Mä sekoan ton lapsen kanssa kun aina menee monta tuntia ennen kuin saan sen pukemaan.

pukeeko itse?

kärsivällisyys ja aika auttaa!

tarrat käytössä 3,5v:llä. Helpottaa kummasti kun reippaasti pukemisen jälkeen on ansainnut tarran. Autan tarvittaessa mutta ei tarvii enää istua lapsen päällä väkisin :D



Ennen oli ihan järkyt aamut, en tiedä mikä niissä vaatteissa on että ne on mukamas niin hirveet pukea päälle :D

minkä ikäistä lasta sinä odotat kahta tuntia pukevaksi?

Ja jos puen väkisin. Se onnistuu kyllä, mutta sen jälkeen on sellainen raivo päällä, että taas pitää odotella että saadaan kiukku pois. Palkitseminenkaan ei ole auttanut. Tiedän että ajan kanssa menee pois, mutta ei ole kyllä kivaa joka päivä kestää tällaista. Ja vaikka oltaisiin lähdössä johonkin lapselle kivaan paikkaan niin ei siltikään. Muutaman kerran ollaan jätetty menemättä esim. puistoon ja sitten lasta on kyllä harmittanut. Seuraavalla kerralla taas sama. ap

Eli sitten minä puen lapsen, jollei sitä itse suostu tekemään. En myöskään pelkää lapsen "raivoa", ja itse en edes viitsi raivota, kun ei siitä ole yhtään mitään hyötyä.

Puette väkisin ja annatte raivota. Mites sitten kannatteko raivoavaa lasta kainalossa tuolla ulkona kun olette menossa jonnekkin? Entä bussissa?

ap

Eli sitten minä puen lapsen, jollei sitä itse suostu tekemään. En myöskään pelkää lapsen "raivoa", ja itse en edes viitsi raivota, kun ei siitä ole yhtään mitään hyötyä.

puetaan vaikka itkien:) Pikkasen ap.eeltä on nyt mopo karannut käsistä eli annat nyt toiselle hieman liikaa sitä vapautta, vaikka sinun juuri nyt pitäisi laittaa niitä rajoja toiminnoille:)

tietysti rauhotetaan ennen kuin mennään minnekään. Tiukka ote/halaus ja pidetään siinä kunnes rauhoittuu.

niin sitten lähdetään sen itkevän ja kiljuvan lapsen kanssa ulos. Vaikka kainalossa kantaen.

tietysti rauhotetaan ennen kuin mennään minnekään. Tiukka ote/halaus ja pidetään siinä kunnes rauhoittuu.

Me ei sit pahimpaan aikaan oltais menty ikinä mihinkään. Poika ei ole koskaan sietänyt sylihoitoa, raivoaa vaikka sen kaks tuntia ja rimpuilee irti...

Meilläkin on monta reissua jäänyt kokonaan väliin, mutta silloin kun poika oli päiväkodissa (mä olin töissä siis) ja sen jälkeen kun oli mm. pakko viedä isompi eskariin aamuisin yms. niin ei siinä paljon odoteltu A) kahta tuntia, että poika suostuu pukemaan päälle B) että kiukku laantuu.

Kaava oli kauheen yksinkertainen, joko puet tai itket ja puetaan. Tarroista ei ollut mitään apua, varoittelusta ei sitäkään vähää. Sama taistelu käytiin melkein kaksi vuotta joka helvetin aamu... Mä opiskelin zeniläistä mietiskelyä ja opin mielestäni varsin taitavaksi hymisemään jotain mantraa mielessäni ja säilyttämään mielentyyneyteni samalla kun istuin pojan päällä, väistelin iskuja, potkuja ja hampaita ja puin pojalle vaatteet. Sitten kannoin kirkuvan ja sätkivän jätkän autoon. Yleensä päiväkodin pihaan päästyämme kiljuminen lakkasi. Useimmiten. Joskus jopa heti kun autoon päästiin.

Ja iltapäivällä sama toisinpäin. Päiväkodista hakiessa tosin jätkä oli yleensä valmiiksi puettu, mutta kun isompaa lähdettiin eskarista hakemaan, oli sama vaaterumba edessä taas. Onneksi kuopus oli aika vaivaton vauva ja meni vähän siinä sivussa...

Nyt tuolla on ikää 4,5 vuotta ja vähän on helpottanut. Lähteminen kyllä kestää tunteja, jos jään odottamaan, että pukee itse. Kerhossa harvemmin ehtii ulkoilemaan, kun koittavat kovasti saada pojan ihan itse laittamaan ja pukemaan... Mä autan, jos ei muuten mitään ala tapahtua. Nykyään siis antaa jo auttaa yleensä. Velttomatokohtaukset on sit toinen juttu = ei tee mitään. Ei todellakaan YHTÄÄN mitään ja mennä tarttis. Siskot odottaa hiki päässä eteisessä täydessä varustuksessa ja yks makaa raatona pöydän/tuolin alla tai jossain sohvan takana. Eikä tee MITÄÄN. Haalarin kiskominen velttona makaavan melkein 20-kiloisen pojan päälle on muuten aika hikistä hommaa...

Mut kai se tästä. Parempaan päin mennään.

Puette väkisin ja annatte raivota. Mites sitten kannatteko raivoavaa lasta kainalossa tuolla ulkona kun olette menossa jonnekkin? Entä bussissa?

ap

Jos eo tosiaan muu auta, niin kiljukaula kainaloon ja menoksi. En mieti mitä muut ajattelevat, vaan mietin mikä on lapsen parhaaksi. Kukaan lapsi ei jaksa huutaa bussissa joka jumalan kerta. Kovapinnaisimmat jaksavat huutaa esim. 10 kertaa putkeen, mutta sitten oppivat, ettei sillä huudolla saa mitään aikaan ja lapsi pystyy keskittymään bussissa muuhunkin.

Puette väkisin ja annatte raivota. Mites sitten kannatteko raivoavaa lasta kainalossa tuolla ulkona kun olette menossa jonnekkin? Entä bussissa? ap

Se täytyy kyllä sanoa etten todellakaan ole niin voimakas, että pystyn kantamaanpitkiä matkoja 13 kiloista lasta joka potkii ja kiukuttelee.

Kerran lapsi alkoi raivota ostoskeskuksessa kun piti lähteä. Oli saanut katsella jonkin aikaa leluja. Hirveä itku raivari. Pidin lasta vaan sylissä vähän sivumalla ja odottelin että raivoaminen lakkaisi ja selitin tietenkin miksi ei mennä takaisin yms.

Väliläl laskin lapsen maahan kun en yksin kertaisesti jaksanut pidellä koko ajan. Aina kun laskin hänet maahan, niin lähti juoksemaan takaisin päin. Tätä kesti 35 minuuttia! Ja joka kerta kun laskin lapsen maahan hän juoksi takaisin päin! Lopulta rauhoittui. Ulos ei lähdetty, koska en olisi jaksanut häntä kantaa kotiin asti ja oli vielä liukasta.

Muutaman kerran autonistuimen kiinni laitto on ollut mahdotonta ennen kuin on rauhoittunut.

Ei hän silti aina näin kiukuttele, mutta usein kyllä. Pienempänä oli paljon helpompi tapaus.

ap

kerran niin kun ei neiti taaskaan suostunut pukeen, niin sanoin, että mennään sitten alasti. Talutin tytön kädestä pitäen ulko-ovelle, avasin oven pakkasilmaan, niin johan tuli kiire laittaa vaatteet päälle :D Alkoi oikein itkua tihrustamaan ja sanoi että kyllä mä äiti nyt tottelen.



Tämä ei tietty toimi yhtä hyvin vaikkapa kerrostalossa, mutta voisin itse kokeilla esim viedä lasta ilman vaatteita alarappuun. Tai parvekkeelle. Näkisi konkreettisesti minkä takia ne vaatteet on oltava päällä.

Kerran lapsi alkoi raivota ostoskeskuksessa kun piti lähteä. Oli saanut katsella jonkin aikaa leluja. Hirveä itku raivari. Pidin lasta vaan sylissä vähän sivumalla ja odottelin että raivoaminen lakkaisi ja selitin tietenkin miksi ei mennä takaisin yms.

Väliläl laskin lapsen maahan kun en yksin kertaisesti jaksanut pidellä koko ajan. Aina kun laskin hänet maahan, niin lähti juoksemaan takaisin päin. Tätä kesti 35 minuuttia! Ja joka kerta kun laskin lapsen maahan hän juoksi takaisin päin! Lopulta rauhoittui. Ulos ei lähdetty, koska en olisi jaksanut häntä kantaa kotiin asti ja oli vielä liukasta.

paikalleen ihmettelemään. Vaikka sitten kolme askelta kerrallaan pois päin mutta joka tapauksessa pois.

huutoa tuon pukemisen kanssa. Tuntoyliherkkyyttä taitaa lapsella olla myös.



Velttomatokohtauksia ollut myös tuonne n. 8 v:n ikään saakka. Nyt alkaa sujumaan pukeminen ihan itse, kun sille päälle sattuu. Kehottaa saa tietenkin moneen kertaan ja uusien vaatteiden laittaminen päälle on kauhistus. Pikkuhiljaa helpottuu kuitenkin.



Hiekkalaatikoltakin AINA lähdettiin huutaen ja kirkuen, pakko oli kerätä hiekkalelut kassiin ja napata sätkivä ja karkuun pyrkivä lapsi kainaloon. Emme olisi koskaan päässeet kotiin lounaalle tai edes päivällisellekään, jos nätisti vain olisin pyydellyt tai houkutellut.



Tsemppiä!

tietysti rauhotetaan ennen kuin mennään minnekään. Tiukka ote/halaus ja pidetään siinä kunnes rauhoittuu.

Meillä sitkeä sissi raivoaa vaikka kuinka pitkään, jos väkisin vie/pukee. Sitten pitäisi halailla puolipäivää.

LAPSIA ON ERILAISIA!

kun ollaan ostoksilla tai menossa. Hyvin tärkeää näiden helposti tulistuvien lasten kohdalla. Suunnittele tarkkaan ostosreissut, seuraa aikaa kellosta, ei yli 3 h syömisten välillä (välipala mukana, banaani, tuoremehu tms), päiväunille päästävä ajoissa.



Päivärytmistä myös pidettävä kiinni mahdollisuuksien mukaan, muuten voi tulla ongelmia. Myös liiallinen ärsyketulva tai liian paljon ohjelmaa per päivä (esim. koko päivä ostoskeskuksissa tai kaupungilla, huvipuistossa ym) voi saada aikaan raivoavan lapsen. Jos on ollut stressaava päivä, on pidettävä ns. palautumispäivä seuraavana päivänä, ei edes kauppaanmenoa lapselle ohjelmaksi. Meillä ei lapsi muutenkaan tule kauppaan mukaan, se ei ole mitenkään välttämätöntä lapselle ja paljon parempi on viettää sekin aika rauhallisesti kotona toisen vanhemman kanssa. Kaupassaolo ei ole lapselle mitään "laatuaikaa".



Tässä pieniä vinkkejä, jotka vähän rauhoittaneet päiviä.