millä syyllä lapsi voi vältää uinti viikon koulussa?

Kuukautiset eivät kuulemma ole mikään syy olla poissa koulun uimatunneilta. Näin ainakin mulle sanottiin aikoinaan. Opettajan mielestä piti käyttää tampoonia, jos kuukautiset osuvat uintiviikoille.

Mulla ei ees tamponi menny sisälle ennen ku neitsyys meni (siihenkin tuhrautui pari kuukautta ennen kuin immenkalvo suostui repeytymään...)

Jos 11-vuotias tyttö itkee viikon ennen uimista ahdistuneena niin te pakottaisitte uimaan?? Jokainen vanhempi varmasti erottaa lapsestaan todellisen hädän tai ahdistuneisuuden verrattuna pelkkään "emmä haluu mennä"-asenteeseen.



AP mainitsee jossain kohti, että tyttö on toisia kehittyneempi ja ainakin minä itse muistan vastaavilta ikävuosilta ne kommentit uimahallissa ja jo ihan koulussakin kehittyneistä muodoista koulukavereilta ja ne eivät todellakaan olleet ystävällisiä. Tyttö ehtii varsin hyvin hyväksyä itsensä ja oman vartalonsa kaikessa rauhassa, pahinta olisi pakottaa alasti jos itse kokee sen noin kauheana kokemuksena. Koulukaverit ovat tuossa iässä se keiden mielipide merkitsee eniten eikä kukaan lapsi halua olla ulkonäöllisten seikkojen takia se "silmätikku" vaikka kyse olisi meidän aikuisten mielestä miten luonnollisesta asiasta tahansa - lapsille oman vartalon kehittyminen on uutta ja usein noloa niille ketkä ensin kehittyvät.



Ulkonäköön kohdistuvasta huomauttelusta ja kiusaamisesta jää usein ikuiset arvet, vaikka myöhemmin ymmärtäisiki sen olleen normaalia kehitystä. Aivan varmasti tyttö esim vuoden kuluttua lähtee ihan eri mielellä uimahalliin luokan kanssa, kun on muitakin vartalonmuutoksia kokeneita tyttöjä.



Jos lapsi kuitenkin tykkää uimisesta ei kyse edes ole mistään "emmä haluu ku ei huvita" tilanteesta ja lapsen oma mielipide tulee huomioida. Oman kehon hyväksymisessä voi tukea keskustelemalla, vaikka se koulun uintireissu jäisikin väliin. Lapsi saa silloin vanhemmiltaan sen tuen minkä hän tarvitsee ja samalla tulee juteltua aiheesta.



Opettaja kyllä ymmärtää, ellei ole ihan tynnyrissä kasvanut.

joten voin hyvin kieltää uimisen, etenkin pakkasen aikana.

Jos 11-vuotias tyttö itkee viikon ennen uimista ahdistuneena niin te pakottaisitte uimaan?? Jokainen vanhempi varmasti erottaa lapsestaan todellisen hädän tai ahdistuneisuuden verrattuna pelkkään "emmä haluu mennä"-asenteeseen. AP mainitsee jossain kohti, että tyttö on toisia kehittyneempi ja ainakin minä itse muistan vastaavilta ikävuosilta ne kommentit uimahallissa ja jo ihan koulussakin kehittyneistä muodoista koulukavereilta ja ne eivät todellakaan olleet ystävällisiä. Tyttö ehtii varsin hyvin hyväksyä itsensä ja oman vartalonsa kaikessa rauhassa, pahinta olisi pakottaa alasti jos itse kokee sen noin kauheana kokemuksena. Koulukaverit ovat tuossa iässä se keiden mielipide merkitsee eniten eikä kukaan lapsi halua olla ulkonäöllisten seikkojen takia se "silmätikku" vaikka kyse olisi meidän aikuisten mielestä miten luonnollisesta asiasta tahansa - lapsille oman vartalon kehittyminen on uutta ja usein noloa niille ketkä ensin kehittyvät. Ulkonäköön kohdistuvasta huomauttelusta ja kiusaamisesta jää usein ikuiset arvet, vaikka myöhemmin ymmärtäisiki sen olleen normaalia kehitystä. Aivan varmasti tyttö esim vuoden kuluttua lähtee ihan eri mielellä uimahalliin luokan kanssa, kun on muitakin vartalonmuutoksia kokeneita tyttöjä. Jos lapsi kuitenkin tykkää uimisesta ei kyse edes ole mistään "emmä haluu ku ei huvita" tilanteesta ja lapsen oma mielipide tulee huomioida. Oman kehon hyväksymisessä voi tukea keskustelemalla, vaikka se koulun uintireissu jäisikin väliin. Lapsi saa silloin vanhemmiltaan sen tuen minkä hän tarvitsee ja samalla tulee juteltua aiheesta. Opettaja kyllä ymmärtää, ellei ole ihan tynnyrissä kasvanut.

Mistä sellainen hätä kumpuaa? Ei kyllä mene jakeluun että siksi että on aikainen murrosikä. Kuulostaa että lapsi on muutenkin herkkä ja ahdistunut. Luulisi lapsen tarvitsevan apua, eikä sitä että vanhempi ei ota vanhemman vastuuta.

Kukakohan tuon ikäinen ei olisi kuullut koulussa jotain ulkonäöstään? Olit sitten kehittynyt aikaisin, myöhään tai normaaliin aikaan, niin jotain varmasti joltain kuulet. Muistan hyvin esim. kun kuulin olevani lauta, mutta vaikka tuon muistankin, niin minusta se kertoi enemmän siitä nimittelijästä kuin minusta. Ja se nimittely loppui aika pian. Enemmän sillä huomauttelulla haetaan sosiaalista statusta ja heikkoihin yritetään iskeä. Eli olisiko kyse enemmänkin tytön asemasta luokassa kuin fyysisistä muutoksista?

Kyllä vanhempien pitää pystyä kannustamaan ja auttamaan lasta hyväksymään itsensä. Kun kotoa saa oikeat eväät, niin tuollaisten tilanteiden kohtaaminenkin on helpompaa. Lapsi pitää saada luottamaan että hyvä juuri sellaisena kuin on, vaikka murroiässä niitä muutoksia tulee ja mielikuva itsestä muuttuu ja tulee epävarmuutta. Juuri silloin vanhempien pitää auttaa lasta ja antaa keinoja selvitä tilanteesta.

muistan, että minua nolostutti, kun kehityin aikaisin, taisin olla luokallani ensimmäisiä. Ja kyllä sain kuulla asiasta, luokkani tytöiltä ihmettelyä ja naljailua, ei se kivaa ollut. Uinteja en silti jättänyt, mutta maha oli kipeä viikkoja ennen kuin tiesin, että on koulu-uintia. Vitosluokkalainen on herkässä iässä, ja jos kaverit asiasta naljailevat, niin ei se mukavalta tunnu. Ja minä olin ihan suosittu kavereiden keskuudessa, enkä mitenkään heikko tai arka. Tavallinen koululainen. Nimittelijät olivat niitä, jotka muutenkin kiusasivat koulussa. Onneksi he joutuivat molemmat tarkkikselle. Nämä nimittelijät nimittelivät myös "lautoja", ja pari heistä jätti aina uinnit väliin.

Minusta ap:n kannattaa jutella open ja tyttärensä kanssa asiasta ja opettajan vaikka luokassa ottaa esille, että kehitymme eri tahtia, ja siitä(kään!) ei saa kiusata tai nimitellä, kehittyipä sitten luokan ensimmäisenä tai luokan viimeisimpinä.

liikuntatuntien jälkeen? Vai saako luistaa niistäkin? Eikö ole mitään harrastusta, jonka jälkeen täytyy käydä suihkussa muiden nähden?



Meilläkin on vitosluokkalainen ja tuskin hänkään nauttii alasti olemisesta "julkisesti" nyt kun kroppa alkaa pikkuhiljaa muuttua, mutta kun ei siitä voi välttyä joka paikassa. Jokaisen liikuntatunnin jälkeen joutuvat käymään suihkussa, samoin harrastustreenien jälkeen. Ei siinä silloin uimahalli paljon tunnu.



Mä ymmärrän kyllä, että lasta voi ahdistaa tuollainen, mutta mun mielestä välttely ei auta asiaa. Aivan pakosti tulee lapselle uusia tilanteita, jotka ahdistavat ja kaikkia ei voi vanhemmat eliminoida mitenkään. Tärkeää olisi vahvistaa lapsen itsetuntoa ja korostaa lapselle, että kaikki muutkin muuttuvat ja kehottaa lasta myös sanomaan niin kiusaajille. Mun mielestä muutenkin olisi tärkeintä vahvistaa lapsen itsetuntoa sen sijaan, että vältellään kaikkia vaikeita asioita.

Eli olisiko kyse enemmänkin tytön asemasta luokassa kuin fyysisistä muutoksista?

Kyllä vanhempien pitää pystyä kannustamaan ja auttamaan lasta hyväksymään itsensä. Kun kotoa saa oikeat eväät, niin tuollaisten tilanteiden kohtaaminenkin on helpompaa. Lapsi pitää saada luottamaan että hyvä juuri sellaisena kuin on, vaikka murroiässä niitä muutoksia tulee ja mielikuva itsestä muuttuu ja tulee epävarmuutta. Juuri silloin vanhempien pitää auttaa lasta ja antaa keinoja selvitä tilanteesta.

Niinpä. Vanhempien pitää auttaa lasta hyväksymään itsensä sekä antaa keinoja selvitä tilanteesta. Pitää myös tarjota lapselle eväät kohtaamaan erilaisia tilanteita. Kaikki ei aina silti mene niin kuin siinä kasvatusoppaassa kerrotaan. ;) Onko pakottaminen mielestäsi oikea keino jos 11-vuotias ahdistuu viikkoa aiemmin ja itkee asiaa? Vai kannattaisiko keskustella rauhassa asia läpi ja selvittää ne ahdistuneisuuden syyt? Pakottamalla lapsi todella ahdistavaan tilanteeseen, hänelle helposti muodostuu siitä vielä pahempi tilanne. Jokainen lapsi on yksilö ja vanhemmat yleensä tietävät milloin lapsen hätä on sellainen ettei lasta voi pakottaa - ihan turha täällä on yleistää että kaikkiin tepsii se että pakotetaan kohtaamaan tilanne. Jokainen myös suhtautuu eri tavalla siihen kommentointiin ulkonäöstä ja etenkin naiseksi kehittymisestä. Joku kokee sen todella ahdistavana ja kaipaa enemmän aikaa sen hyväksymiseen kun joku toinen. Miksi sitä on niin vaikea teidän hyväksyä? Eri ihmisillä menee eri aika erilalisten asioiden käsittelyyn - myös aikuisilla, jotkut eivät tarvitse kauaa aikaa tunteidensa käsittelyyn ja toiset tarvitsevat paljonkin aikaa, miksei lapsilla tätä hyväksytä? Eikö AP:n teidän mielestänne pidä luottaa äidin vaistoon, kun hän selvästi on aidosti huolissaan tytöstään?

Itselläni "oli menkat" koko yläasteen ajan, en suostunut menemään uimaan. Pojilla oli uintia samaan aikaan, ja olisin ennemmin kuollut kuin mennyt kiusaajieni eteen uimapuvussa. 5. luokka taisi olla viimeinen kerta, kun suostuin menemään, ja sitten menkat jo onneksi alkoivatkin ja niihin saattoi aina vedota. Kyllähän opettaja totuuden tiesi, mutta vaikea se on pakottaakaan. Numero oli huono "lintsaamisen" takia, mikä kyllä itsestäni vieläkin oli vain itsensä suojelua.

housut alas ja tarkisti tytöiltä, että oliko todella menkat.. Joka kerta nimittäin oli ne samat tytöt, koulun kovikset, joilla oli mukamas menkat. Siihen loppui valehtelu. Jos uisteja on kuukauden verran kerran viikossa niin ei kenelläkään voi aina olla menkat.. ei ne opetkaan ihan tyhmiä ole..



Ja uinti kuuluu osana liikuntaa ja osana liikunnan numeroa! Siitä täytyi ainakin meillä olla hyväksytty merkintä, että liikan kurssin pääsi läpi!!



Minusta ei muutenkaan ole hyvä opettaa lasta valehteluun ja epämiellyttävien tilanteiden välttämiseen ja tilanteista pakoiluun! Tuosta seuraa vain harmia myöhemmin. Täytyy vaan rohkaista tyttöä ja kasvattaa itsetuntoa. Eihän se kenestäkään kivalta tunnu, mutta jotkut jutut on vain pakko tehdä vaikkei se kivaa olisikaan!!

lapsesta tulee pumpulissa kasvatettu velliperse mikä ei kykene elämässä pärjäämään jos ei edes luokkatoveriensa kanssa pysty uimassa käymään.

Kuulostaa joltain tulevalta sossun elätiltä keksittyine vaikeuksineen.

koulun uintireissut aiheuttivat järjetöntä ahdistusta ja pelkoa, viikkoja etukäteen. Olin se aikaisin kehittynyt tyttö, joka näytti jo 10-vuotiaana 16-kesäiseltä...



Luojan kiitos äitini ymmärsi hätäni ja kirjoitti opelle lapun "klooriallergiastani". En siis joutunut ikinä uimaan!



Olin ollut tuosta niin kiitollinen äidilleni!

millainen paska kirjoittaa tällaista? Jonkun äiti? Oksetat minua.

lapsesta tulee pumpulissa kasvatettu velliperse mikä ei kykene elämässä pärjäämään jos ei edes luokkatoveriensa kanssa pysty uimassa käymään.

Kuulostaa joltain tulevalta sossun elätiltä keksittyine vaikeuksineen.

Kuvitteletteko oikeasti, että jos lapsi ei mene uimatunnille ala-asteella, tulee hänestä isona sosiaalitapaus?



Mitäpä jos antaa ihmisen mennä uimaan sitten kun se itsestä hyvältä tuntuu, ja jos ei tunnu ikinä, niin sitten ei mene ikinä uimaan. So what?



Jos lapsi ahdistuu uimisesta itkemiseen asti, lienee ihan selvä homma että ei pakota lasta sellaiseen ahdistavaan tilanteeseen vaan kunnioittaa hänen itsemääräämisoikeuttaan.



Itse lintsasin/tekosyillä skippasin kaikki koulun uimatunnit, ja kummasti olen käynyt silti vähän vanhempana uimassa. Vähän voisi vanhemmat kyllä välittää lapsistaan ja heidän pahasta olostaan.

Onhan normaalia. Eikai kukaan halua luokkansa kanssa (jossa mahdollisia kiusaajia) olla uimalassa ja saunassa.

itse mennä pomosi ja työkavereittesi kanssa alasti saunaan?

Leikkauttakaa lapselle avanne. Ei tarvitse mennä koulussa uimaan ja muitakin "epämiellyttäviä" lajeja voi jättää väliin.



T: avannepotilaan äiti

Lapselle piäisi tuossa vaiheessa antaa rauha tulla sinuiksi kroppansa kanssa.

Tyttö on herkässä vaiheessa, eikä asiaa varmasti auta se, jos hänet pakotetaan uimahalliin. Olen itse ollut juurikin kuvatunkaltainen aikaisin kehittynyt lapsi eikä se ollut mitään herkkua silloin. Ymmärrän siis sen ahhdistuksen, mikä tällaiseen voi liittyä. Antaisin varmasti oman lapseni noilla perusteilla jäädä pois uinnista, mutta toisaalta pyrkisin kyllä auttamaan tyttöä keskustelemalla asiasta, jotta se ei jäisi vuosikausiksi kummittelemaan.

Itse olen saanut traumastani niskaotteen vasta reilusti yli kolmekymppisenä, vaikka edelleenkin vierastan saunailtoja ja jopa uimarantoja. Lasten kanssa on kuitenkin pakko vääntäytyä uimahalliin silloin tällöin.

En olisi suostunut mistään hinnasta kiusaajien eteen uimapuvussa ja pukkarissa alasti. Pojilla oli uintia samaan aikaan, altaan toisella puolella seisoivat rivissä arvostelemassa ja nauramassa. Vitosluokka taisi olla viimeinen kerta kun suostuin nöyryytykseen. Sen jälkeen olen ollut uimahallissa nyt oman lapsen kanssa kun on ollut pakko välillä mennä. Onneksi äiti ei pakottanut uimatunneille, mitä hyötyä kiduttamisestani olisi ollut kellekään, paitsi toimia kiusaajieni viihteenä??? Osaan uida ja omassa rauhassani esim. Mökillä uin mielelläni ja peuhaan lapsenkin kanssa. Työkaverien kanssa en ikinä menisi saunaan, se olisi karmeaa enkä halua itsekään heitä nähdä alasti.

Tuossa iässä voi olla todella herkkä näissä asioissa ja viimeinen mitä kannattaa tehdä on pakottaa.



Yrittäisin kyllä ottaa selvää, miksi juuri koululuokan edessä alastomuus on niin vaikeaa, onko takana esim kiusaamista? Vapaa-ajallahan uiminen onnistuu.



Itselläni (olen siis mies) murrosikä oli jonkun verran myöhässä muihin nähden ja en kehdannut tästä syystä mennä alastomana saunaan ja uimaan. Ratkaisu oli yksinkertainen, sanoin vain jyrkästi EI, en mennyt. Opettajan keinot saada oppilasta väkisin altaaseen on rajoitetut ja nykypäivänä olemattomat. Tokihan tämä nuija selityksistä huolimatta "rankaisi" antamalla liikunnasta vitosia ja kutosia, mutta ei ihan hirveästi ole minun elämääni vaikuttanut :-)



Nämä lukihäiriöiset mustavalkoiset av-mammapösilöt jotka huutelevat valehtelusta tai liikunnan välttelemisestä jättäisin ihan omaan arvoonsa, ei ole näppäimistön kuluttamisen arvoisia.

vaan itse uiminen vaikka läski olinkin ja sen lisäksi varhain kehittynyt. Äiti sitten värkkäili kaikenlaisia tekosyykirjeitä opettajalle, mikä sai opettajan inhoamaan ja pompottamaan mua entistäkin enemmän ja aiheutti lisäksi sen, että opin kunnolla uimaan vasta 9-vuotiaana.

Mä olisin oppinut paljon nopeammin kun olisi ollut PAKKO opetella muiden kanssa, tykkäsin uida vaikka huono olinkin, syvä vesi vaan kammotti. No, äiti pelkäsi itsekin vettä, joten syy ja seuraus...



Lukioiässä sama veisu liikuntatuntien kanssa. Johti ajan myötä sairaalloiseen ylipainoon ja monien energisten nuoruusvuosien menetykseen.



...Ihminen oppii ja vahvistuu pelkonsa voittamalla. "Do it afraid" on paras oppi minkä olen saanut, valitettavasti vasta aikuisiässä.

Jos lapsi ahdistuu, pitää ahdistuksen syistä keskustella ja sitten yhdessä taistella sen ahdistuksen läpi. Muuten kierrettä on todella vaikea katkaista.