~*~* MAALISMASUT HELMIKUUSSA *~*~
Kommentit (31)
Juuri kun olin valittanut täällä, että saisi jo loppua, niin seuraavana päivänä sitten Tapahtui. Keskiviikkona 16.2. aamulla tuli ruskeaa vuotoa ja sitten alkoi heikottaa, joten menin sairaalaan tarkistuttamaan tilanteen. Ensin tehtiin sisätutkimus, joka käsitti aikamoista runnomista - ilmeisesti tarkoitus oli jotenkin hajottaa paikkoja. Tuli muutamaan kertaan siinä huudettuakin, sen verran kivuliasta touhu oli. Kun tutkiva henkilö sitten onnistui saamaan aikaa verenvuotoa, hän kysyi, että tällaistako tuli ja vastasin, että ei, se oli ruskeaa. Ilmeisesti sitä vuoti tavallista enemmän, koska pian ympärilläni oli isompikin joukko henkilöitä tutkimassa. Istukka ultrattiin ja todettiin, että se on irtoamassa. Sikiön sydänääniä kuunneltiin vielä puolisen tuntia, kunnes tultiin kertomaan, että nyt sinut leikataan. Alle kaksi tuntia sairaalaan saapumisestani minut kärrättiin leikkaussaliin.
Itse leikkaus oli oikein mukava kokemus, joskin alkuvaiheessa olin varma, että kohta menee taju. Kun lapsi oli saatu ulos, kuului vähän imuääntä ja sen jälkeen lapsi alkoi parkua. Hän jatkoi sitä jonkin aikaa. Myöhemmin, kun minua ilmeisesti jo ommeltiin kiinni, hänet tuotiin näytille ja ihan kasvoihini kiinni. Yritin saada liikutukseltani puhuttuakin lapselle, joka parkui taas. Leikkaus kesti yhteensä kolmisen varttia, minkä jälkeen minut kärrättiin heräämöön. Miehenikin tuli sinne hetimiten. Olin soittanut hänelle pikaisesti, kun minua jo vietiin pyörätuolilla leikkaukseen.
Pääsin pian osastolle, jossa vietin kolme yötä. Ensimmäisen yön olin oksitosiini- ja kipulääketipassa eikä kipuja ollut. Seuraavana päivänä sitten alkoi supistella ja vaikka sain jonkinlaista kipulääkettä, olo oli aika tuskainen. Samaan aikaan alkoi myös haavakipu, joka kestikin sitten aika monta päivää. Ensimmäisinä päivinä en meinannut päästä edes vessaan, koska poltto haavalla oli niin voimakasta, etten pystynyt hallitsemaan sitä. Tiistaina pystyin onneksi jo seisomaan ja kävelemään jonkin verran ilman sitä, eli viisi päivää se kesti aika kovana.
Jatkuu seuraavassa viestissä...
Lapsi sai kymmenen pistettä ja oli siis täysin kunnossa, kuten ennen leikkausta sanottiinkin. Kokoa oli reilut 3,5 kg ja 51 cm eli jos hän olisi syntynyt kolme viikkoa myöhemmin, kuten äitinsä, olisi varmaankin päästy selvästi neljän kilon yli. Nythän raskaus päättyi tasan rv 38+0.
En ollut yhtään ajatellut, että raskauteni voisi päättyä sektioon, joten jäi vähän pöllämystynyt olo. Yhtään supistusta ei ehtinyt tulla enkä siis saanut minkäänlaista kokemusta luonnollisesta synnytyksestä, johon olin kuitenkin ehtinyt valmistautua henkisesti kuukausia. En ole mitenkään valtavan pettynyt, mutta vähän sulattelua tämä vaatii.
Vauva on ollut oikein ihana ja mieheni juossut ympäriinsä minua passaten. Poika oli tosiaan ensimmäiset päivät pullolla, mutta oppi onneksi itsekseen imemään rinnasta jo sunnuntaina. Tänään ja eilen hän on vaatinut ruokaa noin tunnin välein, joten ilmeisesti en ihan vielä tuota tarpeeksi maitoa, vaikka joudunkin pumppaamaan sitä pidempien syömisvälien aikana, jotteivät rinnat pakkaudu aivan täyteen. Mutta oikein hyvin on imetyskin lähtenyt käyntiin kaikesta huolimatta. :)
Yritin kirjoittaa jo aiemmin, mutta kasvava univelka ja kipu vähän söivät voimia.
Paljon onnea kaikille vauvansa jo saaneille ja hirveästi tsemppiä muille loppurutistukseen!
Ps. Hemoglobiini oli sektiota seuraavana aamuna 89, mikä oli kuulemma oikein hyvä kun huomioi, että kolme viikkoa aiemmin se oli ollut luokkaa 100. Samana iltana se oli jo 95 eli ilmeisesti hormonimäärien muutokset saivat elimistön vähentämään verimäärän takaisin viiteen litraan - eikös se ole neuvolan oppaan mukaan 7 litraa raskauden lopussa? Vähän hullulta kuulosti tuo hempan nopea nousu äkkiseltään. :)
Piti tulla ivillaa näin nopsaan onnittelemaan! Eli paljon onnea koko perheelle! Potra poika tuli :)
Pääasia, että molemmat voitte hyvin! Kiva, kun on imetyskin lähtenyt hyvin käyntiin :)
Perässä tullaan me kaikki jossain vaiheessa!
Sanna ja Lahja 37+2
Voi, kun ihanaa Ivilla ja tuhannesti onnea!
Kiitos hyvistä vinkeistä sairaalakassin osalta.
Helpotti huomatttavasti hommaa. Minä kun olen pähkäillyt mitä pitää ottaa mukaan...taidan kans tehä kaksi kassia, kuten joku täällä oli niin tehnyt.
mama*83 38+0
Meijän poika näki siis päivänvalon suunnitellusti (sektio) 22.2.synnytys paikka olikin sit kättäri, eikä naistenklinikka.. soittivat siis ed. viikolla et nkl:lla tullu joku iso syöpäleikkaus sille päivälle, et suunnitellut sektiot siirtyy kättärille..
mut ei siinä mitään, miehen kans kättäril sit todettiin, et sehä meil ois muutenki kannattanu valita jo alunperin synnytyssairaalaksi.. osasto oli siis sairaalaksi tosi viihtysä ja henkilökunta yms mukavaa, jäi hyvä mieli varsinki ku yleensäkki olin ekaa kertaa sairaalahoidossa.. varmasti siis nkl kans hyvä paikka, mut nyt kokemukset jäänyt siellä siihe äitiyspoliin.
Leikkuu aamuna siis mentiin laitokselle ja oltiin toisena leikkuu jonossa, eikä päivystystapauksiakaan väliin tullut, niin ei tarvinnut koko päivää odotella. Juniori sai täydet 10pist, mitat 3820g, 50cm,että on silleen sopivan kokonen ja jäntevä että uskaltaa koskea :).
Leikkuu tehtiin spinaali puudutuksessa, kesti kuten ivillallakin sen vajaan tunnin ja sit heräämössä olin sen vajaa 2h jossa sit jalkoihin palas tunto (toisen jalan nilkkaa pystyin tuntien liikuttelemaan leikkuu aikanaki yms.
Mulla kyl muutenki tuo toipuminen leikkuusta menny tosi hyvin ja nopeasti "koputtaa puuta".. samana iltana olin jo jalkeilla ja katetri poistettu.. eka yö toki oli mielenkiintonen(poika oli koko sairaalassa olin vierihoidossa..) pojalla tuota omaa tahtoa on, nukkuu hyvin ja sai herätellä aina syömään, mut sit tulee myös niitä itkupotkuraivareita jollo ite on iha avuton.. siihe pieni haavakipu, univelat ja mielessä saadut ohjeet miten leikkuun jälkeen pitäisi sängystä nousta ja miten liikkua.. voin kertoa ei tuu onnistumaan yksin laitoksella.. (mies siis oli sairaalassa vaan päivät..) mutta selvisimme eka yöstä ja toinen yö meni sit paljo parempi ja itekki oli vähä rohkeempi, vaikka kaikki oli uutta.. mut selvittiin..
Kaikki meni hoitajienki mielestä niin hyvin, että kotiuttivat meidät jo 2vrk päästä leikkauksesta.. olin ihan halolla päähän lyöty ku kyselivät et halutaanko kotiin.. kuitenki olin joka paikasta lukenu et sektion jälkeen sairaalassa ollaan noin 3-5vrk.. mut mikäpä siinä.. nyt ollaan sit kotona oltu, eikä ongelmia ole ollut.. onneksi turvana on osaston numero ja tieto et sinne saa soittaa ja mennä takas jos siltä tuntuis..
mutta oiskohan tuossa nuo minun synnytys kokemukset, on niin siansaksaa ja sekavaa tekstiä, että en uskalla edes itse lukea kirjoittamaani uudestaan.. :) mut tosiaan vähällä särkylääkä määrällä olen selvinnyt ja yrittäny nyt kotona itselle toitottaa ja mies on toitottanu kans et pitäs rauhottua, et vaikkei kipuja juuri haavassa ole ni eihän se viel parantunu ole.. meinaa aina unohtua nuo rajoitukset.. se mikä onni tuon leikkuun ymötä on, ni jälki vuoto on iha minimaalista.. eikä jälkisupistuksia ole, jotka ilmeisesti normi synnytykseen kuuluu.. niistähän mulla ei kokemustao ole, mutta tsemppia kaikille jotka pääsevät ja pystyvät toteuttamaan synnytyksen normaalisti..
vielä loppuun SAIRAALAAN MUKAAN OTETTAVISTA TAVAROISTA..
itellä oli kyllä ihan liikaa tavaraa mukana 2vrk tarpeisiin..
kirjoja tms en malttanu lukea kun kaiken aikaa vaan mieheni kanssa vauvaa ja ilmeita tuijoteltiin..
mitkä nyt itel ne oleellisimmat ja tarpeelliset oli: kotiin tulo vaatteet (löysät), hygienia vermeet, jotku tohvelit/crocsit ja vauvalle käsiin jotkut tumput/sukat..
toki sit vauvalle kotiin lähtö kamppeet, jotka meillä mies sit toi kotiin lähtö päivänä..
kituutin itseäni 2 vrk niissä sairaala kamppeissa, onhan ne hirveät mut eivät ainakaan haavaa painaneet ja vauva oli sairaalapaidan sisään helppo ottaa..poika oli sairaalassa olon ajan ihan vaippasillaan, mut oikeasti suosittelen joitain "hanskoja".. meillä poika raapi eka päivä ihan naamasa auki, nyt sit alkanu onneksi jo naarmut vähentyä :)
mutta nyt rupean aamukahvin juontiin ja toivomaan, että kaikki menisi hyvin.. rinnat olleet nyt tosikipeät, kun eivät ole vielä tähän maidon määrään ja imetykseen tottuneet joka mulle taas aiheuttaa iltasin väsyneenä itkua.. mut kyllä se tästä taitaa tasottua!
Tsemppiä kaikille loppu odotukseen, pian jokaisella se oma ihana nyytto ihailtavana!!! (kuinka pieneen voikaan kiintyä päivä päivältä enemmän ja miehestään löytävän sen "pehmeän, isi" puolen.. :) oon niin onnellinen tästä kaikesta)
Luanna ja pieni mies 5vrk
Ihanaa, että kaikki meni noin hyvin. :)
Löysiä vaatteita kotiintuloon/sairaalassaoloon suosittelen minäkin. Vaikka lähtisi synnyttämään alateitse, voi sekin päättyä sektioon ja sen jälkeen tosiaan on mukava pitää mahdollisimman väljiä housuja. Itse en olisi voinut kuvitellakaan laittavani leikkauksen jälkeen jalkaani sairaalaan mennessäni pitämiäni äitiysfarkkuja.
Tuota jälkivuotoa on minullakin ollut hyvin minimaalisesti. Mietinkin, että johtuuko se siitä, että olin oksitosiinitipassa ensimmäiset 18 tuntia leikkauksen jälkeen. Ainakin tarkastuksissa lääkärit sanoivat aina, että kohtu on hyvin supistunut.
Huh, nyt on pakko mennä loikoilemaan, väsyttää armottomasti, vaikka nukuinkin yhteensä melkein kuusi tuntia viime yönä.
Isot onnittelut Ivillalle ja Luannalle!
Täällä ollaan yhdessä koossa, jonkun verran öisin supistellut, mutta kovin toiveikas en vielä ole. SF-mitta oli jo komiat 35,5 cm ja painoa on kertynyt n. 13 kg. Olo on edelleen hyvä, vaikkakin välillä tukala. Yritän pitää itseni liikkeessä, sillä vierivä kivihän ei sammaloidu?!?
Tsemppiä meille kaikille loppumetreille!
Miaea ja Jaajo 38+1
Täälä oli tänään neuvola, sf-mitta 36,5cm ja painoa tullu 11 kg. Neuvolasa tuli semmonen tunne itelle ettei tämä synny ennen laskettua, tai ainakaan viikkoon. Vaikka väliläl onki toiveikas olo, eilenki semmonen paine alhaalla että tuntu niinku ois pää jalkojen välissä kävelly, mutta tänään kaikki taas normaalisti. Mulla on muuten edelliskerroilla neuvolakortin mukaan viimesellä neuvolakäynnillä MOLEMMISTA sekä paino että sf-mitta laskenu. Nyt ne on vielä molemmat nousussa.
IVILLALLE JA LUANNELLE onnittelut poikavauvojen johdosta!
HANNELE rv 38+4
Täällä on sitten se virallinen laskettupäivä! Kaikenmaailman tuntemuksia olisi vaikka muille jakaa, muttei kuitenkaan sellaisia että tosissaan oltaisi laitokselle lähdössä.. Supistukset on välillä ihan kipeitäkin jo mutta lopahtavat ja pää tuntuu tosiaan kävellessä jalkojen välissä ja selkä on taas niin kipee..
Siis olo on kaiken kaikkiaan niiiiin kypsä tähän, mutta tiedän että lopulta lähtö tulee sitten ihan yks kaks ja eihän tässä todennäköisyyksien mukaankaan voi kauaa mennä enää.
Huomenna olisi viimeinen neuvola, tosin toivon ettei sinne enää tarvi könytä kun en saa ketään viemäänkään.. Mistä sitä oikeesti tietää vaikka vielä helmivauva..! Heh, toiveajattelua.
Jaksuja kaikille viimeisiin viikkoihin ja päiviin! Ja hirmusti onnea nyyttinsä saaneille!
Sussi rv.40+0
Ihan ensiksi onnittelut myös Luannalle poikavauvasta!
Sitten omaa napaa:
Täällä meinas tulla äkkilähtö tänään synnärille, mutta eipäs sitten tullukaan. Olin tänään normaalissa neuvolakontrollissa ja vauvan sydänäänet olivat todella hälyttäviä. Liikuttiin siinä 100-110 tienoilla. Välissä oli jopa alle 100. Siitä sitten samalta istumalta lähettiin sairaalaan äitipolille erikoislääkärin tutkittavaksi.
Sydänäänet mitattiin uudemman kerran ja tulos oli ihan toista luokkaa; 120-160 välillä sykittiin eli aivan normilukemilla oltiin. Sitten vielä ultrattiin ja kaikki mitat olivat oikein hyviä. Pieni ja siro poika on tulossa. Painoarvio oli nyt 2,9 kg.
Jos sairaalassa olisi todettu vauvan tila hälyttäväksi, oltais synnytys käynnistetty heti. Mutta nyt siis selvittiin pelkällä säikähdyksellä.
Muuten myös neuvolassa kaikki oli ok.
Nyt viikonlopun aikana on ilmestynyt turvotusta, niin että sormuskin oli pakko ottaa pois.
Eli tämmösiä pikkusäikkytiloja täällä ollaan eleilty.
mama*83 38+2
Maalismasuissa on tosiaan hiljasta, ja nämä viimeset viikot on nimenomaan niitä pisimpiä, olis mukava kirjotella ja kuulostella toisten kuulumisia enemmän.
NIMPPA laitto kattavan listan sairaalakassin sisällöstä. Mulla itellä on ehottomasti
*omat sukat ja alkkarit, ne sairaalan sukat ja kamalat alkkarit, ne on tosiaan kamalat! Mutta tietysti aluksi ku joutuu pitämään kahta jättikokoista sidettä ja niitä ohivuotojakin tulee, niin sairaalan alkkarit on ok.
*Ite otan myös ristikkolehen, kynää ja paperia että saa tuoreesta muistista kirjottaa synnytystarinan ylös, myös nettipuhelimen, meillä on sellanen jolla voi surffata mielin määrin. Mulla on aina tahtonu tulla aika pitkäksi laitoksella joten kyllä siinä ristikkolehet ja muut on tarpeen.
Särkylääkettä mää kans inhoan "kinuta" hoitajilta mutta eipä oo silti koskaan tullu ite otettua mukaan.
*Kotiintulokassi mulla on erikseen, semmonen missä on omat ja vauvan kotiutumisvaatteet jonka mies tuo sitte kun tulee hakemaan meitä. Yleensä oon kotiutunu samoilla vaatteilla ku synnärille mennesä mutta tällä kertaa pakkasin jotain itellekki.
*Sitte perus shampoo, hoitoaine, hiustenlaittovehkeet, hampaanpesuvehkeet.
*PALJON SUKLAATA! Sitä tekee mieli sielä tylsäsä sairaalasa ja sitä paitsi vauvan mahakivut alkaa n 10 vrk ikäisenä ja sen jälken ei pysty suklaata syömään pariin-kolmeen kuukauteen joten parempi syyä varastoon ;o)
*myös luumuja ja lakritsaa, nehän auttaa vähän pitämään mahaa löysänä, vaikka oon silti aina synnytyksen jälkeen syöny myös Movicolia pussi/päivä jonku aikaa. kyllä varsinki se ensimmäinen vessareissu synnytyksen jälkeen jännittää. Varsinki jos on tikattu alapää.
*Täytyy myös muistaa kameran ja kännykän laturit
*Tällä kertaa pakkasin mukaan myös isommille sisaruksille pehmolelut jotka ostin. Saavat sitte iloisen mielen ku tulevat meitä kattomaan ja saavat lähtä pehmolelut kainalossa kotiin kun äippä jää sinne.
*Imetysliivit ja liivinsuojat ehottomasti, ne sairaalan liivinsuojat on järkyttäviä ja jos maito nousee jo synnärillä niin niitä tarvitaan. Mutta esim viimeksi ei kerenny ees maito nousta ku kotiuduin 2 vrk synnytyksestä. Esikoisesta taas tarvin laitoksella jo sitä maidonkerääjäkuppia kun maitoa tuli ovista ja ikkunoista...
TURHAA mulla oli esikoisesta kaikki muu (kuten käsityöt, omia vaatteita) Toisesta osasin jo pakata ne mitä eka kerrallakin tarvin. Aina voi miestä pyytää tuomaan jotain jos unohtuu.
PIKKUTIUHTI: Hankala noin pientä on ottaa vauvanhoitoon mukaan, meillä esikko oli 2,5 v kun toinen synty. Annettiin syliin kun istui tukevasti sohvalla, aina kuitenki ite piettiin päätä, eihän tuommonen pikkunen jaksa pitää saati ymmärrä että sitä vauvan päätä on piettävä. Johonki vaipanvaihtoon ym voi ottaa mukaan ja antaa isommalle tehtäväksi ojentaa vaippaa ym. Kun imetin, luin yleensä samalla esikolle koska nimenomaan se imetys oli aluksi semmonen "vaikea paikka". Jonku ajan päästä esikko keksi muut touhut eikä enää haalannu kirjaa heti ku minä istun sohvalle imettämään.
No mutta kukas se olikaan jolla synnytys oli 22.2, nythän on vauva jo maailmassa!
ON: Tääläkään ei erikoisempaa, joka ilta toivon että kumpa ens yönä sais lähtä synnyttään =o) Toivottoman malttamaton olo ei silti oo kuten aina ennen täsä vaiheesa on ollu.
HANNELE rv 38+1