Olen päiväkodissa töissä ja ihmettelen miksi joku

Ihan täyspäinen ihminen on tullut - jopa voisi sanoa, että menestynyt. Hyvät ja läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin jne.



Mieheni on ollut täysin kotihoidettu lapsi. Myös hän on ihan hyvässä ammatissa, pärjännyt hyvin elämässä, läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin.



Taidetaan hiukan laittaa painoa turhaan näille erilaisille hoitotavoille. Toki elämän varrella on ollut paljonkin erilaisia kipupisteitä. Itse olen aina ollut arka, vaikka siis päiväkodissa olinkin, mutta sellainen selviytyjäluonne, että hampaat irvessä selvitin vaikeitakin asioita.



Mieheni on ollut lapsena mieletön jännittäjä. Hän ei esim. suostunut menemään leireille tai harrastuksiin tai yökylään, koska tällaiset sosiaaliset tilanteet jännittävät häntä. Hän on hyvä small talkissa ja nopea tutustumaan, mutta hän pelkää isoja väkijoukkoja edelleenkin, pienenä pelko oli siis isoja lapsiryhmiä kohtaan.



Itse yritän tehdä jotain tältä väliltä. Lapseni joutui päiväkotiin noin 2-vuotiaana, kun menin töihin. Nyt hän on kotona, kun olen hoitovapaalla ja jatkaa päiväkotiuraansa taas ensi syksynä, kun menen töihin. Olen sitä mieltä, että jos lapsi menee mielellään päivähoitoon ja vanhemmilla on hyvä suhde hoitajiin, ei ole ongelmia. Monella tapaa toiminta isossa lapsiryhmässä saattaa olla eduksikin, kun näkee saman ikäisten taitoja.



Itse opettajana olen nähnyt valtavan fiksuja kotihoidettuja ja valtavan fiksuja päiväkotihoidettuja lapsia. Mutta ne kaikista itsekeskeisimmät lapset ovat aina olleet poikkeuksetta kotihoidettuja. Näitä on tullut uralla vastaan kymmenkunta kappaletta. Nämä eivät kestä minkäänlaisia pettymyksiä edes sellaisia, että esim. toisella lapsella on kauniimpi hame kuin hänellä. Jännä kyllä, monesti tällaisten itsekeskeisten lasten vanhemmat kurlaavat lapsen edessä (tuovat kauniimman hameen kesken päivän kouluun). Näiden lasten on vaikea odottaa vuoroaan, kestää toisen menestystä, toimia ryhmässä muuten kuin johtajana jne. Jos vanhemmat ovat ymmärtäneet antaa oikeanlaista tukea, lapsi on saatu parissa vuodessa sosiaalistettua, mutta nämä kurlaaja-vanhempien lapset eivät siinä onnistu. Onpa tullut jopa yläkoulusta kyselyä, miksi lapsi alkoi itkeä, kun sai kokeesta "vain" ysin ja miksi vanhemmat sitten raivoissaan soittelevat, että heidän lapsensa ansaitsee kyllä kympin...



Meillä Suomessa koulu alkaa 7-vuotiaana, ja se on mielestäni ihan hyvä juttu. PItäisin kuitenkin äärimmäisen tärkeänä, että esikoulustakin tulisi "pakollinen" sosiaalistaja ja että jo 5-vuotiaille suotaisiin nykyisen kaltainen eskarimainen järjestelmä, vapaaehtoinen tietty, mutta pakko järjestää kaikille halukkaille.

T. Sijaisena ollut, nyt hoidan lapset kotona.

ainoa leikkikaveri olisi naapurin poika, joka aina karjuu ja leikkii dinosaurusta, eikä puhu kunnolla. Lähimpään leikkipuistoon kotoa on 3,5km.

Kerittäisiin siis kävellä sinne kun jo pitäisi lähteä pikkuveljiä syöttämään ja nukuttamaan.



Siksi meidän tyttö käy virikehoidossa 2 kertaa viikossa. Kas kummaa, sai ikäistänsä seuraa, oppi sanomaan R:n. Nauttii ikäistensä tyttöjen kanssa prinsessaleikeistä. Vaikka tytölle kelpaa välillä ne riehuntaleikitkin niin tällä hetkellä ne prinsessajutut on tärkeitä ja naapurin dinosauruspojasta ei ole paljon iloa näissä leikeissä.



Tyttömme menee hoitoon siis kavereiden vuoksi, samalla oppii käyttäytymistä isossa ryhmässä ja tuntee eskariin mennessä sitten jo muita lapsia, ei tarvitse aloittaa ihan nollasta noiden asioiden suhteen. Kaikki muu mitä päiväkodissa tapahtuu on plussaa. Piirtäminen, maalaaminen, muovailuvahailu, ulkoilu, niitä voidaan tehdä kotonakin mutta ryhmässä se näyttää olevan hauskempaa. Ja kun tyttö jää hoitoon iloisena ja tulee kotiin pirteänä ja iloisena, ei virikehoidosta ole mitään haittaa.

Eri asia olisi jos jäisi huutamaan ja olisi aina kiukkuinen, ei me silloin tyttöä sinne vietäisi.



Mitä se sulle kuuluu muutenkaan mistä syistä äidit lapsiaan hoitoon tuo? Tytön ryhmässä olisi tilaa vielä 4:lle täyspäiväiselle, mutta paikantäyttäjiä ei ole, joten kenenkään paikkaakaan emme vie.

vaan leikkimässä kavereiden kanssa siellä eikä siihen aikuisia tarvittukaan. Oli en verran iso jo eli 5,5v...

Virikkeistä tuskin nauttii 10h päivässä alle 3v. lapsi, jonka vanhempi hoitaa vauvaa kotona. Lapsen leikkitaidot eivät vielä riitä kaverin kanssa leikkiin... ja henkilökunnan voimavarat eivät riitä pitkäkestoiseen leikkiin, syliin pääsee vähäksi aikaa jne. monenlaista toimintaakin järjestetään yms. Ryhmässä on jakamisesta huolimatta melko kova meteli.



Ja tosiaan alle 3v. ryhmässä ,jossa 3 hoitajaa, voi olla enemmänkin lapsia, jos osa on täyttänyt jo kolme... kaksi 3v. voi olla yhden alle 3v. paikalla. On muuten tavallinen käytäntö isoissa kaupungeissa.



Pidän työstäni ja lapsista, mutta paaaljon parempi vauvaperheissä olisi, jos isomman hoitopäivä olisi edes lyhyempi...ei siis niin että työssäkäyvä tuo ja hakee. Siellä kun on toinen vanhempi vauvan kanssa ja voisi ehkä hakea lapsen aiemmin ja lyhentää siten hoitopäivää.

vapaaehtoisesti tuo lapsensa sinne? Siis sillä periaatteella että lapsi saa "virikkeitä?" Meidän lapsiryhmässä lapsia on 15 ja aina ei aikuisia ees oo paikalla kuin kaksi...ei siinä paljon ehdi lasten kanssa leikkimään saatikka hyvään perushuoltoon.

Ja hymistelen kaikille virikeäideille ja ajattelen, että onneksi meillä oli mahdollisuus hoitaa omat lapsemme eskariin asti kotona. Jokainen on oman onnensa seppä. Jos on niin hullu, että haluaa menettää mahdollisuuden oman lapsensa lapsuuteen, se on jokaisen oma häpeä. Siksi en sano ääneen mitään vaan hymyilen kauniisti ja nyökyttelen päiväkodin virikkeiden ihanuutta ja kehun, kuinka lapsi oli taas niin innoissaan kun sai tulla hoitoon. Jokainen tehkööt lapsillaan, mitä haluaa. t. kyynistynyt päiväkodin täti

Ja pitää lapsia kotona? Etteivät vaan olisi siellä vähän heitteillä? Vai onko ne sun miehen kanssa? Ikävää jos on sellainen mies jolla ei ole töitä.

vaikka olemme molemmat töissä mieheni kanssa.

Olemme vain järjestelleet työaikamme niin, että aina jompi kumpi vanhemmista on lastemme kanssa kotona. Eivät he ole todellakaan heitteillä.

Kaikki pyörii vain lasten ehdoilla. Missäs teidän yhteinen aika ja parisuhde vai onko sitä ollenkaan? Te varmaan myös niitä jotka kouluikäisten vanhempina porrastette lomatkin eri aikaan, jottei vaan joudu koskaan joudu puolisonsa kanssa tekemään mitään yhdessä...kun liikaa elää vain lasten ehdoilla niin ikävä kyllä, on aika todennäköistä, että teilläkin on ero edessä viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset lähteävt kotoa ja huomaatte, ettei teillä ole enään vuosiin ollut mitään yhteistä.