Lue keskustelun säännöt.
Perheen työnjako
09.02.2011 |
Taas eilen asiasta parin työkaverin kanssa keskusteltuani jäi ihmetyttämään, miksi naiset marttyyrinä passaavat miehiä, kun 'ei ne miehet kuitenkaan älyä, osaa tai viitsi'. (Ok, ehkä joissain perheissä toisin päin mutta harvemmin kuitenkin).
Huoh.
Ymmärrän, että eri perheissä työnjako on erilainen, mutta pitäisi sen olla molempia kohtaan reilu!
Meidän perheessä asuu kaksi tasa-arvoista aikuista ihmistä. Molemmilla on hommia, joita tekee mielellään, ja myönnän, että ne noudattelevat jossain määrin sukupuolirooleja. Minä esimerkiksi tykkään ruuanlaitosta, mies kolaamisesta (etenki nyt kun laihduttaa). Oleellista on, että päivittäinen/viikottainen työmäärä on molemmille kohtuullinen.
Molemmilla on myös inhokkihommia, kuten vessan pesu, luuttuaminen, silittäminen, lapsen kanssa herääminen viikonloppuaamuna klo 7. En todellakaan tee näitä miehen puolesta vain siksi, että kyllä se mies sitten tekee jotain muuta, koska minäkin inhoan näitä hommia. Ne jaetaan, vuorotellaan tai tehdään yhdessä.
Tosi monet äidit tuntuvat myös tekevän työpäivän jälkeen paljon kotitöitä, koska on mukava, kun mies on niin hyvä isä, että leikkii lapsien kanssa. Kyllä minäkin haluan leikkiä lapsien kanssa, kun olen ollut heistä erossa koko päivän. Miehelle annetaan kotitöissä paljon anteeksi, jos se on muuten suht kunnollinen aviomies ja isä.
Olen iloinen, jos osoitatte minun olevan väärässä :)
Kommentit (51)
"siivoamalla nainen osoittaa arvostavansa miestä, perhettä ja kotiaan"
on aivan suora vastaus siihen miten hän arvostaa vaimoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nyt on ikää jo yli 40 ja tuo kotityöasia on asettunut huomattavasti pienempiin mittasuhteisiin. Ja juu, ei ole meillä tasapuolinen jako kotitöiden suhteen, sen on monen asian summa ja seuraus, en nyt ala tarkemmin erittelemään mutta sen verran sanon että oikea elämä ei sitten mennyt ideaalin mukaan. Ap:lla on varmaan sellainen mies että tässä asiassa olette samoilla linjoilla ja homma toimii luontevasti. Kaikki miehet (ja kaikki naiset) eivät ole samanlaisia, eikä tuosta yhdestä asiasta kannata tehdä elämää suurempaa ongelmaa, sitä mieltä olen nyt.
Myönnän, että ap:lla työnjako on toiminut varsin luontevasti (ja en muuten ole ainoa joka täällä on kanssani samaa mieltä, viimeisimmät puolustuskommentit ovat muilta). Lähinnä minua ihmetyttää asia silloin, kun tyoiset naiset ottavat asian puheeksi. Valittavat työpaikan kahvipöydässä, kun joutuvat raataamaan, kun mies ei tee mitään. Ihmettelevät, miten minä ehdin käydä jumpassa (kerran viikossa!), kun heidän on pakko kiiruhtaa työpäivän jälkeen laittamaan ruokaa (ja tällä kyseisellä naisella lapset YLÄasteella). Jne. Minulla vaan tekee pahaa, että naiset alistuvat moiseen. Eri asia tietysti, jos on yhteisymmärryksessä sovittu, että toisella on vaikka lyhyempi työaika ja sen takia tekee enemmän, tai toisella joku pitkäaikaissairaus tms.
Siis se, että kuvittelet, että asia olisi mustavalkoisesti joko tai. Että ne naiset eivät ole tehneet jo asian oikomiseksi mitään... ja että kotityöt olisivat syy kriisiyttää avioliitto.
Kun siinä miehessä VOI olla paljon kompensoivia hyviäkin puolia. Ja voi olla, että se harmi on aika pieni, mutta SILTI siitä on helpottavaa ja mieltä keventävää valittaa!
Miehen haukuskelu naisporukassa on vähän samaa kuin inttijutut miehille. Yhdistää sakkia ja helpottaa mieltä. Ja antaa naiselle sankarin fiiliksen ;-))
on aivan suora vastaus siihen miten hän arvostaa vaimoaan.
Kyse on nimenomaan arvostuksesta. Jokaisen perheenjäsenen (myös lasten ikätason mukaisesti)
pitää omalta osaltaan huolehtia siitä, että yhteisessä kodissa on mukavaa elää, ja että kenenkään ei tarvitse tehdä enempää kuin muiden. Koti ei ole all-inclusive hotelli - kenellekään.
Perhe on tiimi, jonka jokaista jäsentä pitää kunnioittaa ja arvostaa.
Jos molemmat vanhemmat käyvät palkkatyössä ja jakavat näin ollen taloudellisen vastuun, niin miksei myös kotitöitä jaettaisi. Silloin kun olin itse äitiyslomalla, olin kotona nimenomaan hoitaakseni lasta en tehdäkseni kaikki muutkin kotityöt (toki kotona ollessa tulee tehtyä vähän enemmän, meneehän ne siinä samalla). Perheessä olen nimenomaan äiti lapsilleni, en puolisolleni. Itse olen sitä mieltä, että perheen aikuisten pitää olla tasavertaiset kumppanit toisilleen, ja aikuiset huolehtivat yhdessä siitä että elämä sujuu ja lapsilla on hyvä olla. En itsekään kestäisi sitä, että mieheni kohtelisi minua kuin lasta, joka ei itse selviä arkisita asioista. Jos mieheni ei suostuisi tekemään omaa osuuttansa, lähtisin ilman muuta sellaisesta parisuhteesta pois. En voisi arvostaa sellaista henkilöä miehenä, ihmisenä enkä ennenkaikkea elämänkumppanina joka ei arvostaisi minua ollenkaan.
jotka haukkuvat siippaansa, oli syy mikä tahansa. Oma puoliso on kumppani, jonka kanssa pitäisi elää yhdessä ja kunnioittaa edes sen verran että tästä ei huudella toreilla ja turuilla jos jokin ei miellytä. Minusta antaa aina jotenkin halvan kuvan epäonnistuneesta liitosta, jos toista pitää työpaikalle tulla haukkumaan. Miesten suusta harvoin olen kuullut kritisointia vaimosta, vaan monelle vaimo on kuin kultakimpale, puheiden perusteella.
tv: nainen miesvaltaisella alalla
joka silmät seljällään kuuntelee siellä kahvipöydässä juttuja synnytyksistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valituksia niin tosissaan:D Monille ne ovat vain puhetta...
Lähinnä minua ihmetyttää asia silloin, kun tyoiset naiset ottavat asian puheeksi. Valittavat työpaikan kahvipöydässä, kun joutuvat raataamaan, kun mies ei tee mitään. Ihmettelevät, miten minä ehdin käydä jumpassa (kerran viikossa!), kun heidän on pakko kiiruhtaa työpäivän jälkeen laittamaan ruokaa (ja tällä kyseisellä naisella lapset YLÄasteella). Jne. Minulla vaan tekee pahaa, että naiset alistuvat moiseen. Eri asia tietysti, jos on yhteisymmärryksessä sovittu, että toisella on vaikka lyhyempi työaika ja sen takia tekee enemmän, tai toisella joku pitkäaikaissairaus tms.
joka on ollut miehensä kanssa yhdessä suunnilleen yhtä pitkään kuin me, eli n. 15 vuotta. Sanotaan että mies on "Pekka".
Heti suhteen alussa kaverini lähti sille linjalle kuin Pekka olisi ollut joku pikkulapsi jota pitää paapoa. Mökkireissut mm. olivat tällaisia: "Otatko Pekka leipää? Laitanko juustoa? Tuonko sulle Pekka pyyhkeen, oletko menossa saunaan nyt? Oletko Pekka syönyt, voinko jo ottaa lautasen? jne.
Pekan opiskelijakämpässä kaveri kävi siivoamassa kun Pekka oli pelaamassa sählyä.
Jos oltiin vaikka heillä kahvilla ja olit just kertomassa jotain juttua, mutta Pekalla olikin joku tarve jota hän etsi kaapista, kaveri sanoi jutun kertojalle että "odota hetki" ja sitten "Mitä sä Pekka etsit?" ja eikun auttamaan Pekkaa että se löytää kaapista hermesetasta.
Sanomattakin on kai selvää, että nyt nelikymppisenä Pekka tekee mitä tykkää ja Pekka ei tykkää kotitöistä vaan kavereiden kanssa sählyn pelaamisesta. Ja passattavana on myös kaksi lasta. Jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka haukkuvat siippaansa, oli syy mikä tahansa. Oma puoliso on kumppani, jonka kanssa pitäisi elää yhdessä ja kunnioittaa edes sen verran että tästä ei huudella toreilla ja turuilla jos jokin ei miellytä. Minusta antaa aina jotenkin halvan kuvan epäonnistuneesta liitosta, jos toista pitää työpaikalle tulla haukkumaan. Miesten suusta harvoin olen kuullut kritisointia vaimosta, vaan monelle vaimo on kuin kultakimpale, puheiden perusteella. tv: nainen miesvaltaisella alalla
Kyllä hekin vaimojaan haukkuvat, jos naisia ei ole läsnä, olen kuullut seinän takaa...
Ja ylipäätään miesten puheenaiheet ovat toisenlaisia kuin naisten. Miehet harvemmin kuin naiset puhuvat perheasioistaan muutenkaan! "Me"-sanaa saa miehiltä oikein odottaa, yleensä se on "minä" sitä ja tätä.
Kotitöistä valittamista ei kannata ottaa niin tosissaan. Kokeneet vaimot olettavat ilman muuta, että ne toisten miehet ovat sitten jossain muussa asiassa kenties ihan ok. Ei siinä siis välttämättä mollata persoonia, vaan aviomiesten toimintaa.
-parinkymmenen miehen pomonainen-
miehisen lojiikan mukaan hän on hommannut itselleen vaimon ja jos se on huono, niin se on miehen moka kun ei parempaa ottanut. EIkä miehet hirveästi omista mokistaa huutele ympäriinsä. Ottaa miehisen kunnian päälle nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin asumme ulkomailla (väliaikaisesti) eikä minulla ole vakituisia töitä, saan satunnaisia tuloja muutamista keikkahommista.
Koska olen päivät kotona ja lapsi koulussa, niin ehdin hyvin hoitaa pyykit yms, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa. Miehelle ei jää juuri mitään, mikä on minusta ihan ok täsäs tilanteessa. Sitäpaitsi ehdin tehdä kaikki hommat enemmän kuin hyvin ja minulle jää paljon vapaa-aikaa jolloin esim. maalaan :)
Parikymppinen? Vähän tosikko? Ekassa työpaikassa?
Mistähän asti ns. kahvipöytäpuheet ovat olleet yksi yhteen todellisuuden kanssa? Tai naisten juoruilu ylimalkaan.