Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Annatteko helposti anteeksi miestenne loukkaavat sanat?
29.01.2011 |
Olen huomannut kantavani kaunaa edelleen jopa 10 vuoden takaisista ilkeistä sanoista. Olen entinen koulukiusattu ja itsetuntoni on siksi aina ollut huono, ja varmasti sen takia miehen loukkaukset ovat viiltäneet niin syvältä. Muistan hänen esimerkiksi heittäneen minulle karkin tms. lattialle ja huikanneen, että "koirat ja huorat syö lattialta", ja edelleen se tuntuu pahalta, siitä on vaikea päästä yli. Jos yritän miehen kanssa aloittaa keskustelua, hän syyttää minua siitä että olen huumorintajuton ja takerrun lillukanvarsiin. Mutta kyllä esimerkiksi hääpäivänä heitetty kommentti "no katotaan nyt tuleeko tästä avioliitosta mitään" jäytää edelleen, vuosien jälkeen. :/
Onko teidän helppo unohtaa ja antaa anteeksi ilkeydet, joita puoliso ei pahoittele? Miten painolastista pääsisi eroon?
Kommentit (24)
Sanosin jotain napakkaa takas. En jäisi märehtimään.
Jos ei ukko samantien pyytäisi anteeksi ja selittäisi, niin kyllä ovesta ulos pääsee, takas ei tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen kanssa???
MIKSI ET SUUTU??? Taidat olla vähän ylinöyrä koira.
En ole enää, mutta siitä huolimatta on vaikea päästä vanhoista jutuista yli. Nykyään osaan jo pitää puoleni.
ap
miehen kanssa??? MIKSI ET SUUTU??? Taidat olla vähän ylinöyrä koira.
En ole enää, mutta siitä huolimatta on vaikea päästä vanhoista jutuista yli. Nykyään osaan jo pitää puoleni. ap
Kerro että olet kantanut niitä mätämunalausahduksia kymmenen vuotta sisässäsi ja nyt aiot oksentaa ne ulos. Ja sanot että: nyt ukko sanot että oletko vielä sitä mieltä mitä silloin sanoit. Ja pidätkin huolta ettei tuommoisia enää minulle lausuta, tiedätkin että olet minulle tehnyt semmoiset traumat noilla että ei mitään rajaa. Menikö perille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"sun tissit roikkuu kuin lehmällä!"
Sen jälkeen olen hävennyt rintojani aina ja sain kauheat traumat. Teininä häpesin, mutta tuon kommentin myötä aloin hävetä taas ja tulen varmaan aina häpeämään, koska aikaa kulunut jo noin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"sun tissit roikkuu kuin lehmällä!" Sen jälkeen olen hävennyt rintojani aina ja sain kauheat traumat. Teininä häpesin, mutta tuon kommentin myötä aloin hävetä taas ja tulen varmaan aina häpeämään, koska aikaa kulunut jo noin kauan.
Olisin mehukkaasti myös käyttänyt tuota sammakkoa sopivissa yhteyksissä miestäni vastaan niin kauan kunnes olisi varmasti mennyt perille, miten naiselle puhutaan kohteliaasti, ja mitä naiselle ei koskaan voi sanoa. Minulle ei vaan puhuta tuollaisia, tai ei ainakana ilman seurauksia. Mä osaan olla myös aika paha suustani. ainakin omalle ukolle.
Sietääkö joku mieheltään tuommosta??
On eri asia riidellä jostain asiasta, kuin loukata toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"sun tissit roikkuu kuin lehmällä!"
Sen jälkeen olen hävennyt rintojani aina ja sain kauheat traumat. Teininä häpesin, mutta tuon kommentin myötä aloin hävetä taas ja tulen varmaan aina häpeämään, koska aikaa kulunut jo noin kauan.
Huh, kyllä osaa monen mies näemmä törkeästi sanoa. Jos mun mies sanoisi mun rinnoista jotain noin rumaa, niin ei olisi enää mitään asiaa koskea tai sen puoleen katsoakaan niitä.
Seuraavan kerran kun mies loukkaa, kerro heti, että sanat tuntuvat pahalta ja haluat miehen pyytävän anteeksi.
Ja kyllä noista menneistäkin voisi avata keskustelua nykyisyyteen viitaten. Kerrot miehelle, että sinun on vaikea unohtaa pahoja sanoja, jos mies ei niitä kadu ja ole pahoillaan. Kerrot, että haluat miehen kunnioittavan sinua tässä asiassa ja myös hänen on myönnettävä virheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni tokaisi 12vkoa aivoverenvuodon jälkeen kun ei seksi kiinnostanut, että "sun pitäis olla seksuaalisesti aktiivisessa iässä". Mä loukkaannuin siitä todella kovin :( Hän pyysi anteeksi ja tarkoitti sitä myös. Mutta itse en ole unohtanut, ja tunnen edelleen kun sitä ajattelen että kuinka sydänjuuriani myöten pahoitin mieleni..
Mun mies on useasti haukkunut tyhmäksi ja idiootiksi. Kerran sanoi "s-tanan akka" tai jotain, lasten kuullen. Pyysi kyllä myöhemmin anteeksi. Äitini usein kysyy miksi siedän mieheni käytöstä. Esim. jouluna mies huusi kun olin jättänyt kannettavan päälle ja tunkenut sen laukkuun. Akku oli tietysti loppunut ja mies marmatti. Äitini oli ihan pöyristynyt. Olen kai sitten oppinut sulkemaan korvani valitukselta. Itse jätän useimmiten sanomatta jos mies ottaa päähän. Kaikki kiukku kasaantuu sisälle ja tuhoaa minua itseäni vähä vähältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hänen esimerkiksi heittäneen minulle karkin tms. lattialle ja huikanneen, että "koirat ja huorat syö lattialta", ja edelleen se tuntuu pahalta, siitä on vaikea päästä yli.
No ei tuollaista tarvitsisi ihan helposti antaa anteeksi. Itse nostaisin todennäköisesti aikamoisen äläkän.
Oma mieheni onneksi kohtelee minua aina melko kunnioittavasti, tosin erästä hieman vieraampaa naista on sanonut huoraksi (mikä särähti kyllä ikävästi korvaani, vaikka totuus ei 'halvasta naisesta' ollutkaan kaukana ko. henkilön kohdalla).
Isäni oli nuorempana fiksuna poikana kuittaillut hieman pullukalle äidilleni, että isä itse on atleetti ja äitini gotletti.. Tuosta taisi tulla heille riita.
Minulla on mies, joka normaalisti aina kehuu paljon. Hänellä on kuitenkin yksi erittäin huono puoli: hänen on vaikea puhua negatiivisista asioista ja ei osaa suuttua vaan aloittaa mykkäkoulun kun joku harmittaa. Tähän joskus liittyy ikäviä, miehen puolihuolimattomasti heittämiä kommentteja. Yleensä nämä tilanteet tulevat vielä silloin, kun tarvitsisin tavallista enemmän miehen apua ja tukea. Joku tässä ärsyttää miestä ja hän vetäytyy.
Minulla on ollut jo pitkään vaikeaa elämässä (sen tarkemmin erittelemättä) ja olen halunnut eristäytyä ja olla yksin. Mies vonkaa seksiä ja suuttui, kun välttelen. Minä itkien sanoin epäileväni masennusta ja sanoin, että ehkä minun pitäisi ottaa yhteys lääkäriin. Tähän mies totesi: mene vaan pöpilään. Oli vielä edeltävästi vihjannut ottaneensa netistä selvää miten avioero haetaan.
Ei koskaa ole pyytänyt edeltävää anteeksi. Puhui juuri viime viikolla lapsille miten me emme koskaan eroa (tarkensi ,että hän tietysti puhuu vain omasta puolestaan). Mutta minusta tuntuu, että vuosien jälkeen miehen sanat olivat viimeinen tikki. Olisin tarvinnut miehen tukea vaikeassa tilanteessa ja hän vain ilkeilee. En enää tunne oloani kotoisaksi miehen seurassa ja enkä halua enää jäädä iltaisin istuskelemaan vaan hakeudun nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa. En voi edes ottaa asiaa puheeksi miehen kanssa. En vain saa sanoja suustani.
Eli: en anna anteeksi miehen loukkaavia sanoja, vaan tuntuu, että ne pilaavat koko avioliiton
Kyllä miehen pitää tehdä myös parannus ilkeistä puheista, mutta anteeksiantamattoman puolison pitää kyllä antaa anteeksi. Vasta sellaiselta pohjalta syntyy rakkautta. Katkeruus on väärin itseä, puolisoa ja Jumalaa kohtaan.
Jos en antaisi, niin miksi jatkaisin elämääni hänen kanssaan?! Tämä on asia, jota todella ihmettelen omassa lähipiirissäni! Ollaan katkeria, inhottavia ja haukutaan puolisoa ihan joka päivä. Koskaan ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään positiivista :(. Ja omat pikkuvaimon mieleipiteet ja teot on aina ihan presiis oikein...
Miksi sitä sitten kuitenkin jaksetaan roikkua sellasessa "luuseri miehessä", joka ei koskaan tee mitään oikein? Kertokaa mulle joku?
tai mies olisi sanonut, että huorat ja koirat syö lattialta, niin homma olisi ollut siinä.
Tuli vaan mieleeni, että tuohon kommenttiin olisi voinut vastata, että "vain tulevat exät sanoo mulle noin" ja sit ukko ulko-ovea kohden..
tai mies olisi sanonut, että huorat ja koirat syö lattialta, niin homma olisi ollut siinä.
Alue: Aihe vapaa
mutta tapanani on puuttua loukkaaviin sanoihin heti. Jos mieheni loukkaa minua sanoillaan, niin minä nostan kyllä sellaisen äläkän siitä, että tietää sanoneensa sopimattomuuksia. Minulle ei puhuta ihan mitä sylki suuhun tuo.