Tilitystä anopista ja rahasta

itsestään selvää, että jos pojat omistavat liikehuoneiston, vuokra menee pojille. Miten tuo pon edes mahdollista, et äitinsä ottaa sen vuokran.



Pojat voi halutessaan vaatia pesänselvitystä, asuntoo ei tietysti voi koskea, koska äiti asuu siinä.



Miten ihmeessä äiti voi edes tehdä vuokrasopimusta tilasta jota ei omista?

Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Asiat vaan ovat menneet näin ilmeisesti siksi, että lapset olivat isän kuollessa alaikäisiä (noin kymmenen), ja sitten asiat ovat vaan jääneet näin. He muuttivat pois äidin luota vasta reilusti yli parikymppisinä, joten siksikin tuo vuokran nostaminen oli silloin ihan oikeutettua, mutta ei kyllä enää, kun lapset ovat yli kolmikymppisiä. Sapettaa todella paljon. Raivostuttaa myös tuo summa, jota anoppi ei suostu maksamaan. Todennäköisesti kyseessä on ihan hatusta vedetty summa vielä kaiken lisäksi.



ap

Asiat vaan ovat menneet näin ilmeisesti siksi, että lapset olivat isän kuollessa alaikäisiä (noin kymmenen), ja sitten asiat ovat vaan jääneet näin. He muuttivat pois äidin luota vasta reilusti yli parikymppisinä, joten siksikin tuo vuokran nostaminen oli silloin ihan oikeutettua, ap

oikeutuettua silloinkaan. myös alaikäisillä on oikeus omaisuuteensa ja heillä pitäisi olla edunvalvoja, joka tekee verottajalle selvityksen joka vuosi lasten omaisuuden hoidosta. Elatusvelvollisuus kuuluu vanhemmille, siihen ei lasten omaisuutta saa käyttää.

Joko tahallaan tai tahattomasti anoppi on rikkonut lakia noissa asioissa. Jos ette halua painaa villaisella, ensimmäinen askel lienee asioiden selvittäminen itselleen ja sitten anopille. Ihan mustaa valkoisella siitä, miten asia olisi pitänyt hoitaa ja miten sen voi nyt korjata. Otatte joko selvää itse, asioitte esim veronkasajien keskusliiton juristien kanssa (ilmaista jäsenille) tai palkkaatte lakimiehen.

Jos tämä ei riitä, siten pitää lähteä lakiteitse vaatimaan oikeutta.

Ei ainakaan minun omistamastani asunnosta ota kukaan muu vuokraa kuin minä itse. Ja jos jostain syystä olisin tällaisessa tilanteessa että minun omistamastani huoneistosta joku muu ottaisi vuokran, ilmoittaisin tietenkin vuokralaiselle oikeat maksuyhteystiedot ja lähettäisin sitten maksumuistutuksen jos maksut eivät tulisi oikeaan osoitteeseen. Eikä ole ollut yhtään sellaista ongelmaa johon ei lakimiehelläni olisi ollut vastausta. Tosin perheen ollessa kyseessä sen käyttämisen kynnys olisi korkea, mutta herranen aika... Oletteko te aikuisia ihmisiä vai hiiriä?

Mieheni tuntien hän ei koskaan tule laittamaan äitiään edesvastuuseen asiasta tai perimään mitään jo käytettyjä rahoja. En tiedä, miten hienovaraisesti saisin miestäni selvittämään asiaa niin, että asiat saataisiin lainmukaisiksi.



ap

pointti on kuitenki nniin, että jos miehesi isä on tehnyt hallintaoikeustestamentin anoppisi hyväksi niin tuo kaikki raha - myös sen liikehuoneiston vuokratulot - kuuluvat anopillesi ja hän saa tehdä niillä ihan mitä lystää. Vaikka pyyhkisi takapuoltaan. Tulot tulevat sille, jolla on hallintaoikeus. Sillä ei ole mitään väliä, tarvitseeko hän sitä rahaa tai saako hän sitä jostain muualtakin, tai tarvitsisiko tai haluaisiko joku muu sitä. Laki sanoo näin. Anopillasi on kaikki oikeudet. hän voi sitten halutessaan antaa siitä teille tai olla antamatta.



Jos hallintaoikeustestamenttia ei ole niin miehesi voi pyytää kuolinpesän jakamista. Silloin hän ja hänen veljensa saavat omansa pois. Mutta oletan, että jos se liikehuoneisto on jo siirretty poijille niin lopun pesän jakamattomana pito perustuu juuri hallintaoikeustestamenttiin.



mut ei sun miehen tarvi kerjätä äidiltään rahaa. Hänhän voi maksaa talonsa ihan itse.

Oliko pojan vanhemmilla keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jolla äiti saa hallita koko omaisuutta kuolemaansa asti? Eli käytännössä kuolinpesä on jakamaton niin kauan kun äiti on elossa.



Vai oli heillä testamentti, jolla kaikki omaisuus siirtyi äidille ja hän voi tehdä sillä mitä haluaa?



Perunkirjassa on mainittu luotetut miehet ja pesänselvittäjä. Häneen voisi olla yhteydessä. On ainakin selvää, että pojille kuuluu vuokratuotot heidän omistamastana kiinteistöstä. Todennäköisesti ette pääse asiassa eteenpäin ilman ulkopuolista tahoa.



Itse hankkisin käsiini kiinteistön lainhuudatustodistuksen. Siitä selviää omistaja(t). Tämän jälkeen olisin yhteydessä vuokralaiseen ja ilmoittaisin uudesta vuokrasopimuksesta (jossa siis omat tilitiedot jne.). Mikäli siis äiti ei ole yhteistyökykyinen. Kyllä omia oikeuksia pitää vaatia, eikä vaan niellä kaikkea mitä annetaan.

Ei ainakaan minun omistamastani asunnosta ota kukaan muu vuokraa kuin minä itse. Ja jos jostain syystä olisin tällaisessa tilanteessa että minun omistamastani huoneistosta joku muu ottaisi vuokran, ilmoittaisin tietenkin vuokralaiselle oikeat maksuyhteystiedot ja lähettäisin sitten maksumuistutuksen jos maksut eivät tulisi oikeaan osoitteeseen. Eikä ole ollut yhtään sellaista ongelmaa johon ei lakimiehelläni olisi ollut vastausta. Tosin perheen ollessa kyseessä sen käyttämisen kynnys olisi korkea, mutta herranen aika... Oletteko te aikuisia ihmisiä vai hiiriä?

Ymmärrät varmaan itsekin, että asiat ei aina ole niin yksinkertaisia, kuin ne ulkopuoliselle näyttävät. Kyseessä on miehen äiti, ja minä olen vaan miniä (tai itseasiassa vaan anopin lastenlasten äiti, en edes naimisissa), minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

ap

Mieheni tuntien hän ei koskaan tule laittamaan äitiään edesvastuuseen asiasta tai perimään mitään jo käytettyjä rahoja. En tiedä, miten hienovaraisesti saisin miestäni selvittämään asiaa niin, että asiat saataisiin lainmukaisiksi. ap

Ainakin voisit selvittää miehellesi, mitä laki sanoo asiasta. Ja yrittää tehdä sen hienotunteisesti, ilman, että vaikutat ahneelta korppikotkalta :D.

Nyt näyttää, että mies ei tiedä, mitä hänelle kuuluu. Pesän selvitystä voi aina vaatia, perustelkaa vaikka verotussyillä tms..

Ymmärrät varmaan itsekin, että asiat ei aina ole niin yksinkertaisia, kuin ne ulkopuoliselle näyttävät. Kyseessä on miehen äiti, ja minä olen vaan miniä (tai itseasiassa vaan anopin lastenlasten äiti, en edes naimisissa), minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

ap

Sittenhän asia on sinun osaltasi loppuunkäsitelty. En ymmärrä miksi edes avasit tällaisen keskustelun, kun asia ei sinulle kuulu.

Muutenhan miehesi voisi ottaa asian esille anopin kanssa siihen tyyliin että kun hän on nyt ostamassa asuntoa niin tarvitsee ne peritörahat joten sen vuoksi haluaa että nyt tehdään se pesänjako vai mikä se onkaan.

Oliko pojan vanhemmilla keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jolla äiti saa hallita koko omaisuutta kuolemaansa asti? Eli käytännössä kuolinpesä on jakamaton niin kauan kun äiti on elossa.

Vai oli heillä testamentti, jolla kaikki omaisuus siirtyi äidille ja hän voi tehdä sillä mitä haluaa?

Perunkirjassa on mainittu luotetut miehet ja pesänselvittäjä. Häneen voisi olla yhteydessä. On ainakin selvää, että pojille kuuluu vuokratuotot heidän omistamastana kiinteistöstä. Todennäköisesti ette pääse asiassa eteenpäin ilman ulkopuolista tahoa.

Itse hankkisin käsiini kiinteistön lainhuudatustodistuksen. Siitä selviää omistaja(t). Tämän jälkeen olisin yhteydessä vuokralaiseen ja ilmoittaisin uudesta vuokrasopimuksesta (jossa siis omat tilitiedot jne.). Mikäli siis äiti ei ole yhteistyökykyinen. Kyllä omia oikeuksia pitää vaatia, eikä vaan niellä kaikkea mitä annetaan.

En tiedä testamenteista sen enempää kuin mitä olen sanonut. Aika kivoja vastauksia olette laittaneet, ja ymmärtäväisiä ;)

Minä en voi alkaa asiaa sen kummemmin selvittelemään, koska en ole asianomainen, eikä koko juttu juridisesti minulle kuulu. Katson kuitenkin mieheni ahdistusta sivusta ja tietysti konkreettisella tasolla tällä jutulla on vaikutusta meidän yhteiseen asunnonostoon.

Ja kun joku tuolla lainasi sanojani, kun sanoin, että mieheni ei haluaisi kerjätä äidiltään rahaa, ja sanoi, että mies saa itse ostaa asuntonsa, niin huomautan, että kysehän onkin juuri siitä, että anoppi käyttää miehelle lain mukaan kuuluvia rahojaan kuin omiaan. Mies ei siis kerjää anopn rahoja, vaan omiansa.

Haluaisin vinkkejä, miten asiaa voisi hienotunteisesti viedä eteenpäin sekä minä mieheni kanssa että mies anopin kanssa.

ap

Hallintaoikeustestamentista en tiedä mitään, enkä muistakaan, kuten sanoin. Sen tiedän kuitenkin, että tuo liikehuoneisto oli lasten nimissä jo ennen isän kuolemaa, eli sen asian kai pitäisi olla ihan selvä, vai miten?



ap

esim. hallintaoikeudella, niin ei se asia ihan selvä ole.

Hallintaoikeustestamentista en tiedä mitään, enkä muistakaan, kuten sanoin. Sen tiedän kuitenkin, että tuo liikehuoneisto oli lasten nimissä jo ennen isän kuolemaa, eli sen asian kai pitäisi olla ihan selvä, vai miten? ap

Kerrotko vielä, miksi?



ap

Ei sun kirjoituksen perusteella voi päätellä, onko kaikki juridisesti oikein vai ei. Jos asia epäilyttää, miehen kannattaisi ottaa mahdolliset testamentit, perukirjat ja muut paperit ja käydä lakimiehen luona ja jutella asiat halki.



Yleensä Suomessa ei saa tilejä tai vakuutusrahoja tai muita ilman, että esittää perukirjat ja muut tarvittavat asiakirjat, joten en ihan usko, että anoppisi olisi vahingossa voinut saada asiat sekaisin.



Jos miehen vanhemmilla on ollut keskinäinen testamentti esim. hallintaoikeudella, niin kaikki voi olla ihan oikein. Ja silloin ei anopilla ole mitään velvollisuutta rahoittaa teidän asuntoa.

siis liikehuoneisto oli pohilla jo ENNEN isän kuolemaa. Se kyllä muuttaa asian. Onko heillä alaikäisinä ollut joku edunvalvoja?

Minusta olisi nimenomaan hyvä selvittää, miten asiat oikein ovat.



Saattaa siis hyvinkin olla, että kaikki on ihan lainmukaista, mutta kurjalta tuntuu se, että anoppi on joskus lapsilleen luvannut jotain, mitä nyt ei haluakaan pitää.



En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä, miten voisi olla juridisesti oikein, että jos liiketila on aikuisten lasten nimissä ja on ollut sitä aina, ei suinkaan perinnönjaon jälkeen, miten aikuisten lasten äiti voi nostaa vuokran.



ap

Kerrotko vielä, miksi?

ap

osakkeiden kohdalla samoin. Tulo ei siis lainmukaan kuulu omistajalle vaan hallintaoikeuden haltijalle, jos nämä eivät ole sama ihminen. Tällöin anoppisi ei käyttele miehellesi kuuluvia rahoja, vaan ihan omiaan.

jotta selviää, mikä on oikein ja mikä ei. Sitten ovi miettiä, ryhtyykö johonkin toimenpiteisiin vai ei.