Jos kirjoittaisit kirjan, mistä se kertoisi? :)

Luin erään kustantajan haastattelun kerran ja hän kertoi, että elämäkertoja tarjotaan valtavasti. Samoin erilaisia sukutarinoita. Ikävä kyllä ne harvoin ovat kiinnostavia kenenkään muun kuin kirjoittajan itsensä mielestä.

Maailmalla erilaiset omaelämänkerralliset "tapahtui tosielämässä" -kirjat on olleet jo kauan hirmu hitti, tosin ne onkin sitten ihan kamaia kertomuksia lapsuuden hyväksikäytöstä jne.

Hyvä kirjoittaja saa tietysti vaikka miten tavallisesta sukutarinasta tai nuoruuden hölmöilyhistoriikista kiehtovan kertomuksen...

josta seuraa paniikki,ahdistus sekä riippuvuushäiriö

fantasiakirjaa nuorisojoukosta joka pakenee sodan alta. Hyvä tulis, jos jaksaisi kirjoittaa loppuun.



Toinen hyvä tulisi myös toisesta "romanttisesta sadusta", joka sijoittuu myös fantasiamaailmaan prinsessoineen jne. :) Olen vienyt koko tarinan loppuun päässäni ja se olis kyllä hyvä.

Hyvin moni kuvittelee elämäntarinansa kiinnostavan myös muita. Kustantaja tietää että omaelämäkerrat myyvät vain jos kirjoittaja on elänyt hyvin erikoisen elämän/saanut näkökulman asiaan joka kiinnostaa useita ihmisiä, kuten esimerkiksi uskonnollisissa lahkoissa kasvaneiden elämäkerrat. Tosin näitäkin on markkinoilla paljon, kun kaikki hyväksikäytetyt ja epäoikeudenmukaisuutta kokeneet jakavat tarinansa.



Ketään ei kiinnosta lastesi sukunimi tai se että olet jäänyt luokallesi. Jos kirjoitat omaelämäkertaa siinä on parempi olla muutakin kuin suhdesotkuja, vaikka omasta mielestäsi olisitkin todella värikäs tyyppi.



Huomiona vielä että kaikki kirjoittaminen on tavallaan omaelämäkerrallista, sillä kirjoittamisen pitää perustua jollekin sellaiselle minkä koet vahvasti. Vaativa lukija kyllä huomaa teeskentelyn.



Tällöin fiktiota kirjoittaessa voit toki käydä läpi vaikka kaikki oman elämäsi käänteet, ratkaisevaa on tapa jolla asiat esität. Itse tapahtumien ei tarvitse olla kiinnostavia jos niiden kertomisella on joku muukin pointti kuin se että näin kävi sinulle.



Kaverisi varmasti kuuntelevat sydämellä ja elävästi ihmissuhdesekoilujasi ja muita tempauksiasi, mutta ei niistä juonta kirjaan saa, ehkä saippuasarjaan pariksi viikoksi. Sen sijaan voit saada kerronnallisesti hauskan tarinan, jos juoni itsessään on sivuseikka ja tapahtumilla jokin pointti, johtopäätös.

on täällä monella isot luulot oman elämänsä mielenkiintoisuudesta. Sanoisin että ei kiinnosta kustantajia eikä yleisökään. Eikä kirjan kirjoittaminen ole helppoa vaan pirunmoista käsityötä. Pitää ajatella juonen lisäksi rakennetta, kieltä, jne. Moni LUULEE kyllä pystyvänsä siihen tuosta vain.



T. Kirjailija

olen pitkään miettinytkin asiaa.



Uskon, että kirjoittaisin enkeleistä. Ja siitä, miten he vaikuttavat elämäämme. Siitä miten heihin saa yhteyden olematta mikään ääriryhmäläinen "hihhuli" tms. Kirjan nimi voisi olla vaikka

Elämää enkeleiden kanssa.



Kirjoitan työkseni, joten uskon siksi joskus onnistuvani.

Viimeisin lukukokemukseni on Juha Itkosen Seitsemäntoista. Se kertoo nuoren pojan kasvusta aikuiseksi, ensimmäisestä kesätyöpaikasta ja tyttöystävästä, hämmentävästä ystävyydestä, jne. Jokaisella on tällaisia tai vastaavia kokemuksia. Eri juttu on, saako ne paperille muitakin kuin itseä kiinnostavaan muotoon.



Itse olen kirjoittanut romaanikäsikirjoituksen, joka oli sekoitus faktaa ja fiktiota. Olin ottanut siihen aineksia sukulaisteni elämästä, ja sijoittanut ne fiktiiviseen kehystarinaan. Teemana oli äidin ja tyttären suhde. Nähtäväksi jää, kiinnostaako kustantamoja.



Toinen romaaniaiheeni koskee läheisemmin omaa elämääni ja 20 v kadoksissa ollutta sukulaistani. Se on niin henkilökohtainen aihe, että en ole varma saanko tarinan kirjoitettua. Kolmas aihioni liittyy miestään vahvasti kontrolloivaan naiseen ja hänen taustaansa sekä läheisriippuvuuteen.



Ensimmäinen romaanikäsikirjoitukseni syntyi noin vuodessa ja silloin kirjoitin todella aktiivisesti. Nyt on vaikea nähdä, että saisin revittyä jostain ajan, jota kirjoittaminen vaatisi.

Useampikin on viitannut tässä ketjussa siihen, että omassa elämäntarinassa on aineksia kirjaan asti! Vihjatkaa nyt edes vähän, että minkälaisia juttuja teille sitten on tapahtunut? T: Yksi ihan tuikitavallista elämää elelevä :)

Insesti

raiskaus x2

masennus x2

paniikkikohtaukset

useat avo ja avioliitot

usea lapsi usea isä

lapsen antaminen adoptioon, lapsen huostaanotto, sijoitus, sairaudet lapsilla.

isän kaapista ulos tulo

ja monia muita mitä olen saanut aikaiseksi ja se kaikki ei ole välttämättä mitään hyvää, viisasta.

Kaiken tuon jälkeen ihmettelen, että olen tässä ja mikä on tilanteeni tänä päivänä.

vanha nainen joka makaa dementoituneena vanhainkodissa, nuori nainen joka hoitaa mummoa ja keski-ikäinen nainen joka on ensimmäisen tytär.



Kirja kertoisi näiden naisten yhdestä päivästä ja jossain päivän vaiheessa he kohtaavat jonkun saman asian äärellä.



jos joku haluaa kirjoittaa, saa minun puolestani varastaa idean.