Auttakaa, mulla on tosi paha olo, en jaksa enää!

Kun aivan kaikki tuntuu kaatuvan päälle, on ehkä vaikea ajatella, että asiat selviävät kuten ne ovat mutkistuneetkin: useimmiten vähän kerrallaan. Suuret ongelmat selviävät ani harvoin kerralla.



Ehdotan samaa kuin muutkin: voit tavata äitisi, mutta vain omilla ehdoillasi. Jos hän on tulossa kotiisi, kiellä se tai pyydä miestäsi kieltämään. Jos äitisi on tolkun ihminen, hän kyllä ymmärtää, että teille ei tulla tilintekoon jos kiellätte. Voitte tarjota vaihtoehdoksi tapaamista jonkun perhetyöntekijän pakeilla. Tai jos miehesi on jämpti mies, niin voitte päättää, että vierailu kestää enintään tunnin. Sen enempää ei tarvitse kerralla kestää, ja senkin voi heittää kesken, jos jaksaminen loppuu.



Äitisi ei ole tarvis odottaa saavansa kaiken anteeksi kerralla. Yksi asia kerrallaan siinäkin edetään, ja ensimmäinen askel on se, että sinä saat osoittaa pahan olosi ja hän saa osoittaa katumusta tai myötätuntoa. Se riittää yhdelle kerralle aivan hyvin, enempää ei tarvitse jaksaa.



Lisäksi ehdotan anteeksiantoa. Se EI ole helppo asia, vaan saattaa vaatia vuosien prosessin. Eikä se tarkoita sitä, että yrität pyyhkiä menneet mielestäsi. Vaikuttaisi pikemminkin siltä, että juuri nyt on aika jolloin menneet on kohdattava. Lopulta kukaan muu kuin sinä itse ei voi jättää pahaa taakseen. Isäpuolesi ei kaiketi tule pyytämään anteeksi. Ja vaikka tulisikin, anteeksianto on silti sinun asiasi.



Voi olla, ettet tunne katkeruutta, vaan pikemminkin surua. Tunteesi nimi voi olla mikä tahansa. Jos ajattelet, ettet voi antaa äidillesi ja isäpuolellesi anteeksi, saat kantaa murhettasi vaikka kuolemaasi asti. Eikä sinun siinä mielessä tarvitsekaan antaa anteeksi, että yrittäisit suhtautua heihin kuten mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Sanotaan näin: voi olla, että et ikinä tai vuosiin pysty tapaamaan heitä. Se voi olla jopa anteeksiantamisen käytännön edellytys. Ehkä heidän läsnäolonsa riittää laukaisemaan kaiken pahan mielessäsi. Siitä huolimatta voit alkaa tavoitella anteeksiantoa. Joku muu voisi käyttää eri nimeä, vaikkapa eheytymistä tai kuntoutumista.



Tiedän, että kovat kokemukset jättävät sieluun arvet ainakin vuosikymmeniksi, ehkä elämän loppuun asti. Anteeksiannoksi kutsumani asian tarkoitus ei ole pyyhkiä mennyttä pois, vaan tehdä välit sen kanssa selviksi. Ihan hitaasti, ehkä vuosien tai jopa vuosikymmenten mittaan sinulla on mahdollisuus saada niskaote kokemastasi pahasta. Aika ja asioiden läpikäyminen asettavat kokemuksesi mittasuhteisiin ja asiayhteyksiin ja ehkä sitä kautta alat löytää itsestäsi asioita, jotka eivät ole tärveltyneet ja joissa olet hyvä ja vahva.



Itke sinä siis! Jos itku vaikeuttaa arkeasi ja käytännönelämääsi pahasti, olet ansainnut apua. Toivottavasti sinulla on mahdollisuus saada sitä myös. Jos tulee turtunut ja välinpitämätön olo, muista että se on lepoa voimakkaista tunteista ja osa kuntoutumista. Tunteillekin saa sanoa: "En jaksa enää."



Vielä toivon, ettet tuntisi syyllisyyttä ilon hetkistä. Tiedän monien kokevan, etteivät he ole oikeutettuja iloon. Tiedän jopa joidenkin kutsuvan itseään realisteiksi kun hokevat, että itku pitkästä ilosta. Ylenpalttinen ilo on tietenkin väliaikaista. Ei sitäkään kukaan kestäisi. Kuitenkin ilo on rakennukseksi. Ota se vastaan, jos sitä jostain tarjotaan.



Kyllä se siitä lähtee. Tosin ihan hitaasti. Ihminen on hidas muutoksissa, jopa muutoksissa kohti hyvää.

ota yhteyttä lääkäriin. Kerro tilanne ja pyydä lääkitystä. Jos sinulla jo on lääkitys, niin ehkä olisi aiheellista tarkistaa se.



Oletko koko ajan käynyt samalla päälääkärillä? Tarkoitatko sillä terapiaa vai onko sinulla vain määrätty lääkkeitä noilla käynneillä? Myös terapeutin/lääkärin vaihto kuulostaisi kokeilemisen arvoiselta, jos tuloksia ei ole seitsemässä vuodessa syntynyt.



Yleensä kai suositellaan, että menneisyys olisi hyvä kohdata. Voisin kuvitella, että sinua rassaa nyt eniten epävarmuus, kun et tiedä mitä tehdä äitisi kanssa: tavata vai ei. Kukaanhan ei voi sinua pakottaa häntä tapaamaan, jos et itse tahdo. Siinä tilanteessa vaan pitää perustella hyvin kantasi ja tehdä ehdottoman selväksi, ettet kohta ole samassa tilanteessa: äitisi ottaa yhteyttä ja painostaa tapaamaan ja sekoat uudelleen.



Minä ehkä sinuna tapaisin äitini, ja tosiaan jonkun ulkopuolisen tahon (mies, lääkäri) kanssa. Sillä lailla asian saisi pois päiväjärjestyksestä. Kirjoittaisin vaikka paperille ne asiat, jotka tahdon hänelle sanoa. Ehkä se auttaisi selkiyttämään tilanteen, jos kerran 7 vuotta lääkärillä ei ole auttanut. Mutta päätös tosiaan on sinun.



Menneisyys painaa, ihan varmasti. Mutta sinulla on kuitenkin myös nykyisyys ja elämästäsi voi tulla tosi hyvä, jos et anna menneisyyden pilata sitä. Eikö se jo riitä että on ollut paska lapsuus, aikuisuus voi nyt olla sinulle hyvää aikaa. Olet jo onnistunut luomaan parisuhteen mieheesi ja teillä on lapsi. Eivätkö ne asiat tee elämästä elämisen arvoisia?



Eikä menneisyyttä tarvitse pyyhkiä pois, muttei siihen tarvitse jäädä kiinnikään. Ehkä sitä vaan myöntää, että ok, lähtökohdat olivat huonot, mutta niistä selvittiin ja nyt olen vahvempi ja voin itse rakentaa oman elämäni.



Toivon sinulle kaikkea hyvää! Älä anna sinua heikompien ihmisten (isäpuoli ja äiti) pilata omaa elämääsi enempää.

Sinun ei todellakaan tarvitse. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta nähdä äitiäsi. Periaatteessa monessa tilanteessa olisi toisin, mutta sinun äitisi on harjoittanut väkivaltaa sinua kohtaan. Tilanne on eri. Todennäköisesti äitisi haluaa vain puhdistaa omaa tuntoaan, koska haluaa edelleen vaikuttaa sinun lapsesi elämään. Mutta jos hän on sallinut sinun pahoinpitelyn ja hyväksikäytön, ei sinun tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Se ei tee sinusta rassukkaa, eikä heikkoa ihmistä. Pahoinvointisi on ihan normaalia. Elimistösi yrittää viestittää sinulle, että olet joutumassa kosketuksiin ihmisen kanssa, joka kohtelee sinua väärin. Kuuntele sitä viestiä. Sinulla on oma elämä ja sinulla on oma lapsi ja mies. Pidä tärkeimmistäsi huolta, itsestäsi, vauvastasi ja miehestäsi. Älä ota enää vanhan ihmisen tunnontuskia kannettavaksesi. Sinun ei tarvitse.



Tottakai äiti on aina tärkeä. Lapset ovat aina lojaaleja vanhemmilleen, vaikka he kuinka lapsiaan satuttaisivat. Se on hyvä tietää ja muistuttaa siitä itselleen, kun tuntuu vaikealta kieltäytyä toisen manipuloinnista. Tekee todella kipeää, että tämä kaipuu omaa rakasta vanhempaa kohtaan pitää mukanaan niin pahoja asioita ja huijausta ja väärinkohtelua. Kun oikein mietit, niin miksi haluat jutella äitisi kanssa vanhoista asioista. Hän ei suojellut sinua, kun olit lapsi. Mitä hän voi enää asialle tehdä. Ei anteeksipyyntö mitään todista.