Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseton ystäväni hylkäsi minut, vai hylkäsinkö minä hänet?
03.11.2025 |
Minulla on kouluajoilta mukana kulkenut hyvä ystävä, joka näyttää ottaneen minuun aimo annoksen etäisyyttä sen jälkeen, kun sain uuden kumppanini kanssa vielä yhden lapsen. Olemme nelikymppisiä ja minulla oli ennestään muitakin lapsia, kun taas ystäväni on lapseton ja jotenkin jo heittänyt toivonsa koko äitiyden suhteen. Kun iltatähtemme odotus paljastui ja kun hän sitten syntyi, saimme paljon onnitteluja ja ihania viestejä kaikilta. Tämän ystävän viestit olivat kuitenkin negatiivisia. Hänelle meidän iltatähti olikin harmillinen juttu, kun "lapsen kanssa on niin vaikea kulkea", "ei varmaan onnistu lapsen kanssa", "nähdään taas vuoden päästä" yms. pskaa sain niskaani, ja todella pahoitin mieleni siitä. Olin oikeasti ajatellut, että voisin jakaa iltatähtemme hänen kanssaan jotenkin ja että hän voisi olla lapsellemme täti. Nyt kun vauva on pari kuukautta vanha, voin jo hieman irrottautua kotoa ja lähetin tälle ystävälle viestiä, että voisin mennä hänen luo käymään, sillä olisi kiva nähdä. Vastaukset ovat parin sanan pituisia, ei vastauksia oikeastaan ollenkaan... Ne tuntuvat tympääntyneiltä olankohautuksilta. Nyt mietin, viitsinkö vaivautua kyläilemään, ja kannattaako edes, kun ystävää ei selkeästi enää kiinnostele tavata mua. Hän tietää hyvin, että vauvan kanssa elämä pyörii hetken aikaa vauvan ympärillä, mutta miksi on niin hapan? Eivät lapset ole asia, josta haluan kantaa syyllisyyttä ja pyytää heidän takiaan anteeksi. Minusta se olisi kohtuutonta ja sairastakin. Mitä tekisitte tämmöisessä tilanteessa?
Kommentit (20)
Teillä on erilaiset toiveet tulevaisuudesta niin turha sellaista on jatkaa.
Hän vaikuttaa katkeralta, jos ei ole itse saanut lasta ja purkaa kateutta sinuun. Sitä ei tarvitse sietää.
Toisaalta hän on oikeassa siinä että lapset vie paljon aikaa ja silloin yleensä lapseton kaveri jää taka-alalle jopa vuosiksi. Se on yleistä kun hurahdetaan vauva-arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpommin sanottu kuin tehty mutta kumminkin: anna olla. Kaikkia ystävyyssuhteita ei pysty tekohengittämään vaan viisainta on päästää irti. Jos ystäväsi on alkanut menettää toivoaan äidiksi tulemisen suhteen ja sinä sait vielä iltatähden, se voi olla hänelle liian rankka paikka. Jaksaisitko myös pidemmän päälle sellaista ystävää, joka vähättelee sinulle tärkeitä asioita ja ulkoistaa katkeruutensa ja toivottomuutensa sinuun?
Ystävälle on ehkä jäänyt jotain hampaankoloon niistä aiemmista kerroista kun ystävyys unohtui taka-alalle lasten ollessa pieniä. Vaikka lapseton ystävä kuinka ymmärtäisi sen että näin käy helposti lasten kanssa, se voi silti tuntua satuttavalta.
Mieti ja katso peiliin, miten olet häntä ottanut huomioon? Kateus on naurettava sana lapsettomia kohtaan.
Tavallaan saatoit jo vastata omaan kysymykseesi. Jos ystäväsi on joutunut luopumaan lapsihaaveistaan ja sinulle tulee vielä iltatähti, voi olla että ystävän on vaikea enää innostua. Varsinkin jos hänellä on aiemmista lapsistasi se kokemus, että hänet heitetään vuodeksi laidan yli -- vaikka syy on tosi ymmärrettävä.
En ehkä antaisi vielä periksi, saattaahan olla että ystäväsi on vain vähän hidas ystävyyden uudelleen lämmittämiselle. Mutta tuota asiaa, että hän voisi olla täti iltatähdellesi, en lähtisi ehkä ihan heti tarjoilemaan. Se saattaa kirpaista lapsetonta enemmän kuin etäisten välien pitäminen uuteen tulokkaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ajattelee, että sieti sun lapsia sen ekan kierroksen verran ja kokee, että ei jaksa enää sun uutta lapsiperhekautta. Sehän kestää vuosikausia.
Voittehan te lähentyä jälleen, kun lapsesi on kouluikäinen.
Mun kaverit sai lapsia vuosikausia aiemmin kuin minä.
Heistä tuli tylsiä kavereita, kun ymmärrettävästi lapset meni edelleen.
Esim kerran olin mieheni kanssa heillä ja ehdotin, että pelataan trivial pursuitia. Alettiin pelata, mutta heidän 6-vuotiaansa halusi koko ajan osallistua ja kyseli lisätietoja kysymyksistä.
Ja kun he oli meillä kylässä, niin jättivät lapsensa autoonsa päiväunille ja kävivät (ymmärrettävästi) koko ajan tsekkaamassa sen vointia.
No en tiedä mikä sitä kalvaa, mutta et tietenkään tuppaudu kylään jos ei toinen sua sinne halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin asian suoraan puheeksi. Saisit ainakin tietää, johtuuko lapsesta vai sittenkin jostain muusta syystä, vaikka välit sit menisi kuitenkin poikki.
Minun yksi ystävä laittoi välit poikki, kun sain lapset. Reilun vuoden ikäerolla sain kaksi. Toisen synnyttyä hän tuli meille ja kertoi, ettei aio jatkaa ystävyyttä. Hän sanoi, ettei pidä siitä, että keskityn lapsiini.
On itse ainoa lapsi, sinkku ja lapseton. Eipä siinä, meidän ystävyys todellakin loppui siihen.
Ystäväsi on kuullut vauvahehkutustasi tarpeeksi edellisten lasten kohdalla. Oli puheenaihe mikä tahansa niin olet kääntänyt sen nopeasti takaisin lapsiisi. Ei sitä monikaan jaksa kuunnella montaa kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin asian suoraan puheeksi. Saisit ainakin tietää, johtuuko lapsesta vai sittenkin jostain muusta syystä, vaikka välit sit menisi kuitenkin poikki.
Minun yksi ystävä laittoi välit poikki, kun sain lapset. Reilun vuoden ikäerolla sain kaksi. Toisen synnyttyä hän tuli meille ja kertoi, ettei aio jatkaa ystävyyttä. Hän sanoi, ettei pidä siitä, että keskityn lapsiini.
On itse ainoa lapsi, sinkku ja lapseton. Eipä siinä, meidän ystävyys todellakin loppui siihen.
Tässä on hyvää se, että hän suoraan sanoi, ettei halua enää olla ystävä. Ymmärtäisin ja arvostaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on kuullut vauvahehkutustasi tarpeeksi edellisten lasten kohdalla. Oli puheenaihe mikä tahansa niin olet kääntänyt sen nopeasti takaisin lapsiisi. Ei sitä monikaan jaksa kuunnella montaa kertaa.
Ei ainakaan silloin jos on tahtomattaan lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatko itse miten typerältä kuulostat? Olit oikeasti ajatellut, että voisit jakaa iltatähtesi hänen kanssaan jotenkin? Jos olet tuollaista laukonut lapsettomalle ystävällesi niin en yhtään ihmettele kun ottaa etäisyyttä.
Todennäköisin selitys lienee tuo, että lapsettomuus on hänelle todella kipeä asia, eikä hän kykene suhtautumaan ilolla sinun vauvauutiseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi on nelikymppinen ja niillä tienoilla, että haave omasta lapsesta on jo kariutumisen rajoilla. Se voi olla todella raskasta kestää, että ystävä samaan aikaan hehkuttaa uudesta vauvasta, varsinkin kun on vielä entisiäkin lapsia. Minusta todella ymmärrettävää, vaikka eihän se mukavaa ole.
Olen itse kokenut saman, mutta olen niin lapsirakas ja pystynyt käsittelemään oman lapsettomuuteni, että ei ainakaan minun puoleltani ole mennyt välejä perheellisiin ystäviin. Mutta en yhtään ihmettele, jos jollekin se on liian kipeä paikka.
On myös kokemusta ystävistä, joiden kanssa kaikki yhteydenpito ja tapaaminen jäi tosi vähiin heidän saatuaan lapsia, ja vasta lasten vartuttua ystävyyssuhteet palautuneet kunnolla.
Vai olisiko nyt kuitenkin niin että olet epävarma miehesi suhteen ja kateellinen tälle ystävällesi joten vääristelet asioita saadaksesi tämän ystäväsi näyttämään huonolta 😄
Yksi selitys on tässä "Olin oikeasti ajatellut, että voisin jakaa iltatähtemme hänen kanssaan jotenkin ja että hän voisi olla lapsellemme täti."
Ihan oikeasti. Et voi "ajatella" jakaa lastasi yhtään kenenkään kanssa, kysymättä.
Minä olen äiti, enkä silti jaksaisi jakaa yhtään vieraita lapsia, en ystävien enkä muidenkaan. Vielä vähemmän olisin halunnut sellaista silloin kun vielä olin lapseton. Jos jollakulla ei ole lapsia, hän ei joko niitä halua tai voi saada, ja molemmissa tapauksissa aiheen tyrkyttäminen on todella tökeröä käytöstä.
"Olin oikeasti ajatellut, että voisin jakaa iltatähtemme hänen kanssaan jotenkin ja että hän voisi olla lapsellemme täti."
Wff? Kuka sanoo näin omasta lapsestaan? Ei omaa lastaan voi jakaa. Etkä voi olettaa, että toinen haluaa jonkun "jaetun lapsesi" tai olla "täti", vaikkei oikeasti ole. Ja jos ilmaista hoitajaa etsit, niin ystäväsi tuskin on sellaisesta ilahtunut tai kiinnostunut. Sori, mutta vaikutat vähän lapselliselta ja itsekkäältä, vaikka ilmeisesti ajattelet olevasi tässä jonkinlainen hyväntekijä. Tahattomasti lapsettoman ystäväsi näkökulma on aivan toinen.
Meillä kävi niin, että syntyi nopeassa tahdissa 5 lasta, josta 2 osoittautui kehitysvammaisiksi.
Perheessä oli hieman muutakin sairautta ja kävin läpi keskivaikean masennuksen.
Nyt meillä ei ole enää ystäviä.
Joskus elämäntilanteet vain karkottavat ihmiset ympäriltä.
Tuntuu apealta keski-ikä ja tyhjä talo. Kukaan ei käy kylässä, kenenkään luokse ei voi mennä kyläilemään.
Ei sitä oikeasti lapsettomana jaksa kuin muutamat kierrokset lähipiirissä. On ihan kohtuutonta odottaa, että viidentoista vuoden jälkeen jaksaisi elää taas yhtä täysillä jokaisen kaverin tai ystävän taas uutta lapsiperhearkea. Jostain syystä tällaista mukanaelämistä ja "lasten jakamista" ei odoteta muilta lapsiperheiltä, vaan ymmärretään, että niillä aikuisilla on myös se oma elämä.
Lapsettomat ei ole jotain vapaana vellovaa hoivaenergiaa joka pitää pyydystää omaan käyttöön vaan ihan ihmisiä siinä missä lapsettomatkin.
Eräs ystävä seurattuaan kamppailuani lapsettomuuden kanssa sekä ihmissuhde- että terveyssyistä pyysi minua lapsensa kummiksi koska tuin häntä raskausaikana. Meni sukset ristiin, kun lapsen kasvaessa olin sitä mieltä, että edelleenkään häne lapsensa ei silti voi olla mikään korvike sille, että minulla ei ole lasta. Eli hänestä en ollut tarpeeksi kiinnostunut lapsesta ja minulla oli liikaa omia ongelmia...
Alue: Aihe vapaa
Varmaan jättäisin yhteydenotot. Joskus ystävyydet vain loppuu - ei kivaa, mutta niin se vaan menee.