Lue keskustelun säännöt.
Perheen työnjako
09.02.2011 |
Taas eilen asiasta parin työkaverin kanssa keskusteltuani jäi ihmetyttämään, miksi naiset marttyyrinä passaavat miehiä, kun 'ei ne miehet kuitenkaan älyä, osaa tai viitsi'. (Ok, ehkä joissain perheissä toisin päin mutta harvemmin kuitenkin).
Huoh.
Ymmärrän, että eri perheissä työnjako on erilainen, mutta pitäisi sen olla molempia kohtaan reilu!
Meidän perheessä asuu kaksi tasa-arvoista aikuista ihmistä. Molemmilla on hommia, joita tekee mielellään, ja myönnän, että ne noudattelevat jossain määrin sukupuolirooleja. Minä esimerkiksi tykkään ruuanlaitosta, mies kolaamisesta (etenki nyt kun laihduttaa). Oleellista on, että päivittäinen/viikottainen työmäärä on molemmille kohtuullinen.
Molemmilla on myös inhokkihommia, kuten vessan pesu, luuttuaminen, silittäminen, lapsen kanssa herääminen viikonloppuaamuna klo 7. En todellakaan tee näitä miehen puolesta vain siksi, että kyllä se mies sitten tekee jotain muuta, koska minäkin inhoan näitä hommia. Ne jaetaan, vuorotellaan tai tehdään yhdessä.
Tosi monet äidit tuntuvat myös tekevän työpäivän jälkeen paljon kotitöitä, koska on mukava, kun mies on niin hyvä isä, että leikkii lapsien kanssa. Kyllä minäkin haluan leikkiä lapsien kanssa, kun olen ollut heistä erossa koko päivän. Miehelle annetaan kotitöissä paljon anteeksi, jos se on muuten suht kunnollinen aviomies ja isä.
Olen iloinen, jos osoitatte minun olevan väärässä :)
Kommentit (51)
"naistenhommia" ja tekee ne paremmin kuin minä.
On tällä hetkellä hoitovapaalla kotona. Siivoaa, käy kaupassa, laittaa ruokaa, pesee pyykit ja viikkaa ne kaappiin. On ihan ok kodin pikkuremskoissa - eli ei siis mikään neiti.
Mutta kun minä olin kotona (2,5 vuotta), hoidin tuon kaiken saman. Tilanne muuttuu, kun lapsi viedään hoitoon - mielenkiintoista nähdä, mihin tilanne muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies auttaa, kun pyydetään, muttei oma-aloitteisesti tee eikä älyä. Mitäs teet? Otat eron ja rikot kahden lapsen kodin vai? Nojuuei, pikkuisen rajaa idealismiinkin hei. Eli ihminen tekee elämässään jatkuvasti kompromisseja, sinäkin jos olet aikuinen etkä mustavalkoisesti ajatteleva teini. Minä siedän sen, että mies tekee ehkä noin 35% talouden töistä ja minä kannan päävastuun - koska mies on lapsille hyvä isä ja minullekin hyvä kumppani. Enkä tulisi yksinhuoltajana toimeen. Yleensä miehen tuo ominaisuus ei NÄY vielä, kun ei ole lapsia. Lapsettoman pariskunnan vähät työt on helppo jakaa tasan. Mutta kun lapsia syntyy ja äiti on hoitovapaalla, hän helposti luisuu siihen, että kotonaolonsa vuoksi tekee enemmän kodin töitä. Siinä mies oppii muutaman vuoden aikana helposti "apulaisen" rooliin, josta ulospääsy voi olla mahdotonta, jos ei halua ryhtyä nalkuttavaksi akaksi ja riidellä vuosikausia.
Ymmärrän toki että emme elä ideaalimaailmassa. Ehkä näissä perheissä olisi kuitenkin keskustelun paikka. Nalkuttamisen sijaan nainen voisi sanoa rauhallisesti, että minä olen nyt jaksamiseni rajoilla ja kaipaan sinun apuasi, että perheemme voisi paremmin tms. Myönnän että minun on helppo paasata asiasta, koska tämä on perheessämme aina ollut luontevaa, mies on myös oman osansa hoitovapaista pitänyt. Ap
,-))) Kyllä kuule on. Monta, monta kertaa. Mies aina hiukan terästäytyy, mutta kun ei ole tottunut vastuunkantajan rooliin, ei oma-aloitteisesti ota asioita tehdäkseen, vaan tyytyy siihen pikku apulaisen rooliin. Ja kun asiasta on sanottu rauhallisesti moneen kertaan, mies alkaa jo ärsyyntyä. "Mitä sä vielä multa odotat, mähän sitä ja tätä..." "Aina sä nalkutat samasta..." Joten siinä JÄÄ tosiaan kaksi vaihtoehtoa: lähteä tai kestää. Jatkuvan riitelyn olen ainakin henkilökohtaisesti jättänyt jo pois vaihtoehdoista.
Tässä tilanteessa tekisin varmaan sen listan jääkaapin oveen. Yhdessä sovittaisiin, mikä on kummankin homma ja kuinka usein se pitää tehdä. Minkälaiset määrät hommia on kohtuullisia (siis jos toisella vaikka lyhyempi työaika, on tietysti ymmärrettävää, että ehtii tekemään vähän enemmän). Jos miehen hommat silti jäisi tekemättä, yhteisen sopimisen jälkeen, tulisi jo mieleen, eikö toinen arvosta minua, perhettä ja kotia yhtään. Silloin olisi jo kyse vähän isommista asioista kuin kotitöistä. Haluaako sellaisessa liitossa sitten olla?
Tiedän, että sanon kärkkäästi. En minä nyt ole ketään kannustamassa avioeroon kotitöiden takia. Yritän vaan tuoda esiin sitä pointtia, että meidän naisten pitäisi arvostaa itsejämme ja odottaa, että myös miehemme arvostavat meitä! Ja tottakai naisenkin samaten pitää arvostaa puolisoaan ja toimia sen mukaan.
"Heh, nää yhden lapsen äidit on sitten hauskoja!"
Ketä tarkoitat? Lapsimäärän kasvaessa myös kotitöiden ja lasten hoitamisen / lasten asioiden hoitamisen määrä kasvaa ja entistä tiukemmilla äiti on, jos ei isä hoida osaansa.
Ei sitä sitten enää kiinnosta rustata listoja ja jakaa viivottimella sitä, kuka nousee lapsen kanssa kello 7.
niin molemmat tekee hommia sen minkä ehtii eikä tartte miettiä työnjakoja kummemmin.
t. kahdeksan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä sitten enää kiinnosta rustata listoja ja jakaa viivottimella sitä, kuka nousee lapsen kanssa kello 7.
Ai että kun on useampia lapsia niin miehen merkitys kotitöiden tekijänä vähenee?
Oletko ihan tosissasi?
Meillä on kolme lasta ja kyllä arki olisi melkoinen koettelemus jos ei mies tekisi osaansa. Tosin meillä ei rustailla jääkaapin oveen listoja, ei tarvitse. On aivan päivän selvää että kumpikin osallistuu.
Minä käyn töissä, lapset (3 kpl) ovat jo esikoulu/kouluikäisiä eli esim. harrastuskuskauksia riittää. Esim. eilen olin 2½ h suoraan töistä toisen lapsen harrastuksen takia naapuripaikkakunnalla. Jos ei mies olisi hakenut kuopusta tarhasta, laittanut ruokaa, hoitanut pyykkejä ja siistinyt vähän paikkoja sillävälin niin kyllä meillä olisi ollut aika katastrofi valmiina.
Ei tulisi mieleen alistua tuollaiseen, että kun ei se jaksa niin minä sitten nousen joka jumalan päivä sen lapsen kanssa tai hoidan kaiken. Tosin en varmaan tuollaisen lapamadon kanssa olisi pätynyt edes naimisiin saati tehnyt lapsia.
Mutta paskat siitä mitään apua ole. Miehen mielestä yksinkertaisesti siivoustarvetta ei ole. Tiskit voi laittaa koneeseen "huomenna", roskat viedä "huomenna" jne. Hänen mielestään olen vain turhasta nipottaja ja siivoushullu, kun mun mielestä ei ole kivaa jos on jatkuvasti 2-3 tiskikoneellista likaisia astioita tiskipöydällä ja roinaa joka paikka täynnä. Likaisia, puhtaita ja puolipitoisia vaatteita lojuu yksi vaatekaapillinen missä sattuu kasoissa ym. Olen minäkin joskus yrittänyt lakkoilla, mutta en vaan pysty montaa päivää elämään pilaantuneen ruuan hajussa enkä tykkää siitä, että koirien ruokakupeissa on homeista ruokaa. Enkä pidä siitä, että sukat tarttuu lattiaan kiinni kävellessä jne :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä mies muuten nousee AINA viikonloppuisin lasten kanssa ylös, minä nousen yleensä vasta kun ovat jo pihalla, siinä 10 maissa ja heräilen rauhassa ja alan ruokaa väsäämään.
ja voin mennä myöskin kahville ihan milloin huvittaa, mies hoitaa lapset ilomielin.
t. täydellisen miehen vaimo.
Joku ihme siinä on, että naiset tekevät töitä matalalla palkalla ja sitten pyörittävät vielä kotitalouden siihen päälle! Jos molemmat ovat kokopäivätöissä, niin kotihommat on jaettava tasan puoliksi!
Meillä minä jättäydyin pois työelämästä ja työnjako on niin, että hoidan kodin ja ruokapuolen, mies tuo rahat taloon ja lapset hoidetaan yhteisesti.
En enää ikinä suostuisi raatamaan duunissa 9-17 ja siihen kaikki kotihommat päälle, huh huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tekee kahta työtä ja mahdollistaa minun ja lasten kotona olemisen.
Sitten kun mies on kotona niin olen tyytyväinen, että viettää tämän ajan lasten kanssa eikä siivoten.
Mies ei myöskään urputa jos joinain päivinä en ole jaksanut siivota :)
sitten siitä ei jaksa, viitsi eikä halua tehdä elämää suurempaa ongelmaa, kuten ap tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyriäidit eivät pyydä miestä tekemään mitään, vaan odottavat, että mies tekee oma-aloiteisesti. Kun mies sitten ei tee, niin vaimo tekee kiukkuisena ja raskaasti huokaillen. Tyhmää, on mielipiteeni.
Entä jos mies ei pyynnöstä/käskystä huolimatta suostu tekemään kotitöitä? Itse en katselisi, koska en voisi mitenkään rakastaa miestä, joka ei arvosta vaimoaan niin paljon, että laittaisi kortensa kekoon. En vaan pysty.
Onneksi itselläni on mies, joka hoitaa oma-aloitteisesti esim. perheen pyykit, tiskit, lumen luonnin ja puoliksi myös ruuan laiton.
Mies auttaa, kun pyydetään, muttei oma-aloitteisesti tee eikä älyä. Mitäs teet? Otat eron ja rikot kahden lapsen kodin vai? Nojuuei, pikkuisen rajaa idealismiinkin hei. Eli ihminen tekee elämässään jatkuvasti kompromisseja, sinäkin jos olet aikuinen etkä mustavalkoisesti ajatteleva teini. Minä siedän sen, että mies tekee ehkä noin 35% talouden töistä ja minä kannan päävastuun - koska mies on lapsille hyvä isä ja minullekin hyvä kumppani. Enkä tulisi yksinhuoltajana toimeen. Yleensä miehen tuo ominaisuus ei NÄY vielä, kun ei ole lapsia. Lapsettoman pariskunnan vähät työt on helppo jakaa tasan. Mutta kun lapsia syntyy ja äiti on hoitovapaalla, hän helposti luisuu siihen, että kotonaolonsa vuoksi tekee enemmän kodin töitä. Siinä mies oppii muutaman vuoden aikana helposti "apulaisen" rooliin, josta ulospääsy voi olla mahdotonta, jos ei halua ryhtyä nalkuttavaksi akaksi ja riidellä vuosikausia.
Ymmärrän toki että emme elä ideaalimaailmassa. Ehkä näissä perheissä olisi kuitenkin keskustelun paikka. Nalkuttamisen sijaan nainen voisi sanoa rauhallisesti, että minä olen nyt jaksamiseni rajoilla ja kaipaan sinun apuasi, että perheemme voisi paremmin tms. Myönnän että minun on helppo paasata asiasta, koska tämä on perheessämme aina ollut luontevaa, mies on myös oman osansa hoitovapaista pitänyt. Ap
,-))) Kyllä kuule on. Monta, monta kertaa. Mies aina hiukan terästäytyy, mutta kun ei ole tottunut vastuunkantajan rooliin, ei oma-aloitteisesti ota asioita tehdäkseen, vaan tyytyy siihen pikku apulaisen rooliin. Ja kun asiasta on sanottu rauhallisesti moneen kertaan, mies alkaa jo ärsyyntyä. "Mitä sä vielä multa odotat, mähän sitä ja tätä..." "Aina sä nalkutat samasta..." Joten siinä JÄÄ tosiaan kaksi vaihtoehtoa: lähteä tai kestää. Jatkuvan riitelyn olen ainakin henkilökohtaisesti jättänyt jo pois vaihtoehdoista.
Tässä tilanteessa tekisin varmaan sen listan jääkaapin oveen. Yhdessä sovittaisiin, mikä on kummankin homma ja kuinka usein se pitää tehdä. Minkälaiset määrät hommia on kohtuullisia (siis jos toisella vaikka lyhyempi työaika, on tietysti ymmärrettävää, että ehtii tekemään vähän enemmän). Jos miehen hommat silti jäisi tekemättä, yhteisen sopimisen jälkeen, tulisi jo mieleen, eikö toinen arvosta minua, perhettä ja kotia yhtään. Silloin olisi jo kyse vähän isommista asioista kuin kotitöistä. Haluaako sellaisessa liitossa sitten olla? Tiedän, että sanon kärkkäästi. En minä nyt ole ketään kannustamassa avioeroon kotitöiden takia. Yritän vaan tuoda esiin sitä pointtia, että meidän naisten pitäisi arvostaa itsejämme ja odottaa, että myös miehemme arvostavat meitä! Ja tottakai naisenkin samaten pitää arvostaa puolisoaan ja toimia sen mukaan.
Mun miehen perusargumentti on: "MIKÄ SÄ OLET MÄÄRÄÄMÄÄN, koska täällä pitää siivota ja viedä roskat. Mä vien ne, mutta omalla aikataulullani"
Mikä sinänsä on ihan ok argumentti, mutta kun en siedä sellaista kaaosta, joka miehestä vielä on ok. Enkä edes ole mikään siisteys-neurootikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aivan suora vastaus siihen miten hän arvostaa vaimoaan.
Mutta paskat siitä mitään apua ole. Miehen mielestä yksinkertaisesti siivoustarvetta ei ole. Tiskit voi laittaa koneeseen "huomenna", roskat viedä "huomenna" jne. Hänen mielestään olen vain turhasta nipottaja ja siivoushullu, kun mun mielestä ei ole kivaa jos on jatkuvasti 2-3 tiskikoneellista likaisia astioita tiskipöydällä ja roinaa joka paikka täynnä. Likaisia, puhtaita ja puolipitoisia vaatteita lojuu yksi vaatekaapillinen missä sattuu kasoissa ym. Olen minäkin joskus yrittänyt lakkoilla, mutta en vaan pysty montaa päivää elämään pilaantuneen ruuan hajussa enkä tykkää siitä, että koirien ruokakupeissa on homeista ruokaa. Enkä pidä siitä, että sukat tarttuu lattiaan kiinni kävellessä jne :(
En vain tajua, minkä ihmeen takia olet päätynyt yhteen tuollaisen miehen kanssa!?
Koti on niin merkittävä osa ihmisen elämää, että en ymmärrä miksi haaskata elämäänsä sellaisen kanssa, jonka kanssa on niin eroava käsitys siitä, mikä on sopiva siisteystaso?
Haloo, jos on homeista ruokaa kupeissa ja paskaa ja likaa joka paikassa, niin ei ole kyllä kaikki kunnossa. Ihme lusmu. Miten voit olla sellaisen kanssa?
on aivan suora vastaus siihen miten hän arvostaa vaimoaan.
Monia asioita tekee paremminkin kuin minä, esim. ruokaa.
Mutta kas kun kotityöt ei minusta jakaudu tasan sillä, että siippa on äidin pikku apulainen ja tekee PYYDETTÄESSÄ. Minusta tasa-arvoisuus on toteutunut vasta, kun kumpikaan ei joudu pyytämään.
No, nyt on ikää jo yli 40 ja tuo kotityöasia on asettunut huomattavasti pienempiin mittasuhteisiin.
Ja juu, ei ole meillä tasapuolinen jako kotitöiden suhteen, sen on monen asian summa ja seuraus, en nyt ala tarkemmin erittelemään mutta sen verran sanon että oikea elämä ei sitten mennyt ideaalin mukaan.
Ap:lla on varmaan sellainen mies että tässä asiassa olette samoilla linjoilla ja homma toimii luontevasti. Kaikki miehet (ja kaikki naiset) eivät ole samanlaisia, eikä tuosta yhdestä asiasta kannata tehdä elämää suurempaa ongelmaa, sitä mieltä olen nyt.
Se mikä toimii toisessa perheessä, ei toimi toisessa.
Meillä minä häärin enemmän kotitöiden parissa, koska valehtelematta voin kertoa pitäväni niistä ja minulla on enempi niihin aikaa. Meidän ei tarvitse asiasta erityisesti neuvotella. Mies auttaa jos pyydän, ja tekee jotkut hommat itse kun siltä tuntuu.
Esim. minä en pidä tiskikasoista, joten tiskaan useimmiten, miestä taas häiritsee pöly enemmän joten hän imuroi, tamppaa matot ja pyyhkii pölyt. Näin on meillä homma toiminut, enkä itse ainakaan koe olevani mitenkään marttyyri tai ylityöllistetty kotona.
Minusta nykyään korostetaan vähän liikaakin sitä millaista parisuhteessa pitäisi työnjaon olla, vaikka mitään absoluuttista totuutta ei ole. Miksi valittaa, jos homma toimii molempien kohdalla? Meillä ainakin on toiminut ihan luonnostaan, eikä ole tarvinnut työpaikalla tai muuallakaan valittaa miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. :)
No, nyt on ikää jo yli 40 ja tuo kotityöasia on asettunut huomattavasti pienempiin mittasuhteisiin. Ja juu, ei ole meillä tasapuolinen jako kotitöiden suhteen, sen on monen asian summa ja seuraus, en nyt ala tarkemmin erittelemään mutta sen verran sanon että oikea elämä ei sitten mennyt ideaalin mukaan. Ap:lla on varmaan sellainen mies että tässä asiassa olette samoilla linjoilla ja homma toimii luontevasti. Kaikki miehet (ja kaikki naiset) eivät ole samanlaisia, eikä tuosta yhdestä asiasta kannata tehdä elämää suurempaa ongelmaa, sitä mieltä olen nyt.
Myönnän, että ap:lla työnjako on toiminut varsin luontevasti (ja en muuten ole ainoa joka täällä on kanssani samaa mieltä, viimeisimmät puolustuskommentit ovat muilta).
Lähinnä minua ihmetyttää asia silloin, kun tyoiset naiset ottavat asian puheeksi. Valittavat työpaikan kahvipöydässä, kun joutuvat raataamaan, kun mies ei tee mitään. Ihmettelevät, miten minä ehdin käydä jumpassa (kerran viikossa!), kun heidän on pakko kiiruhtaa työpäivän jälkeen laittamaan ruokaa (ja tällä kyseisellä naisella lapset YLÄasteella). Jne. Minulla vaan tekee pahaa, että naiset alistuvat moiseen. Eri asia tietysti, jos on yhteisymmärryksessä sovittu, että toisella on vaikka lyhyempi työaika ja sen takia tekee enemmän, tai toisella joku pitkäaikaissairaus tms.
Varsinkaan nykyisin kun suuri osa miehistä kuitenkin on joutunut asumaan omillaan ennen parisuhdetta ja huolehtimaan näistä ihan itse.
Oma miehenikin tulee kodista, jossa äiti on appiukon sanojen mukaan "sellainen siivousihminen", eli kolmea poikaa ja miestä on passattu - osin koska anoppi on ollut kotona ja heillä sukupuoliroolit ovat aika perinteiset.
Mieheni on kuitenkin opiskellut muualla kuin kotipaikkakunnallaan ja joutunut kämppäpulan vuoksi aloittamaan aika karuistakin asuinolosuhteista (alivuokralaisena sukulaisen tutun mummon luona) ja asunut sitten opiskelijakämpässä reilun vuoden ennen kuin ollaan edes tavattu. 400 km päässä kotoa siperia jotenkin opettaa, että puhtaita vaatteita ei ole jos ei niitä pese, ruokaa ei tule jos ei sitä laita ja osta, astiat loppuu jos niitä ei joskus tiskaa.
Meillä on aina ollut kotitöissä silleen tasa-arvo, että molemmat tekee varmuudella yhtä paljon. Laskea ei tarvitse ja hommat menee aika paljon sen perusteella minkä kukakin luontevaksi kokee. Mies tekee kotona ollessaan aina ruoan, minä taas silitän kaiken silitettävän pyykin, myös miehen paidat. Siivotaan joko yhdessä tai erikseen - joskus siivoan koko kämpän, joskus mies ja joskus siivotaan yhdessä. Myös lapset (9-, 8- ja 5-vuotiaat) osallistuvat. Meillä on aina suht siistiä ja puhdasta.
Meillä on myös sellaisia tilanteita että minä siivoan hullun lailla ja mies istuu sohvalla lukemassa ja sitten taas toisinpäin että minä vaikka notkun täällä sunnuntaina ja mies kokkaa ruokaa valmiiksi puoleen väliin viikkoa ja siivoaa samalla keittiötä. Ei tarvitse laskea kun on se fiilis ettei kumpikaan surffaa toisen siivellä.