Mua kuvottaa nämä toisen kierroksen perheenperustamiset.

julkinen hehkutus, että miten NYT on niin kaikki ihanaa ja parasta. Vrt. Ville Pusa.

Siihen aikaan verrattuna Ville takuulla onkin onnellinen.

Pusa toitotti Me Naisissa miten elämä on nyt ihan parasta ja vertaili selkeästi entisiä avioliittojaan. Tuntui tosi pahalta edesmenneen vaimon puolsesta.

Olen itsekin leski uudessa parisuhteessa eikä mieleeni tulisi verrata edesmennyttä miestäni ja nykyistä: kummatkin ovat aivan ihania - enhän olisi muuten heitä valinnut!

näyttää ihmisille, että en ole epäonnistunut vaan superhyperonnellinen ja tässä jo teen rakkausrusinaa uuden kultani kanssa ja pusipusi kun ollaan niin onnellisia naurumakkaran kanssa kun se on niin ihkuuuu.

Siksi se uusi vauva yleensä pykätään heti uuden suhteen alussa.

mustavalkoisia ole.. Esim. Tässä eräs hyvä esimerkki: Mies teki itsemurhan ja nuori nainen jäi yksin taaperon ja vauvan kanssa, toisaalla nainen petti miestään ja jätti perheensä lähdettyään toisen miehe matkaan. Nämä kaksi yksinhuoltajaa - mies ja nainen sitten löysivät toisensa ja saivat yhden yhteisen lapsen.. Mitä pahaa siinä on? Mielestäni he eivät millään tavalla EPÄONNISTUNEET aikaisemmissa suhteissa vai väitätkö että oli naisen vika kun oma mies teki itsemurhan ja miehen vika kun nainen jätti perheensä lähtemällä uuden matkaan? Ei se elämä aina mene ihan oppikirjojen mukaan..

pitää AINA tehdä se vauva ja yleensä vielä max 2-v yhdessä olon aloittamisesta. Kun se on ihan varma, että se ei ainakaan asioita millään lailla helpota, ei varsinkaan niiden entisten liittojen lapsien asemaa. Ja joo, tilanteet vaihtelee, mutta mä olen ap:n kanssa periaatteessa ihan samaa mieltä.

En mä nyt oikein tiedä mitä tuohon sanoa :D Kuulostat sekopäältä.



T:ydinperheessä elävä, jonka lapsuudenperhe oli "uusioperhe". Vanhemmat yhdessä olleet nyt 34 vuotta. Kyllä ne ainakn osasivat pitää toisella kierroksella huolta suhteestaan.

olenhan itsekin uusperheellinen, kun ensimmäisen lapsen isä päätti raskausaikana ettei haluakaan lasta ja lähti toiselle puolelle maapalloa...



Mutta ne miehet hieman tuppaavat inhottamaan, jotka jättävät ensimmäisen vaimonsa ja lapset ja jotain 50-60 v sitten perustavat uuden perheen ja kehuvat, miten nyt on hienoa olla isä, touhuavat uuden liiton lasten kanssa ja ne edelliset jo isot/aikuiset lapset eivät ole mitään niiden uusien rinnalla.



Niin ja Mikael Jungnerin kaltaiset tyypit, jotka jättävät vaimon yksin pienen lapsen kanssa ja kehuskelevat jatkuvvasti kuinka kamalan ihan ja rakas uusi vaimo on. Tässä varmaan taustalla oma trauma kun silloin 15v sitten jäin kasvavan mahani totaaliyhäriksi.

harvinaisen yksinkertainen. Eroissahan on kyse siitä että "ei osata olla avioliitossa" ja perhe tarkoituksella "rikotaan". Ei se paljoa vaadi lukea tarinoita täältäkin juopoista ja väkivaltaisista miehistä ja pettävistä puolisoista, ehkä auttaa ymmärtämään ettei kaikilla mene elämä niinkuin ruusuisissa kuvitelmissa, jos ei oma elämänkokemus ole vielä riittävää näitä asioita ymmärtääkseen.

Yleensä olen ymmärtäväinen ja suvaitsevainen. Mutta tässä kohtaa tunnen syvää vastenmielisyyttä... Kun edellinen perhe on rikottu, pitää tehdä seuraava rikottavaksi.

Tosi monet suorastaan kiirehtivät sitä uutta "onnea".

Jos ihminen ei ole osannut olla avioliitossa, hän tuskin siinä on kovin paljon parempi toisella yrittämällä. Ja niinhän se on, suurin osa toisen kierroksen liitoista päättyy eroon.

Ei sitä eron jälkeen tarvitse ikuisesti olman parisuhdetta olla mutta miksi se vauva pitää aina tehdä.

naurumakkaran kanssa kun se on niin ihkuuuu.

Aika harvoin erossa on kyse väkivallasta tms. Suurin osa eroaa ihan vaan taitamattomuuttaan ja epäkypsyyttään. Ei siinä mitään. Senkun.



On vaan niin vastenmielistä kun siihen uuteen suhteeseen on kiire ja sillä uudella vauvalla on kiire. Eka suhde alkoi mennä penkin alle pikkulapsiaikana, mutta sehän ei johtunut muusta kuin siitä että "ex oli narsisti". Ja kappas. Uusi kultakin osoittautuu "narsistiksi" muutaman vuoden sisällä.



Mä olen oikeassa, mutta ymmärrän, että on kova paikka myöntää se, jos itse on rikkonut ydinperheen turhaan ja juurikin sännännyt uuteen liittoon lisääntymään.



Ja muistutan etten suinkaan ole keksinyt tätä omasta päästäni. Toisista liitoista erotaan herkästi. Koska ei osata olla avioliitossa. Ero on ratkaisu ristiriitoihin kun ei oo taitoja niitä selvittää. Rikkonaista perhettä rikkonaisen perheen perään.



ap

Väittäisin kyllä, että harvemmin ihmiset eroavat "turhaan". Taustalla voi olla hyvin vaikeita asioita, mutta niitä ei välttämättä haluta huudella muille.



Itse olen juuri eronnut, syynä miehen uskottomuus (pitkäsuhde) ja valehtelu tästä niin, että itsellä meinasi pää hajota totaalisesti. Läheisimmät ystävät tietävät, mutta suurin osa sukulaisista ei. Nyt sitten suku paasaa, kun erotaan heppoisesti ihan vaan sen takia että aina ei ole kivaa. Vituttaa. Mutta syitä en silti lähde heille ruotimaan, jo lasten takia pysymme tässä "kasvoimme erilleen" tarinassa.



Meni vähän OT, kumpikaan meistä ei ole uusioperheeseen säntäämässä, itse tuskin koskaan. Mutta halusin tuoda esille sen, että ihmiset eivät välttämättä eroa ihan vaan "taitamattomuuttaan ja epäkypsyyttään", taustalla voi olla hyvin painavat syyt. Jos on mahdotonta jatkaa liittoa, niin ei kai pitäisi olla kiellettyä yrittää uudestaan?

Pitäiskö sanoa nyt lapsille, että he kuvotttavat ihmsiää, hmm.

Olemme olleet 11 vuotta yhdessä. Mies erosi pettäjä ex:stä n.18 vuotta sitten. Ex on edelleen sen miehen kanssa, jonka takia mieneni(miehemme)jätti, heillä on murrosikäinen lapsi. Että se niistä stereotypioista.

käy myös niin, että toinen on oikeasti tosi ihana puoliso ja vanhempi ja toinen ei ollenkaan kypsä parisuhteeseen/ sairastuu mieleltään/ pettää ketrran tai monta kertaa seikkailua saadakseen ja toinen lopettaa siksi parisuhteen...

Miksi näiden ihanien osapuolten pitäisi jäädä loppuiäkseen yksin ja perheettä???

Yleensä olen ymmärtäväinen ja suvaitsevainen. Mutta tässä kohtaa tunnen syvää vastenmielisyyttä... Kun edellinen perhe on rikottu, pitää tehdä seuraava rikottavaksi.

Tosi monet suorastaan kiirehtivät sitä uutta "onnea".

Jos ihminen ei ole osannut olla avioliitossa, hän tuskin siinä on kovin paljon parempi toisella yrittämällä. Ja niinhän se on, suurin osa toisen kierroksen liitoista päättyy eroon.

Ei sitä eron jälkeen tarvitse ikuisesti olman parisuhdetta olla mutta miksi se vauva pitää aina tehdä.

Erossa vedetään lapset sosiaalisen, taloudellisen ja itsetunnon elinikäisen amputaation läpi. 75% eroista toteuttaa nainen. Kolmannes erolapsista menettää kokonaan toisen vanhempansa; toinen kolmannes säilyttää toiseen jonkun näköisen kontaktin; kolmannelle kolmannekselle molemmat vanhemmat jäävät jokseenkin osaksi elämää. Isä- ja äitipuolet ovat sitten jollain todennäköisyydellä unelmapuolisoja. Heidän kanssaan ei varmaankaan ole vanhemmuuden, pettämisen, mielenterveyden, päihteiden, väkivallan etc kanssa mitään hankaluuksia.



Toivottavasti otatte samansuuruisia riskejä muissakin tekemisissänne ja menestytte helvetin hyvin.

Monesti olen miettinyt näitä uusperhekuvioita läheltä seuraavana, että joku laki siitä, että lapsia saa tehdä vain yhden ihmisen kanssa, ei olisi paha. No eihän se tietenkään koskaan toteudu, mutta sillä vältettäisiin valtavasti ongelmia! Ne yhteiset kullannuput kun menee hyvin usein tärkeydessä niiden "vanhojen" lasten ohi. Niitä yritetään tunkea mihin sattuu, että saataisiin vietettyä ihanaa aikaa joko sen uuden "rakkauden" kanssa tai jos on jo ehditty tehdä se vauva siihen, niin siinä mukamas ydinperheenä. Ja pyh! Entisestä suhteesta olevat lapset siinä vain kärsii.



Ja kyllä, vanhempani ovat eronneet, ja toisella on uusia lapsia. Tosin olin jo aikuinen kun he syntyivät joten kilpailua ei meillä ole huomiosta ollut. Mutta samaan en koskaan lapsiamme laita. Nyt kun lapset (kolme kappaletta) on tehty, suunnittelemme molemmat sterilisaatiota, jottei tule koskaan mitään idiootti-ideoita lisääntyä jonkun satunnaisen "rakkauden" kanssa, jos joskus satummekin eroamaan. Tosin en sitä usko tapahtuvaksi.



Ennen lasten tekemistä pitää oikeasti tutustua ja katsoa, että onko tämä mies/nainen juuri se, jonka kanssa haluan lapseni tehdä ja elämäni viettää. Ei voi vuoden tai kahden jälkeen tuntea kunnolla. Meidän esikoinen syntyi 10 yhteisen vuoden jälkeen, nyt oltu yhdessä jo kohta 20 :)

toisen kierroksen perhettä. Olisi varmaan munkin suvaitsevaisuus koetuksella.

ja varsinkaan uudelleen avioitumisia. Lapset kärsii erosta varmaan aina.



Eroja voi toki tapahtua, varsinkin jos toinen pettää ja jättää. Mut miksi pitää hankkia uusi puoliso ja perhe?

lupaa av-mammoilta tähänkään asiaan.

iskin uuden miehen. Onneksi sillä vasta hänestä lapseni saivat isähahmon elämäänsä ja minä arvoiseni aviomiehen. Nyt 20v yhdessä!

Tiedän liian monta perhettä, joissa tätä perheiden yhdistämistä ei ole tehty mallikkaasti. Mennään vaan, ja toivotaan että kyllä ne lapset nopeasti uuteen tottuvat. Muutenkin nykyään parisuhteet on hetkessä ohi, mennään uuteen vaikkei edellistäkään ole vielä kunnolla taputeltu. Varsinkin lapsilla eron kestäminen vie varmaan paljon kauemmin kun luullaan, ja se, että pusketaan heti uuteen perheeseen jossa on uusia sisaruksia ja uusi isi tai äiti, ja sitten vielä pitäis iloita siitä että nyt sitten syntyy vauvakin!



Kyllä on lapset kovilla, liian monessa perheessä!

miehen kanssa, jonka eukko lähti lätkimään ja jätti vielä lapsenkin isälle erossa? Kertooko joku minkä takia mies ei olisi saanut perustaa uutta perhettä?

Mut miksi pitää hankkia uusi puoliso ja perhe?

ilmanko pitäisi olla. Tuskin kukaan hakemalla hakee uutta kumppania, ainakaan ihan heti, mutta ei kai ihmisen tarvitse hautaan saakka yksinään olla..

En ymmärrä sitä, että pitää kitua vanhassa suhteessa. Ihailen näitä rohkeita ihmisiä.