Lue keskustelun säännöt.
Suomessa synnytykset liian liukuhihnatyötä?
03.02.2011 |
Lueskelin tuossa juuri, miten Suomessa tehdään enemmän esim. välilihan leikkauksia, vaikka on jo aikaa sitten tutkittu, että luonnolliset repeämät paranevat nopeammin ja ovat muutenkin vähemmän haitallisia kuin saksittu leikkaushaava joka leikkaa myös lihaskudosta. WHO:n mukaan "normirajat" ovat 5-20% sisällä, Suomessa leikkauksia tehdään 29% synnyttäjistä. Kuulostaa tosi paljolta! Voiko leikkauksesta kieltäytyä? Leikkausten suuri määrä johtuu lukemani mukaan siitä että synnytystä halutaan nopeuttaa, vaikka vauva kyllä venyttäisi kudosta itsekin jos annettaisiin aikaa.
Lisäksi Suomessa kammotaan kotisynnytyksiä, vaikka niitä monissa maissa tuetaan jos raskaus ei ole erityisen riskialtis.
Kommentit (72)
Itselläni epparin paraneminen oli pitkä ja kivulias prosessi. Repeämä taas parani nopeasti ja helposti.
Päätökset näistä käytännöistä tietenkin tehdään isojen otantojen perusteella. Sitten yksittäistapauksia on varmasti, jolloin välilihan leikkaus on edelleenkin tarpeellinen.
Ekassa synnytyksessä siis tehtiin välilihan leikkaus. Ei mitään ongelmia toipumisessa. Itse asiassa siltä osin toivuin synnytyksestä nopeammin kuin tästä toisesta, jossa taas tuli luonnollinen II asteen repeämä. Paljon nopeammin olin alapäästä kondiksessa siis tämän hallitun leikkauksen jälkeen kuin tämän ah, niin luonnollisen repeämän jälkeen. Ja repeämä siis ei ollut edes pahimmasta päästä. Että eipä se aina niin yksinkertaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vasta tajuttiin, ettei se lapsi sieltä ulos tule. No lapsi oli väärässä tarjonnassa ja siltäkin alko olee siinä vaiheessa happi kadoksissa.
Hieman viiltelyä ja imukuppia ni tulihan se sieltä, tosin ehkä olisi voinut toimenpiteen tehdä aikaisemminkin. Olikin sitten vrk. tarkkailussa lapsi hapenpuutteen takia. Että näinkin voi asiat mennä.
että ne jotka eivät ole saaneet kätilön/lääkärin koulutusta haluaisivat päteä kätilölleen. Siis antakaa ammattilaisten tehdä työnsä, te ette ole nähneet niin montaa eri synnytystä, että tietäisitte mikä on milloinkin paras. Jos tutkimustieto on kehittynyt, se on kätilöiden lisäkoulutuksen asia muuttaa tilanne, ei asiantuntemattoman synnyttäjän.
että ne jotka eivät ole saaneet kätilön/lääkärin koulutusta haluaisivat päteä kätilölleen. Siis antakaa ammattilaisten tehdä työnsä, te ette ole nähneet niin montaa eri synnytystä, että tietäisitte mikä on milloinkin paras. Jos tutkimustieto on kehittynyt, se on kätilöiden lisäkoulutuksen asia muuttaa tilanne, ei asiantuntemattoman synnyttäjän.
No huh huh? Ja mikään ei voi koskaan olla koulutuksessa pielessä? Suomessa käytetään vanhanaikaisia menetelmiä! Katsaus muuhun Eurooppaan jo riittää todistamaan, ei ole yhtä paljon leikkauksia eikä niin paljoa repeämisiä.
Esim. synnytys selältään tai puoli-istuvassa asennossa on _pahin_ mahdollinen välilihan kannalta!
Ja mikäs muu tuo linkattu artikkeli oli kuin asiantuntijan kirjoittama! Ei tästä asiasta olla Suomessa yksimielisiä, miksi siis sokeasti luottaisin kaikkeen mitä lekurit ja kätilöt tekee? Omilla aivoillakin saa ajatella, itse ainakin haluan selvitä mahd. vähillä vammoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
absurdi koko ajatuskin.
Naiset synnyttivät vuosisatoja kotonaan. Itse synnyttäisin mielelläni jos se olisi vähän parmmin mahdollista.
en kyllä aina tiedä, millä hinnalla. Kälyni ponnistusvaihe kesti 4h ja vaikka lapsi nyt onkin ihan terve, niin käly aika lailla traumatisoitunut. Voihan se tapahtua sairaalassakin (traumatisoituminen), mutta se kalvinistinen "kunnon nainen ei epiduraalia ota ja synnyttää aviovuoteessa" ei ihan kaikille sovi.
Noin kolmannes hollantilaisista äideistä synnyttää kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikanaan synnytyksesä belgialainen harjoittelija ja hän hämmästeli suomivauvojen kokoa. Sanoi että belgiassa nelikiloinen on harvinainen.
katsotaan että riskit kasvavat liikaa.
absurdi koko ajatuskin.
Naiset synnyttivät vuosisatoja kotonaan. Itse synnyttäisin mielelläni jos se olisi vähän parmmin mahdollista.
enpä haluaisi olla siinä tilanteessa, että lapsen ulos leikkaaminen on muutamista minuuteista kiinni. Vai luuletko, että koti muutetaan ykskaks leikkaussaliksi?
Ja muutenkin, minulle kelpaa vallan hyvin sairaala, oli sitten liukuhihnalla tai ei. Ei se synnytys nyt elämän tärkein asia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla kerralla tehtiin eppari, koska vauvan sydänäänet heikkenivät ja ponnistusvaihe tuntui vaan kestävän. Toisella kertaa ei leikattu ja repesin oikein kunnolla, peräreikään saakka.
Tuosta leikatusta synnytyksestä toivuin paljon nopeammin kuin repeämästä. Jouduin käymään repeämän vuoksi hoidoissa tosi pitkään, koska mulle tuli ongelmia kakanpidättämisen kanssa.
Esikoisesta minulta leikattiin väliliha. Kätilö kysyi haluanko sen, vauva tulisi nopeammin ulos. Noh, siinä vaiheessa tekisin mitä vain nopeuttaakseni syntymää, koska sattui niin paljon. Myöhemmin olen miettinyt olisiko kuitenkaan ollut pakko leikata. Ponnistus kesti 30min.
Ei siitä sinänsä mitään haittaa koitunut. Parani aika pian myös, verta tosin menetin yli litran, mutta en tiedä olisiko niin käynyt kuitenkin. Jokatapauksessa lapsi syntyi, olemme molemmat terveet ja ponnistus ei kestänyt paria tuntia niinkuin siskollani.
Minusta nuo välilihan leikkausasiat ja muut synnytykseen liittyvät jutut pitäisi keskustella synnytystilanteen ulkopuolella. Synnyttävä nainen voi olla niin kovissa tuskissa, että jos siinä kysytään vaikka "leikkaanko sinulta jalan irti niin lapsi syntyy nopeammin" vastaa herkästi "tehkää se!" Jos etukäteen kertoisi kantansa, vaikka että on ehdottomasti välilihan leikkausta vastaan, muutoin kuin jos sen leikkaamatta jättäminen aiheuttaa vauvalle vaaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina puhutaan suu vaahdossa siitä kuinka "selällään sängyssä" (en ole KOSKAAN kuullut kenenkään maanneen selällään ponnistusvaiheessa) tai puoli-istuvassa on PAHIN asento välilihalle... Joopa joo. Näin minäkin kuvittelin synnyttämättömänä.
Lopulta ponnistin ekan puoli-istuvassa ja tajusin, että tämähän on helppoa ja loistava asento saada lapsi ulos. Kätilö lämmitti välilihan ja tuki sitä lyhyen ponnistuksen ajan eikä naarmuakaan tullut.
Tokassa HALUSIN ehdottomasti puoli-istuvan ja jalat kätilön + miehen lanteille. Jälleen kerran nappiin meni. Samoin kolmannessa.
En keksi yhdestäkään synnytyksestäni mikä olisi voinut paremmin mennä. Tuskin eri asento olisi synnytyksiä ainakaan voinut helpottaa entisestään. Tai välttyä niiltä olemattomilta repeämiltä.
että ne jotka eivät ole saaneet kätilön/lääkärin koulutusta haluaisivat päteä kätilölleen. Siis antakaa ammattilaisten tehdä työnsä, te ette ole nähneet niin montaa eri synnytystä, että tietäisitte mikä on milloinkin paras. Jos tutkimustieto on kehittynyt, se on kätilöiden lisäkoulutuksen asia muuttaa tilanne, ei asiantuntemattoman synnyttäjän.
No huh huh? Ja mikään ei voi koskaan olla koulutuksessa pielessä? Suomessa käytetään vanhanaikaisia menetelmiä! Katsaus muuhun Eurooppaan jo riittää todistamaan, ei ole yhtä paljon leikkauksia eikä niin paljoa repeämisiä. Esim. synnytys selältään tai puoli-istuvassa asennossa on _pahin_ mahdollinen välilihan kannalta! Ja mikäs muu tuo linkattu artikkeli oli kuin asiantuntijan kirjoittama! Ei tästä asiasta olla Suomessa yksimielisiä, miksi siis sokeasti luottaisin kaikkeen mitä lekurit ja kätilöt tekee? Omilla aivoillakin saa ajatella, itse ainakin haluan selvitä mahd. vähillä vammoilla.
Aina puhutaan suu vaahdossa siitä kuinka "selällään sängyssä" (en ole KOSKAAN kuullut kenenkään maanneen selällään ponnistusvaiheessa) tai puoli-istuvassa on PAHIN asento välilihalle... Joopa joo. Näin minäkin kuvittelin synnyttämättömänä.
Lopulta ponnistin ekan puoli-istuvassa ja tajusin, että tämähän on helppoa ja loistava asento saada lapsi ulos. Kätilö lämmitti välilihan ja tuki sitä lyhyen ponnistuksen ajan eikä naarmuakaan tullut.
Tokassa HALUSIN ehdottomasti puoli-istuvan ja jalat kätilön + miehen lanteille. Jälleen kerran nappiin meni. Samoin kolmannessa.
En keksi yhdestäkään synnytyksestäni mikä olisi voinut paremmin mennä. Tuskin eri asento olisi synnytyksiä ainakaan voinut helpottaa entisestään. Tai välttyä niiltä olemattomilta repeämiltä.
Se mikä toimii sinulla ei välttämättä toimi kaikilla.. Liian moni on kuitenkin (repeämisten määristä päätellen) ollut haluton muihin asentoihin. Ongelmia tulee etenkin jos on muutenkin kapea lantio, jokainen sentti tulee tarpeeseen. Pystyasennot ovat sikäli parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina puhutaan suu vaahdossa siitä kuinka "selällään sängyssä" (en ole KOSKAAN kuullut kenenkään maanneen selällään ponnistusvaiheessa) tai puoli-istuvassa on PAHIN asento välilihalle... Joopa joo. Näin minäkin kuvittelin synnyttämättömänä.
Lopulta ponnistin ekan puoli-istuvassa ja tajusin, että tämähän on helppoa ja loistava asento saada lapsi ulos. Kätilö lämmitti välilihan ja tuki sitä lyhyen ponnistuksen ajan eikä naarmuakaan tullut.
Tokassa HALUSIN ehdottomasti puoli-istuvan ja jalat kätilön + miehen lanteille. Jälleen kerran nappiin meni. Samoin kolmannessa.
En keksi yhdestäkään synnytyksestäni mikä olisi voinut paremmin mennä. Tuskin eri asento olisi synnytyksiä ainakaan voinut helpottaa entisestään. Tai välttyä niiltä olemattomilta repeämiltä.
että ne jotka eivät ole saaneet kätilön/lääkärin koulutusta haluaisivat päteä kätilölleen. Siis antakaa ammattilaisten tehdä työnsä, te ette ole nähneet niin montaa eri synnytystä, että tietäisitte mikä on milloinkin paras. Jos tutkimustieto on kehittynyt, se on kätilöiden lisäkoulutuksen asia muuttaa tilanne, ei asiantuntemattoman synnyttäjän.
No huh huh? Ja mikään ei voi koskaan olla koulutuksessa pielessä? Suomessa käytetään vanhanaikaisia menetelmiä! Katsaus muuhun Eurooppaan jo riittää todistamaan, ei ole yhtä paljon leikkauksia eikä niin paljoa repeämisiä. Esim. synnytys selältään tai puoli-istuvassa asennossa on _pahin_ mahdollinen välilihan kannalta! Ja mikäs muu tuo linkattu artikkeli oli kuin asiantuntijan kirjoittama! Ei tästä asiasta olla Suomessa yksimielisiä, miksi siis sokeasti luottaisin kaikkeen mitä lekurit ja kätilöt tekee? Omilla aivoillakin saa ajatella, itse ainakin haluan selvitä mahd. vähillä vammoilla.
Synnyttänyt kolme lasta, yhden sängyllä puoli-istuvassa, tokan ammeessa kyykyssä ja kolmannen jakkaralla, eikä mulla ole näistä mistään mitään pahaa sanottavaa. Helpoin oli monella tavalla tuo amme-synnytys, ja tästä eteenpäin jos joskus vielä synnytän, haluan ehdottomasti olla mahdollisimman paljon vedessä.
Mutta sittennoista toimenpiteistä: Kaksi ekaa lastani ovat syntyneet Kättärin Haikaranpesässä, ja kolmas tavallisella osastolla. Ja täytyy sanoa, että kyllä siinä toimenpideinnokkuudessa on eroa kuin yöllä ja päivällä noilla osastoilla. Haikaranpesässä saa olla rauhassa, ei koko ajan hösätä ja höösätä, tavallisella osastolla mua härkittiin koko ajan, yritettiin tuputtaa lääkkeitä ja puudutteita, synnytyksen jälkeen laitettiin väkisin oksitosiinitippa ( yritettiin ensin neljä kertaa, viidennellä onnistui), vaikka istukka oli jo irronnut ja just syntymässä. Eli siis ihan turhaan, en vuotanut mitenkään erityisesti tms.
Jakkaraa eivät olisi millään hakeneet, mutta sanoin, että HALUAN sen. Onneksi olin tarpeeksi tajuissani, ties mitä kaikkea tuokin kätilö olisi keksinyt tehdä, jos en olisi ollut tiukkana. Saati jos olisin ollut ekaa kertaa synnyttämässä.
En todellakaan vastusta mitään toimenpidettä, jos sitä voi perustella lapsen tai minun hyvinvoinnillani. Tuossa vikassa synnytyksessä ei mistään sellaisesta ollut missään vaiheessa kysymys, vaan ainoastaan rutiineista, joita väkisin noudatettiin.
Repeämä tuli emättimeen klo 2 kohtaan, alkoi klitoriksen alapuolelta ja sisäpuolella jatkui kohdunsuulle asti. 6 vkon ajan kipulääkettä oli pakko ottaa maksimiannoksella. Nyt on parantunut vaikka toinen häppäri onkin jäänyt poikki.
rauhallinen synnytystilanne, kiva kätilö, ei ollut kiire minnekään. Synnytyslääkärikin oli mukava.
Mutta MINÄ halusin epiduraalin, koska en kestänyt kipuja, kätilö olisi kyllä hieronut ja tehnyt kaikki temput. Piti kädestä kiinni ja kehui, kannusti. Mutta itse rukoilin epiduraalia ja sainkin sen.
Sitten kyllä synnytyssupistukset joksikin aikaa loppuivat. Ja yksi asia johti toiseen, eli sain oksitosiinitipan. Lastakin alettiin seurata antureilla. Paras oli kuitenkin se, että rentouduin ja avautuminen nopeutui.
Epparikin sitten tehtiin, pieni, oli kipeä ja parani nopeasti. Kyllähän se puuttuminen synnytyksen kulkuun poikii lisää toimenpiteitä, mutta en kokenut itseäni sadistisen henkilökunnan marionetiksi.
n synnytyksen kulkuum
En nyt soimaa niitä ketkä esim. epiduraalin haluavat, mutta oletteko tietoisia haittavaikutuksista? Aine siirtyy myös vauvaan, joka on sitten tokkurassa kuten äitikin. Ponnistaminen voi vaikeutua kun supistuksia ei junnolla tunne jne.
Kivulla on aika tärkeä merkitys synnytyksessä, en käsitä miten nykynainen ei sitä kestä!
En nyt soimaa niitä ketkä esim. epiduraalin haluavat, mutta oletteko tietoisia haittavaikutuksista? Aine siirtyy myös vauvaan, joka on sitten tokkurassa kuten äitikin. Ponnistaminen voi vaikeutua kun supistuksia ei junnolla tunne jne. Kivulla on aika tärkeä merkitys synnytyksessä, en käsitä miten nykynainen ei sitä kestä!
hassuinta on, että toisaalta toivotaan muka kotisynnytyksiä, kun tositilanteessa kiljutaan epiduraalia heti, kun eka kunnon supistus tulee. Ei taitaisi nykysuomalaisesta naisesta olla kotona synnyttämään..
joka on tyytyväinen siihen, että leikattiin? Ponnistusvaihe oli vaan 17 minuuttia mutta siis lapsen sydänäänet laski ja kaivettiin jo imukuppi esille. Kätilö leikkasi epparin ja vauva tuli heti ulos. Mulla parani kyllä hienosti, että ehkä siksi ei haittaa, vaikka leikattiin.
Voimat oli lopussa ja sydänäänet heikkeni. Olin juuri rukoilemaisillani, että leikatkaa tai tehkää jotain kun kätilö otti sakset käteen. Lapsella olikin napanuora pari kertaa kaulan ympärillä ja pari solmua siinä.
Jälki parani hyvin.
Kakkosesta leikattiin hiukan, koska tarttui kiinni ja oli sininen lapsi. Oli iso ja leveäharteinen. Onneksi silloinkin vähän rapsaistiin. Sekin jälki parani hyvin.
Johtuen vauvan perätilasta. vauva 3.4kg ja väliliha leikattiin 1.5h liian aikaisin, koska melein heti ponnistuksen alkaessa leikattiin ja ponnistus kesti sen 1,5h