mitä tehdä kun oma lapsi kiusaa?

että lapsi on paha kiusaaja ja menetetty tapaus. Mutta voi ja pitää antaa slelianen kuva, että äiti ja isä ei hyväksy kiusaamista missään tapauksessa ja tulee siitä surulliseksi.



Pitää samalla korostaa sitä, että jokainen ihminen voi tehdä väärän valinnan, ja jokaisesta ihmisestä, aikuisesta tai lapsesta, tuntuu vähän aikaa hyvältä, kun huomaa olevansa voimakkain, pystyvänsä määräilemään muita tai olevansa kiusaamisen ulottumattomissa. Jokainen on kiusannut joskus jotakin muuta, saadakseen itselleen hyvän olon. Siitä tulee kuitenkin vähän ajan päästä paha olo, ja melkein kaikki kiusaajat on itsekin jossain vaiheessa kiusattuja. Jokainen voi päättää olla ystävällinen aina kun pystyy, ja tehdä sillä tavalla mylös itselleen ja muille hyvän mielen. Mitä enemmän osoittaa ystävyyttä toisille ja mitä vähemmän ilkeilee, sitä enemmän ihmiset tykkää.



Voi myös kysyä lapselta ilman syyllistämistä mitä hänen mielestään välitunneilla tapahtuu, ja mitä tapahtuisi jos hän lopettaisi sen mitä sitten tekeekin välitunneilla. Ajatteleeko hän että muut ei tykkäisi hänestä enää ja huomaisivat että hän on tyhmä tai jotakin. Voi painottaa sitä, että lapsi on kyllä niin ihana, että muut ihan varmasti haluaa olla hänen kavereitaan, jos hän ei yritä pelotella ja pompotella muita. Muistuta lasta niistä asioista missä hän on hyvä, ja kannusta häntä miettimään miten hyvä kaveri hän pystyy muiden silmissä olemaan. Ystävällisyydellä saa turvallisia ja kestäviä kaverisuhteita, kiusaamalla saa hetkeksi peloteltua ihmisiä, mutta kukaan ei oikeasti tykkää siitä kiusaajasta ja hän ei itsekään lopulta pidä itsestään.

muutama päivä sitten aloin miettimään, josko pyytäisin kiusatun meille kylään, jotta saisivat tavata toisensa erilaisessa ympäristössä ja löytää toisistaan uusia puolia. Tämä toivottavasti saisi suhtautumisen muuttumaan.

tiedän yhden kiusaamistapauksen jossa se toimi. Suosittelen, siinä ei ole mitään menetettävää.

häntä itseään aletaan kiusata (ja sehän on ihan asiallinen pelko hänen omien kokemustensa perusteella), hänelle voi kertoa että hänkään ei saa joutua kiusatuksi. Kaikilla on oikeus olla rauhassa koulussa. Ja jos on ystävällisyydellä saatuja ystäviä, he puolustavat kaveriaan jos joku yrittää kiusata häntä. Kiusaamisella saadut ystävät ovat sen puolella, joka kulloinkin näyttää voittavana. Jos koko luokka on ystävällisissä väleissä keskenään, kiusaamista ei oel ja kaikki auttavat toisiaan.



Leikkiminen sujuu paremmin jos on säännöt, ja jos joku tahallaan rikkoo sääntöjä, voi hänet yhteisestä päätöksestä hetkeksi jättää leikin ulkopuolelle sen sijaan että lähtee mukaan siihen leikin särkemiseen. Jonkun täytyy vain ryhmässä olla se järkevä joka näkee ja sanoo myös ääneen, että nyt menee väärin eikä tuolal tavalla saa käyttäytyä, ja juuri ap:n lapsi voi olla se järkevä, koska hän on viisas ja hieno lapsi, ja joka itse on ollut kiusattuna sekä kiusaajana. Kannusta lasta näkemään sitä muiden huonoa kohtelua, ja miettimään miten olisi kannattanut käyttäytyä. Kiusaamiseen voi sanoa että älä tee noin, tuo on kiusaamista, ja mennä kertomaan opettajalle. Ei tarvitse itse koittaa olla pomona tai joutua tappeluun.

häntä itseään aletaan kiusata (ja sehän on ihan asiallinen pelko hänen omien kokemustensa perusteella), hänelle voi kertoa että hänkään ei saa joutua kiusatuksi. Kaikilla on oikeus olla rauhassa koulussa. Ja jos on ystävällisyydellä saatuja ystäviä, he puolustavat kaveriaan jos joku yrittää kiusata häntä. Kiusaamisella saadut ystävät ovat sen puolella, joka kulloinkin näyttää voittavana. Jos koko luokka on ystävällisissä väleissä keskenään, kiusaamista ei oel ja kaikki auttavat toisiaan.

Leikkiminen sujuu paremmin jos on säännöt, ja jos joku tahallaan rikkoo sääntöjä, voi hänet yhteisestä päätöksestä hetkeksi jättää leikin ulkopuolelle sen sijaan että lähtee mukaan siihen leikin särkemiseen. Jonkun täytyy vain ryhmässä olla se järkevä joka näkee ja sanoo myös ääneen, että nyt menee väärin eikä tuolal tavalla saa käyttäytyä, ja juuri ap:n lapsi voi olla se järkevä, koska hän on viisas ja hieno lapsi, ja joka itse on ollut kiusattuna sekä kiusaajana. Kannusta lasta näkemään sitä muiden huonoa kohtelua, ja miettimään miten olisi kannattanut käyttäytyä. Kiusaamiseen voi sanoa että älä tee noin, tuo on kiusaamista, ja mennä kertomaan opettajalle. Ei tarvitse itse koittaa olla pomona tai joutua tappeluun.

Nostan, kun tällainen osui hakuun. Onpa viisasta tekstiä, teki hyvää lukea. Meillä tilanne se, että ekaluokkalainen ilmeisesti koulussa on fiksu ja reilu, mutta yrittää kiusata äitiä iltaisin kaikilla uusilla konsteilla, joita siellä oppii.

En ole saanut selvää, yrittääkö käyttää uusia aseita kuitenkin jonkin verran koulussakin. Mutta kotona yrittää tosiaan pelata minua paitsioon kaikin keinoin, ja tämä on minusta todella ahdistavaa. Asiaan liittyy ero kaksi vuotta sitten, osin siksi, että isä ja poika liittoutuivat liian kanssa ja silloin tämä kuvio jo alkoi. Isänsä ei varmasti toiminut niin tahallaan, vaan jotenkin alitajuisesti, mutta sitäkin tehokkaammin. Olin ahdistunut ja masentunut monesta syystä, ja maksan tästä nyt hintaa epäluottamuksena äidin ja pojan välillä. Poika yrittää aivan avoimesti saada milloin isää ja milloin isäpuolta edelleen vivuttua suojakilveksi, jonka takaa pääsee tökkimään minua ilkeyden tikarilla. Jonka haavoittavuus siis riippuu omasta voinnistani, mutta valehtelenhan minä jos teeskentelen, ettei tunnu missään. Olenhan minä vihainen ja pettynyt pinnan alla sitten kuitenkin.

Halusin kysellä, onko muilla ollut samanlaista touhua lapsella ilman, että kyse olisi ollut jostain vakavammastakin? Huomaan, että meillä menee paremmin heti kun itse olen vahvempi. Mutta elämässä on kaikenlaisia vaikeuksia, jotka syövät voimavaroja, ja jos en skarppaa, ilkeily alkaa nopeasti. Uskon lapsen vaistoavan, että tämän myllytyksen takia en täysin pidä hänestä. Vaikka toisaalta kyllä rakastan niinkuin pitää ja näen hienon ihmisen huonon käytöksen takana, mutta huomaan olevani katkera kovista vuosista ja siitä, että oma lapsi pahentaa taakkaa.

Elämässä on siis ollut senverran kovia vaikeuksia, että en ole niinkään masentunut kuin uupunut. Pojalla tuntuu menevän muuten hienosti, mutta tämä asia painaa mieltäni.

Vierailija kirjoitti:

Nostan, kun tällainen osui hakuun. Onpa viisasta tekstiä, teki hyvää lukea. Meillä tilanne se, että ekaluokkalainen ilmeisesti koulussa on fiksu ja reilu, mutta yrittää kiusata äitiä iltaisin kaikilla uusilla konsteilla, joita siellä oppii.

En ole saanut selvää, yrittääkö käyttää uusia aseita kuitenkin jonkin verran koulussakin. Mutta kotona yrittää tosiaan pelata minua paitsioon kaikin keinoin, ja tämä on minusta todella ahdistavaa. Asiaan liittyy ero kaksi vuotta sitten, osin siksi, että isä ja poika liittoutuivat liian kanssa ja silloin tämä kuvio jo alkoi. Isänsä ei varmasti toiminut niin tahallaan, vaan jotenkin alitajuisesti, mutta sitäkin tehokkaammin. Olin ahdistunut ja masentunut monesta syystä, ja maksan tästä nyt hintaa epäluottamuksena äidin ja pojan välillä. Poika yrittää aivan avoimesti saada milloin isää ja milloin isäpuolta edelleen vivuttua suojakilveksi, jonka takaa pääsee tökkimään minua ilkeyden tikarilla. Jonka haavoittavuus siis riippuu omasta voinnistani, mutta valehtelenhan minä jos teeskentelen, ettei tunnu missään. Olenhan minä vihainen ja pettynyt pinnan alla sitten kuitenkin.

Halusin kysellä, onko muilla ollut samanlaista touhua lapsella ilman, että kyse olisi ollut jostain vakavammastakin? Huomaan, että meillä menee paremmin heti kun itse olen vahvempi. Mutta elämässä on kaikenlaisia vaikeuksia, jotka syövät voimavaroja, ja jos en skarppaa, ilkeily alkaa nopeasti. Uskon lapsen vaistoavan, että tämän myllytyksen takia en täysin pidä hänestä. Vaikka toisaalta kyllä rakastan niinkuin pitää ja näen hienon ihmisen huonon käytöksen takana, mutta huomaan olevani katkera kovista vuosista ja siitä, että oma lapsi pahentaa taakkaa.

Elämässä on siis ollut senverran kovia vaikeuksia, että en ole niinkään masentunut kuin uupunut. Pojalla tuntuu menevän muuten hienosti, mutta tämä asia painaa mieltäni.

En tiedä, kuinka laajalti uupumuksesi vaikuttaa perhe-elämäänne, mutta kolmen pojan äitinä sanon, että nyt olisi teille hyvä miehen malli kultaakin kalliimpi. Jos ei perheestä löydy, niin vaikka harrastuksesta.