Lue keskustelun säännöt.
MIKSI lapsille ei pidä kertoa, että avioeron aiheutti toinen nainen?
07.02.2011 |
Olen monesta eri ketjusta lukenut että "kertominen kaatuu omien lasten nilkkaan". Mutta kukaan ei perustele vastaustaan. Mitä tarkoitatte tällä?
Ymmärrän, että toista naista ei kannata syyttää avioerosta, koska jos lapset tykkäävät siitä toisesta naisesta, aiheuttaa tämä tieto ristiriitaisuutta ja syyllisyyttä lapsissa. Mutta eihän tämä ole "kaatumista lasten nilkkaan".
Kommentit (85)
kun oli pitkässä reissutyössä ulkomailla. Lapset oli pieniä ja ulkomaankeikasta puhuttiin pitkään etukäteen, puhuttiin että pystyykö mies olla ilman seksiä koska se oli parisuhteessamme tärkeä asia. Olisin voinut antaa pettämisen anteeksi, mutta kävikin niin et mies rakastui siihen naiseen siellä. He asuvat nyt yhdessä ulkomailla ja mä olen yh:na Suomessa. Olen todennut et ei olisi ollut mitään hyötyä mulle jos oisin kertonut eron syystä lapsille. Joka tapauksessa, siis kukaanhan ei muutenkaan tunnu syyttävän eroista kuin äitiä, yh:han on automaattisesti se paha ja huono ihminen (paitsi jos yh on mies) vaikka kantais yksin vastuun kaikesta. Meillä mä olin se tilastopahis joka otti eron, koska mies olis halunnut olla edelleen naimisissa ja "katella vielä", samalla suhteessa! Se ois jopa sopinut uudelle tyttöystävällekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina on vikaa kaikkialla muualla kuin hänessä itsessään!
Mä en vain ymmärrä teitä aikuiset ihmiset, miten raukkamaisia ja naurettavan typeriä voitte olla, kun ette ota vastuuta omista ikävistä teoistanne.
En ole itsekään mikään pyhimys, mutta jos pettäisin, ei tarvittaisi suurennuslasia näyttämään, KUKA on se epäluotettava ja huonosti asiat hoitanut osapuoli. Kyllä se olisin minä! Vaikka oma suhde olisi kuinka huonossa jamassa. Ei minulla vain riittäisi pokkaa mennä syyttelemään miespoloani siitä, että olen pettänyt häntä. Tai selittämään muille, että suhteessamme oli vikaa ja siksi aloin paneskelemaan vieraita. Avioerokin kun on keksitty, ellei muu auta vikoihin.
Toisaalta nämä "suhteen vika" -kommentoijat antavat näkemyksillään vain mahdollisuuden tarkempaan pettäjän mielenliikkeiden analysointiin. Eli pettäjällähän on perussyntinä kyvyttömyys ottaa vastuuta teoistaan ja sellainen minäminä-asenne ylipäätään. Olisi helppoa uskoa, että 5-vuotias syyttäisi kaveria, jos menee tuuppaisemaan tätä, mutta aikuisesta on jokseenkin vaikeaa uskoa. Ilmeisesti pettäjältä, joka syyttää muita petoksesta, on jäänytkin joku kehitysvaihe kesken, tai häiriintynyt pahasti, jolloin hän ihan oikeasti kirkkain silmin uskoo itsekin, että kaikki paha mitä hän tekee on muiden syytä.
Ja vastaavasti, nämä varattujen kimpussaolijat oikein selväsanaisesti esittelevät tälläkin palstalla oman sekavan psyykensä kertomalla, että heillä ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen, jossa he aloittavat seksisuhteen varatun ihmisen kanssa. Ihan tervettä meininkiä? Juu-u. Mutta kiitos teille, tämä on ollut hyvin avartavaa jos ei muuta.
joidenkin mielestä se vika ei kerta kaikkiaan voi olla miehessä ja siinä pettäjässä. Kuulkaa, kyllä se voi. Tilanteita ja ihmisiä on niin monia. Joskus se vika on molemmissa ja joskus vain joku pettää, vaikka olisi miten hyvä suhde. Joku voi pitää "hyvää suhdetta" yllä kahden kanssa yhtä aikaa ja olla tyytyväinen molempiin, ei osaa päättää, mutta tämä tilanne harvoin käy petetylle vaimolle/aviomiehelle. Niin voihan se olla niinkin, että äiti lähtee toisen mukaan ja isä saa selittää, miksi.
Taitaa olla arka paikka joillekin, kun heti nähdään syyttelynä se, että kerrotaan vain totuus. Lapsen pitää saada perustieto, miksi isä/äiti lähti, ettei hän syytä itseään. Se, että kertoo, ettei ero ole lapsen vika, ei vielä vakuuta.
Eiköhän se ihan noin mene eli suhteessa on taatusti jotain vikaa, ei rakkautta, jos toista pettää!
On kyllä ihan helkkarin kova tarve näillä joillain pistää päänsä piiloon ja etsiä syytä mistä tahansa muualta kuin itsestä. Mikähän mussa on vikana, kun pidän itsestäänselvyyksinä seuraavia: - jos alan harkitsemaan suhdetta varattuun mieheen, pidän itseäni kodinrikkojana ja tekoani moraalittomana, itsekeskeisenä, vastuuttomana jne. Suorastaan anteeksiantamattomana erityisesti miehen lasten näkökulmasta, kukaan kun ei pakota edes haaveilemaan perheellisestä miehestä. - valtaosa pettäjistä pettää tasan siksi, koska tulee houkutteleva tilaisuus ja oma itsehillintä ei ole parhaasta päästä. - moni pettää jopa siksi, että tieten tahtoen etsii sopivaa kumppania petokseen. Ja näissä kummassakaan tilanteissa petetyllä ei ole osaa eikä arpaa petokseen. Älkää akat syytelkö petettyjä osapuolia IKINÄ. Joka ikinen kerta syy on tasan pettäjissä itsessään, koska ensinnäkin jokaisessa suhteessa on muutakin kuin tähtihetkiä (jotkut eivät jaksa muuta kuin niitä tähtihetkiä) ja toisekseen, jos suhde voi oikeasti erittäin huonosti, sitä ei lähdetä pelastamaan tai purkamaan pettämällä, vaan hieman toisella tavalla. Pettäjä haluaa vain raukkamaisesti turvata oman selustansa kotona ja silti vähän nauttia vapauden tuomista pikku piristyksistä.
Se on siis niin väsynyt fraasi, että suhteessa on aina jotakin vikaa jos toinen pettää.
Sen voisi myös kääntää toisin päin. Eli jokaisessa suhteessa on ihan varmasti jotakin sellaista tai "jokin vika" joka oikeuttaisi pettämiseen.
Pettäjä osapuoli on vain ja ainoastaan yksin vastuussa petoksestaan. Hän on sen päätöksen tehnyt ihan itse.
Vian etsiminen petetystä on oman vastuun sysäämistä pois.
Kyllä suhteesta silloin puuttuu sen pettävän osapuolen mielestä, ainakin alitajuisesti, jotain olennaista. Kehityskriisti, viidenkympin villitykset jne on vain tekosyitä selitellä. Kyllä melko usein saa suhteen toinenkin osapuoli katsoa peiliin ja kysyä itseltään että "panostinko ja yritinkö hoitaa suhdetta parhaani mukaan?", syy ei siis ole kummankaan yksin vaan todennäkäisesti molempien "laiskuuden" yhteissumma.
Pettäjä selittää itselleen, että suhteesta puuttuu jotakin, KYLLÄ. Puuttuuko oikeasti? No harvemmin! Vika on pettäjän pään sisällä, hän haluaa jännitystä/ huomiota/ mitä nyt milloinkin. Syynä on usein kehitys- tms. elämänkriisi. Ei se ole tekosyy lainkaan, mutta ei pettäminen ole oikea tapa sitä hoitaa!
Jos ollaan sitoutuneessa parisuhteessa, näitä haetaan joko omalta puolisolta tai sitten vaikka uudesta harrastuksesta, ei vieraasta sylistä. (Avoimet suhteet sitten asia erikseen, en ota kantaa siihen, miten kussakin suhteessa keskenään sovitaan, nyt puhutaan pettämisestä.)
Lisäksi vaikka suhde olisi huono ja toinenkin osapuoli voisi hoitaa sitä enemmän, onko muka pettäminen oikea tapa ratkaista asia? No ei tietenkään!
Fakta on se, että suhteen tai toisen osapuolen syyttely on lähes aina täysin turhaa ja aiheetonta. Onhan se vaikea myöntää itselleen, pettäjän ja toisen osapuolen eritoten, kun se niin kivasti oikeuttaa salasuhteen, mutta niin se vaan on.
Tätä mieltä ovat myös parisuhdeterapeutit, joiden kanssa olen työni puolesta silloin tällöin tekemisissä, ja tietenkin psykologit, ihan perusasioitahan nämä ovat. Tuttuja kaikille, jotka ovat perehtyneet psykologiaan yhtään.
Taitaa muuten olla Väestöliiton sivuillakin parisuhdeasioissa ihan samat teoriat, käy sieltä lukemassa jos uskallat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on se, että suhteen tai toisen osapuolen syyttely on lähes aina täysin turhaa ja aiheetonta. Onhan se vaikea myöntää itselleen, pettäjän ja toisen osapuolen eritoten, kun se niin kivasti oikeuttaa salasuhteen, mutta niin se vaan on.
Ensimmäisessä lauseessa tarkoitan vakisuhteen toista osapuolta eli puolisoa, ja jälkimmäisessä salasuhteen toista osapuolta, eli sitä kenen kanssa pettäjä pettää.
eletään perhe-elämää ja kaikki on olevinaan hyvin. Ei tarvi panostaa, kun on jo se "kaikki". Sitten nainen/mies hoksaa että tätähän tää on loppuelämä, tyytymistä. Sitten iskee kriisi.
Sanosin siis että molemmat kirjottajat omalla tavallaan oikeessa.
Sulle joka kirjotit tuon voi sua kun et ymmärrä-tekstin: aika ylimielistä asennoitumista ja yritystä päteä psykologialla, jota sä et ees tunne ku nettitekstien perusteella. Oikeen uhoat että "käy lukemassa jos uskallat", osu vissiin suhun tuo parisuhteeseen panostaminen? Varo ettei miehelles tuu kriisii, onhan se vaikee myöntää että se kriisi vois johtua jostain muusta kun sen pettäjän pään sisäisistä asioista.
Kyllä suhteesta silloin puuttuu sen pettävän osapuolen mielestä, ainakin alitajuisesti, jotain olennaista. Kehityskriisti, viidenkympin villitykset jne on vain tekosyitä selitellä. Kyllä melko usein saa suhteen toinenkin osapuoli katsoa peiliin ja kysyä itseltään että "panostinko ja yritinkö hoitaa suhdetta parhaani mukaan?", syy ei siis ole kummankaan yksin vaan todennäkäisesti molempien "laiskuuden" yhteissumma.
Pettäjä selittää itselleen, että suhteesta puuttuu jotakin, KYLLÄ. Puuttuuko oikeasti? No harvemmin! Vika on pettäjän pään sisällä, hän haluaa jännitystä/ huomiota/ mitä nyt milloinkin. Syynä on usein kehitys- tms. elämänkriisi. Ei se ole tekosyy lainkaan, mutta ei pettäminen ole oikea tapa sitä hoitaa!
Jos ollaan sitoutuneessa parisuhteessa, näitä haetaan joko omalta puolisolta tai sitten vaikka uudesta harrastuksesta, ei vieraasta sylistä. (Avoimet suhteet sitten asia erikseen, en ota kantaa siihen, miten kussakin suhteessa keskenään sovitaan, nyt puhutaan pettämisestä.)
Lisäksi vaikka suhde olisi huono ja toinenkin osapuoli voisi hoitaa sitä enemmän, onko muka pettäminen oikea tapa ratkaista asia? No ei tietenkään!Fakta on se, että suhteen tai toisen osapuolen syyttely on lähes aina täysin turhaa ja aiheetonta. Onhan se vaikea myöntää itselleen, pettäjän ja toisen osapuolen eritoten, kun se niin kivasti oikeuttaa salasuhteen, mutta niin se vaan on.
Tätä mieltä ovat myös parisuhdeterapeutit, joiden kanssa olen työni puolesta silloin tällöin tekemisissä, ja tietenkin psykologit, ihan perusasioitahan nämä ovat. Tuttuja kaikille, jotka ovat perehtyneet psykologiaan yhtään.
Taitaa muuten olla Väestöliiton sivuillakin parisuhdeasioissa ihan samat teoriat, käy sieltä lukemassa jos uskallat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tätä mieltä ovat myös parisuhdeterapeutit, joiden kanssa olen työni puolesta silloin tällöin tekemisissä, ja tietenkin psykologit, ihan perusasioitahan nämä ovat. Tuttuja kaikille, jotka ovat perehtyneet psykologiaan yhtään."
Näinkö todella - saanen kysyä että minkähänlaisia "parisuhdeterapeutteja" on mahtanut olla kyseessä? Tiesithän, että parisuhdeterapeuttina voi toimia lähes kuka tahansa - siihen ei ole erillisiä ammattiopintoja, joten tekstisi perusteella kyseenalaistaisin heidän ammattitaitonsa. Ja pyytäisin perustelemaan tuon lauseen "ihan perusasioitahan nämä ovat. Tuttuja kaikille jotka ovat perehtyneet psykologiaan yhtään", näin ei nimittäin oikeastaan koskaan ole.
Parisuhde on aina kahden kauppa, pettämiseen johtavat syyt moninaisia eikä yleistää voi, mutta useammin pariterapian ja pettämiseen johtaneen tilanteen tai kriisin taustalla on tyytymättömyys suhteeseen. Syvemmin tutkailtuna usein molempien tyytymättömyys: toinen purkaa sen pettämällä ja toinen jotenkin muuten (usein esim urheilemalla, kotitöillä..). Mutta mitään ei voi yleistää eikä täällä palstalla kannata psykologialla kerskua - ainakaan kun siitä ei tunnu tietävän mitään.
-psykan kandi, viittä vailla maisteri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkei meidän seksissä ja suhteessa mitään vikaa ole. Se olis maailmanloppu jos vaimo saisi tietää tästä. Mut jotenkin se on joillekin miehille, että vaikka vaimo hankkisi seksihepenet tai seksivälineet piristämään tms., niin se on kuitenkin vaan se sama jota on katellut jo 20 vuotta. Että eiköhän tää juttu tule vastaan kaikille miehille tietyssä iässä, mutta se on vaan tabu edelleen. En nyt tarkoita että kaikki pettää, mutta moni pettää. Joskus miehen on pakko saada vierasta nimittäin että säilyy se kuva mikä muilla naisilla on minusta miehenä, eli se oma identiteetti miehenä pysyy sen seksuaalisuuden kautta kokonaisena. Ymmärtäkää.
-mies pettää, vaimo ei satsannut liittoon, miehellä oikeus lähteä.
-vaimo saa syyttää itseään kun ei huolehtinut parisuhteesta.
Aina vain herää kysymys, miksi se pettäjä ei tehnyt mitään ennen pettämistä parantaakseen parisuhdetta jos oli niin tyytymätön.
Ai niin, av.mamma on usein myös kakkosnainen ja tykkää, että kyllä se on sen vaimon vika kun mies nussii mun kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset uskoo tollasen väitteen kyseenalaistamatta.Ei se loppupeleissä palvele ketään et lapset luulee et äitissä ei ole mitään vikaa ja toinen nainen on yksin syyllinen kaikkeen.Ei kukaan koskaan voi aiheuttaa toisille avioeroa.Se ei vaan ole mahdollista.Täällä palstalla liikkuu outo käsitys et miehellä/isällä ei ole oikeus olla onnellinen.MIehet on jotain omaisuutta jota saa käskyttää kuin koiraa tai alentaa samaan asemaan kuin perheen lapset.Jokaisella on oikeus olla onnellinen ihmisen kans jota rakastaa,av-mammojen mielestä vain naisilla.
puolihuolimattomasti.
Lapsille ei missään nimessä saa sanoa, että isi ja äiti ei koe enää voivansa asua yhdessä ja ovat sitä mieltä, että heidän on parempi erota. Ja että isi pitää nyt tästä xxx.stä niin paljon, että haluaa asua hänen kanssaan. Mutta kaikki kuitenkin rakastavat sinua ja ero ei ole sinun syysi.
Se pitää selittää näin, että äiti oli vähän ikävä ja isi kyllästyi ja rakastui toiseen naiseen, kenestä sinulle tulee parempi äiti kuin oikea äitisi on ollut.
kun lapset uskoo tollasen väitteen kyseenalaistamatta.Ei se loppupeleissä palvele ketään et lapset luulee et äitissä ei ole mitään vikaa ja toinen nainen on yksin syyllinen kaikkeen.Ei kukaan koskaan voi aiheuttaa toisille avioeroa.Se ei vaan ole mahdollista.Täällä palstalla liikkuu outo käsitys et miehellä/isällä ei ole oikeus olla onnellinen.MIehet on jotain omaisuutta jota saa käskyttää kuin koiraa tai alentaa samaan asemaan kuin perheen lapset.Jokaisella on oikeus olla onnellinen ihmisen kans jota rakastaa,av-mammojen mielestä vain naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kysymys;miksi ei pidä kertoa lapselle että ero johtui siitä et isä rakastui toiseen?
Johtuiko ero siitä et isä rakastui toiseen vai siitä että, isä lakkas rakastamasta äitiä?
Ymmärrätkö kysymysten eron????
erään reissun jälkeen ja syytti siitä minua, koska olin viettänyt yhden yön muualla kuin kotona ja kosti sen!
Reilua?
Kukaan ei ota vastuuta teoistaan. Mies syyttää vaimoa, vaimo kaataa kaikki lasten niskaan. Mahtaa lapsilla olla "hyvät" vanhemmat. Kenenkäs niskaan lapset nyt kaatavat paskan? Tarhakavereiden päällekö?
on aivan maan tapa ettei ketään aikuista saa ikinä syyllistää ja myös pettäminen on jotenkin kollektiivinen teko johon on vähän kaikki syyllisiä muttei kukaan yksinään ettei sille vaan tuli yksin paha mieli.
Joka suhde väljähtyy ja toisen naama alkaa kyllästyttää mutta siinähän se koitinkivi onkin ja avioliiton perimäinen tarkoitus; niin myötä- kuin vastamäessäkin. Ja jos se vastamäki vaan jatkuu ja jatkuu niin sitten erotaan ja annetaan lapsille aikaa tottua ja olla pahoillaan ja surullisia ja otetaan vastaan se viha ja paha mieli. Sitten vasta on vanhempien "onnellisuuden" tavoittelun vuoro.
Mä näe työssäni usein näitä pettäjä-miehiä joilla on aina "hirmulisko" kotona ja aseman suoman statuksen takia on aina naisia jotka käy tarjoutumassa näille sankareille. Osa miehistä on vaan ikuisia pettäjiä ja moni yrittää luistella vastuustaan kroonisesti ja usein myös empatia on heille vaan pakosta opittua toimintaa. Loppujen lopuksi suurin os näistä on aika yksinkertaisia älyltään mutta ovat kompensoineet sen ylenmääräisellä pullistelulla.
Pettäjä on aina vastuussa tekemisistään, ei kukaan pakota ase ohimolla nussimaan sihteeriä. Voi yrittää vaimon kanssa enemmän ja sitten erota jos ei yrityksestä huolimatta onnistu. Ja vasta sitten hakeutua naapurin mamman hameen alle. Valintoja joista aikuinen kantaa vastuun, myös lapsen mielen järkyttämisestä.
on aivan maan tapa ettei ketään aikuista saa ikinä syyllistää ja myös pettäminen on jotenkin kollektiivinen teko johon on vähän kaikki syyllisiä muttei kukaan yksinään ettei sille vaan tuli yksin paha mieli.
Joka suhde väljähtyy ja toisen naama alkaa kyllästyttää mutta siinähän se koitinkivi onkin ja avioliiton perimäinen tarkoitus; niin myötä- kuin vastamäessäkin. Ja jos se vastamäki vaan jatkuu ja jatkuu niin sitten erotaan ja annetaan lapsille aikaa tottua ja olla pahoillaan ja surullisia ja otetaan vastaan se viha ja paha mieli. Sitten vasta on vanhempien "onnellisuuden" tavoittelun vuoro.Mä näe työssäni usein näitä pettäjä-miehiä joilla on aina "hirmulisko" kotona ja aseman suoman statuksen takia on aina naisia jotka käy tarjoutumassa näille sankareille. Osa miehistä on vaan ikuisia pettäjiä ja moni yrittää luistella vastuustaan kroonisesti ja usein myös empatia on heille vaan pakosta opittua toimintaa. Loppujen lopuksi suurin os näistä on aika yksinkertaisia älyltään mutta ovat kompensoineet sen ylenmääräisellä pullistelulla.
Pettäjä on aina vastuussa tekemisistään, ei kukaan pakota ase ohimolla nussimaan sihteeriä. Voi yrittää vaimon kanssa enemmän ja sitten erota jos ei yrityksestä huolimatta onnistu. Ja vasta sitten hakeutua naapurin mamman hameen alle. Valintoja joista aikuinen kantaa vastuun, myös lapsen mielen järkyttämisestä.
viimeistään siinä vaiheessa kun naisen ulkonäkö rupsahtaa. Ei se tee vaimosta huonompaa kumppania mutta seksi ja rakkaus onkin eri asiat ainakin meille miehille. M43
on aivan maan tapa ettei ketään aikuista saa ikinä syyllistää ja myös pettäminen on jotenkin kollektiivinen teko johon on vähän kaikki syyllisiä muttei kukaan yksinään ettei sille vaan tuli yksin paha mieli.
Joka suhde väljähtyy ja toisen naama alkaa kyllästyttää mutta siinähän se koitinkivi onkin ja avioliiton perimäinen tarkoitus; niin myötä- kuin vastamäessäkin. Ja jos se vastamäki vaan jatkuu ja jatkuu niin sitten erotaan ja annetaan lapsille aikaa tottua ja olla pahoillaan ja surullisia ja otetaan vastaan se viha ja paha mieli. Sitten vasta on vanhempien "onnellisuuden" tavoittelun vuoro.Mä näe työssäni usein näitä pettäjä-miehiä joilla on aina "hirmulisko" kotona ja aseman suoman statuksen takia on aina naisia jotka käy tarjoutumassa näille sankareille. Osa miehistä on vaan ikuisia pettäjiä ja moni yrittää luistella vastuustaan kroonisesti ja usein myös empatia on heille vaan pakosta opittua toimintaa. Loppujen lopuksi suurin os näistä on aika yksinkertaisia älyltään mutta ovat kompensoineet sen ylenmääräisellä pullistelulla.
Pettäjä on aina vastuussa tekemisistään, ei kukaan pakota ase ohimolla nussimaan sihteeriä. Voi yrittää vaimon kanssa enemmän ja sitten erota jos ei yrityksestä huolimatta onnistu. Ja vasta sitten hakeutua naapurin mamman hameen alle. Valintoja joista aikuinen kantaa vastuun, myös lapsen mielen järkyttämisestä.
viimeistään siinä vaiheessa kun naisen ulkonäkö rupsahtaa. Ei se tee vaimosta huonompaa kumppania mutta seksi ja rakkaus onkin eri asiat ainakin meille miehille. M43
ja saahan sitten vaimosi kuksia naapurin Lassen kanssa kun sä kanssa rupsahdat?eli onhan teillä tästä sovittu? että saa seksiä muualta kun se on eri asia kun se rakkaus?
puhui minulle parisuhdeongelmistaan siitä lähtien kun täytin 12. Ehkä hänellä ei ollut ketään muuta kenelle puhua.
Mutta oli se lapselle raskasta kuunnella kuinka äiti ei voi sietää isää ja suunnittelee eroavansa 'sitten kun lapset on isoja'. Minusta oli outoa, että hän sanoi minulle usein 'sitten kun lapset on isoja niin..', ihan kuin olisi puhunut jollekin muulle kuin lapselleen o_0
Kyllähän minä tiesin ettei vanhemmillani hyvin mene. Riitelivät niin paljon. Ilmapiiri meillä kotona oli hyytävä ja toivon että ymmärtäsivät erota. Sitten äiti tuli iltaisin luokseni selittämään parisuhdemurheitaan ja erosuunnitelmiaa 'sitten kun lapset on isoja, etteivät vaan kärsisi erosta'. :(
Eivät sitten eronneet, isä kuoli ennen kuin 'lapset olivat isoja'. Siitä on nyt lähes 20 vuotta aikaa, ja silti äiti haukkuu isääni ja hänen sukuaan melkein aina kun hänet tapaan. Raskasta sitä on vieläkin kuunnella vaikka olen aikuinen ihminen.
Kyllä suhteesta silloin puuttuu sen pettävän osapuolen mielestä, ainakin alitajuisesti, jotain olennaista. Kehityskriisti, viidenkympin villitykset jne on vain tekosyitä selitellä. Kyllä melko usein saa suhteen toinenkin osapuoli katsoa peiliin ja kysyä itseltään että "panostinko ja yritinkö hoitaa suhdetta parhaani mukaan?", syy ei siis ole kummankaan yksin vaan todennäkäisesti molempien "laiskuuden" yhteissumma. Monesti sitä nääs vaan totutaan siihen yhdessäoloon niin että erilaiset toisen huomioimiset unohtuvat.