Tänään Citymarkessa nähtyä, äiti huudatti lastaan (n. 1,5v) hyllyjen välissä
vähintään puoli tuntia. Huuto kuultiin heti kun astuttiin kauppaan sisään, mentin elektroniikkaosastolle ja siinä kuljetaan leluhyllyjen ohi, ohimentäessä siis nähtiin äiti joka kantoi huutavaa lasta ees taas ja yritti piristää esittelemällä leluja.
Välillä huuto lakkasikin mutta jatkui sitten taas. Kun palattiin takaisin leluhyllyille sama meno jatkui. Jatkoimme elintarvikeosastolle. Välillä huuto kuului sinne saakka. Kun viimein lähdimme kassalle näimme kun lapsi makasi yksin käytävällä (siis makasi vaan lötkönä) ja huusi minkä kurkusta irti sai. Siinä vaiheessa rupes jo naurattamaan :D Lähtivät sitten samaan aikaan kassoille kuin mekin, ilmeisesti odottivat isäntää joka hoiti ruokaostokset kun olivat sitten kolmistaan kassalla.
Sitä en vaan ymmärrä et jos lapsi on väsyny niin miksi eivät äiti ja lapsi voineet autossa odottaa ku piti huudattaa siellä kaupassa ja häiritä muita asiakkaita. Ja kyllä, se huuto ihan oikeasti häiritsi, myös kassahenkilökunta puhui aiheesta.
Eipä mulla muuta, ja ei, minulla ei ole muuta elämää kuin raportoida av:lle siitä mitä olen kaupassa tänään nähnyt. :D
Kommentit (57)
ja painelen joskus lapsen kanssa suoraan kauppaan. Juu on lapsi varmaan väsynyt ja uhmaiässä. Jättäisin kauppareissut kokonaan tekemättä jos voisin.
Ruokaa on kuiten aina ostettava ja sinne kauppaan mentävä.
Kukaan lapsistani ei ole huutanut kaupassa vaikka eivät mitään kiiltokuvia olekaan. Eivät edes siinä karkkihyllyllä, eivät tarhapäivän jälkeen eivätkä muulloinkaan. Ja vesipullo on tosiaan aina ollut, eikä autoa. Mitenkäs tää nyt näin meni? Mutta en siltikään viitsisi lähteä tänne palstalle juoruilemaan vaikka jonkun toisen tenava huutaisikin. SO WHAT? Onpahan hengissä kun ääntä lähtee.
Kukaan lapsistani ei ole huutanut kaupassa vaikka eivät mitään kiiltokuvia olekaan. Eivät edes siinä karkkihyllyllä, eivät tarhapäivän jälkeen eivätkä muulloinkaan. Ja vesipullo on tosiaan aina ollut, eikä autoa. Mitenkäs tää nyt näin meni? Mutta en siltikään viitsisi lähteä tänne palstalle juoruilemaan vaikka jonkun toisen tenava huutaisikin. SO WHAT? Onpahan hengissä kun ääntä lähtee.
Mutta tosiaan, minä en edes juuri kiinnitä huomiota jos vieras lapsi itkee kaupassa, ellei se näytä eksyneen vanhemmistaan tms. Lapsi on terve, kun siitä lähtee ääntä.
sitten bussiin huutamaan köyhät. Saisimme me rikkaat autolliset (audi!!!) ostella hiljaisuudessa.
Ei meillä ole vaikka on pieniä lapsia ja käydään marketissa. ei varmaan viitsinyt mennä bussipysäkille seisomaan kylmään ja pelkäämään että joku juoksee autotielle
minulla on kaksi autoa,parempia kun sun audis. enkä huutele että olen rikas.
Jos olisit rikas, muut tekis ostoksesi puolestasi!
mistä näitä ääliöitä löytyy...
vettä uhmiksen päähän jotta rauhoittuu vai mitä? Kun mun uhmis saa kohtauksensa niin ei sillä jano tai nälkä ole, kunhan kokeilee kumman tahto voittaa, hänen vai äidin. Ei siinä mikään helkutin vesipullo auta. Ei se edes sitä vettä jois vaan viskais sen pullon johonkin helkatin kuuseen jos sitä sille tarjoaisin.
Tietty itselle se kylmä vesi vois tehdä hyvää, viilentäis kivasti hermoja :)
ei todellakaan pidä lähtä viemään huutavaa lasta autoon. Siinähän se oppii että jos ei halua olla kaupassa ni huutamalla pääsee pois. Antaa lapsen raivota, mutta aikuinen määrää että kauppareissu silti tehdään. Just noin se oppii.
Useimilla ihmisillä on lähimmäinen, jolle sen lapsen voi tyrkätä kauppareissun ajaksi.
En pysty ymmärtämään kuinka vaikeata se voi olla kasvattaa niistä lapsista kauppakelpoisia.
Tried and tested, kauppa on kiva. "Mennään kauppaan, jos saat raivarin, lähdemme kotiin." Ja sit kans tekee niinkuin sanoo. Jätät kärryn, nappaat rakkauden hedelmän ja käsveskan ja menet kotiin Audilla tahi Vw:llä. Ei turhia selityksiä vaan hiljaisuus ja huomiotta jättäminen.
Toista pari kertaa ja johan sujuu. Mulla on 12-vuotiaat kaksospojat ja 15-vuotias tytyli.
Tän päivän vanhemmat tekee asioista liian vaikeita.
Mulle kaupassakäynti ilman muksuja oli luksusta, penskat kaverille, kauppaan, sitten takas ja kaveri kauppaan ja mä katoin kaikkia veijareita.
Kyllä ne ehtii kaupassa teitin kans olla vaikka ette heti niitä sinne veiskään.
Rissaaminen otti pattiin silloin kun ei ollut lapsia ja päätin, et ei mun kakrut oo tollasia ja ei muuten olleet.
Enkä vieläkään hyvällä katso parkuvien pentujen vanhempia.
No eihän niistä sillä kauppakelpoisia tule että jollekin lähimmäiselle hoitoon tyrkätään. Ja vesipullo? En todellakaan ala juoksemaan minkään vesipullon perässä ympäri lattioita ja hyllyn alusia. Pois ei todellakaan lähdetä koska sittenhän ens kerrallakin on ihan turhaa edes mennä sinne. Meillä on pitkä matka kauppaan. Nykyään mun kakara ei kaupassa enää huuda kun viimeksi kysyin että voiko sanoa kovempaa kun ei kuulu. Siitä lähtien on vaan lirkutellut mummoille aikansa kuluksi :D
Minulla on tapana ottaa kamera esiin ja ryhtyä kuvaamaan näitä episodeja ja todeta tylysti estelijöille, että youtube tarvitsee tätä materiaalia.
Kai pyydät suostumuksen sekä liikkeeltä, että alaikäisten vanhemmilta? Tutustupa, mitä kerrotaan alaikäisten kuvien julkaisusta... enkä siis tarkoita tutustumista kokeilun kautta.
Mutta sinun puolen tunnin karjuntasi voisi noustakin yötuubissa hetkeksi suosikkeihin. Sitten myöhemmin se varmaan päätyisi niihin koosteisiin.
vettä uhmiksen päähän jotta rauhoittuu vai mitä? ... Tietty itselle se kylmä vesi vois tehdä hyvää, viilentäis kivasti hermoja :)
Tuossa molemmat kuulostaa toimivilta. Yhdistelmänä loistava. Uhmis lattialla huutamassa, kun saa aina huikan välissä vettä päällensä ja näkee äitinsä rauhassa juovan samasta pullosta, voi uhmakohtauskin alkaa tuntua turhalta. Jos siis äidillä naama pysyy peruslukemilla. Eiköhän siinä uhmista alkaisi riittävästi häiritsemään ja nolottamaan. Yleensäkin uhman saa parhaiten ohi, kun vanhemmalla on kanttia sen verran, että uhmis luulee, että hänen pitää ottaa perheen julkisivusta huoli. Pahin on paapoa tai antaa periksi.
kaupassa huutavilla lapsilla on kuuma tai jano. Seuratkaa joskus, lapsilla kunnon vaatetus ja huutavat naama punaisena. Huoltaja on itse avannut takkinsa, ottanut huivin, hatun ja hanskat pois.
Pienet lapset eivät siedä nälkää, janoa ja väsymystä kuten aikuiset. Ja tiedän lähipiiristäni aikuisia, jotka muuttuvat todella kärttyisiksi pelkästään nälästä.
Itseäkin korpeaa uhmikset (kotona yksi), nälkäisenä kiukkuinen veli(monesti mukana kaupassa, esiteini, joka ei aina puhu kivasti ja oma mies, joka vetää pultit joka asiasta. Yritän pitää hermoni kurissa silti.
Haaste tässä: Pue itsesi mahdollisimman lämpipästi äläkä juo tai syö mitään. Istu paikallasi, kun läheisesi tekee ostoksia. Kaupassa on kirkkaat valot ja olet stressaantunut jo ennestään. Kun olo on tukala, älä valita siitä kenellekään. Sinua ehkä pissattaakin, mutta kestät sen.
Luin joskus kokeesta, jossa ihmiset kuvitteelisessa (tietämättään tietenkin) odotushuoneessa odottivat. Kun lämpötilaa nostettiin, he muuttuivat aggressiivisiksi.
Miten oletetaan, että pienet pystyvät siihen mihin aikuisetkaan eivät pysty? Kun aikuinen on väsynyt, kiukkuinen, kuumissaan, janoinen, nälkäinen, stressaantunut ja tylsistynyt.
Ja en ole curling-vanhempi. Lapseni saavat joskus kipakastikin palautetta. Huomioin heitä ja huolehdin tarpeista. Ja mulla menee hermot myös, ei usein, mutta menee silti. Jos johonkin täytyy lähteä, niin silloin lähdetään. Niitä menoja ei ole paljon.
Mä ainakin oikein nautin siitä kun lapseni karjuu/huutaa/itkee ja repii tavarat hyllyistä alas. Teen sitä oikein tahallani, vien kaikki lapseni päiväuniaikaan kauppaan. En tarjoile heille lounasta ja puen kesälläkin toppavaatteet päälle jotta maksimoin huudon. Jestas sitä nautintoa kun lapsettomat/vanhukset/audi-insinöörit ja uraäidit kouristaa kun eivät saa asioida rauhassa kaupassa :)
Siis sun viestin olet laittanut eilen aamulla, kello 7.34? Eikös cittarit aukea kahdeksalta?
Miten olet vinut olla jo ties kuinka aikaisin kuuntelemassa sitä puoli tuntia kestänyttä huutoa..?
Jostain syystä kun vastasin, niin kellonaika oli 7.34, joten eipä siinä mitään..
Mutta ota ensi kerralla kello mukaan, niinsaamme tarkan ajan jonka lapsi huutaa.. Ja tiäksä, minunkin 2v huutaa joskus vielä matkan kotiin asti, ihan vaan kun huvittaa. Ei väsymystä, ei kyyneleitä, kyllä sitä joskus tekis itsekin mieli huutaa koko kauppareissun ajan, kun suoraan sanottuna joskus vituttaa?
Miksei lapsilla saa olla pahoja päiviä? Vaihda sinä kauppaa, jos muka häiritsee...
ihan kiusallanikin. Jos teillä uhmis päättää ettei syö, eikä sitten myöskään syö, niin päättäähän lapsi teillä silloin, miten asiat tehdään XD.
Mitäs sitten, kun on kotona aamulla sovittu, että syödään ja lähdetään kauppaan ja uhmaikäinen päättää että en syö?
Meillä siinä tapauksessa on syömättä, ja lähdemme silti kauppaan. Meidän elämä ei pyöri 2,5v:n uhmakohtausten ympärillä, eikä hän päätä miten meillä asiat tehdään.
...mutta eikö voi odottaa että pahin uhmaikä menee ohi, ennen kuin lähtee kauppaan lastaan huudattamaan?
Miksi ihmeessä tulisi autoon eristää ja antaa lapsen huutaa autossa?
Joskus lasta ei vaan saa rauhoitettua ja ei se ole vanhempien syy.
Siinä kun itse saat lapsen ja olet samassa tilanteessa niin ymmärrät.
Mulla on 7 v poika, jolle iskee aina aivan armoton NÄLKÄ kun ajetaan autolla mäkkärin ohi.
Takapenkillä alkaa ulvona: NÄLKÄÄÄÄÄÄ
Samoin jano saattaa iskeä aivan yllättäen ja heti kun ollaan kaupan pillimehuhyllyn kohdalla.
Ja "lapsi itkee kun sillä on niin kuuma, toppapuku päällä raukkaparka" onhan sillä kuuma ja hiki ja naama punainen, kun on karjunut ja raivonnut puoli tuntia. Tulee siinä kuulkaa kuuma itse kullekin vaikka nakuna olisi.
Oletteko sitä mieltä oikeasti, että lapsilta riisutaan toppavarustukset kun kauppaan astutaan: ettei sulle vaan tule kuuma täällä ?!
Meilläkin tuo nykyään 7 v sai pari vuotiaana raivarin, istu rattaissa ja huusi pää punaisena. Myyjät (Oltiin Tallinnassa) oli huolissaan: lapsi itkee kun sillä on kuuma, antakaa juotavaa.
Lapsi rääkyi, koska hän olisi halunnut isosiskojen uudet lelut käsiinsä ja nakella niitä rattaista lattialle. Ei annettu, joten alkoi rääykään. Valui rattaissa jalat roikkuen ja karjui, naama punaisena.
Huudon SYY ei ollut kuumuus, se oli SEURAUS.
Huudon SYY oli se, ettei hän saanut tehdä mitä halusi.
Minun 1,5 vuotiaani sai uhmaraivarit julkisella paikalla, kun lelut ei totelleet. Makasi sitten toppapuku päällä ja karjui, noin puoli tuntia, ennenkuin päästiin lähtemään tilasta pois.
Ja mitä minä: olin rauhallinen ja tyyni - varmaan kuten tuo sittarinkin äiti: lapsi on vähän temperamenttisempi ja haluaa vetää just nyt uhmakohtauksensa, joten antaa mennä vaan. Aihe on tiedossa, mutta lapsi ei "ota vastaan", vaan haluaa raivota pettymyksensä ulos. Kuuluu ikään.
Paikalla oli henkilö, joka tunsi tai tiesi meidät ja huolestui suunnattomasti. Ei hän mitään sanonut eikä puhunut meille, mutta teki meistä lastensuojeluilmoituksen.
Aiheettomaksihan se todettiin. Sos.tt.t olivat asiallisia, mutta ilmeestä näin, että heistäkin se oli täysin idiootti-ilmoitus, olit tyrmistyneitä hekin.
Mutta sen jälkeen olen monta monitusta kertaa sanonut lapsilleni, että suu kiinni julkisella paikalla ei huudeta kun saat tädit ja papat niskaani, ne luulee että minä kiusaan sinua ja tulee haukkumaan minut.
Pari kertaa kun kärryt ja matken teko pysähtyy ja sanon tuon, niin ovathan hiljaa.
Kiitos vaan mammoille: lapsillani kulkee koko lapsuuden mukana se, että on oltava hiljaa ja kiukutella ei saa, muuten tulee viranomaiset oven taakse ja siinähän selvitellään.
...mutta eikö voi odottaa että pahin uhmaikä menee ohi, ennen kuin lähtee kauppaan lastaan huudattamaan?
Ai pitää lapsi kotona neljän seinän sisässä siihen 5 ikävuoteen asti? DAAA!
Nimenomaan, vesipullo vähintään kannattaa ottaa mukaan ja se ei tarkoita tosiaan että lapsi mitään päättää ja sitäpaitsi on tosi järkevää huolehtia että pieni on syönyt ennen kauppaan lähtöä.