Parjataanko vaihteeksi appi-ukkoja? Kuinka tolloja omanne ovat??
Voin aloittaa.
Appeni on kuin tynnyrissä kasvanut. Päästää sammakoita suustaan ja minä tarvitsen hänen mukaansa hoitoa.
Apen mielestä on ihan oiken pakkosyöttää lasta, paitsi jos lapsi joutuu syömään minun ruokiani.Sillooin kuuluu huutaa hallelujaa koska ilmeisesti en osaa tehdä ruokaa.
Appi itse syö vain tyyliin perunaa ja makaronia. Ei edes spaghettia koska se on kuulemma pahaa. Riisikin on kiinalaisten ruokaa.
Kommentit (27)
Vanha ihminen, juoppo, sulkeutunut, kova lapsuus takana ja rankka elämä. Koitamme jaksaa ne harvat kerrat olla kohteliaita ja mukavia, kun tapaamme.
Arvomaailma ihan toinen kuin meillä, kovin vanhanaikainen ja sukupuolisidonnainen. Mutta olkoon, omapa on elämänsä. Lapsille silti rakas ukki.
Sivistynyt ja korkeasti koulutettu, ei mikään tiukkapipo ja vanhoihin tapoihin takertunut silti. Rohkaiseva myös lapsenlapsilleen ja ennenkaikkea reilu. Minä olen vähän sitä mieltä, että jokainen saa juuri sellaisen puolison, apen ja anopin kuin ansaitsee.
Minä sain kyllä sellaisen apen että vakavasti uskon anopin käyneen vieraissa. Poikansa on täysin erilainen ja omaa appeani en toivoisi edes pahimmalle viholliselle.
Sivistynyt ja korkeasti koulutettu, ei mikään tiukkapipo ja vanhoihin tapoihin takertunut silti. Rohkaiseva myös lapsenlapsilleen ja ennenkaikkea reilu. Minä olen vähän sitä mieltä, että jokainen saa juuri sellaisen puolison, apen ja anopin kuin ansaitsee.
Minä sain kyllä sellaisen apen että vakavasti uskon anopin käyneen vieraissa. Poikansa on täysin erilainen ja omaa appeani en toivoisi edes pahimmalle viholliselle.
joka olisi juossut hemmetin kovaa jos olisin tiennyt millaisen apen saan.
Tänään käski myydä lapsen pois, siitä kun kasvaa sekopää kun kaiken aikaa kielletään. (Ikää 3v erittäin temperamenttinen ja heitteli siskoaan ja minua jää kokkareilla)
On kuitenkin perhesaitti jossain määrin tämä vauva, ja huomaan, että viestiketjuja täältä poistellaan aika herkästi.
On kyllä varsin mukava, hieman hiljainen tosin. Ehkä pikkuisen yksinkertainen ja vaikeastilähestyttävä vieraille, mutta tutustumisen jälkeen valloittava ihminen.
Appiukkopuoleni (anopin uusi mies) taas on aivan sietämätön. Haukkuu ihmisiä neekereiksi, ajaa autoa aivan toisen perseessä kiinni ja puuttuu jokaiseen keskustelunpuolikkaaseen. Niin nolo kuin ihminen voi olla julkisilla paikoilla. Luulee tietävänsä kaikesta kaiken, mutta on aivan täydellinen punaniskaidiootti. Huutaa ja puhuu sopimattomia, emmekä yhteisen kesäloman jälkeen enää ikinä lähde minnekään hänen kyydillään. Lapsensa ovat nuorimmaista lukuunottamatta aivan sietämättömiä, samanlaisia kuin isänsä. Ihan kuin tarvittavan yleissivistyksen saisi armeijasta ja keskenjätetystä ammattikoulusta. Argh, sappi kiehuu ajatellessani koko tyyppiä. Onneksi ei tarvitse olla paljoa tekemisisssä, anoppi tietää ettei mieheni tai minä pidetä hänestä. Eikä kyllä kukaan muukaan, myös mieheni veli ja hänen avokkinsa välttävät seuraansa, eikä miehen täti tai enokaan oikein appipuolesta välitä..
nykyään ihan ok mies, mutta entinen alkoholisti. Hakannut niin vaimoaan kuin lapsiaankin useamman vuoden. Appi on myös uskovainen ja istunut pariin kertaan vankilassa.
Ihan siedettävä äijä, mutta jotenkin tuon taustan takia on vaikea olla samassa tilassa. En tiedä uskallanko jättää hänelle ikinä lapsiakaan hoitoon, jos minulla joskus sellaisia on.
Sivistynyt ja korkeasti koulutettu, ei mikään tiukkapipo ja vanhoihin tapoihin takertunut silti. Rohkaiseva myös lapsenlapsilleen ja ennenkaikkea reilu.
Minä olen vähän sitä mieltä, että jokainen saa juuri sellaisen puolison, apen ja anopin kuin ansaitsee.