Olen päiväkodissa töissä ja ihmettelen miksi joku

miten sun ammattietiikkasi kestää tollasen valehtelun? Miksi et voi asiallisesti keskustella vanhempien kanssa jos näet sen tarpeelliseksi?

vapaaehtoisesti tuo lapsensa sinne? Siis sillä periaatteella että lapsi saa "virikkeitä?" Meidän lapsiryhmässä lapsia on 15 ja aina ei aikuisia ees oo paikalla kuin kaksi...ei siinä paljon ehdi lasten kanssa leikkimään saatikka hyvään perushuoltoon.

Ja hymistelen kaikille virikeäideille ja ajattelen, että onneksi meillä oli mahdollisuus hoitaa omat lapsemme eskariin asti kotona.

Jokainen on oman onnensa seppä. Jos on niin hullu, että haluaa menettää mahdollisuuden oman lapsensa lapsuuteen, se on jokaisen oma häpeä. Siksi en sano ääneen mitään vaan hymyilen kauniisti ja nyökyttelen päiväkodin virikkeiden ihanuutta ja kehun, kuinka lapsi oli taas niin innoissaan kun sai tulla hoitoon.

Jokainen tehkööt lapsillaan, mitä haluaa.

t. kyynistynyt päiväkodin täti

Ja pitää lapsia kotona? Etteivät vaan olisi siellä vähän heitteillä? Vai onko ne sun miehen kanssa? Ikävää jos on sellainen mies jolla ei ole töitä.

nykyäideille ensisijaista. Saapa lapsen pois jaloista hyvällä tekosyyllä... Itse en laittais missään tapauksessa lastani tarhaan jos itse olen kotona!

Kyllä 5-6 vuotiaalle puolipäiväinen virikehoito hyvässä päiväkodissa voi olla oikeasti hyvä juttu ja tarpeenkin. Mutta kun omien lasten päiväkodissa näkee sellaisia parivuotiaita rääpäleitä, jotka pihalla vaeltelevat itkien, kun haen omia lapsiani hoidossta, niin tuntuu se kamalan pahalta. Ja siis se sama itkeskely on siellä joka päivä. No toivottavasti tottuvat, eivätkä varmasti mitään virikelapsia ole, kun kokopäiväisiä ovat.

on n. 15 lasta, kolme hoitajaa ja yksi hoitaja-harjoittelija. Olen ollut tosi tyytyväinen. En ole

virike-äiti.

vapaaehtoisesti tuo lapsensa sinne? Siis sillä periaatteella että lapsi saa "virikkeitä?" Meidän lapsiryhmässä lapsia on 15 ja aina ei aikuisia ees oo paikalla kuin kaksi...ei siinä paljon ehdi lasten kanssa leikkimään saatikka hyvään perushuoltoon.

Ja hymistelen kaikille virikeäideille ja ajattelen, että onneksi meillä oli mahdollisuus hoitaa omat lapsemme eskariin asti kotona.

Jokainen on oman onnensa seppä. Jos on niin hullu, että haluaa menettää mahdollisuuden oman lapsensa lapsuuteen, se on jokaisen oma häpeä. Siksi en sano ääneen mitään vaan hymyilen kauniisti ja nyökyttelen päiväkodin virikkeiden ihanuutta ja kehun, kuinka lapsi oli taas niin innoissaan kun sai tulla hoitoon.

Jokainen tehkööt lapsillaan, mitä haluaa.

t. kyynistynyt päiväkodin täti

Ja pitää lapsia kotona? Etteivät vaan olisi siellä vähän heitteillä? Vai onko ne sun miehen kanssa? Ikävää jos on sellainen mies jolla ei ole töitä.

lapsensa hyvinvoinnista ja halua hänelle parasta niin eipä se taida olla työntekijöiden ongelma.

Kun kymmeniä vuosia tekee tätäkin työtä, väistämättä kyynistyy. Uusia lapsia tulee ja menee ja uusia äitejä tulee ja menee. Sitä tekee työnsä niillä resursseilla, mitä on. Ei jaksa enää selittää vanhemmille lapsen parhaasta kun kiireinen äiti tuopaisee parivuotiaan pihalle ja häipyy vaunuja työntäen antamaan vauvalle laatuaikaa.

Kummasti kyynistyy ja ajattelee, että eipä oikeastaan ole minun asia. Teen vain 8 tuntia töitä.

t. kyynistynyt päiväkodin täti

miten sun ammattietiikkasi kestää tollasen valehtelun? Miksi et voi asiallisesti keskustella vanhempien kanssa jos näet sen tarpeelliseksi?

vaihtaa alaa tai ottaa saikkuu:)

vaihtaa alaa tai ottaa saikkuu:)

Mutta helpommalla pääsee kun ei enää mieti asioita vaan tekee työnsä ja hoitaa lapset ja lähtee kotiin.

Nuorempana yritin puhua vanhemmille lapsen parhaasta ja sain niin monta kertaa kiukkuisen ja loukkaantuneen äidin vihat niskoilleni, että luovutin.

Joku vuosi sitten yritin eräälle äidille puhua, että lapselle tekisi kesäloma terää. Äiti suuttui ja teki valituksen johtajalle. Heillä on kuulemma miehen kanssa vaativa työ ja se edellyttää, että lapsi on heidän kesälomansa hoidossa, että he saavat ottaa rannalla aurinkoa ja nauttia parisuhteesta.

Silloin nostin kädet pystyyn ja ajattelin, että 8 tuntia töitä ja ei muuta. Enää en välitä, koska ei vanhemmatkaan näytä välittävän omien lastensa parhaasta.

En kai työttömäksi jää sen takia, että vanhemmat ei välitä lapsistaan.

t. kyynistynyt päiväkodin täti

Kuule, mulla on sulle uutinen: lapsi menee sinne leikkiäkseen toisten lasten, ei sun kanssasi!

Ei se sitä lasta haittaa, että se raukkaparka "joutuu" leikkimään toisten lasten kanssa. Kertoo ehkä enemmän hoitajan itsekkyydestä kuin sen lapsen tarpeista, jos hoitaja oikeasti kuvittelee olevansa lapsen näkökulmasta tärkeämpi hahmo kuin se vertaihen hahmo eli toinen lapsi.

Meillä tyttö käy vain päiväkerhossa 2krt/vko 2h/pvä, mutta kyllä hän kotiin tullessaan kertoo 99% toisista lapsista, ei siitä hoitotädistä.

mäkin olen sitä mieltä, että ap:n ei tarvitsi murehtia siitä, että hän ei ehdi leikkimään lasten kanssa.



Jos hän on tätä yrittänyt, niin suosittelen, että hän vaihtaa suuntaa ja yrittää keksiä lapsille tekemistä, vaikkapa 4 eri leikkiä, joissa 3-5 lasta kussakin leikissä... Siis ohjaa lapset tekemään jotain. Se lienee hänen tehtävänsä, ei leikkiä mahdollisimman paljon lasten kanssa.

lapsen on hyväksi oppia olemaan toisten lasten kanssa. Pienet lapset ja pitkät päivät ovat tietysti huono yhdistelmä. Mutta kyllä minä ainakin ihan suoraan myönnän, että jos ptiäisi lapsia vain kotona eskari-ikään asti, niin monesta tarpeellisesta opista ja kokemuksesta jäisivät paitsi. Enkä minä jaksa leikkiä lasten kanssa, eikä se ole aikuisen tehtäväkään ja lapsi tarvitsee kavereita ja leikkiä! Sitä minä niillä virikkeillä ennen kaikkea ymmärrän.

vaihtaa alaa tai ottaa saikkuu:)

Mutta helpommalla pääsee kun ei enää mieti asioita vaan tekee työnsä ja hoitaa lapset ja lähtee kotiin.

Nuorempana yritin puhua vanhemmille lapsen parhaasta ja sain niin monta kertaa kiukkuisen ja loukkaantuneen äidin vihat niskoilleni, että luovutin.

Joku vuosi sitten yritin eräälle äidille puhua, että lapselle tekisi kesäloma terää. Äiti suuttui ja teki valituksen johtajalle. Heillä on kuulemma miehen kanssa vaativa työ ja se edellyttää, että lapsi on heidän kesälomansa hoidossa, että he saavat ottaa rannalla aurinkoa ja nauttia parisuhteesta.

Silloin nostin kädet pystyyn ja ajattelin, että 8 tuntia töitä ja ei muuta. Enää en välitä, koska ei vanhemmatkaan näytä välittävän omien lastensa parhaasta.

En kai työttömäksi jää sen takia, että vanhemmat ei välitä lapsistaan.

t. kyynistynyt päiväkodin täti

Ei kannata kyynistyä liikaa, koska se käy vain itsellesi voimien päälle. Etkö näe sitä yli 90% vanhemmista, jotka ovat ihan tavallisia, rakastavia vanhempia - jotka pitävät lapsensa kotona aina kun on lomaa tai se on muuten mahdollista? Näetkö vain ikävät asiat?

Olen töissä koulussa ja usein harmittelemme kun jotkut lapset eivät ole _päässeet_ päiväkotiin tarpeeksi nuorina. Ovat olleet kotihoidossa koulun alkuun asti ja eskarikin käyty vähän niin ja näin.



Nämä lapset (suuri osa näistä) ovat ihan ulkona lapsiryhmässä toimimisesta, sääntöjen noudattamisesta ja aikuisen huomion jakamisesta. Kouluun tullaan itkun kanssa ja ip-kerho se vasta itkua ja huutoa onkin.



Hankaluudet näkyvät koulussa erityisesti ekalla luokalla, mutta joidenkin kohdalla useitakin vuosia. Edes iso sisarusparvi (joita monilla on) ei tunnu auttavan asiaa.



Enkä todellakaan tarkoita että hoitoon pitäisi mennä 1-vuotiaana ja viettää päiväkodissa klo 7-17, mutta osapäivähoitoa tai kunnollista kerhoilua kannatan yli 5-vuotiaille.

kannustaa tätä sisäänpäinkääntyneisyyttä. Mulla kaveri asuu Englannissa ja siellä jo kolmevuotias on 4 kert viikossa kerhossa 4h kerrallaan, vaikka se äiti on kotona. Siellä pidettäisiin vanhempaa todella välinpitämättömänä, jos ei veisi lasta päiväkerhoon... Mutta Suomessa äidit vaan kiillottaa sädekehäänsä, kun lapsi saa olla äitinsä kanssa päivät pitkät, koska kyllähän se äidin seura nyt on 3-5-vuotiaalle parempaa kuin toisen lapsen...

kyllähän normaalit lapset osaa leikkiä keskenään.

Ei sitä 6-vuotiaana ollut millään lailla helppoa yrittää opetella sosiaalisia taitoja isossa lapsiryhmässä kun muut lapset olivat vuosia edellä.

Yksin seisoin eskarin pihalla ja ihmettelin miksei kukaan leiki mun kanssa, itse en osannut/uskaltanut ketään pyytää leikkikaveriksi.

Äitini hehkutti muille miten on uhrautunut lastensa eteen ja pitänyt heidät kotona. Aikuisena vihdoin uskalsin sanoa että hänen kuvitelmansa kotihoidon autuudesta ovat täydellisen vääriä.

Osasin kyllä lukea hienosti jo eskarilaisena ja oli paljon muita taitoja mutta ihmisten kanssa en osannut olla tekemisissä.

Omille lapsilleni en moista karhunpalvelusta tee. Molemmat menivät päiväkotiin 3,5-vuotiaina.

Ja on ilo seurata miten sosiaalisia ja ihmisten parissa rohkeita heistä on tullut.

kahta vanhinta, jotka olivat olleet kotihoidossa eskariin asti, että olisivatpa muutkin lapset samanlaisia. Rauhallisia ja innostuneita koulusta. Opettajan ei tarvinnut olla heille temppumaakari vaan olivat itseohjautuvia. Ei kurinpito-ongelmia vaan tiesivät oikean ja väärän. Sosiaalisia lapsia, jotka pärjäävät koulussa todella hyvin. Positiivista palautetta on tullut todella paljon koulun puolelta.

T, neljän äiti

Olen töissä koulussa ja usein harmittelemme kun jotkut lapset eivät ole _päässeet_ päiväkotiin tarpeeksi nuorina. Ovat olleet kotihoidossa koulun alkuun asti ja eskarikin käyty vähän niin ja näin.

Nämä lapset (suuri osa näistä) ovat ihan ulkona lapsiryhmässä toimimisesta, sääntöjen noudattamisesta ja aikuisen huomion jakamisesta. Kouluun tullaan itkun kanssa ja ip-kerho se vasta itkua ja huutoa onkin.

Hankaluudet näkyvät koulussa erityisesti ekalla luokalla, mutta joidenkin kohdalla useitakin vuosia. Edes iso sisarusparvi (joita monilla on) ei tunnu auttavan asiaa.

Enkä todellakaan tarkoita että hoitoon pitäisi mennä 1-vuotiaana ja viettää päiväkodissa klo 7-17, mutta osapäivähoitoa tai kunnollista kerhoilua kannatan yli 5-vuotiaille.

huomaat, että siellä on niitä hukassa olevia lapsia myös sellaisten joukossa, jotka ovat olleet pienestä asti päiväkodissa. Se päiväkoti ei ole SE-juttu, mikä sosiaalistaa vaan se tulee ihan jostain muualta.

Ihan samalla tavalla joka vuosiluokassa joutuu joku kiusatuksi ja se valikoituu ihan muun takia kuin sen, onko ollut hoidossa vai ei.

Näitä surkeita reppanoita on lapsienikin luokalla ja he ovat kyllä saaneet nauttia päiväkodin riemuista pienestä asti.

Ei sitä 6-vuotiaana ollut millään lailla helppoa yrittää opetella sosiaalisia taitoja isossa lapsiryhmässä kun muut lapset olivat vuosia edellä.

Yksin seisoin eskarin pihalla ja ihmettelin miksei kukaan leiki mun kanssa, itse en osannut/uskaltanut ketään pyytää leikkikaveriksi.

Äitini hehkutti muille miten on uhrautunut lastensa eteen ja pitänyt heidät kotona. Aikuisena vihdoin uskalsin sanoa että hänen kuvitelmansa kotihoidon autuudesta ovat täydellisen vääriä.

Osasin kyllä lukea hienosti jo eskarilaisena ja oli paljon muita taitoja mutta ihmisten kanssa en osannut olla tekemisissä.

Omille lapsilleni en moista karhunpalvelusta tee. Molemmat menivät päiväkotiin 3,5-vuotiaina.

Ja on ilo seurata miten sosiaalisia ja ihmisten parissa rohkeita heistä on tullut.

tarvitsevat paljon enemmän tukea ja ohjausta kaverisuhteiden luomisessa ja kaiken kaikkiaan ryhmäkäyttäytymisessä.

Toki jotku ovat sosiaalisesti taitavia luonnostaan ja kotihoito ei vahingoita mutta yleensä ottaen lapsikontaktien puute on vain ja ainoastaan haitallista sosiaaliselle kehitykselle.