Sinä, joka abortoisit vammaisen lapsen-

Jätäkö sinä ap turvavyön käyttämättä koska voit kuitenkin joutua onnettomuuteen jossa se ei auta.

esim. diabetesta voi lääkitä.

aivan eriasia. En osaa selittää miksi, mutta jos saisin tietää että vauvani on kehitysvammainen, down-lapsi, tekisin todennäköisesti abortin.. ehkä olen sitten julma. Mutta olen nähnyt elämää vammaisen lapsen kanssa erittäis läheltä niin en jaksaisi sitä :(

lapsi sitoo niin paljon lisää verrattuna terveeseen.

kanssa ei ole mitään auringonpaistetta. Tai lapsi vielä menee, mutta lapsesta kasvaa nuori, nuoresta murrosikäinen ja lopulta aikuinen. Vammaisessa läheisessä on kiinni ihan eri tavalla kuin terveessä, vanhempien huoli ja hätä on moninkertainen verrattuna ns. terveeseen lapseen.



Näitä hurskastelijoita riittää, jotka niin kovasti ovat aina huutelemassa sikiöseulontoja ja abortteja vastaan, mutta todellisuudessa eivät edes istuisi vammaisen viereen bussissa. Yhteiskunta ei edelleenkään kohtele vammaisia kovin kauniisti ja ihmisten asenteet ovat vieläkin mitä ovat.. Minä en äitinä ehdoin tahdoin haluaisi tuottaa ylimääräistä tuskaa lapselleni.

Olemassa oleva lapsi on jo olemassa. Häneen on rakastunut ja tutustunut, ei häntä antaisi pois tietenkään!

ja ei kyllä näyttänyt äiti kovin onnelliselta elämästään.



Kysytään sitten sinulta; adoptoisitko vammaisen lapsen? tuskinpa...

lapselle ja aikuiselle kuin kehitysvamma.

lapsi sitoo niin paljon lisää verrattuna terveeseen.

Kysytään sitten sinulta; adoptoisitko vammaisen lapsen? tuskinpa...

Toisia vaaditaan pitämään vaikeimminkin vammaiset mutta jostain syystä vammaisen adoptio ei kiinosta ketään.

mutta sitä ei kaltaisesi hihhulit ymmärrä..



Ja vastaus (huokaillen) EN antaisi.

en vain tietoisesti haluaisi vammaista lasta tähän maailmaan synnyttää.

Olin jokin vuosi sitten masennuksen vertaistukiryhmässä ja siellä oli keski-ikäinen nainen joka kertoi että suurin syy masennukseen on kehitysvammaisen aikuisen pojan aiheuttama huoli ja vaatima panostus elämässä. Vaikka poika oli tietysti rakas ja niin lievästi vammainen, että vieras ei sitä edes välttämättä huomaa. Poika asui vammaisten asuntolassa ja pystyi jopa leipomaan itse ja sen sellaista. Äiti oli vaan väsynyt siihen miten paljon poika silti sitoo, esim. viikonloppuja ja niin edelleen, kun pojalla ei ollut ketään muutakaan (en tiedä mikä isän tarina).

Nämä ovat kaksi eri asiaa ja tiedät sen kyllä hyvin itsekin, mutta pitipä taas nostaa jeesustelumielessä esiin, eikö niin?

kanssa ei ole mitään auringonpaistetta. Tai lapsi vielä menee, mutta lapsesta kasvaa nuori, nuoresta murrosikäinen ja lopulta aikuinen. Vammaisessa läheisessä on kiinni ihan eri tavalla kuin terveessä, vanhempien huoli ja hätä on moninkertainen verrattuna ns. terveeseen lapseen. Näitä hurskastelijoita riittää, jotka niin kovasti ovat aina huutelemassa sikiöseulontoja ja abortteja vastaan, mutta todellisuudessa eivät edes istuisi vammaisen viereen bussissa. Yhteiskunta ei edelleenkään kohtele vammaisia kovin kauniisti ja ihmisten asenteet ovat vieläkin mitä ovat.. Minä en äitinä ehdoin tahdoin haluaisi tuottaa ylimääräistä tuskaa lapselleni.

Oma olemassa oleva lapsihan siellä kohdussakin on. Ei sitä jo alkanutta elämää saada pois muuta kuin todellakin ottamatta se elämä pois. On se aika julmaa.

mun mielestä tässä oli jotain perin itsekästä..

Eikö vanhemmat saisi lainkaan ajatella omaa jaksamistaan, vai pitääkö aina olla sellainen uhrautuja ja marttyyri - silloinkin, kun tietää ettei jaksa?

jos terve lapsesi sairastuu lihasrappeumaan tai diabetekseen tai reumaan tms. olisitko valmis antamaan hänet huostaan, kun lapsi ei olekaan enää täydellinen?

Mutta lähtökohtaisesti en jaksaisi enää yhtään vammaista omaishoidettavaa, yhdessä on jo tarpeeksi. Eri asia jos se tietämättä kohdalle osuisi.

vaikka välillä ovat kovastikin sairastaneet, ja astma ym. jatkuu todennäköisesti loppuiän. Mutta koska vauvani kuoli heti syntymän jälkeen kehityshäiriön ja sairauden takia, olisin kyllä valmis abortoimaan vastaavassa tilanteessa. Vauvan kärsimys kun ei ala vasta syntymähetkellä, vaan hän oli ollut sairas jo ehkä kuukausia myös kohdussa, eikä sinne tiedetty antaa kipulääkettä.

Sekin voi olla tosi vaikea! Kasvavalla lapsella ei ole helppo saada hyvää hoitotasapainoa, korkea verensokeri päivällä ja matala aamuyöllä... Syömisongelmat, haavat ei parane, pitkittyneet infektiot, iho-ongelmat... Käytöksen hankaluus, kun sokerit heittää tyyliin välillä 2,2 ja 17...

mutta nykyisistä lapsistani en luopuisi.

Meillä on jo kaksi erityislasta, toinen sitoo ehkä loppuiäksi ja itsellä ikää liikaa uuteen vauvaan muutenkin.

Ei kannata olla niin ehdoton mielipiteissään, ne voi muuttua ne elämänolosuhteet radikaalisti yllättäen kellä vaan.