Koulukiusatut ovat epäsosiaalisia reppanoita

35 = lääkäri, kolme lasta, mieheni on kirurgi Mutta olkoot poikkeuksena se, että olisin halunnut olla kiva... vaikka en uskaltanutkaan olla.

Hieno asia, että itse olet tyytyväinen:) Sehän on se pääasia. ap.

Mulla on sukulaisnainen joka oli nuorena koulukiusaaja. Siitä tuli ihan kiva ja ystävällinen ihminen isona (ja menestynyt ja kaunis, lisättäköön vielä, ja äänestää kristillisdemokraatteja :D).



Mutta tuon kiusaajamenneisyyden takia ei edeleenkään tee mieli olla muuta kuin hyvänpäiväntuttuja vaan, varsinkin kun hän ei sitä edelleenkään kadu, vaan on sitä mieltä, että se kiusauksen kohde ansaitsi sen kun oli niin surkea tapaus. Kyllä se jotain ihmisestä kertoo.

näyttää olevan nyt joku pätemisongelma, tai sitten aloitus oli provo. Ymmärsimme jo Ap, että olit (tai olet ) mielestäsi nätti ja hyvin kasvatettu. Ymmärsimme. Ei tarvitse enää painottaa. Enkä siis ole kateellinen mielipiteelleni, vaan täällä on tullut monia asiallisia ja tärkeitä pointteja kiusaamisesta, sen syistä ja ilmenemisestä.



Edelleenkin minua ihmetyttää kiusaamisen epäloogisuus ja se kuinka tietty ihminen valitaan. Ei siihen näytä olevan syynä sen enemäpää kauneus, rumuus, äänekkyys, hiljaisuus kuin silmälasitkaan. Samanolosia ihmsia tuntuu olevan niin kiusaajissa kuin kiusatuissakin. Ehkä vain kiusatuilla on tarpeen löytää joku SYY kiusaamiselleen? Voisiko olla? Että on helpompi itse ajatella että kiusattiin silmälasian, tai painon tai väärien vaatteiden takia? Että syy ei olluut vaan joku epämääräinen luonnesyy tai mikä pahinta, ei ollut syytä ollenkaan?



Kiusattujen mielipide olisi kiva kuulla.

Pahinta kiusaaja löin sitten turpiin (tyttö olen), sai mustansilmän ja voilee... kiusaukset loppuivat siihen.



Poikien kiusaaminen oli fyysistä, tönittiin, sidottiin kiinni jonnekin ja vietiin reppu piiloon. Tytöt taas sanallisesti sivaltelivat, usein kuuli kaikkea "vanhempas polttaa, sinäkin poltat", "hyi kun haiset" jne.



Kotiolot eivät olleet hyvät. Vanhemmat joivat paljon, vetivät sätkää sisällä ja hakkasivat toisiaan. Joskus juostiin pihallakin pakoon, kun isä ajatti äitiä. No eihän tuo ympäristön silmissä ollut hyväksyttävää ja meistä lapsistakin pyrittiin tekemään sitten hylkiöitä. Tiettyihin koulukavereiden koteihin ei päästetty sisään leikkimään ja lapsia ihan suoraan kielettiin leikkimästä. En ollut koskaan ilkeä tai pahapäinen.

kuinka tuo vähättely ja kiusaaminen alkaa KATEUDESTA. Ja sinäkin yrität etsiä nyt vitutuksellesi nyt oikeutta väittämällä, että minä yritän päteä. Ehkä sä olet vain kateellinen ja yrität kiusaajien tapaan keksiä itsellesi oikeutusta haastaa riitaa kanssani. Noin se naisten kateus ja ihmismieli ilmenee;) ap.

Jospa olit niin ylpeä.

tytöillä, jotka kiusaa on ystäviä tai ainakin toisia tyttöjä joiden kanssa olla.

Omalla ala/yläaste aina oli eräs tyttöpari, joka systemaattisesti kiusasi heikompia. Monet myös kaveeravasivat heidän kanssaan, jotta eivät olisi joutuneet kiusatuksi. Oli se sitten aitoa ystävyyttä tai ei, kiusatut jäivät aina konkreettisesti yksin.

Noin 10 vuotta yläasteen jälkeen toinen tytöistä oli Siwan kanssa, todella kärsineen näköisenä. Täytyy myöntää, että mielessäni nauroin hänelle. Ei millään pahalla kassaneidit.

Tosiasiassa kiusaajilla ei ole yhtään todellista ystävää. Heitä siedetään vain siksi, ettei haluta itse joutua hampaisiin. Selän takana puhutaan ihan muuta...

kuinka tuo vähättely ja kiusaaminen alkaa KATEUDESTA. Ja sinäkin yrität etsiä nyt vitutuksellesi nyt oikeutta väittämällä, että minä yritän päteä. Ehkä sä olet vain kateellinen ja yrität kiusaajien tapaan keksiä itsellesi oikeutusta haastaa riitaa kanssani. Noin se naisten kateus ja ihmismieli ilmenee;) ap.

Kateellinen mille? :) En ymmärrä ärtymystäsi.

Itse en ollut kiusaaja tai kiusattu, mutta rinnakakisluokilla ne joita kiusattiin, olivat mielestäni tavallisia lapsia ja ei mitenkään kummenpia kuin muutkaan. Yritin esittää mielipiteen tai keskustelua siitä, miten sattumanvaraista kiusaaminen voi pahimmillaan olla. Varmasti on tapauksia, joissa kiusaamisen syynä on kateus, mutta monesti lapset myös lyöttäytyvät yhteen ihannoimiensa lasten kanssa, oli ihannoimisen syy sitten vahvuus tai hyvä ulkonäkö tai ihanat vaatteet. Kateus ei varmasti ole ainoa syy kiusaamiseen, vaan syyt saattavat olla täysin piilossa. Ja juuri tuo sattumanvaraisuus on mielestäni pelottavaa.

No peruskoulussa saattavat ollakin, mutta aikuisena on sitten eri sävelet. Sanotaanhan, että timantit syntyvät kovan paineen alla: se sanonta pätee monen kiusatun peruskoulun jälkeiseen elämään.

Omista ex-kiusaajistani suurin osa asuu edelleen samassa lähiössä tai sen ympäristössä kuin silloinkin, reilu 25 vuotta sitten. Pari kiusaajaa ovat jo ajat sitten olleet edesmenneitä: toinen käveli junan alle ja toinen tapettiin hämärissä olosuhteissa lähiön huumeporukoissa. Kuolivat 20-22 -vuotiaina.

Tätä nykyä olen enemmän kuin iloinen, että minua syrjittiin ja kiusattiin koulussa, vaikken todellakaan tuntenut samaa silloin aikoinaan.

Syy on siinä, että jos nuo kiusaajat olisivat hyväksyneet minut joukkoihinsa, en taatusti olisi lähtenyt kulumallakaan niiltä nurkilta maailmalle, kuten tein.

Oletettavasti istuisin tälläkin hetkellä homssuisena ryyppyruusuna kantakapakassani - tai jossain kapakassa - yhdessä "wanhojen kawereiden" kanssa puhumassa peetä ja valittelemassa maailman epäoikeudenmukaisuutta pitkien huurteisten äärellä (joihin tietysti olisi varaa).

Nuorena yläasteikäisenä olisin ollut aivan liian vietävissä senlaatuisiin porukoihin, jos vain joku olisi sellaiseen ottanut mukaansa. ONNEKSI ei ottanut! Se koitui pelastuksekseni, näin jälkeenpäin nähtynä.

Suurimmaksi osaksi puhut vain itsestäsi, ja yleistät tuolla naurettavalla timantti tarinalla kiusattujen kovuudesta.

Jännä juttu, kun minulla ja monilla ystävilläni ei ole samaa timantin kovaa kokemusta. Emme koskaan kasvaneet koviksi vaan kiusaaminen jätti paljon ongelmia ja traumoja. Suurimmaksi osaksi me viihdymme omissa oloissamme sairaseläkkeellä...

Ajatus koulusta ja kouluttautumisesta saa aikaan pahan olon ja vie yöunet. Niin kovaa kiusaaminen oli.

Tulee nyt mieleen, että olitkohan sinä todella oikeasti kiusattuna. Kuulostaa niin heppoiselta tuo tarinasi. Onnea vaan hyvälle elämällesi. Älä kuitenkaan yleistä että kiusatusta kasvaa kova tai menestynyt kansalainen. Se on potaskaa.