13-15 vuotiaiden kihlat - mielipiteitä

hänen kanssa elän vieläkin 17 vuoden päästä.

Lapset 5v ja 3v

tuossa tilanteessa tehdä on pilkata ja nauraa :( miettikää vähän idiootit! Se että itse olette olleet täysiä kakaroita tuossa iässä ei tarkoita sitä etteikö joku muu vois olla riittävän varma tunteistaan.

ihan kultaiset sormukset mekin ostettiin ja omilla rahoilla! Tallessa ja käytössä ovat edelleen siinä vihkisormuksen vieressä :D

saati sitten mennä kihloihin, ei hyvänen aika sentään, miksi ihmeessä?

Mikä tarkoitus tuolla oikein on?

lapsistani tuossa iässä tulisi kertomaan olevansa kihloissa... eikä siitä naurusta ihan heti loppua tulisi.

Voi lapsiraukkojasi, purskahdatko nauruun myös tietynlaisista vaatteista, hiuksista? Jos kirjoittaa vahingossa väärin?

Sulla on ilmeisesti itselläsi muutama vuosi kasvettavana.

Joskus päälle kymmenen vuotta sitten kun itse olin yläasteella, alkoi tuo kihlautumisbuumi vain jostain, osa naureskeli sille, osa oli ihan tosissaan asian kanssa. Mutta ei se todellakaan tarkoittanut mitään lupausta naimisiinmenosta, oli vain tapa erottautua muista. Aika nopeasti tuo ilmiö meni ohi ja tuli jotain muuta tilalle.

Naapurin pikkupoika kosi, se oli 5v. En tosin ymmärtänyt mitä se sana tarkoittaa, mutta äidilleni olin kertonut naama vakavana olevani kihloissa. Äiti oli vain huokaillut, että nytkö se jo alkaa...



Tokan kerran menin kihloihin 16 v ja suhde kesti 4 vuotta.

Komppaan täysin sitä, joka purskahtaisi nauruun, ja ei, en ole kakara, vaan nelikymppinen kahden pojan äiti, joka voi vaikka nauraa, jos lapset tulevat esittämään jotain noin absurdia kuin kihlautuminen 14-vuotiaana. Ei ne penskat siitä rikki mene, että niille kerrotaan, mitä mieltä oikeasti on. Sen sijaan lapsilleen lässyttävät, kaiken ymmärtävät, eikä kultamurusiltaan mitään kieltävät curling-vanhemmat tekevät lapsilleen PALJON enemmän hallaa, kuin sellaiset vanhemmat, jotka ovat rehellisiä, suoria, ja puhuvat lapsilleen alusta asti kuten täysipäisille, aivot omaaville ihmisille puhutaan. JOs siis muuten täysipäinen poikani tulee esittämään jotain noin absurdia, kuin kihlautuminen 14-veen kypsässä iässsä, niin kyllä nauran, ja sitten käymme pitkän ja hartaan keskustelun siitä, miksi ihmiset kihlautuu, kuinka se on lupaus eliniän kestävästä avioliitosta, ja kuinka 14-vuotiaana on ehkä parempi olla tekemättä tällaisia lupauksia, vaan katsella vielä muutama vuosi ihan rauhassa.

lapsistani tuossa iässä tulisi kertomaan olevansa kihloissa... eikä siitä naurusta ihan heti loppua tulisi.

Voi lapsiraukkojasi, purskahdatko nauruun myös tietynlaisista vaatteista, hiuksista? Jos kirjoittaa vahingossa väärin? Sulla on ilmeisesti itselläsi muutama vuosi kasvettavana.

Onko sellainen mulle-kaikki-heti-nyt tyyppi joka paukahtaa heti malttamattomana kihlojen päälle paksuksi ihan vain siksi että voi.



Jokainen tyylillään, olihan tuollaisia muutamia jo silloin 15v sitten ollessani 15v. 14-15v:nä kihloihin, 16v:nä paksuksi ja tietenkin koulu heti telakalle, eikä sitä sitten enää jatkettukaan. Sitten alle 18v:nä ero ja taas uusi lapsi jostain satunnaisesta suhteesta ja taas seuraava. Sossu elättää.

ja sitten ihmetellään kun kehitysmiden asukit naittavat saman ikäisiä lapsiaan kun eivät pysty elättämään.

Omat vanhempani järkyttyivät niin kovin, että olimme salaa kihloissa parisen vuotta. Poikaystävän vanhemmat suhtautuivat ihan hyvin. Menimme naimisiin kun olimme 22v. ja 25v. Lapsen saimme kun olin 27v. Nyt yhteistä taivalta on takana 19v.

Mullekin yks kaveri aina vinoili kihlautumisesta, mutta pyysi anteeksi kun olin lukiossa ja oltiin seurusteltu jo monta vuotta.

Kihlautuminen ei mitenkään vaikuttanut esim. opiskeluuni. Kävin lukion ja opiskelin yliopistotutkinnon. Myös miehelläni on hyvä ammatti.

että milloinkas äiti minun oikeesti kuuluu ruveta seurustelemaan? Sanoin, että ehkä sitten kun olet lukiossa, jos sattuu silloinkaan vastaan tulemaan sellainen mukava poika. Ei tarvitse ruveta seurustelemaan ollenkaan, jos ei tule sopivaa kohdalle koskaan.

Tyttö näytti oikeen tyytyväiseltä ja sanoi, että hyvä, onhan siihen sitten vielä aikaa :)

Komppaan täysin sitä, joka purskahtaisi nauruun, ja ei, en ole kakara, vaan nelikymppinen kahden pojan äiti, joka voi vaikka nauraa, jos lapset tulevat esittämään jotain noin absurdia kuin kihlautuminen 14-vuotiaana. Ei ne penskat siitä rikki mene, että niille kerrotaan, mitä mieltä oikeasti on. Sen sijaan lapsilleen lässyttävät, kaiken ymmärtävät, eikä kultamurusiltaan mitään kieltävät curling-vanhemmat tekevät lapsilleen PALJON enemmän hallaa, kuin sellaiset vanhemmat, jotka ovat rehellisiä, suoria, ja puhuvat lapsilleen alusta asti kuten täysipäisille, aivot omaaville ihmisille puhutaan. JOs siis muuten täysipäinen poikani tulee esittämään jotain noin absurdia, kuin kihlautuminen 14-veen kypsässä iässsä, niin kyllä nauran, ja sitten käymme pitkän ja hartaan keskustelun siitä, miksi ihmiset kihlautuu, kuinka se on lupaus eliniän kestävästä avioliitosta, ja kuinka 14-vuotiaana on ehkä parempi olla tekemättä tällaisia lupauksia, vaan katsella vielä muutama vuosi ihan rauhassa.

lapsistani tuossa iässä tulisi kertomaan olevansa kihloissa... eikä siitä naurusta ihan heti loppua tulisi.

Voi lapsiraukkojasi, purskahdatko nauruun myös tietynlaisista vaatteista, hiuksista? Jos kirjoittaa vahingossa väärin? Sulla on ilmeisesti itselläsi muutama vuosi kasvettavana.

Joka voi olla jo hyvinkin kypsä. Mutta silti, että nelikymppinen akanretale nauraisi lapselleen? :D

Nimenomaan aivot omaavalle puhutaan asiallisesti, ei noin. hahhah sulle!

ja ihan sivuhuomautuksena, sulla ei ole asiaa muuten sitä kieltää :>

Komppaan täysin sitä, joka purskahtaisi nauruun, ja ei, en ole kakara, vaan nelikymppinen kahden pojan äiti, joka voi vaikka nauraa, jos lapset tulevat esittämään jotain noin absurdia kuin kihlautuminen 14-vuotiaana. Ei ne penskat siitä rikki mene, että niille kerrotaan, mitä mieltä oikeasti on. Sen sijaan lapsilleen lässyttävät, kaiken ymmärtävät, eikä kultamurusiltaan mitään kieltävät curling-vanhemmat tekevät lapsilleen PALJON enemmän hallaa, kuin sellaiset vanhemmat, jotka ovat rehellisiä, suoria, ja puhuvat lapsilleen alusta asti kuten täysipäisille, aivot omaaville ihmisille puhutaan. JOs siis muuten täysipäinen poikani tulee esittämään jotain noin absurdia, kuin kihlautuminen 14-veen kypsässä iässsä, niin kyllä nauran, ja sitten käymme pitkän ja hartaan keskustelun siitä, miksi ihmiset kihlautuu, kuinka se on lupaus eliniän kestävästä avioliitosta, ja kuinka 14-vuotiaana on ehkä parempi olla tekemättä tällaisia lupauksia, vaan katsella vielä muutama vuosi ihan rauhassa.

lapsistani tuossa iässä tulisi kertomaan olevansa kihloissa... eikä siitä naurusta ihan heti loppua tulisi.

Voi lapsiraukkojasi, purskahdatko nauruun myös tietynlaisista vaatteista, hiuksista? Jos kirjoittaa vahingossa väärin? Sulla on ilmeisesti itselläsi muutama vuosi kasvettavana.

Joka voi olla jo hyvinkin kypsä. Mutta silti, että nelikymppinen akanretale nauraisi lapselleen? :D

Nimenomaan aivot omaavalle puhutaan asiallisesti, ei noin. hahhah sulle!

ja ihan sivuhuomautuksena, sulla ei ole asiaa muuten sitä kieltää :>

Voin kuvitella tilanteen: poika tulee tyttöystävän kanssa kotiin, ovat onnellisen näköisiä ja kertovat rakastavansa toisiaan ja menneensä kihloihin; äiti purskahtaa nauruun ja arvostelee lapsen toimintaa. Just :(

Se oli sellaista on-offia. Poikakaveri oli 3 tai 4 vuotta vanhempi syrjäytynyt poika, joka asui sijaisperheessä ja kävi koulua ns. tarkkailuluokalla. Kihlautuminen ei tuntunut minun korvissani mitenkään kamalalta, vaikka poikaystävästä en pitänytkään. Ymmärrän nuorten rakkaudenkaipuuta ja niitä vaikeuksia mitä nuorilla usein elämässään on.



Tytär siis erosi ja palsi yhteen monet kerrat. Lapsenkin teki tämän samaisen kihlakumppanin kanssa. Ero tuli pian lapsen syntymän jälkeen, kun ei se aikuisten arki sujunut...

kihloihin. Pari lasta tekastiin, kun olin 20 täyttänyt ja erottiin, kun olin 24 vuotias. Sitten aloitin tämän nykyisen suhteeni ja tämä liitto ollut kuosissaan jo 16 vuotta :)



Vanhimmat pojat nyt 20 ja 18 vuotiaita. Ei ole kihloja näkyny, ei kuulunu.. pahus sentään.

Olen jopa sitä mieltä, että alle 18-vuotiaana kihlautuminen ei ole "pätevä", vaikka toki on pareja, jotka niin ovat tehneet ja liitot ovat kestäneet. Suklaamunasormukset tuollaisiin "kihlauksiin".



Onhan tällä palstallakin toki ihmisiä, jotka ovat olleet vuosikausia (vuosikymmeniäkin) kihloissa. Eihän se silloinkaan ole lupaus ja sitoutuminen naimisiinmenoon, joten merkitykset ovat näemmä muuttuneet.

Tuo nyt on sellaista "leikkiä", eikö lapset saa harjoitella näitä juttuja turvallisesti? Vähän samaan tapaan, kuin alle 10-vuotiaan leikkivät seurustelemista.



Kihlautumisella ei ole minkäänlaista juridista merkitystä, joten käytännössä ihan sama onko kihloissa vai ei. Eikö ennemmin ole kiva juttu, että nuori haluaa osoittaa sitoutuvansa seurustelukumppaniinsa. Toinen vaihtoehto olisi ehkä se viikottain tai useamminkin vaihtuva poika/tyttöystävä.

seksivalistuvinkkejä 12,5 v. pojalleen...jospa se poika siitä innostuis ja heti kihlautuis;)