse kotiäitiyttä vaan yritän ajaa äidin etua ettei sitten käy niin, niinkuin minulle kävi! Sitä en halua kenellekkään!

olen kotiäiti, vaikka nuorin on "jo" 3-vuotias. Mieheni tienaa ihan hyvin, ja mekään ei todellakaan harrasteta mitään shoppailua muuten vaan tai kalliita harrastuksia tms. Ja paljosta voi vielä luopuakin, jos tarvii. Eikä tämä minusta tyhmistä ihmistä, koska onhan eri asia olla kotona suht omatoimisten lasten kuin 1-vuotiaiden jatkuvasti vahdittavien tenavien kanssa. Voin siis harrastaa jotain sielukasta ihan kotonakin, kuten kai moni muukin harrastaa. Tämä työ on minun kutsumukseni, kun taas mieheni nauttii ansiotyöstään. Elämämme on näin paljon stressittömämpää kuin jos minä olisin töissä myös. Ehkä kehittelen joskus jotain osa-aikaista työtä tms., fanaatikko en ole. Mutta tällä hetkellä tämä tuntuu toimivimmalta ratkaisulta ja uskon tämän kantavan hedelmää myös myöhempinä vuosina.

Jos tämä tasavalta ei pyörisi munalla, niin kotiäitiys olisi asia, jota arvostetaan myös turvaamalla äidin toimeentulo nykyistä paremmin, koska tulojen tasaus ei ole nykyisellään tasa-arvoista juuri esimerkiksi vanhuutta ajatellen, miehellä tulee monta eläkevuotta enemmän, kuin naisella, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, joita muuten hoitaisi taas joku, joka saa työstä palkkaa ja kerryttää eläkettään. Sekava kirjoitus myönnän, mutta ajatuksia aiheesta on mulla paljon.

Itselleni omien lasten hoito itse kotona on paljon tärkeämpi seikka, kuin se, että jos niitä hoitaisi joku muu, saisin itse parempaa eläkettä ja palkkatuloja. Raha ei millään, missään vaiheessa, mene sen seikan edelle että saisin viettää pikkulapsivuosia lasteni lähellä, mahdollisimman paljon.

tietenkään. Mutta arvostus on mitä on tässä yhteiskunnassa. Mulla henk.koht. alko korpeaan ap:n kertoma, että mies maksaa omissa nimissään olevaa asuntoa. Ap kasvattaa siinä kodissa kahta heidän yhteistä lastaan, mutta mikään ei ole ap:n omaa tuossa perheessä. Jos niin ikävästi käy, että ero tulee, niin ap saa koota luunsa ja lähteä. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hän on panostanut lasten hoitoon kotona enää siinä vaiheessa. Hitsi jos mulla olisi paremmat lahjat kirjoittaa, niin ehkä joku ymmärtäisi mitä tarkoitan. En minä tuomitse kotiäitiyttä vaan yritän ajaa äidin etua ettei sitten käy niin, niinkuin minulle kävi! Sitä en halua kenellekkään!

siis mieheni maksaa omissa nimissään olevaa asuntoa, koska tämä oli jo hänellä silloin, kun muutin tänne.

Ja siis minua ei _haittaa_ vaikka eron tullessa joutuisinkin puille paljaille. Puilla paljailla olen aina ollutkin, omasta tahdostani, ja asia on mulle ok. Nuukasti eläminen on harrastukseni ja elämäntapani. Saan siitä iloa.

Mitä vähemmän omistan, sen parempi mulla on olla. Kaikki tarpeellinen mulla kyllä on, mutta se, mikä on tarpeellista, on oikeasti tosi vähän.

Ei ihminen _tarvitse_ kampaajakäyntejä, kalliita hajuvesiä, merkkivaatteita ja -laukkuja, 100 paria kenkiä, ulkomaanmatkoja, Kauneus&Terveys-lehtiä, ohjattua zumbaa ja kuntosalilla käymistä, espressoa ja leivonnaisia kahvilassa, koruja, hiuskihartimia ja suoristusrautoja, televisiota, viiniä, makeispussia, hiuslakkaa, kasvonaamioita, rakennekynsiä yms. mitä naiset yleensä itselleen ostavat ja "tarvitsevat".

Kokeilkaa, jos ette usko, että olette kuukauden ostamatta mitään noista yllä mainituista ja katsokaa, paljonko jäi rahaa enemmän tilille.

ap

mutta ehkä lapsesi tarvitsee? Nyt pieni jolla ei ole vaatimuksia muuttuu äkkiä esimurkku-ikäiseksi ja siitä teiniksi joka TARVITSEE niitä meikkejä, merkkifarkkuja, tanssitunteja, kampaajakäyntejä jne. Samoin esim. lukiokirjoihin menee rahaa, ja muutenkin on kuluja mitä lapsista teini-iässä tulee vaikka ITSELLÄ ei samoja kuluja olisikaan. Harva kieltää teiniltä "et saa mennä pitsalle ja leffaan" vaikka kaikki kaverit menevät jne. vaikka kalleimpia merkkifarkkuja ei ostaisikaan.



NYT ap:n on helppo olla kotona kun lapsista ei juuri kuluja ole, esim. joku 3 tai 5 vuotias ei syö mitään vert. teini joka kirjailmellisesti syö enemmän kuin aikuinen. Ja tämähän ei ole ongelma jos ovat yhdessä miehensä kanssa hautaan saakka, mutta JOS ero tulee niin ap on aika tiukilla vaikka töissä kävisi ja palkkaa saisi, jos yh ja jos mies maksaa vain minimielarit. Kannattaa myös muistaa ajokortit ym. mihin rahaa saattaa mennä, olisi aika helppoa jos olisi vähän säästöjä joita käyttää vert. tili tyhjä.

mutta ehkä lapsesi tarvitsee? Nyt pieni jolla ei ole vaatimuksia muuttuu äkkiä esimurkku-ikäiseksi ja siitä teiniksi joka TARVITSEE niitä meikkejä, merkkifarkkuja, tanssitunteja, kampaajakäyntejä jne. Samoin esim. lukiokirjoihin menee rahaa, ja muutenkin on kuluja mitä lapsista teini-iässä tulee vaikka ITSELLÄ ei samoja kuluja olisikaan. Harva kieltää teiniltä "et saa mennä pitsalle ja leffaan" vaikka kaikki kaverit menevät jne. vaikka kalleimpia merkkifarkkuja ei ostaisikaan.

NYT ap:n on helppo olla kotona kun lapsista ei juuri kuluja ole, esim. joku 3 tai 5 vuotias ei syö mitään vert. teini joka kirjailmellisesti syö enemmän kuin aikuinen. Ja tämähän ei ole ongelma jos ovat yhdessä miehensä kanssa hautaan saakka, mutta JOS ero tulee niin ap on aika tiukilla vaikka töissä kävisi ja palkkaa saisi, jos yh ja jos mies maksaa vain minimielarit. Kannattaa myös muistaa ajokortit ym. mihin rahaa saattaa mennä, olisi aika helppoa jos olisi vähän säästöjä joita käyttää vert. tili tyhjä.

taisi mainita, että olisi kotona kunnes nuorin on tokalla luokalla....minusta se ei ole vielä teini-ikää...

Ja tästä huomaa sen, kuinka lapsille pitää antaa kaikki valmiina ilman että heidän täytyisi tehdä mitään asioiden eteen (vrt.ajokortti. Jos sellaisen haluaa niin voi kait tienata itse rahat siihen).