Miksi johtotehtävissä oleva nainen tekee kolme lasta?

hänellä on mies, joka hoitaa lapsia kotona... ;D

Meinaan kun on kuitenkin aina töissä.

Monet haasteellisen uran omaavat vanhemmat osaavat jakaa ajankäyttöään tehokkaasti. Eräässä tuttavaperheessä äiti hakee lapset kolme kertaa viikossa klo 16.30 ja kaksi kertaa viikossa tulee vasta lasten nukkumaanmenoaikaan. Isä sitten noina kahtena päivänä hakee lapset 16.30. Näinä isäpäivinä isä vie lapset puistoon, uimaan, luistelemaan ja ulkoilemaan. Kotipäivinä he pelaavat yhdessä lautapelejä, tekevät yhdessä ruokaa ja kertovat vuoronperään päivistään. Tämä isä osaa hienosti ottaa lapset ihan tavallisiin arjen askareisiin mukaan niin, että pääpaino on niiden lasten tekemisissä, ei siinä askareessa.



Viikonloput pyhitetään perheelle, ja tämä perhe ei juurikaan kyläile, ellei ole juhlia tms. tiedossa. Perheen kesken puuhailevat ja ulkoilevat hyvin tiiviisti.



Kaikki lomat vietetään yhdessä, pari kolme viikkoa vuodessa hurahtaa ulkomaisissa kohteissa, loput mökillä. Vaikka välillä työtahti, työmatkat yms. tuntuvat hurjilta, niin kun tähän perheeseen oikein tutustuu, tajuaa, että niihin hetkiin lasten kanssa panostetaan kunnolla. Monet kotiäidit väsäävät ruokaa, imuroivat ja tekevät lumitöitä, ja lapset puuhaavat omiaan tai roikkuvat väkisin mukana hommissa. Tässä perheessä tärkeintä on ne lapset, ja hommat hoituvat siinä sivussa tai ovat sitten hoitumatta.

On olemassa osaavia ja päteviä naisia, jotka etenevät urallaan lapsista ja perhevapaista huolimatta ja jopa niin, että työajat ovat varsin kohtuulliset.



t. Naisjohtaja ja kolmen lapsen äiti, joka tekee työnsä klo 8-14 ja ainoastaan arkisin.

Mutta miksi johtotehtävissä oleva mies tekee kolme lasta??? Mikset kysy sitä?



Ja muutenhan tässä keskustelussa on jo tullut ihan hyviä perusteluita.

Lapset päiväkodissa max 8,5h, useimmiten noin 7h. Menen aamulla aikaisin töihin ja lähden viimeistään klo 16. Mies vie lapset kasiksi päiväkotiin.



Ei siis lasten kannalta sen kummemmat aikataulut kuin ei-johtajaäitien perheissäkään. Iltaisin ja viikonloppuisin eletään normiperheen elämää.

Olen haastavassa johtamistyössä ja ollut jo ennen lapsia. Ura on lasten myötäkin ollut hyvin nousujohteinen. Kolmen lapsen kanssa on kyllä toisinaan haastavaa yhteensovittaa kahden johtajan avioliitto ja kolmen lapsen perhe-elämä.

Valitettavasti jotkut pystyy tähän, hoitamaan työnsä hyvin lasten siitä enempää kärsimättä.





Lapsemme voisivat tokaista teidän kotiäitien lapsille: Meidän äiti maksaa teidänkin äitien palkat.



Eli parempi, että ette arvostele, saattaisi käydä niin että jäätäisiin kaikki uranaiset kotiin niin sitten ei kukaan saisi mitään lisiä enää.

Meinaan kun on kuitenkin aina kotona. Eiväthän silloin lapset saa esimerkkiä tasa-arvoisesta, osaavasta ja riippumattomasta naisesta, jolle on mahdollista kaikki se mikä miehille on aina ollut itsestään selvää. Ihmettelen vaan, vaikka ei ilmeisesti saisi.

Mutta enpä sitä sinulle kerro.

rekisteröi, niin huono omatunto ja stressi on lastenhoidosta sillä siivooja- ja kotiäiti-äidilläkin ja minulla jolla stressitön osapvtyö ;)

alemmissa tehtävissä työskentelevät ihmiset lisääntyä? Tai jos saa lapsia tulisi siirtyä omasta työstään alempiin tehtäviin?

jos lapsia haluaa ja saa, heille täytyy löytyä myös aikaa.

alemmissa tehtävissä työskentelevät ihmiset lisääntyä? Tai jos saa lapsia tulisi siirtyä omasta työstään alempiin tehtäviin?

alemmissa tehtävissä työskentelevät ihmiset lisääntyä? Tai jos saa lapsia tulisi siirtyä omasta työstään alempiin tehtäviin?

Työssäkäyvien ihmisten pitäisi keskittyä työntekemiseen, jotta toinen puoli saisi elää yhteiskunnan avustuksilla, lisääntyä ja täyttää maan. ;)

jos lapsia haluaa ja saa, heille täytyy löytyä myös aikaa.

alemmissa tehtävissä työskentelevät ihmiset lisääntyä? Tai jos saa lapsia tulisi siirtyä omasta työstään alempiin tehtäviin?

Pikkaisen taas täällä yleistetään.

jos lapsia haluaa ja saa, heille täytyy löytyä myös aikaa.

...jos lapsia haluaa, heidät pitää myös pystyä elättämään ja kasvattamaan itse - ei yhteiskunnan avustuksilla. ;)

tämän suuntaiset keskustelut ovat samaa kastia kuin mitä persut ja vihreät käyvät julkisuudessa maahanmuuttopolitiikasta.



Kovin kärkästä ja herkkähipiäistä leimaamista. Kai sen nyt tietää, että jos ihminen on arkipäivät töissä 12 h per päivä, ei sitä aikaa riitä tarpeeksi lapsille. Ei tässä ole mistään asenteellisuudesta kysymys. Numerot ja tunnit puhuvat puolestaan. En ole minkään sortin fanaatikko, en kotiäitiyden enkä uraäitiyden suhteen. Ihmettelen vaan miksi täytyy tahallaan vetää itsensä piippuun ja samalla aiheuttaa mielipahaa lapsilleen. Tai voihan olla niitäkin ihmisiä, joita ei myöhemmin lainkaan haittaa, että näki äitiään tai isäänsä lapsena vain viikonloppuisin. Jos silloinkaan. Useimmin kyllä poissaolevien vanhempien lapset kipuilevat asian kanssa myöhemmin.



ap

Minkälainen olisi maailma, jos ainoastaan yhteiskunnan alemmat luokat saisivat lisääntyä oman mielensä mukaan? Kun sosioekonominen tausta on hyvin usein periytyvä, niin taitaisi tästä maasta loppua ne ihmiset, jotka täällä veroeuroja tienaa, johtaa yrityksiä, tekee asiantuntija- ja tutkijatyötä jne...

Ettei se ajanmäärä ole kuitenkaan aina tae onnellisesta ja menestyvästä lapsesta..

tarkoittaa kyllä yleensä paljon ja vastuullista työtä, mutta sitä, että työtä on oikeus ja mahdollisuus delegoida muille.

Samantien voisi sitten ihmetellä, miksi 3-vuorotyössä oleva sairaanhoitaja tekee lapsia, koska hän ei kuitenkaan koskaan ehdi olla lastensa kanssa kotona.

Mutta toki asiat ovat hyvin henkilökohtaisia, ja jokainen tapaus on omanlaisensa.

terv. nainen johtotehtävissä

kuin väestöllä yleensä. Johtajanaisilla vähemmän ehkä juuri ajankäytön ja uran vuoksi. Johtajillahan on sen verta hyvä palkka, että voivat lapsensa tehdä. Ei kai heidän ole tarkoitus elättää muiden lasten tekoa. Kaikkien pitäisi elää omien varojensa mukaan ei loisia toisten kustannuksella.



Johtajat ovat yleensä aika fiksua porukkaa, jotka hallitsevat ajankäytön ja ulkoistavat esim. siivouksen yms. Aikaa jää silloin lapsille

tarkoittaa kyllä yleensä paljon ja vastuullista työtä, mutta sitä, että työtä on oikeus ja mahdollisuus delegoida muille. Samantien voisi sitten ihmetellä, miksi 3-vuorotyössä oleva sairaanhoitaja tekee lapsia, koska hän ei kuitenkaan koskaan ehdi olla lastensa kanssa kotona. Mutta toki asiat ovat hyvin henkilökohtaisia, ja jokainen tapaus on omanlaisensa. terv. nainen johtotehtävissä

Meillä tosin on (vasta) kaksi lasta, mutta en usko tilanteen olennaisesti muuttuvan, jos joskus vielä se kolmaskin lapsi tulee. Itse olen tottunut hoitamaan opiskeluni, työni, perhe-elämäni ja lapseni pedantisti. Ennen lasten tekoon ryhtymistä olen opiskellut itselleni hyvän ammatin ja tehnyt töitä kymmenisen vuotta. Ekaa kertaa raskaaksi tullessani olin ehtinyt edetä urallani mielestäni ihan mukavaan asemaan. Mieheni on vastaavassa tilanteessa.

En usko, että itseni tai puolisoni ammatillinen asema vaikuttaa lapsiini tai heidän oloihinsa negatiivisesti. Päinvastoin. Toki teemme kovasti töitä, mutta pystymme niitä myös itsenäisesti järjestelmään ja ennen kaikkea delegoimaan. Keskenämme pystymme organisoimaan työntekomme niin, että aamut ja illat aina toinen vanhemmista on lasten kanssa. Kummatkin olemme vuorollamme tehneet lyhennettyä työviikkoa (osittainen hoitovapaa) ja lapsemme ovat aina olleet max 4 päivää viikossa päiväkodissa. Päiväkodissa ovat aloittaneet 2-vuotiaina.

En usko lasteni muutenkaan kärsivän urastani. Meillä ei vanhemmilla ole työvuorolistoja tai kellokortteja. Työssäni kukaan ei tule kyselemään perääni, jos päätän pitää etäpäivän. Ei myöskään silloin, jos päätän mennä töihin myöhään tai lähteä aiemmin. Toki minullakin on esimieheni, mutta hän ei perää minulta sairaslomalappuja tai selontekoja työssäkäynnistäni. Niin kauan kuin asiat hoituvat, minä voin järjestellä omat työni haluamallani tavalla.

Toki lapseni joutuvat tai pääsevät seuraamaan sitäkin, että töitä tehdään myös kotona tai että äiti ajaa puhelin korvalla päiväkodista kotiin, mutta osaltaan uskon tämän auttavan lapsiani ymmärtämään, että tässä elämässä on tultava toimeen omillaan, eikä odottaa jonkun muun kustantavan elämistä. Ja saavathan lapsemme nauttia siitä materiaalisestakin puolesta, vaikka ei se itseisarvo olekaan.

Mitä päiväkotielämää olen seurannut, eivät ne ole meidän, vaan juuri niiden duunarien lapset, jotka sitä pisintä päivää pk:ssa viettävät. Ei silti tulisi mieleenikään lähteä jonnekin vuoropäiväkodin portille ketään paheksumaan.