Lue keskustelun säännöt.
Miksi kömpelön lapsen on hiihdettävä ja luisteltava koulussa?
02.02.2011 |
Pakkosuoritusta, joka ei lapselta yksinkertaisesti tahdo onnistua, vaikka yrittääkin hampaat irvessä.
Kaikki eivät ole liikunnallisia lapsia, mutta tasapäinen koulujärjestelmämme ei sitä huomioi mitenkään ja pakottaa kaikki tekemään samaa.
Motivoi tässä sitten lasta liikkumaan muulla tavoin, kun koululaitos sammuttaa sen vähäisenkin kipinän, minkä saisi puhallettua liikkumisen eteen.
Kommentit (47)
On sekin kauheaa, jos ei ole lauluääntä tai nuottikorvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta liikunta ei ole niin rajoittunutta.
vaan toivi, ettei kaikkien tarvitsisi tehdä samaa. Jos hiihto tai luistelu ei suju, niin esim. reipas lenkki olisi hyvä vaihtoehto.
vitsi, mä kans pyydän lapselle tolla periaatteella vapautusta musiikista! halooo!!
Ei meinaan millään vaan käsitä sitä laulamista... sama asia?
urheiluharrastuksen? Meillä on myös hieman kömpelö ja melkoisen kankea lapsi, mutta hän harrastaa liikuntaa kerran viikossa. Ja luistelu ja hiihto sujuu ihan hyvin koulussa. Auttaisiko harjoittelu?
niin miksei opettaja antaisi muuta tekemistä kässätunnilla?
Mä olen aina ollut huono kässässä (yläasteella kutonen) eikä ole koskaan tullut mieleenkikään valittaa siitä kahdesta viikkotunnista! Saatika että äitini olisi purnannut "miksi tyttäreni joutuu virkkaamaan kun on siinä huono.."
Koululiikunta ja vääränlaisella vallantunteella varustettu liikunnanopettaja on yksinkertaisesti murhaa monelle kömpelölle lapselle.
Itselläni oli pääsääntöisesti tällainen opettaja ja tappoi kyllä liikkumishalut moneksi vuodeksi. Vieläkin kavahdan kun kyseinen opettaja tulee vastaan :) Kouluajoista kun alkaa olla kohta 20 vuotta.
Itse en ole koskaan oppinut laittamaan päätä veden alle. Syytä tälle en ole vielä keksinyt. Muistan kun alle kouluikäisenä menin uimakouluun ja itkeä tihrustin, kun en uskaltanut laittaa päätä veden alle. Uimaopettaja sitten pakotti kokeilemaan. Kouluaikana uimaopettaja (ei siis varsinainen liikunnanopettaja) yritti mua opettaa tuossa sukeltamisessa lähes koko peruskoulun ajan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Yhdeksännellä luokalla taisi sitten kuitenkin luovuttaa, siinä kun muut hyppivät ja sukeltelivat, minä uin matkaa. Tuossa vaiheessa nuo uintitunnitkin olivat jo ihan mukavia, eikä mun tarvinut pelätä eikä jännittää. Ja tämä nyt oli vaan yksi esimerkki.
Liikkuminen tietysti lisää liikunnallisuutta, mutta tämä nykyajan kilpailukulttuuri kyllä ärsyttää, miksei voi harrastaa vain harrastamisen ja liikunnan ilon vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joku vähänkin esitti epäilyjä kyvyistään jossain lajissa.
Kuvittelin aina sille hitlerin viiksennysät nokan alle ja piiskan käteen.
Hänen tunneillaan harjoitettiin aina myös rankkausta ja se nöyryytys oli joillekin yksinkertaisesti liikaa joskus, eikä itkuilta säästytty.
Nyt sekin ope on kehäraakki mummo ja tekis mieli mennä raakkumaan sen selän taakse: jaksaa, jaksaa,
paas pienempää vaihdetta rollaattoriin ja sitten vauhtia.
Ai että, kun tulikin ikävät kouluajat mieleen.
Mä olen aina ollut huono kässässä (yläasteella kutonen) eikä ole koskaan tullut mieleenkikään valittaa siitä kahdesta viikkotunnista! Saatika että äitini olisi purnannut "miksi tyttäreni joutuu virkkaamaan kun on siinä huono.."