G. Millainen anoppi sinusta tulee?

en haluaisi, että lapseni muuttaisivat koskaan pois kotoa. Olem omistushaluinen. Jos joskus saan lastenlapsia, tiedän,että haluan omia ne ja haluan antaa heille kuun taivaalta.

mutta onkohan mun lapsille tarpeeksi hyviä olemassakaan?

joiden kanssa uskon tulevani toimeen. Mutta vääränlainen miniä.. grrh

ja todennut, että minusta tulee hirveä anoppi.



Ei pirukaan kestä näitä av.miniöitä.



Aion olla reilusti alumiinifolioanoppi. Saanpahan ainakin rauhassa elää sitten eläkkeellä. Ei tarvitse joka viikonloppu olla hoitamassa vauvoja, että miniä saa omaa aikaa ja pääsevät parisuhdelomalle. Saan rauhassa satsata itseeni ja elämään mieheni kanssa.

ettei ole erilaisiin tapohin tottunut nirppanokka miniä katsomassa pitkin nokanvartta kun meillä ei ole kaikki samanlaista, mihin hän on ainoassa oikeassa mummolassa lapsuudenkodissaan tottunut.

Eläköön vapaus ja alumiinifolioanopit. Saamme vapaasti elää eläkkeellä rauhassa pois miniän arvostelevan tuijotuksen alta.

ja todennut, että minusta tulee hirveä anoppi. Ei pirukaan kestä näitä av.miniöitä. Aion olla reilusti alumiinifolioanoppi. Saanpahan ainakin rauhassa elää sitten eläkkeellä. Ei tarvitse joka viikonloppu olla hoitamassa vauvoja, että miniä saa omaa aikaa ja pääsevät parisuhdelomalle. Saan rauhassa satsata itseeni ja elämään mieheni kanssa.

:)

Minua voi käydä ihailemassa, mutta laiskoja en lähelläni katsele. Lapsenlapsia hoidan, mutta oletan, että lapset hoitavat vastavuoroisesti vanhaa äitiäni. Eli olen reilu ja tasapuolinen.

Ja kaikkeen mahdolliseen sekaantuva, mahdollisesti jopa helposti loukkaantuva - varsinkin kun ajattelen mahdollisia miniäkokelaita...

En olisi yhtään pahoillani, jos poikani olisivat homoja, eipä olisi vaivaa miniöistä.



Tai sitten ottaisivat kiltin aasialaisen naisen, joka vain nyökkäilisi sievästi, eikä oikein ymmärtäisi, mitä sanotaan. Istuisi kiltisti hiljaa pöydässä, kun perheemme keskustelee :-).



Joo, on provo, ainakin vähän...

mutta luultavasti ei:D Kyllä mun pojille on olemassa tarpeeksi ihania tyttöjä, sitä en epäile. Mutta etten saisi olla päivittäin heidän elämässään mukana..? Ei sovi!!

mutta luultavasti ei:D Kyllä mun pojille on olemassa tarpeeksi ihania tyttöjä, sitä en epäile. Mutta etten saisi olla päivittäin heidän elämässään mukana..? Ei sovi!!

En tiedä.

Inhottaa kyllä kuvitella huonoryhtisiä vävykokelaita housut puoliperseessä roikkuen ja skeittilauta kainalossa. Oksennus tulee.



Ehkä älykkäät ja kauniit lapseni valitsevat hyvin?



En oikein tiedä millaisen vävyn voisin sulattaa. Sellaisen joka siivoaa ja hoitaa lapset puoliksi ja tekee ruokaa. Ehkä kokkipuoliso olisi hyvä.

Luulisin ainakin. En jaksa katsoa keskittymiskyvyttömiä, saamattomia, nuhjuisia ja ajankohtaisista asioista tietämättömiä ihmisiä. Tai ihmisiä, joilta puuttuu tilannetaju ja -komiikan tulkinta. Saamattomuus on kyllä pahin ominaisuus. Määrätietoisuutta ja selkärankaa sietäisi olla.



Lisäksi joku verkkarihousuinen, harvaviiksi, joka pitää lippistä päässään sisälläkin (tai ylipäänsä ollenkaan) voisi olla aika epäilyttävä. Tai jos poika on vasta 15-vuotias ja tyttäreni myös, niin voisin antaa anteeksi ja toivoa, että poika järkeistyy tai suhde ei kestä pitkän päälle. Sitten jos omista tytöistäni kasvaa matalapalkattuja, lähiövössyköitä, niin asia on kai vain pakko hyväksyä. Se ettei vävypoikakaan paremmaksi muutu, jos tyttäreni on samanlainen.



Jos vävypoika on mieluisa, tai vaikkei olisikaan, luulen, että olen melko välinpitämätön anoppi tai isoäiti. Eläköön rauhassa ja järjellä. En jaksaisi katsoa, että aikuisten ihmisten elämä olisi meistä riippuvaisia, taloudellisesti tai sosiaalisestikaan.

Ystävällinen, en tyrkytä neuvoja lapsen hoidossa, ehkä pidän "matalaa profiilia", autan kaikessa jos tarvitsevat apua.



Oma anoppini on neuvoja tuputtava, mielistelijiä, kaikki lapseen asiat jutut olisi pitänyt tehdä hänen mukaansa.. ja puuttui meidän asioihin koko ajan. Yritän olla tulevaisuudessa hänen vastakohta

Parhaani yritän kyllä olla olematta rasittava, mutten aina ihan onnistu.



Niin ja minä olen jo anoppi. Tosin ei ole miniää, vaan vävy.

niinkuin sinne huudetaan.

kuunteleva, välittävä, rakastava, tarpeen tullen auttava ja empaattinen.

Sen tiedän, että en halua tuppautua lasteni elämään.

Apua tarjoan jos pyydetään. Ja aina saa tulla kyläilemään pidemmäksikin aikaa. Toivottavasti myös lapseni haluavat lähteä yhteisille perhelomille aikanaan.