Tilitystä ex-miehestä ja vuoroviikkosysteemistä.
Erosimme kaksi kuukautta sitten, asumme suht lähekkäin, lapsilla on koulusta yhtä pitkä matka molempiin kotiin. Lapset ovat alakoululaisia ja meillä on vuoroviikkosysteemi.
Ennen erilleenmuuttoa me yhdessä puhuimme lapsille, että heillä on tästä lähtien kaksi kotia, molempiin on avaimet, mutta toisessa paikassa saa ruokaa ja siellä pitää myös nukkua.
Lapsilla on suurempi ikävä minua kuin isää. Sekä heillä on ikävä minun pelikonettani, mitä ei isän luona ole :-). Tälläkin viikolla, kun maanantaina tulin töistä, oli esikoinen täällä. Kuopus oli keskiviikkona, esikoinen torstaina ja taas kuopus nyt perjantaina. Vaikka tämä viikko on minun etäviikkoni.
Lapset ovat siis tuleet iltapäivällä tänne, ja olen passittanut heidät illaksi isän luokse, hyvissä ajoin ennen isän kotiintuloa töistä. Se aika, minkä he ovat olleet luonani, ei ole ollut pois isän kanssa vietetystä ajasta.
Nyt on sitten dilemma:
Vein tänään kuopuksen lääkäriin klo 13 ja olin kertonut tästä ex-miehelle. Isä oli sanonut lapselle, että tule sitten heti lääkärin jälkeen kotiin.
Miksi ihmeessä? Mitä lapsi tekee tyhjässä kodissa yksin? Miksi hänen pitäisi mennä tyhjään kotiin, jos minä olen kuitenkin iltapäivällä kotona?
Mitä ihmettä tämä on? Onko mies jotenkin mustasukkainen? Pelkääkö hän jotenkin, että lapset ovat enemmän minun luonani.
En ole vielä jutellut exän kanssa, mutta mitä teen, jos hän pysyy linjassaan, että lapset eivät "saisi" tulla luokseni minun etäviikolla? Minä taas olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos heillä on minua ikävä, he saavat käydä täällä rajattomasti. (Ja myös isänsä luona, mutta sinne he eivät ole minun lähiviikollani kaivanneet).
Haluan kasvattaa lapseni rehellisyyteen. Joudunko poikkeamaan arvomaailmastani ja sanomaan lapsille, että "ei kerrota iskälle! Sanokaa, että olitte kotona tai kaverin luona".... Mitä te tekisitte minun sijassani?
En ole vielä miehelle puhunut, mutta hän on itsepäinen ja vahvaluonteinen. Hänen mielipiteitä ei puhuta ympäri, ei sitten millään perustelulla.
Pohdinta-apua siis kaipaan teiltä, miten toimisin viisaiten.
Kommentit (50)
naisille katkera paikka jos lapset viihtyvät isänsä kanssa ja varsinkin tykkäävät uudesta äitipuolesta.
En sano, että tässä tapauksessa olisi näin. Mutta tämäkin voi olla mahdollista.
en ehdi enkä jaksa tässä alkaa juurta jaksaen selittämän, miksi pidän itseäni parempana kasvattajana. Odotan vieraita ja joudun just lopettamaan.
Lyhyesti totean, että minulle on tärkeää antaa lasten olla omia itsejään. Että heidän ei tarvitse oppia suorittamaan. Että heidät hyväksytään ehdoitta.
Minä katson, että näiltä osinolen parempi antamaan heille nämä eväät. Perusteluita on paljonkin.
Se pistää vihaksi, kun mies kaataa oman pahan olonsa syytösten muodossa lasten niskaan. Ja lapset eivät saa ilmaista vihaansa siellä (ja tämä juttuhan oli yksi meidän eroon johtavista tekijöistä: minä en koskaan saanut olla vihainen. Nyt se kohdistuu lapsiin).
Ajattelen sitä, millainen minusta kasvoi syyttelyiden ja vihan pidättämisen alla. Ja minä sentäs olin aikuinen, kun siihen suhteeseen ryhdyin. Mitä se tekee lapsille?
Oma säännöt, kotitöiden määrä, kurin taso, peliajat ja läksyt ja ulkoilut - näiden kanssa mies saa ihan itse päättää,miten toimii. Uskon, että mies on kykenevä kasvattamaan kunniallaisia veronmaksajia. Mutta en usko, että hän kykenee yllämainituilla toimilla kasvattamaan emotionaalisesti tasapainoisia lapsia. Tämä mielipide ei ole kosto, vaan perustuu faktoihin.
ap
Minäkin luin sen aiemman ketjun ja sympatiani oli sinun puolella. Mutta tämä ketju avaa ihan uusia näköaloja. Vain sinun tapasi ja sinun emotionaaliset kasvatustapasi ovat oikeita ja se on oikein, että lapset roikkuvat sinussa ja vain sinä tiedät kaiken. Ettei vain taustalla olisi sinun tarve kostaa miehellesi hänen vieras naisensa ja yrittää osoittaa olevasi lapsille korvaamaton. Isä on erilainen kasvattaja, kuten miehen pitää ollakin. Äiti on erilainen. Se ei ole väärempi, kuten sinä kuvittelet vaan erilainen. Kuten pitääkin.
isän ärtymyksen. Enkä todellakaan aio mennä antamaan hänelle tästä palautetta. Mutta ajattelen, että aikuisen tehtävä olisi näyttää mallia aikuismaisesta käytöksestä. ap
Kun nyt sattui esimurkku ronklaamaan ruoan kanssa ja vinkumaan ja vänkyröi ja jopa käytti rumaa kieltä. Naps vain ja leipä lensi tiskialtaaseen. Se on annettu, mikä on tajottu. Toki sitten tippa silmässä selitti mummolleen, kuinka äiti on tuhma. Ja mummi (äitini) haukkui minut pataluhaksi kun pientä kullannuppua kiusaan. Justjoo..
eli ei ole äitipuolta.
Te jotka tarinan tiedätte, niin kerrottakoon, että nainen on vielä oman aviomiehensä luona.
ap
naisille katkera paikka jos lapset viihtyvät isänsä kanssa ja varsinkin tykkäävät uudesta äitipuolesta. En sano, että tässä tapauksessa olisi näin. Mutta tämäkin voi olla mahdollista.
Se sinun aiempi ketjusikaan ei aivan tasapainoinen minusta ollut.
Ensinnäkään lapsia ei tunnu tässä tapauksessa huomioivan kumpikaan osapuoli. Äiti jauhaa menetystä vapaa-ajasta, koska lapset ovat "ylimäärin" hänen luonaan. Isä kuulemma itkee kun lapset eivät halua olla hänen luonaan. Lapset vaihtavat hädissään kotia ja haluavat olla siellä, missä viihtyvät parhaiten - mutta kukaan ei kuuntele heitä....
Lapset ovat ehkä vielä pieniä, mutta eikö heidän toivietaan voisi jo vähän kunnioittaa? Miksi ap antaa kusipäiselle ukolle sananvaltaa - viekää ne lapset sinne lastenvalvojan toimistolle, niin saatte sellaisen sopparin jossa lasten toiveitakin kuullaan eikä isä voi enää hallita koko tilannetta! Jos ei lastenvalvojalla ole eväitä ratkaista ongelmaa, niin oikeus ottaa siihen kantaa.
Sääliksi käy lapsia.
terkuin yh, jolla on tuskin koskaan "omaa aikaa", mutta joka silti jaksaa huolehtia siitä että lasten toiveet tulevat huomioiduksi
aloittaa ketju tänne ja kertoa vain oma tulkintansa ja hakea tukea itselleen. Tämä on jo neljäs hänen aloittamansa ketju.
Viime ketjussa jo mieskin yritti puolustaa itseään.
Kai ap hurmaantui niihin kehuihin, että "olet vahva ja upea nainen".
Me tiedämme tosiaan vain ap.n nettiversion asioista.
ja lapset kärsii. Sovi että lapset on sulla ja isällä viikoloppuisin ja osaksi lomilla. Vetäköön mies vaikka oikeuteteen. Olen vahva ja ajattele lapsiasi. Itsekin olen ollut samassa tilanteessa, huomasin että lapset kärsi ennekuin asiat tehtin selviksi.
Meillä tilanne on mennyt puolen vuoden eron jälkeen siihen, että lapsi, exä ja minä nukumme väliin kaikki kolme yhdessä ja samassa asunnossa, ja seuraavalla viikolla vaihdamme toisen asuntoon :D Juu, hullua, mitäköhän tästä vielä tulee...
eli itse olisin tuossa tilanteessa sanonut lapselle, että jep, tänään lääkärin jälkeen menet isälle kuten isän kanssa on nyt sovittu, voit tulla mun luokse taas jonain toisena päivänä.