Te joiden lapsi oppi hitaasti puhumaan!

n. 2,5 vuotiaana. Käytiin puheterapiassa, mutta en osaa sanoa kuinka paljon se loppujen lopuksi auttoi. Keksittiin käyttää apuviittomia ja lapsi tykkäsi niistä tosi paljon. Ihan muutamalla perusviittomalla lapsi pystyi ilmaisemaan itseään ja oli selvästi siitä onnellinen.



Kun puhe sitten alkoi, lapsi kiri todella lyhyessä ajassa muut kiinni. Nyt menestyy hyvin koulussa (ekalla luokalla siis). Hyvä matikassa ja lukee ja kirjoittaa myös suht hyvin.



Olin jossain vaiheessa huolissani, kun ikätoverit puhuivat jo pitkiä lauseita ja oma lapsi ei mitään. Mutta toisaalta kun lapsi muuten tuntui fiksulta ja reippaalta ja ymmärsi selvästi kaiken, olin aika luottavainen että asiat järjestyy.

alkoi käydä puheterapiassa 2-vuotiaana. Ymmärsi kyllä hyvin kaiken mitä sanotaan, mutta oman puheen tuotto oli vajaata. Tuolloin tuli vain yksittäisiä sanoja, 2,5-vuotiaana sanoja oli toista sataa. Silloin alkoi puhua myös lyhyitä lauseita. Nyt 3,5-vuotiaana puhuu jo paljon ja monimutkaisiakin lauseita. Edelleen puhe on silti epäselvää, vieraammalla on vaikeuksia ymmärtää.



Käymme edelleen puheterapiassa, myös päiväkoti on asiassa mukana. Erityislastentarhanopettaja seuraa ja harjoittaa poikaamme. Samoin pk:ssa edistetään pojan puheenoppimista päivittäisin harjoittein ja hänen puheenkehityksensä on erityisseurannassa.



Meidän pojalla ongelma on selvästi motorinen. Kesti pitkään ennen kuin oppi juomaan pillillä, puhaltamaan jne. Koko ajan tapahtuu kuitenkin edistystä, esim oppi sanomaan s:n muutoin kuin sanan keskellä, osin myös r on hallussa. Silti esim. l puuttuu vielä kokonaan.



Ollaan kaksikielinen perhe ja vastaavaa ongelmaa esiintyy suvussa, joten puheen kehityksen viivästymiseen osasi ehkä vähän varautuakin. Toisaalta lähellä on varoittavia esimerkkejä siitä miten käy, jos asialle ei mitään tehdä. Siksi olen tyytyväinen, että meillä ammattilaiset on ollut mukana auttamassa jo kohta pari vuotta.



Pojan puolesta surettaa lähinnä se, että hän on nyt sen ikäinen, että tajuaa olevansa muita ikätovereitaan jäljessä. Välillä ärsyyntyy siitä, jos muut eivät ymmärrä mitä hän tarkoittaa ja turhautuu väärinymmärrysten vuoksi.

Lapsen kielelliset ongelmat vaikuttivat ekalla menneen ohitse, mutta nelosella kun koulun vaatimukset ovat kasvaneet, on ero siihen "keskimääräiseen kaveriin" suurentunut.

Alettiin käyttää 2,5 vuotiaana tukiviittomia.(Osasi sanoa vain muutamia sanoja.) Näin lapsi sai ilmaistua itseään, ja pikkuhiljaa puhetta alkoi tulla. Ja todellakin 3 vuotiaana puhui jo pitkiä lauseita peräkkäin. Puheterapiassa käytiin 4v, s ja r hukassa, mutta nekin löytyivät puolessa vuodessa.

Nyt ekalla ja koulu menee hyvin. Osaa lukea ja kirjoittaa.