Lue keskustelun säännöt.
Synnytys on helppo ja kivuton tapahtuma! älkää uskoko synnyttäneitä valittajia
18.01.2011 |
Se on niiden propagandaa!
Ei ihme että synnyttäjä menee paniikkiin synnytyksessä, jos on kuunellut "synnytystarinoita".
Minä en uskonut ja en vieläkän usko näiden valittajien stooreja. Ne on liioiteltuja. Menin synnytykseen avoimin mielin ja helposti se sujui.
Jotkut ihmiset vaan valittaa ja valittaa.
Kommentit (49)
onko tämä ainoa "vastaisku" mihin pystytte?
Naureskelin kaikille synnytyspelko- ja kipujutuille. Vaan kolahtipa omaan nilkkaan. Synnytykseni oli ERITTÄIN pitkä ja ERITTÄIN kivulias. Kohdunsuu ei meinannut aueta millään, laitettiin oksitosiinitiputus tappiin ja olin jatkuvassa kokovartalokrampissa. Ei siis mitään yksittäisiä supistuksia vaan jatkuva kipu ja kramppaus. Lopulta lapsi vedettiin virheasennon takia ulos imukupilla ja repesin pahasti. Mutta ei se mitään, se varsinainen tuska alkoi vasta synnytyksen jälkeen. En pystynyt istumaan tai seisomaan viikkoihin. Onkohan tämän ketjun aloittajalla niin lerppanat paikat, että vauva vaan putkahtaa ulos? Voi ukkoasi.
melkein kuin minun stoori! Mutta heh, apllä taitaa olla 'avonaiset paikat' :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naureskelin kaikille synnytyspelko- ja kipujutuille. Vaan kolahtipa omaan nilkkaan. Synnytykseni oli ERITTÄIN pitkä ja ERITTÄIN kivulias. Kohdunsuu ei meinannut aueta millään, laitettiin oksitosiinitiputus tappiin ja olin jatkuvassa kokovartalokrampissa. Ei siis mitään yksittäisiä supistuksia vaan jatkuva kipu ja kramppaus. Lopulta lapsi vedettiin virheasennon takia ulos imukupilla ja repesin pahasti. Mutta ei se mitään, se varsinainen tuska alkoi vasta synnytyksen jälkeen. En pystynyt istumaan tai seisomaan viikkoihin. Onkohan tämän ketjun aloittajalla niin lerppanat paikat, että vauva vaan putkahtaa ulos? Voi ukkoasi.
Naureskelin kaikille synnytyspelko- ja kipujutuille. Vaan kolahtipa omaan nilkkaan. Synnytykseni oli ERITTÄIN pitkä ja ERITTÄIN kivulias. Kohdunsuu ei meinannut aueta millään, laitettiin oksitosiinitiputus tappiin ja olin jatkuvassa kokovartalokrampissa. Ei siis mitään yksittäisiä supistuksia vaan jatkuva kipu ja kramppaus. Lopulta lapsi vedettiin virheasennon takia ulos imukupilla ja repesin pahasti. Mutta ei se mitään, se varsinainen tuska alkoi vasta synnytyksen jälkeen. En pystynyt istumaan tai seisomaan viikkoihin. Onkohan tämän ketjun aloittajalla niin lerppanat paikat, että vauva vaan putkahtaa ulos? Voi ukkoasi.
Kun ekaa synnytin? Onko siihen olemassa jotain harjoituskursseja?
Hehheh, oletpa pelle. Jos kuvittelit, että nyyhkytän täällä kun olen niin huono synnyttäjä, niin tuotan sinulle pettymyksen.
esim. kivunlievitysmenetelmistä. Ja esim. täällä voi keskustella ja etsiä vertaistukea kun kaikki ei mene kuin oppikirjassa.
Mutta kun ensimmäistään odottava nuori äiti on viimeisillään, on mielestäni vähän typerää jossain työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa alkaa kertoa niitä kaikkia pahimpia kokemuksia ja luoda turhaa paniikkia odottajalle. Esimerkiksi supistuskipu voimistuu synnytyksen edetessä ja synnyttäjä voi siinä tilanteessakin kuulostella, haluaako lievitystä. Onko siitä nyt jotain hyötyä tietää etukäteen, että se on sitten 'pahinta kipua mitä olet ikinä tuntenut'? Etenkin kun se ei kaikilla ole. Toki on hyvä tiedostaa, että komplikaatioita voi tulla, mutta kun niitäkään ei tule kaikille.
Lapseni syntyi sektiolla.
Niinpä se, että joku synnyttää alakautta on valehtelua ja propagandaa. Kyllä kaikki lapset tulevat sektiolla maailmaan. Jotkut vaan yrittävät kusettaa ja kertovat täällä urbaanilegendaa alatiesynnytyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jokaiseen kolmeen synnytykseen olen tarvinnut oksitosiinin, koska mun oma kroppa ei jostain syystä hoida aukeamista kuin 3 senttiin ja sitten alkaa tauottomat kramppailut ilman edistystä. Huono synnyttyjä olen joo, mutta onpa kaikki saatu maailmaan kuitenkin :)
Onhan siinä nyt helvetin moinen ero supistaako nätisti 5 minuutin välein loppuun saakka (ja vesien kera), kuin ilman vesiä ja ilman taukoja lähes alusta saakka.
Naureskelin kaikille synnytyspelko- ja kipujutuille.
Vaan kolahtipa omaan nilkkaan. Synnytykseni oli ERITTÄIN pitkä ja ERITTÄIN kivulias. Kohdunsuu ei meinannut aueta millään, laitettiin oksitosiinitiputus tappiin ja olin jatkuvassa kokovartalokrampissa. Ei siis mitään yksittäisiä supistuksia vaan jatkuva kipu ja kramppaus. Lopulta lapsi vedettiin virheasennon takia ulos imukupilla ja repesin pahasti.
Mutta ei se mitään, se varsinainen tuska alkoi vasta synnytyksen jälkeen. En pystynyt istumaan tai seisomaan viikkoihin.
Onkohan tämän ketjun aloittajalla niin lerppanat paikat, että vauva vaan putkahtaa ulos? Voi ukkoasi.
Kyllä sinä ap olet ihan nuo lerppanat paikaksi ansainnut. Pelkkää ilkeyttään ihminen tekee tuollaisia avauksia, pahoittaakseen siis toisten mielen.
Pitää olla aika tyhmä ihminen jos luulee, että maailmassa on vain yhden tyyppisiä synnytyksiä. Kiva juttu, että sinulle on sattunut helppo nakki, mutta kaikilla ei ole sama tuuri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin kertoa oman stoorini näin ratsastajan näkökulmasta, en nähnyt tarpeelliseksi käydä synn.valmennuksissa koska olimme asian mieheni kanssa ajatelleet niin ,että onhan vauvat ennekin vanhaan maailmaan tulleet tavalla tai toisella joten maalaisjärkeä käyttäen suhtauduimme synnytykseen. noh, vuosia,vuosia päivittäin ratsastaneena kaikki lantion pohja yms alapään lihakset olivat niin kehittyneet etteivät meinanneet millään antaa periksi ja se synnytys kesti sen vajaan 20h ja ponnistusvaihe oli pitkittynyt. niin synnytystä hoitanut lääkäri kuin kätilöt, osasivat itse kysyä, ratsastustaustaani paikkojen perusteella, ja kertoivat että monesti juuri meillä synnytykset hankalia ja pitkittyvät koska alakropan kaikki lihakset niin vahvat ja kehittyneet etteivät anna helposti periksi. ja kyllä sain kaiken mahdollisin kivunlievityksen ja voin myöntää että sattu niin saamaristi, etten tod.näk toista tee!
mutta repeämiä ei tullut,välilihaa en antanut leikata,josta kätilö myös jälkeenpäin totesi että hyvä kun en antanut,koska välttämätöntä tarvetta ei sitten tullutkaan ja paikat palautuivat muutamassa viikossa ennalleen! loppu hyvin ,kaikki hyvin :)
mutta kahdesta synnytyksestäni se ensimmäinen oli rauhallinen ja välillä jopa "kivuton", ponnistaminen ei oikeasti sattunut yhtään.
Olinkin järkyttynyt, kun toisen synnytyksen supistukset olivat todella kivuliaita. Meinasin mennä ihan paniikkiin, kun kipu vaan jatkui ja jatkui vaikka miten "rentouduin" ja "asennoiduin". Ponnistus oli onneksi taas helppo.
Minulle jäi arvoitukseksi, miksi kaksi saman ihmisen synnytystä tuntui niin erilaiselta. Kesto ja lapsen koko olivat suunnilleen samat molemmissa. Kipukynnyksenikään ei ollut synnytysten välillä muuttunut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ekan kans repes pahasti kun synty kasvot edellä.6vkoo särkylääkkeillä sen jälkeen enkä pystyny kunnol kävelee.Mutta empä valittanu.Mulla kuitenki levee lantio ettei ollu siitä kii ettei olis mahtunu syntymään mutta vauvan asennosta kiinni myös.
Toine meni tehon kautta ja päästiin kotiin 5 pvän päästä.Kolmas synty sitten vartissa ilman kivunlievityksii.Että kaikki synnytykset erilaisia tulet huomaamaan jos enemmän teet.Mulla kun kaikki vauvat oli vielä päälle nelikilosii.:)
Sen kuitenkin sanon että paras kokemus viimeisen kanssa kun ei tarvinut kivunlievitystä.Ensimmäistä en kyllä olisi pystynyt ilman epiduraalia tekemään.
jos ei ole kokenut synnytystä kamalana :) Ja säästynyt jopa repeämiltä! Synnytyksetkin oli hyvän mittasia, 10h ja 8h.
Kaksi erilaista synnytystä, positiivisia molemmat.
Ensimmäisessä tunsin kyllä supistukset, mutta oikea hengitystekniikka auttoi.Toisessa en oikeastaan edes kipua tuntenut, vasta kun ponnistuvaihe lähestyi, alkoi vähän sattumaan. Ja pään syntyessä.
Molemmista olin heti kunnossa, istumaan pystyin normaalisti, suihkussa kävin yms.
Nyt on kolmas tulossa ja myös kolmas alatiesynnytys-
Mistähän johtuu että jokaiseen alatiesynnytys ketjuun tulee kirjoittamaan vaan ne joilla on ollut helvetilliset synnytykset? Vai väritetäänkö niitä kokemuksia kirjoittaessa vähän pahemmiksi kuin ovat oikeasti olleet?
Ymmärrän kyllä että jokainen kokee synnytyksen eritavalla, mutta tosiaan pistää silmään että hyviä synnytyskokemuksia tulee todella vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ole kokenut synnytystä kamalana :) Ja säästynyt jopa repeämiltä! Synnytyksetkin oli hyvän mittasia, 10h ja 8h.
Kaksi erilaista synnytystä, positiivisia molemmat.
Ensimmäisessä tunsin kyllä supistukset, mutta oikea hengitystekniikka auttoi.Toisessa en oikeastaan edes kipua tuntenut, vasta kun ponnistuvaihe lähestyi, alkoi vähän sattumaan. Ja pään syntyessä.
Molemmista olin heti kunnossa, istumaan pystyin normaalisti, suihkussa kävin yms.
Nyt on kolmas tulossa ja myös kolmas alatiesynnytys-Mistähän johtuu että jokaiseen alatiesynnytys ketjuun tulee kirjoittamaan vaan ne joilla on ollut helvetilliset synnytykset? Vai väritetäänkö niitä kokemuksia kirjoittaessa vähän pahemmiksi kuin ovat oikeasti olleet?
Ymmärrän kyllä että jokainen kokee synnytyksen eritavalla, mutta tosiaan pistää silmään että hyviä synnytyskokemuksia tulee todella vähän.
Voi vittu teitä!!!
Yritä nyt ymmärtää että näitä miitän väritetä!
Joillakin toisilla sattuu olemaan vaan ikävämmät kokemukset kuin sulla! Sinun synnytys ei ole ABSOLUUTTINEN TOTUUS SYNNYTYKSESTÄ. SYNNYTYKSIÄ ON MONENLAISIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Synnytys ei ole kivuton, mutta kipu on sietämiskelposta. Ja jos oma kipukynnys on alempi niin sitten on kipulääkkeitä olemassa.
Itse henkilökohtaisesti en kipulääkkeitä ottanut, siitä yksinkertaisesta syystä, etten halunnut niiden kulkeutuvan vauvaani. Toki riski on pieni, joten ymmärrän kyllä niitäkin jotka lääkkeitä ottavat. Itse en vain sitä halunnut ja halusin myös tuntea kaikki mitä kropassani tapahtuu. Mielestäni tuntui oudolle ajatus siitä, että makaan sängyllä täysin kivuttomana ja plups yhtäkkiä minusta putkahtaa ihminen. =) Minusta kipu kuului synnyttämiseen.
Protestoin hieman tämän ketjun otsikkoa - "synnytys on helppo"??? Tällaista asiaa ei voi noin vaan mennä toteamaan. Mitä jos vauva juuttuu kiiinni ja joutuu hapenpuutteeseen? Mitä jos äidin lantio on liian ahdas ja repeää? Mitä jos napanuora on kaulan ympärillä?
Synnytys ei todellakaan ole aina helppo, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä kipujenkaan kanssa. Synnytyksiä on monenlaisia eikä niitä voi lokeroita. Jokaisella on eri kokemus, eikä tässä maailmassa ole naista, joka olisi synnyttänyt niin monta kertaa, että pystyisi sanomaan, että synnytys on aina helppo. Joku synnytys on helppo ja joku vaikea, mikä ihme siinä on niin vaikea hyväksyä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ole kokenut synnytystä kamalana :) Ja säästynyt jopa repeämiltä! Synnytyksetkin oli hyvän mittasia, 10h ja 8h.
Kaksi erilaista synnytystä, positiivisia molemmat.
Ensimmäisessä tunsin kyllä supistukset, mutta oikea hengitystekniikka auttoi.Toisessa en oikeastaan edes kipua tuntenut, vasta kun ponnistuvaihe lähestyi, alkoi vähän sattumaan. Ja pään syntyessä.
Molemmista olin heti kunnossa, istumaan pystyin normaalisti, suihkussa kävin yms.
Nyt on kolmas tulossa ja myös kolmas alatiesynnytys-Mistähän johtuu että jokaiseen alatiesynnytys ketjuun tulee kirjoittamaan vaan ne joilla on ollut helvetilliset synnytykset? Vai väritetäänkö niitä kokemuksia kirjoittaessa vähän pahemmiksi kuin ovat oikeasti olleet?
Ymmärrän kyllä että jokainen kokee synnytyksen eritavalla, mutta tosiaan pistää silmään että hyviä synnytyskokemuksia tulee todella vähän.Voi vittu teitä!!!
Yritä nyt ymmärtää että näitä miitän väritetä!
Joillakin toisilla sattuu olemaan vaan ikävämmät kokemukset kuin sulla! Sinun synnytys ei ole ABSOLUUTTINEN TOTUUS SYNNYTYKSESTÄ. SYNNYTYKSIÄ ON MONENLAISIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja opettele kirjoittamaan ennen kuin yrität loukata :)
Kyllä vesimelonin paskominen sattuu!
Lisään vielä äskeiseen viestiini, tiesittekö että synnytyksessä vauvalla on niin suuri riski kuolla, että seuraavan kerran riski on samalla tasolla vasta kun vauva on yli 70-vuotias. Tältä pohjalta siis ei voi missään nimessä mennä möläyttämään mitään niin typerää kuin, että "synnytys on helppo".
Toki voi olla, että oma yksittäinen synnytys on mennyt hyvin ja ollut helppo, mutta on todella törkeää alkaa siltä pohjalta yleistämään. Synnytys on todella vaarallinen ja raskas kokemus varsinkin syntyvälle lapselle, joten kuka äiti ikinä vaan sanoo, että "synnytys on helppo" niin saisi kyllä hävetä, koska jo yksin lapsen kannalta edes se synnytys joka oli äidille helppo niin ei ole ollut helppo vauvalle.
Ja siis minun synnytys oli HELPPO, mutta se oli vain se yksi synnytys, minun synnytys. Ikinä en menisi yleistämään noin törkeästi, että joo "synnytys on helppo juttu". Minun synnytys oli, mutta minulla kävikin tuuri.
Lisään vielä äskeiseen viestiini, tiesittekö että synnytyksessä vauvalla on niin suuri riski kuolla, että seuraavan kerran riski on samalla tasolla vasta kun vauva on yli 70-vuotias. Tältä pohjalta siis ei voi missään nimessä mennä möläyttämään mitään niin typerää kuin, että "synnytys on helppo".
Toki voi olla, että oma yksittäinen synnytys on mennyt hyvin ja ollut helppo, mutta on todella törkeää alkaa siltä pohjalta yleistämään. Synnytys on todella vaarallinen ja raskas kokemus varsinkin syntyvälle lapselle, joten kuka äiti ikinä vaan sanoo, että "synnytys on helppo" niin saisi kyllä hävetä, koska jo yksin lapsen kannalta edes se synnytys joka oli äidille helppo niin ei ole ollut helppo vauvalle.
Tosin tälläiset ketjut pitäis jättää avaamatta, kun tulee niin pahalle päälle! Nyt vois melkein kysyä mistä näitä idiootteja oikein sikiää?
jos ei ole kokenut synnytystä kamalana :) Ja säästynyt jopa repeämiltä! Synnytyksetkin oli hyvän mittasia, 10h ja 8h.
Kaksi erilaista synnytystä, positiivisia molemmat.
Ensimmäisessä tunsin kyllä supistukset, mutta oikea hengitystekniikka auttoi.Toisessa en oikeastaan edes kipua tuntenut, vasta kun ponnistuvaihe lähestyi, alkoi vähän sattumaan. Ja pään syntyessä.
Molemmista olin heti kunnossa, istumaan pystyin normaalisti, suihkussa kävin yms.
Nyt on kolmas tulossa ja myös kolmas alatiesynnytys-Mistähän johtuu että jokaiseen alatiesynnytys ketjuun tulee kirjoittamaan vaan ne joilla on ollut helvetilliset synnytykset? Vai väritetäänkö niitä kokemuksia kirjoittaessa vähän pahemmiksi kuin ovat oikeasti olleet?
Ymmärrän kyllä että jokainen kokee synnytyksen eritavalla, mutta tosiaan pistää silmään että hyviä synnytyskokemuksia tulee todella vähän.Voi vittu teitä!!!
Yritä nyt ymmärtää että näitä miitän väritetä!
Joillakin toisilla sattuu olemaan vaan ikävämmät kokemukset kuin sulla! Sinun synnytys ei ole ABSOLUUTTINEN TOTUUS SYNNYTYKSESTÄ. SYNNYTYKSIÄ ON MONENLAISIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Ja opettele kirjoittamaan ennen kuin yrität loukata :)
Kirjoitin vain että tunsin supistukset.
Noh, kirjoitetaanpas oikein.
Olin todella todella kipeä kun menimme sairaalaan. Liikkumaan en kyennyt supistusten takia. Epiduraali auttoi vain pienen hetken. Ja sitä ennen jouduin tuskien lomassa odottamaan 1,5h tuntia että pääsin saliin. Oli pienoista ruuhkaa. Siihen päälle sain odottaa anestesialääkärin saapumista. En kyennyt edes vessaan. Kipu oli niin polttavaa, eikä taukoja pahemmin ollut.
Tosiaan, epiduraali auttoi vain tunnin ajan. Ja koska olin siellä yöllä, oli päivystävä lääkärikin taas mennyt kotiin.
En ehtinyt saamaan uudestaan lääkettä.
Myös oksentelin kivun takia.
Vihdoin ja viimein oli paikat tarpeeksi auki. Halusin synnyttää puoli-istuvassa asennossa.
Minkäs teet kun et osannut ponnistaa. Ponnistuvaihe venyi ja venyi.
Melkein tunti ja lapsi oli maailmassa.
Hengitystekniikka kyllä auttoi kun lääkettä en saanut, mutta ei se niin paljoa auttanut että kivut olisivat kadonneet.
Näinkö ne synnytystarinat pitää kertoa? Repiä jokainen yksityiskohta esiin?
mutta tuota mantraa ne valittajat jaksaa toistaa :)