Annatteko helposti anteeksi miestenne loukkaavat sanat?
Olen huomannut kantavani kaunaa edelleen jopa 10 vuoden takaisista ilkeistä sanoista. Olen entinen koulukiusattu ja itsetuntoni on siksi aina ollut huono, ja varmasti sen takia miehen loukkaukset ovat viiltäneet niin syvältä. Muistan hänen esimerkiksi heittäneen minulle karkin tms. lattialle ja huikanneen, että "koirat ja huorat syö lattialta", ja edelleen se tuntuu pahalta, siitä on vaikea päästä yli. Jos yritän miehen kanssa aloittaa keskustelua, hän syyttää minua siitä että olen huumorintajuton ja takerrun lillukanvarsiin. Mutta kyllä esimerkiksi hääpäivänä heitetty kommentti "no katotaan nyt tuleeko tästä avioliitosta mitään" jäytää edelleen, vuosien jälkeen. :/
Onko teidän helppo unohtaa ja antaa anteeksi ilkeydet, joita puoliso ei pahoittele? Miten painolastista pääsisi eroon?
Kommentit (24)
Yleensä nämä tilanteet tulevat vielä silloin, kun tarvitsisin tavallista enemmän miehen apua ja tukea. Joku tässä ärsyttää miestä ja hän vetäytyy.
Minä olen sairastanut vaikean masennuksen tässä jokunen vuosi sitten, syynä mm. kouluvuosien kiusaaminen ja myös tuen puute puolison taholta kun on ollut lasten kanssa hankalia vuosia. Meilläkin miehen suusta on tullut masennuksen suhteen kommentteja "viasta päässä" ja "hulluudesta" sekä "heikkoudesta", ylipäänsä olen kokenut olevani virheellinen, huono, heikko, vääränlainen jne. Ainuttakaan positiivista tekoa tai sanaa tai kannustusta en ole kuullut. Se on raskasta, todella. ap
että miksi edelleen katsot sitä miestä? Jos kerran on loukannut ja loukkaa edelleen sua mielestäsi pahasti, niin miksi haluat jatkaa elämääsi sellaisen miehen kanssa?
Terv. Se, joka antaa anteeksi eikä tajuu näitä ap:n kaltaisia naisia
että miksi edelleen katsot sitä miestä? Jos kerran on loukannut ja loukkaa edelleen sua mielestäsi pahasti, niin miksi haluat jatkaa elämääsi sellaisen miehen kanssa?Terv. Se, joka antaa anteeksi eikä tajuu näitä ap:n kaltaisia naisia
Meillä on melko rauhallista ja leppoisaa perhe-elämää, ei tässä mistään parisuhteesta voi puhua, mutta ollaan ihan hyvät isä ja äiti. Helpompi tämä tilanne taitaa olla kuin olla yksinhuoltajana näille. Samalla elättelen toiveita, että me voisimme joskus olla onnellisia yhdessä.
ap
Huhhuh olisko aika ohjata mies hoitoon.Tuo on naurettavaa. Löiskö jos käskisit miehen mennä itse lattialle syömään tai vähän potkaisisi jopa... :0/ hui vaarallinen mies vai onko ihan pelle?
Minä olen sairastanut vaikean masennuksen tässä jokunen vuosi sitten, syynä mm. kouluvuosien kiusaaminen ja myös tuen puute puolison taholta kun on ollut lasten kanssa hankalia vuosia. Meilläkin miehen suusta on tullut masennuksen suhteen kommentteja "viasta päässä" ja "hulluudesta" sekä "heikkoudesta", ylipäänsä olen kokenut olevani virheellinen, huono, heikko, vääränlainen jne. Ainuttakaan positiivista tekoa tai sanaa tai kannustusta en ole kuullut. Se on raskasta, todella.
ap