Lue keskustelun säännöt.
Tilitystä ex-miehestä ja vuoroviikkosysteemistä.
21.01.2011 |
Erosimme kaksi kuukautta sitten, asumme suht lähekkäin, lapsilla on koulusta yhtä pitkä matka molempiin kotiin. Lapset ovat alakoululaisia ja meillä on vuoroviikkosysteemi.
Ennen erilleenmuuttoa me yhdessä puhuimme lapsille, että heillä on tästä lähtien kaksi kotia, molempiin on avaimet, mutta toisessa paikassa saa ruokaa ja siellä pitää myös nukkua.
Lapsilla on suurempi ikävä minua kuin isää. Sekä heillä on ikävä minun pelikonettani, mitä ei isän luona ole :-). Tälläkin viikolla, kun maanantaina tulin töistä, oli esikoinen täällä. Kuopus oli keskiviikkona, esikoinen torstaina ja taas kuopus nyt perjantaina. Vaikka tämä viikko on minun etäviikkoni.
Lapset ovat siis tuleet iltapäivällä tänne, ja olen passittanut heidät illaksi isän luokse, hyvissä ajoin ennen isän kotiintuloa töistä. Se aika, minkä he ovat olleet luonani, ei ole ollut pois isän kanssa vietetystä ajasta.
Nyt on sitten dilemma:
Vein tänään kuopuksen lääkäriin klo 13 ja olin kertonut tästä ex-miehelle. Isä oli sanonut lapselle, että tule sitten heti lääkärin jälkeen kotiin.
Miksi ihmeessä? Mitä lapsi tekee tyhjässä kodissa yksin? Miksi hänen pitäisi mennä tyhjään kotiin, jos minä olen kuitenkin iltapäivällä kotona?
Mitä ihmettä tämä on? Onko mies jotenkin mustasukkainen? Pelkääkö hän jotenkin, että lapset ovat enemmän minun luonani.
En ole vielä jutellut exän kanssa, mutta mitä teen, jos hän pysyy linjassaan, että lapset eivät "saisi" tulla luokseni minun etäviikolla? Minä taas olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos heillä on minua ikävä, he saavat käydä täällä rajattomasti. (Ja myös isänsä luona, mutta sinne he eivät ole minun lähiviikollani kaivanneet).
Haluan kasvattaa lapseni rehellisyyteen. Joudunko poikkeamaan arvomaailmastani ja sanomaan lapsille, että "ei kerrota iskälle! Sanokaa, että olitte kotona tai kaverin luona".... Mitä te tekisitte minun sijassani?
En ole vielä miehelle puhunut, mutta hän on itsepäinen ja vahvaluonteinen. Hänen mielipiteitä ei puhuta ympäri, ei sitten millään perustelulla.
Pohdinta-apua siis kaipaan teiltä, miten toimisin viisaiten.
Kommentit (50)
Lapselle ei anneta aitoa mahdollisuutta elää isän kanssa vaan lässytetään, että onhan minun luona parempi ja minä olen parempi kasvattaja (meinaa, että äiti on aina parempi, koska osaa valita vaatteet sävysävyyn jne..). Lapsi oppii äkkiä mielistelemään äitiään ja kertoilemaan kauhujuttuja isästä kun näkee, että äidillä tulee siitä hyvä mieli.
vuoroviikkoasumiseen. Ei siis ikinä suostu lähihuoltajuusjuttuun.
Minä en suostu siihen, että itse olisin etävanhempi. Minulla on enemmän kykyä kasvattaa lapsista emotionaalisesti tasapainoisempi kuin miehellä....esikoinen käy täällä itseasiassa valittamassa isäänsä. Isä oli eilenaamulla paiskannut lapsen leivän seinään, kun lapsi ei ollut totellut...
Jos minä itseäni ajattelen, niin selkeä vuoroviikkosysteemi olisi luksusta. Minullahan olisi koko viikko aikaa itselleni. Ei se minun "toiveeni" ole, että lapset ravaavat luonani etäviikollani.
ap
kakkosen aj kolmpsen kanssa samoilla linjoilla. ehkä sun olis syytä keskustella sasten kanssa siitä, että mitä oikeesti tarkoittaa vuoroviikkosysteemi ja itse myös tukea sitä.
jos todellakin haluatte olla lasten ehdoilla, niin silloin jommankumman teistä vanhemmista on joustettava omista toiveistaan. T: sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni heittelee täällä vastauksia ihan lonkalta... Vuoroviikkosysteemin onnistumisen yksi edellytys on juurikin se, että vanhemmat asuvat lähekkäin ja lapsi pääsee halutessaan/tarpeen tullen toisen vanhemman luokse "kyläilemään" myös muulloin kuin tapaamisaikoina. Mikäli mies ei tätä ymmärrä ja lapsia tähän kannusta, vuoroviikkosysteemi ei ole teille sopiva. Lähivanhemmuus sinulle voisi olla teidän tapauksessanne toimivampi muoto, varsinkin kun isä ei pysty arkisin olemaan lasten kanssa kuin iltaisin.
muuta jos lapsi selvästi ikävöi enemmän toista vanhempaansa, niin musta silloin on järkevämpää, että lapsi asuu sen lähemmän vanhemman luona ja käy sieltä käsin sen etäisemmän luona niin paljon kuin sielu sietää.
Minä esim. olen laiskempi vaatimaan kotitöitä lapsilta. Isänsä laittaa minun töissä ollessa lapset tekemään hommia.
Oi, mikä ruikutus kun isä on kuulemma natsi. Ja nyt murkkuiässä varsinkin isä on idiootti ja tyhmä ja kusipää kun ei päästä aina kaupungille kun minä olen iltavuorossa töissä.
Sellaista se on. Lapset oppii äkkiä käyttämään hyväkseen vanhempiaan ja heidän heikkoja kohtiaan.
mies suostunut mihinkään minun ehtoini parisuhteessa. Kuten siihen ehtoon, että parisuhteessa ei ole kolmatta osapuolta.
Nyt esikoinen käy valittamassa, että isä jyrää kaikki omat tahtonsa lävitse.
Olen nyt taipuvainen ajattelemaan, että tämä ero on lasteni edun mukaista. Että he saavat olla omia itsejään edes joka toinen viikko.
ap
eroaminen repii lasta. Menkää terapiaan ja muuttakaa taas yhteen. Ihan selvästi lastenne kannalta olisi parempi, että sinä olisit yh ja lapset isällään joka toinen viikonloppu ja aina kun haluaisivat. Miehesi ei ajattele lasten etua halutessaan tilanteen olevan näin. Hän haluaa kiusata sua ja parantaa omaa itsetuntoaan.
että mistä lähtien se onkin hyvä asia, että koululaiset ovat iltapäivisin yksin. Siis oikein niin hyvä, että pitää olla yksin vaikka olisi läheistä ja turvallista aikuisseuraakin tarjolla.
Siitähän kaikki ovat yhtä mieltä, että tilanne on varmasti nyt sekava. Sillähän ap tämän ketjun aloittikin. Mutta että asia ratkaistaisi niin, että lapset ovat sitten yksin iltapäivät, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
Tuo ongelmahan ei ole lainkaan lasten ongelma. Luultavasti lapset osaisivat tuon asian myös ratkaista, jos aikuiset kykenisivät kuuntelemaan lasten mielipidettä.
Mutta ap:n näkemys taitaa olla, että isä ei pysty sopeuttamaan tilannetta lapsimyönteisesti. Ja jos isän kanssa ei pysty järkevästi keskustelemaan ilman, että menee riidaksi, niin silloin suosittelisin keskustelua terapiassa. Näihin tilanteisiin on tarjolla perheterapiaan, minne voi mennä koko perhe ja sitten myös vain aikuiset. Ulkopuolisen avulla keskustelun saa pysymään asiallisena ja kaikkien näkemykset tulevat tasavertaisesti esille.
Eihän tässä ole kyse vain siitä, että ap:n pitäisi saada tahtonsa läpi. Vaan kyllä sillä isälläkin on siellä jokin juttu, jota hän puolustaa. Joten tilanne olisi ratkaistava niin, ettei isäkään koe oikeuksiaan loukatuksi ja asemaansa uhatuksi.
En ymmärrä, miksi alakoululaisen pitäisi olla yksin kotona, jos toisessa kodissa on vanhempi paikalla. Meillä on myös vuoroviikkosysteemi ja asumme n. 800 m etäisyydellä. Lapset kulkevat ihan vapaasti tässä. Usein koulusta tullessaan ovat käyneet syömässä välipalaa täällä, kun tämä on koulumatkan varrella. Tai joskus käyvät isällään vaikka hakemassa jotain, tai vaikka syömässsä, tai isäviikolla mun luona. Pääsääntö on se, että varsinainen vastuu on ko. viikon vanhemmalla - siis että on ruokaa jne. tarpeeksi ja menot sovittu niin, että on paikalla. Ja yöt nukutaan siellä, missä sovittu.
Minusta teillä lasten isä on omistushaluinen ja itsekäs. Hän ei selvästikään ole kartalla nykyisessä tilanteessa, eikä pysty ajattelemaan asiaa lasten parhaaksi. Valitettavasti en osaa neuvoa, miten hänet saisi toimimaan toisin - auttaisiko, jos kävisitte jonkun ulkopuolisen kanssa juttelemassa?
Oletko muuten se sama, joka kirjoitti "korni tilanne"? Se ketju jäi jotenkin mieleen.
Tsemppiä sulle, lapset kasvaa, ja yli 12 v saa sitten päättää itse, missä on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä varmasti muistat meidän eromme tausta: mies ei suostunut pariterpiaan. Eikä suostunut joustamaan minua toiveiden mukaisesti.
Eli en todellakaan usko, että mies suostuisi keskustelemaan tästäkään asiasta kenenkään ulkopuolisen kanssa...
ap
En minä puutu isän tapaan kasvattaa lapsia. Isä saa kasvattaa omalla tavallaan, vaikka pidänkin sitä lapsellisena käytöksenä, että isä heittää lapsen leivän seinään suuttuessaan.
Jos lapsi kertoo isäsätä näitä "kauhujuttuja" niin, että itkee ja puree hampaita samalla yhteen niin että kirskunta kuuluu, niin minä kyllä uskon, että lapsi puhuu totta, eikä vain mielistele minua.
ap
Lapselle ei anneta aitoa mahdollisuutta elää isän kanssa vaan lässytetään, että onhan minun luona parempi ja minä olen parempi kasvattaja (meinaa, että äiti on aina parempi, koska osaa valita vaatteet sävysävyyn jne..). Lapsi oppii äkkiä mielistelemään äitiään ja kertoilemaan kauhujuttuja isästä kun näkee, että äidillä tulee siitä hyvä mieli.
vuoroviikkoasumiseen. Ei siis ikinä suostu lähihuoltajuusjuttuun. Minä en suostu siihen, että itse olisin etävanhempi. Minulla on enemmän kykyä kasvattaa lapsista emotionaalisesti tasapainoisempi kuin miehellä....esikoinen käy täällä itseasiassa valittamassa isäänsä. Isä oli eilenaamulla paiskannut lapsen leivän seinään, kun lapsi ei ollut totellut... Jos minä itseäni ajattelen, niin selkeä vuoroviikkosysteemi olisi luksusta. Minullahan olisi koko viikko aikaa itselleni. Ei se minun "toiveeni" ole, että lapset ravaavat luonani etäviikollani. ap
kakkosen aj kolmpsen kanssa samoilla linjoilla. ehkä sun olis syytä keskustella sasten kanssa siitä, että mitä oikeesti tarkoittaa vuoroviikkosysteemi ja itse myös tukea sitä.
jos todellakin haluatte olla lasten ehdoilla, niin silloin jommankumman teistä vanhemmista on joustettava omista toiveistaan. T: sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos isällä on vihanhallintaongelmia: heittelee leipiä seinille yms ja lapsi itkee ja pelkää, niin ei sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lastensuojeluun yhteyttä.
vaikka on lähes aina töissä ja hänen uusi naisensa joutui sitten hoitamaan meidänkin lapset. Parhaassa tapauksessa. Joskus lapset olivat keskenään tai jonkun naapurinmummon kanssa. Nyt ei onneksi enää ole vuoroviikkoja.
Oletteko te ap sopineet nuo vuoroviikot oikein lastenvalvojalla? Vuoroviikot toimivat vain jos se on selkeästi lapsen etu ja homma sujuu kaikilta osapuolilta.
Tässä ketjussa menee taas ihmisillä käsitteet sekaisin. Lähivanhempi EI ole yhtä kuin yh (=yksinhuoltaja), vaikka lapset olisivat 95% ajasta siellä. Useimmilla on yhteishuoltajuus, ei yksinhuoltajuus. Ja jompikumpi on AINA lähivanhempi, vaikka olisi vuoroviikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt sattui esimurkku ronklaamaan ruoan kanssa ja vinkumaan ja vänkyröi ja jopa käytti rumaa kieltä.
Naps vain ja leipä lensi tiskialtaaseen. Se on annettu, mikä on tajottu.
Toki sitten tippa silmässä selitti mummolleen, kuinka äiti on tuhma. Ja mummi (äitini) haukkui minut pataluhaksi kun pientä kullannuppua kiusaan.
Justjoo..
mutta ei siellä sovittu ihmettä. Sunnuntaina lapset vaihtavat paikkaa. Ja lastenvalvoja sanoi, että tuon ikäisillä lapsilla vuoroviikkosysteemi toimii, etenkin koska asumme lähekkäin.
Kyllä me pystymme miehen kanssa keskustelemaan käytännön kuvioista, eikä meillä ollut ongelmia tässä.
Lapset kertoivat tällä viikolla näistä isänsä rajoituksista. Minulle hän ei ole puhunut, että ajattelee näin.
Eron jälkeen isä on nähnyt lapsiaan huomattavasti enemmän. Aikaisemmin hän oli aina töissä klo 18 asti, mutta nyt lähiviikollaan tulee kotiin jo viiden pintaan.
Sitäkin esikoinen valitti, että isä "pakottaa" heidät pelaamaan lautapelejä summuita kaikki illat :-).
Ei hän mikään ls-ilmoitustapaus ole.
Haluan korostaa, että ymmärtäisin isän katsantokannan siitä näkökulmasta, että hän tulee aikaisemmin kotiin töistä, tekee ruoan - mutta lapsia ei olisikaan missään vaan olisivat minun luonani. Kyllähän sellainen pännii.
Mutta kun kyse on nyt siitä,että lapset ovat olleet minun luonani ennenkuin isä on tullut töistä. Enkä ole antanut lapsille tuhtia ruokaa, etteivät he sitten sanoisi isän luona, ettei ole nälkä.
Se, että lapset ovat olleet minun luonani minun etäviikollani EI ole ollut isältä pois. Se on ollut pois minun vapaa-ajastani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi hämmentyy jos aikuiset eivät pidä kiinni sovituista ehdoista. Viikko isällä ja viikko äidillä, vaikka äiti päivystäisi kotona 24/7 joka päivä.
Sinun harrastukset? Etkö tee töitä?
[/quote]
Ehkä tosiaan pitäisi kysyä lapsilta lastenvalvojan tapaamisessa onko vuoroviikkosysteemi heidän mielestään ok?
Tässä näemme miten vastaukset muuttuu kun saa lisätietoja/kun ei tiedä koko totuutta. Tosin emmehän tiedä vieläkään isän näkökulmaa.
isän ärtymyksen. Enkä todellakaan aio mennä antamaan hänelle tästä palautetta. Mutta ajattelen, että aikuisen tehtävä olisi näyttää mallia aikuismaisesta käytöksestä.
ap
Kun nyt sattui esimurkku ronklaamaan ruoan kanssa ja vinkumaan ja vänkyröi ja jopa käytti rumaa kieltä. Naps vain ja leipä lensi tiskialtaaseen. Se on annettu, mikä on tajottu. Toki sitten tippa silmässä selitti mummolleen, kuinka äiti on tuhma. Ja mummi (äitini) haukkui minut pataluhaksi kun pientä kullannuppua kiusaan. Justjoo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä meidän tilanne on esimerkki siitä, jolloin vuoroviikkosysteemi toimii.
Isän totuus asiasta...niin, en tiedä. Korostan saman, mitä kirjoitin aikaisemmin: se että lapset ovat iltapäivällä minun luonani, ei ole ollut isältä pois, koska hän ei ollut itse kotona.
ap
Lapsi hämmentyy jos aikuiset eivät pidä kiinni sovituista ehdoista. Viikko isällä ja viikko äidillä, vaikka äiti päivystäisi kotona 24/7 joka päivä. Sinun harrastukset? Etkö tee töitä?
Ehkä tosiaan pitäisi kysyä lapsilta lastenvalvojan tapaamisessa onko vuoroviikkosysteemi heidän mielestään ok? Tässä näemme miten vastaukset muuttuu kun saa lisätietoja/kun ei tiedä koko totuutta. Tosin emmehän tiedä vieläkään isän näkökulmaa.
Työpaikalla järjestelykysymys?
Tekisisi sitten joka toinen viikko vaikka pidempää päivää?
mutta ei siellä sovittu ihmettä. Sunnuntaina lapset vaihtavat paikkaa. Ja lastenvalvoja sanoi, että tuon ikäisillä lapsilla vuoroviikkosysteemi toimii, etenkin koska asumme lähekkäin.
Kyllä me pystymme miehen kanssa keskustelemaan käytännön kuvioista, eikä meillä ollut ongelmia tässä.
Lapset kertoivat tällä viikolla näistä isänsä rajoituksista. Minulle hän ei ole puhunut, että ajattelee näin.Eron jälkeen isä on nähnyt lapsiaan huomattavasti enemmän. Aikaisemmin hän oli aina töissä klo 18 asti, mutta nyt lähiviikollaan tulee kotiin jo viiden pintaan.
Sitäkin esikoinen valitti, että isä "pakottaa" heidät pelaamaan lautapelejä summuita kaikki illat :-).Ei hän mikään ls-ilmoitustapaus ole.
Haluan korostaa, että ymmärtäisin isän katsantokannan siitä näkökulmasta, että hän tulee aikaisemmin kotiin töistä, tekee ruoan - mutta lapsia ei olisikaan missään vaan olisivat minun luonani. Kyllähän sellainen pännii.
Mutta kun kyse on nyt siitä,että lapset ovat olleet minun luonani ennenkuin isä on tullut töistä. Enkä ole antanut lapsille tuhtia ruokaa, etteivät he sitten sanoisi isän luona, ettei ole nälkä.
Se, että lapset ovat olleet minun luonani minun etäviikollani EI ole ollut isältä pois. Se on ollut pois minun vapaa-ajastani.ap
ei olisi eka kerta, kun äiti ensin pitää lapsia mielin määrin luonaan ja sitten sillä verukkeella hakee oikeuden kautta lapsia asumaan kokonaan luokseen. jospa mies pelkääkin sitä? tee sille miehelle selväksi, että et aio siihen ryhtyä, vaan ajattelet lasten hyvinvointia ja pitkiä yksinäisiä iltapäiviä. voi hyvinkin olla, että ajan kanssa tuo helpottaa.
nimim. kokemuksen syvä rintaääni.
Minäkin luin sen aiemman ketjun ja sympatiani oli sinun puolella.
Mutta tämä ketju avaa ihan uusia näköaloja. Vain sinun tapasi ja sinun emotionaaliset kasvatustapasi ovat oikeita ja se on oikein, että lapset roikkuvat sinussa ja vain sinä tiedät kaiken.
Ettei vain taustalla olisi sinun tarve kostaa miehellesi hänen vieras naisensa ja yrittää osoittaa olevasi lapsille korvaamaton.
Isä on erilainen kasvattaja, kuten miehen pitää ollakin. Äiti on erilainen. Se ei ole väärempi, kuten sinä kuvittelet vaan erilainen. Kuten pitääkin.
isän ärtymyksen. Enkä todellakaan aio mennä antamaan hänelle tästä palautetta. Mutta ajattelen, että aikuisen tehtävä olisi näyttää mallia aikuismaisesta käytöksestä.
ap
Kun nyt sattui esimurkku ronklaamaan ruoan kanssa ja vinkumaan ja vänkyröi ja jopa käytti rumaa kieltä. Naps vain ja leipä lensi tiskialtaaseen. Se on annettu, mikä on tajottu. Toki sitten tippa silmässä selitti mummolleen, kuinka äiti on tuhma. Ja mummi (äitini) haukkui minut pataluhaksi kun pientä kullannuppua kiusaan. Justjoo..
vaikka on lähes aina töissä ja hänen uusi naisensa joutui sitten hoitamaan meidänkin lapset. Parhaassa tapauksessa. Joskus lapset olivat keskenään tai jonkun naapurinmummon kanssa. Nyt ei onneksi enää ole vuoroviikkoja.
Oletteko te ap sopineet nuo vuoroviikot oikein lastenvalvojalla? Vuoroviikot toimivat vain jos se on selkeästi lapsen etu ja homma sujuu kaikilta osapuolilta.
Tässä ketjussa menee taas ihmisillä käsitteet sekaisin. Lähivanhempi EI ole yhtä kuin yh (=yksinhuoltaja), vaikka lapset olisivat 95% ajasta siellä. Useimmilla on yhteishuoltajuus, ei yksinhuoltajuus. Ja jompikumpi on AINA lähivanhempi, vaikka olisi vuoroviikot.
Hän on jo lyhentänyt työpäiväänsä lähiviikoillaan ja tulee kotiin viiteen mennessä. Etäviikoillaan hän tekee pitkää päivää.
Nyt katkeruuden äänellä lisään, että minä olin aina se, joka joustin. On jo suuri ihme, että mies suostuu tulemaan joka viikko sen verran ajoissa kotiin,e ttä saa lapset tiettyinä päivinä.
ap
Työpaikalla järjestelykysymys? Tekisisi sitten joka toinen viikko vaikka pidempää päivää?
Ilman muuta lapset tulevat koulusta sinun luoksesi jos toisessa kodissa ei ole ketään! Ei alaluokkalaiselle ole kiva mennä koulusta tyhjään kotiin moneksi tunniksi. Kivempi se on kun on aikuista juttuseuraa. Järjetöntä ajatella että sinä istut yksin kotonasi kun lapsesi istuu yksin toisessa kodissa ja ikäivöi sinua.
Sairasta itsekkyyttä isältä tuo on!
Ettei vaan äiti näkisi lapsia enemmän kuin hän.
Olen todella vihainen puolestasi.
Nämä huoltajuusasiat pitäisi aina ennenkaikkea ajatella lapsen kannalta eikä vanhempien.
Ja tässä tapauksessa lapsen kannalta olisi järkevämpää olla ip:t sen luona joka on kotona.
Voisitko ajatella lastenvalvojan kanssa puhumista? Osaisiko hän neuvoa kuinka edetä asiassa?