vanhemmat tyrkyttävät rahaa aikuisille lapsilleen?????

Olen 38v. ja äitini lähetti just paketin missä oli lapsille uudet talvitakit ja paljon muuta vaatetta, sekä laittoi mulle tilille rahaa 240€.



Olen ainoa lapsi ja äitini tapa osoittaa rakkautta on tällainen. Sillä ei ole ollut itsellään mitään lapsena, ei edes sänkyä.

En minä valita yhtään, lastenvaatteet varsinkin on tosi kalliita ja kiva että äitini haluaa näin meitä tukea.

nyt synttärirahaa saan 100 euroa, joka kuulemma pitää käyttää itseeni.

Lisäksi saan lähes joka kerta 50 euroa kun nähdään.

Summat eivät tunnu mulla missään eikä ole vanhemmiltani pois, mutta vanhempani ovat sitä mieltä että kummallekin lapselle tasapuolisesti ja siskoni on ihan pa monen syyn takia.

Otan rahan vastaan vaan sen takia kun uskon jos en ottaisi, ei äitini antaisi siskollenikaan.

Olen monta kertaa sanonut etten tarvi tukea, mutta vanhempieni pää ei asiassa muutu.

Ihan oikeesti. Minusta olisi kamala sääli jos mun vanhemmat ei osaisi nauttia rahoistaan vaan tunkisivat sitä minulle.

Olisi kamala ajatella, että heillä ei ole mitään omaa elämää, eivätkä osaa nauttia yhdessä "tuhlaamisesta" vaan edelleen napanuora on tiukka ja kaikki pitää antaa lapselle.

Minä olen itse sanonut leskiäidilleni, että nauttii nyt jokaisesta eurostaan, sillä minä ja sisarukseni pärjäävät. Toki lapsiakin on erilaisia. Veljeni on sellainen, joka vielä 50v ottaa mielellään vastaan rahaa. Muut meistä sisaruksista on olleet aina sitä mieltä, että vanhemmat nauttikoot omista tuloistaan ja säästöistään.

Minun hälytyskellot soisivat ainakin jos vanhempani eivät osaisi nauttia omista säästöistään vaan eläisivät lastensa kautta sittenkin kun lapset on aikuisia.

Pankaa ne vanhemmat nauttimaan ja vapauttakaa heidät syyllisyydentunnosta, etteivät he saa tuhlata omia rahojaan vaan aina täytyy auttaa muita ja omia lapsiaan.

niistä rahoistaan vaan säästävät ja antavat ainoastaan lapsille. Meillä ainakin on tuollaiset. Koskaan en pyydä vaan itse tarjoavat. Viimeksi olin vaihtamassa autoa, niin äiti "määräsi" ostamaan paremman. Sanoin, että menee budjetin yli ja tämä halvempi riittää. Minkäs sille teki, kun äiskä väkisin halusi maksaa osan autosta, jotta saatiin isompi ja turvallisempi?

Tai kun teimme kettiöremonttia, äiti tarjoutui antamaan siihen 15 000 Euroa. Sanoin, ettei tarvita, kun rahat on varattu. Antoi silti rahat ja pyysi tekemään vaikka ylimääräisen lainalyhennyksen...

Eikä tässä vanhempien viimeisiä pennejä olla viemässä. Heillä on kaikki tarvitsemansa ja haluavat vapaaehtoisesti antaa osan lapsille jo eläessään.

Käydään itsekin töissä ja omilla pärjätään hyvin.

meillä vanhemmat tukevat enemmän matkustamista ja asuntolainaa...

että välillä avustavat meitä = hankkivat/ maksavat jotain pientä kivaa ekstraa (esim. matkat koko perheelle tai ostavat lapsille vaatteita). Näin vaikka itsekin olemme hyvätuloisia ja täysin kykeneviä huolehtimaan itsestämme. Sitten en pitäisi asiaa ok:na, jos itse elää kituuttelisivat, mutta kun näin ei ole. Heillä on rahaa mitä käyttää ja antaa muillekin.

Minun hälytyskellot soisivat ainakin jos vanhempani eivät osaisi nauttia omista säästöistään vaan eläisivät lastensa kautta sittenkin kun lapset on aikuisia.

Pankaa ne vanhemmat nauttimaan ja vapauttakaa heidät syyllisyydentunnosta, etteivät he saa tuhlata omia rahojaan vaan aina täytyy auttaa muita ja omia lapsiaan.

vanhemmilla on niin paljon rahaa, että sitä jää yli. Tai no tottakai kaiken saisi kyllä pistettyä sileäksi jos haluaisi, mutta kaikkien käsitys "elämästä nauttimisesta" ei ole mieletön tuhlaaminen ja kulutusjuhla. Jos vanhemmat eivät oikeasti joudu luopumaan mistään, mitä haluaisivat, miksi he eivät saisi lahjoittaa vaikka pienituloiselle lapselleen rahaa matkaa tai jotain muutakin varten?

että välillä avustavat meitä = hankkivat/ maksavat jotain pientä kivaa ekstraa (esim. matkat koko perheelle tai ostavat lapsille vaatteita). Näin vaikka itsekin olemme hyvätuloisia ja täysin kykeneviä huolehtimaan itsestämme. Sitten en pitäisi asiaa ok:na, jos itse elää kituuttelisivat, mutta kun näin ei ole. Heillä on rahaa mitä käyttää ja antaa muillekin.

Minusta vain kuulostaa niin kummalta jos sanotaan, että vanhemmat ei osaa nauttia säästöistään vaan lahjoittaa meille lapsille.

Eikö napanuora ole poikki. Onko ollut tiukkaa joskus ja vanhemmat kokee vieläkin syyllisyyttä jos käyttää omaa rahaansa.

Minun on ainakin vaikea oppia käyttämään rahaa itseeni, koska olemme olleet todella tiukilla alkuvuosina. Jokainen sentti piti laskea ja aina piti laittaa lapset edelle ja laskut ja muut.

Vieläkin on todella huono omatunto jos ostan itselleni jotain, koska lapsetkin vielä tarvitsevat, vaikka ovatkin jo isoja.

Mutta olisi kamalaa jos en edes siinä vaiheessa uskaltaisi omia rahojani käyttää itseeni kun lapsemme ovat nelikymppisiä vaan lähettäisin heille vielä muutaman sata euroa kuukaudessa.

Jos vanhempanne eivät osaa tuhlata itseensä niin pakottakaa heidät siihen ja sanokaa, että pärjäätte kyllä omillanne.

omatunto siitä kun miettivät, että siellä ne nyt meidän 40v lapsirukat kamppailee isojen asunto-ja autolainojen kanssa. Eikös Martti nyt jätetä tämä reissu tekemättä ja tämä toinenkin kiva juttu ja annetaan sille meidän Nico-Petterille vähän rahaa kun raukat ovat niin tiukilla.

Mistä tiedätte, että he ehkä haluaisivatkin joskus tuhlata. Oletteko ikinä ajatelleet asiaa näin päin. Haluaisivat, mutta eivät uskalla kun on heti aikuinen tyttö naama norsunvitulla kitisemässä, että toisille sitä vain kulutusjuhla on elämys ja me raukat maksamme perse verillä tätä 400 neliön omakotitaloa.

Minun hälytyskellot soisivat ainakin jos vanhempani eivät osaisi nauttia omista säästöistään vaan eläisivät lastensa kautta sittenkin kun lapset on aikuisia.

Pankaa ne vanhemmat nauttimaan ja vapauttakaa heidät syyllisyydentunnosta, etteivät he saa tuhlata omia rahojaan vaan aina täytyy auttaa muita ja omia lapsiaan.

vanhemmilla on niin paljon rahaa, että sitä jää yli. Tai no tottakai kaiken saisi kyllä pistettyä sileäksi jos haluaisi, mutta kaikkien käsitys "elämästä nauttimisesta" ei ole mieletön tuhlaaminen ja kulutusjuhla. Jos vanhemmat eivät oikeasti joudu luopumaan mistään, mitä haluaisivat, miksi he eivät saisi lahjoittaa vaikka pienituloiselle lapselleen rahaa matkaa tai jotain muutakin varten?

kaverisi käy töissä ja hoitaa asiansa, niin miten hänen vanhempiensa antama raha muka on huonontanut hänen kykyään huolehtia itsestään? Ei mitenkään. Sinun vanhempiesi välinpitämättömyys taas on johtanut siihen, että olet kateellinen ja katkera ihminen, mikä ei kerro hyvää muustakaan luonteestasi. Kyllä sillä kaverillasi menee paljon paremmin. Jos hänen vanhempansa lakkaisivat antamasta rahaa, niin hän vain jättäisi joitakin nykyisiä asioita tekemättä, mutta pystyisi edelleen huolehtimaan itsestään ihan hyvin. Sinä taas katkeruuksissasi käytät energiaasi negatiivisten asioiden ajatteluun, mikä on pois hyödyllisiin asioihin, kuten uran ja tulojen parantamiseen käytetystä ajasta.

paljon rahaa, miljoonia euroja sijoituksissa ja sijoitusasunnoissa. Näitä on ihan 'tavallisissa' yrittäjäperheissä, ei missään yläluokassa pelkästään. Ja silloin on kyllä minusta ihan kummallista, jos ei rahaa haluta yhtään siirtää eteenpäin.



Toinen juttu on kokonaan, jos tosiaan vanhemmat ovat luonnostaan nuukia, ja luulevat lapsillaan olevan tiukkaa. Silloin toppuuttelisin tietysti.

ehkä he haluaisivat jotain ylellisyyttä, mutta heille tulee huono omatunto siitä kun miettivät, että siellä ne nyt meidän 40v lapsirukat kamppailee isojen asunto-ja autolainojen kanssa. Eikös Martti nyt jätetä tämä reissu tekemättä ja tämä toinenkin kiva juttu ja annetaan sille meidän Nico-Petterille vähän rahaa kun raukat ovat niin tiukilla.

Mistä tiedätte, että he ehkä haluaisivatkin joskus tuhlata. Oletteko ikinä ajatelleet asiaa näin päin. Haluaisivat, mutta eivät uskalla kun on heti aikuinen tyttö naama norsunvitulla kitisemässä, että toisille sitä vain kulutusjuhla on elämys ja me raukat maksamme perse verillä tätä 400 neliön omakotitaloa.

Tarkoitin sellaista, että vanhemmat käyttävät kyllä rahoja myös itseensä - matkustelevat, tekevät mitä haluavat - mutta heille SILTI jää koko ajan rahaa myös yli. Ja minä tarkoitin näillä pienituloisilla lapsilla OIKEASTI pienituloisia, ei jotain omistusasuntoa ja autoaan maksavia keskiluokkaisia.

Esim. jos vanhemmista toinen on paikkakuntansa kovapalkkaisimpia ja lapsi puolestaan vaikka opiskelija tai pienituloinen (vaikka tulot alle 1500 eur /kk), ja lahjoitukset ovat kuitenkin suht pieniä (lomamatka, avustusta lapsen tarvikkeisiin, "jotain pientä silloin tällöin" , jne). Niin kuinkahan paljon tässä on kysymys siitä, että vanhemmat joutuvat kärvistelemään, kun kaikki rahat valuvat lapselle? Samaan aikaan tilillä makaa käyttämätöntä rahaa muutenkin.

vanhemmat maksaa kaiken tyttärelleen ja sen lisäksi käyvät siivoamassa kotia, hoitamassa lasta ja tekevät kesällä myös pihatyöt.



tämä 30 v prinsessa on v-mäisin ihminen ketä tunnen. On tullut käsitykseen, että koko maailman tulee tehdä juuri niin kuin hän sanoo. Saa kelle vaan ja missä vaan hirveitä raivareita, josseivät tee just niin kuin hän sanoo. En tajua miten sen avomies kestää sitä.



Vanhemmat ovat tosi symppiksiä, mutta ovat täyspalvelullaan pilanneet tyttärensä ja tehneet hänestä täyspainajaisen ympäristölleen.



Minusta ongelma ei ole se raha vaan se, että minkään eteen ei tarvii tehdä mitään ja vanhemmat on palvelijoita kermaperse-hirviölleen.

En millään muotoa usko, että taloudellinen tuki vanhemmilta tekisi aikuisista lapsista sen prinsessampia tai typerämpiä rahankäyttäjiä kuin köyhempienkään vanhempien lapsista. Minusta on suorastaan lohdullista, että jonkun vanhemmat haluavat helpottaa lastensa ja lastenlastensa elämää rahallisesti. Ihmiset joutuvat muuten miettimään joka päivä ja joka hetki rahaa ja miten sen saisi riittämään. Siis ainakin pienituloiset. On hienoa, jos vanhemmilla on mahdollisuus ja halua tehdä lastensa elämästä edes vähän huolettomampaa.



Olen kolmikymppinen nainen ja vanhempani ovat aidosti varakkaita, mutta koskaan he eivät auta minua tai perhettäni taloudellisesti tai anna mitään pientäkään rahallista lahjaa tms. Vanhempani tietävät, että olen pienituloinen samoin kuin mieheni, vaikka molemmat olemme kokopäivätöissä. Opintovelat on maksussa, samoin pari-kolme tuhatta euroa takuuvuokriin otettua velkaa, pk-seudulla vuokriinkin menee kohtuullisen paljon, minkä lisäksi joudun maksamaan tiettyjä terveydenhoitokuluja n. 200€/kk, vaikka Kela tukee hoitoa. Jos saamme lahjan, vaikkapa syntymäpäivä- tai joululahjan, on se aina tyyliin kaksi pyyhettä tai joku koristetyyny. Ja niille ei olisi mitään tarvetta. KErran kerroin olevani tosi tiukilla taloudellisesti ja kysyin voisinko lainata vanhemmiltani hiukan rahaa. Isäni antoi minulle lainaan 30€. Jee. Vanhempani vain haluavat olla tukematta minua, koska aikoinani valitsin heidän mielestään mieheni väärin. Veljeni perheelle taas tulee rahaa sekä omilta että kälyni vanhemmilta. Vanhemmat itse ovat perineet suurehkon omaisuuden kolmikymppisinä, minkä turvin ovat kartuttaneet varojaan ja eläneet leveämmin.



Onne teille, joiden vanhemmat tukevat teitä!! Ei kannata olla kateellinen muiden onnesta vaan iloita heidän kanssaan :) Myönnän, huonoina päivinä se on joskus vaikeaa.

Toki on järkevämpää jo verotuksellisten asioiden vuoksi antaa sitä rahaa lapsille eläessään. Toisaalta tämä mahdollistaa vanhemmille ns. "oikeuden arvostella" perhettä kulutuksestaan, esim. "miten ne nyt taas meni sitä ja sitä ostamaan", "taasko ne lähtee ulkomaille matkalle"...

tällä lailla arvostelevat tekisivät niin, vaikka eivät antaisikaan rahaa. Joillain ihmisillä kun tuntuu olevan niin tylsä elämä, että pitää pohtia jatkuvasti muiden asioita.

Omat vanhempani eivät koskaan neuvo tai tyrkytä omia mielipiteitään, eivät kommentoi mitään valintojamme (siis negatiivisesti) tai arvostele. Sitä en voi tietää, mitä he selän takana puhuvat vaikka keskenään - mutta luultavasti puhuisivat samat asiat, vaikka eivät olisi antaneetkaan rahaa. Siis jos nyt yleensä sellaista harrastavat.

Olen kyllä kuullut, että moni harmittelee vanhempiensa asioihin puuttumista. Mutta en kyllä ymmärrä, miksei tällaisille sekaantuville sukulaisille voi sanoa vaikka, että tekee asiat omalla tavallaan eikä suostu kuuntelemaan mitään puuttumista. En minä ainakaan kuuntele kenenkään sössötyksiä, eikä rahalahjoitus tietenkään oikeuta sen enempää kuin jos toisi kyläpaikkaan lahjaksi pullaa tai lapselle nallen.

Penni ei taida nykyään Suomessa kelvata.



Kun lähdin opiskelemaan, niin isovanhempani laittoivat joka kuukausi 1000mk tililleni ja joka viikko ostivat meille pari kassillista ruokaa, pesuaineita ja jopa vaatteita. Avokkini oli pienipalkkaisessa työssä ja isovanhempani kaiketi halusivat, että olisimme tulojen kanssa enemmän tasa-arvoisia (sain opintotukea, lainaahan ei tarvinnut hakea). Tuota jatkui kymmenisen vuotta, vaikka olin jo töissäkin. Oma äitini oli kateellinen ja totesi, että eipä hänen tarvitse minulle rahojansa syytää. Vanhemmat ovat kuitenkin tukeneet myös rahallisesti, merkkipäivinä tulee edelleen isoja seteleitä. Ja ostavat lapsilleni pelit je vermeet viimesen päälle.



Entä sitten? Noille tukijoille tulee hyvä mieli auttaessaan. Itse olen tosi tarkka rahasta, toisin kuin tuhlaileva mieheni, joka nuoruutensa kitkutteli opintolainojen turvin.

soittaa polliisille, että menee vähän tekemään inventaariota sinne niiden raharikkaiden kotiin.



Ja tuota rahaa saa muuten laista viis veisaten antaa lapsilleen ihan niin paljon kuin tykkää, kunhan pitää huolen, ettei sillä ostella autoja eikä taloja vaan se törsätään esim. viinaan.

soittaa polliisille, että menee vähän tekemään inventaariota sinne niiden raharikkaiden kotiin.

Tarkoitatko ns. veronkiertoa? Ei sitä mitenkään voi todistaa. Vanhemmat voivat sanoa tuhlanneensa ne "jonnekin", eikä lasten tarvitse pystyä todistamaan, etteivät olisi saaneet rahaa.

Hankkikaa jo elämä!

No jos vanhemmilla menee taloudellisesti hyvin, mikäs heitä estää antamasta rahaa jälkikasvulleen? Ei mikään? No, sitähän minäkin. Ja mikä estää aikuisia lapsia ottamasta sitä vastaan? Vastaus sama kuin edellisen kysymyksen.



Joidenkin mielestä on vain turha viedä säästää kaikkea ylimääräistä kuolemaan asti ja sitten se jaetaan jälkikasvulle perintöverojen kera.

Sääliksi käy. Yritä ny kasvaa aikuiseksi ja olla olematta kateellinen ja katkera. Mitä siitä hyödyt?



Mun lapset on vasta alakoulussa, mutta meille on ihan selvää, että autetaan heitä taloudellisesti vielä aikuisenakin. Ei olla niin pihejä, ja se on vaan rahaa.

Sääliksi käy. Yritä ny kasvaa aikuiseksi ja olla olematta kateellinen ja katkera. Mitä siitä hyödyt?

Mun lapset on vasta alakoulussa, mutta meille on ihan selvää, että autetaan heitä taloudellisesti vielä aikuisenakin. Ei olla niin pihejä, ja se on vaan rahaa.