Lue keskustelun säännöt.
Synnytys on helppo ja kivuton tapahtuma! älkää uskoko synnyttäneitä valittajia
18.01.2011 |
Se on niiden propagandaa!
Ei ihme että synnyttäjä menee paniikkiin synnytyksessä, jos on kuunellut "synnytystarinoita".
Minä en uskonut ja en vieläkän usko näiden valittajien stooreja. Ne on liioiteltuja. Menin synnytykseen avoimin mielin ja helposti se sujui.
Jotkut ihmiset vaan valittaa ja valittaa.
Kommentit (49)
mutta se ei ole sitä kaikilla. Se, että ap:lla on ollut kivuton ja helppo synnytys, ei tee hänestä parempaa ihmistä. Siitä ei saa mitalia. Se ei ap myöskään ole sinun ansiotasi. Toki avoin mieli voi auttaa, mutta ei se mikään ratkaiseva tekijä ole. Toivon sinulle oiken kivuliasta ja pitkittynyttä seuraavaa synnytystä niin tajuat, kuinka naurettava olet.
t. imukuppisynnytyksen epiduraalilla ja luomusynnytksen kokenut, arvaappa, kumpi oli helmpompi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei oteta kipulääkkeitä, koska ne kulkeutuvat vauvaan. Olen samaa mieltä, että suun kautta otettavat tai lihakseen pistettävät kipulääkkeet ovat monesti turhia, mutta siitä syystä, että ei niistä taida olla paljoa apuakaan ja tosiaan voivat vaikuttaa vauvaan.
Sen sijaan suosin puudutteita;spinaalia ja epiduraalia. Ne ovat tehokkaita kivunlievitysmenetelmiä ja toisin kuin annetaan ymmärtää,ne voivat auttaa myös vauvaa, edistämällä synnytystä.
Ensimmäisessä synnytyksessäni sain epiduraalin, koska kivut olivat yli vuorokauden kovia, mutta en siltikään auennnut. Olinhan halunnut synnyttää ilman kivunlievitystä! Epiduraalin avulla aukesin hetkessä täysin auki ja jaksoin ponnistaakin. Vauvan ei tarvinnut kärsiä enempää pitkityvästä synnytyksestä.
Seuraavissa synnytyksissä otin epiduraalin ilman, että olisin sitä ennen yrittänyt aukeamatta ja kovilla kivuilla. Aukesin taas helposti.
Ponnistusvaiheissa tunto oli aina tallella,koska sain vain yhdet annokset puudutetta, mutta eipä koskenut liikaa silti.
olen samaa mieltä. Itse synnytys ei ollut hankalla. Ainut mikä oli epämielyttävää oli yksin yön yli odottelu sairaalassa milloinkas tosi toimiin päästään. Synnytysalit olivat tupaten täynnä. Sinne pääsi viime hetkellä niinpä mies joutui odottelemaan kotona milloinka kutsu käy ja pääsee mukaan.
Synnytystä voi verrata vähän isomman pierun päästämiseen! Tosin tämä "pieru" tapahtuu sitä toista reittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys on varmaan helppo, jos on väljät röörit luonnostaan ja löllöt kudokset, jotka venähtävät vaikka puhaltamalla.
Jos taas kudostyyppi on sitkeä kuin taistelulajien harrastajalla eikä veny sitten millään, kipu on kova.
Kivun kokemus on subjektiivinen asia. Mikä yhdelle on tajun vievää tuskaa, on toiselle helppoa kuin pieraiseminen.
Kipua ei tarvitse sietää, sillä nykyaikainen synnytyslääketiede tuntee tehokkaita ja turvallisia lievitystapoja. Niiden käyttäminen on suositeltavaa sen sijaan, että kärvistellään repeämien kanssa ilman lievitystä toista vuorokautta ja pumpataan itsensä ja lapsi täyteen adrenaliinia. Se altistaa sydänkohtaukselle, masennukselle ja lapsen pahoinpitelylle.
Uskonnolliset hörhöt lienevät ajaneet läpi ajatuksen kivulla synnyttämisen autuudesta: se on paskapuhetta. Kärsiminen ei auta vaan vaikeuttaa tapahtumaa.
Heh, se voi kestää vaikka monta vuorokautta ilman, että tulosta syntyy!!! Pahenee ja pahenee koko ajan. Nukkua et voi, seisahtua et voi, ruoka ei pysy sisällä... Minuutin supistuksia aluksi viiden minuutin ja lopuksi minuutin välein. Minuutti kovaa kipua ja vähenevät lepohetket loppua kohden. Epiduraali päästää lepoon. Vasta epiduraalin suoma kivuttomuus ja lepo avasi minut vauvoille valmiiksi tulla! Synnytyksen kestot 36 ja 27 tuntia.
Ponnistusvaihe voi olla vähemmän kivulias. Ainakin minulla oli. Kahden edellä kerrotun lapsen kanssa sain avutumisvaiheessa epiduaalipuudutukset. Yhden lapsen olen synnyttänyt luomunakin.
Hän synty nopeasti ja oli kilon painavampi kuin sisaruksensa. Synnytys oli raju ja tosiaan vain hetken kirpaisi maailman koviten (olin melkein täysin auki, kun otti koviten) ja muuten yhtä paljon kuin kahdessa muussa synnytyksessäni. Sen jaksoi, kun sitä ei jatkunut kuin vain kuusi tuntia ja avauduin koko ajan. Yli vuorokautta on vaikea jaksaa varsinkin, jos tulos on vaivaiset 1-2 cm auki!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä sen sanoit, nimenomaan vain epäilen, en yhtään osaa sanoa miten tulen pärjäämään. En halua ajatella pahinta mutta pelottaa tuo synnytys älyttömästi, aion ottaa epiduraalin heti kun mahdollista.., ja kaikkea muutakin kivunlivevitystapoja...
Mutta välillä pelottaa syystäkin liikaa kun kuulee ja lukee kaikenlaisia kauhutarinoita synnytyksestä...
Jokaisessa 3 synnytyksessä. Vauvat on kyllä ihan hyvin ja nopeasti syntyneet. Mutta esim. viimeinen oli aikas hirvee kun en ehtinyt saada kuin ilokaasua, toki kipu helpotti kun pää syntyi...
Mutta ei se kyllä kivutonta ole...ellei ole leveäreikä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse olisin synnyttänyt keskiajalla,olisimme molemmat sekä vauva että minä kuolleet..
Mutta huono provohan tää on...Jos oma synnytyksesi oli kivuton ja meni hyvin niin good for you.
Hohhoi. Et usko että sattuu jos joudutaan tikkaamaan revennyttä välilihaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin menin avoimin mielin synnyttämään ja meinasi vauva kuolla. Voin kertoa, että pitkittynyt synnytys sattui aivan helvetisti, mutta tietysti tällaiset "vauva vain liukui ulos" -ämmät jotain synnyttämisestä tietävätkin. Not.
Jotkut kestää kipua paremmin, jotkut huonommin.
Joillakin on ahtaampi lantio, joillakin ei yms.
Joten, miksi vähätellä toisten synnytyskokemuksia?
Se vain potää hyväksyä että synnytykset ovat erilaisia. Minullakin 2 erilaista synnnytystä takana.
Esikoisen aikaan ne tuskat tuntui hirveiltä!Kuopuksen aikaan taas hyvä kun ne tunsi.
Tajusin säännöllisyyden takia mennä sairaalaan. Muuten olisin varmaan kotiin synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäähallin kokoisen toosan kun ei kerran tunnu missään! "kuin patonki porttikongissa!"
Kaikilla reikä venyy sekä kohtu aukeaa. Se on siitä sisusta kiinni!
Jokaisessa 3 synnytyksessä. Vauvat on kyllä ihan hyvin ja nopeasti syntyneet. Mutta esim. viimeinen oli aikas hirvee kun en ehtinyt saada kuin ilokaasua, toki kipu helpotti kun pää syntyi... Mutta ei se kyllä kivutonta ole...ellei ole leveäreikä
Mutta ei se kyllä kivutonta ole...ellei ole leveäreikä
Olenko leveäreikä?
t.6
Naureskelin kaikille synnytyspelko- ja kipujutuille.
Vaan kolahtipa omaan nilkkaan. Synnytykseni oli ERITTÄIN pitkä ja ERITTÄIN kivulias. Kohdunsuu ei meinannut aueta millään, laitettiin oksitosiinitiputus tappiin ja olin jatkuvassa kokovartalokrampissa. Ei siis mitään yksittäisiä supistuksia vaan jatkuva kipu ja kramppaus. Lopulta lapsi vedettiin virheasennon takia ulos imukupilla ja repesin pahasti.
Mutta ei se mitään, se varsinainen tuska alkoi vasta synnytyksen jälkeen. En pystynyt istumaan tai seisomaan viikkoihin.
Onkohan tämän ketjun aloittajalla niin lerppanat paikat, että vauva vaan putkahtaa ulos? Voi ukkoasi.
Kaikilla reikä venyy sekä kohtu aukeaa. Se on siitä sisusta kiinni!
Jokaisessa 3 synnytyksessä. Vauvat on kyllä ihan hyvin ja nopeasti syntyneet. Mutta esim. viimeinen oli aikas hirvee kun en ehtinyt saada kuin ilokaasua, toki kipu helpotti kun pää syntyi... Mutta ei se kyllä kivutonta ole...ellei ole leveäreikä
Äidilläni repesi koko emätin. Mutta vauva saatiin terveenä maailmaan.
Harmi kun ennen vanhaan oli niin paljon sisuttomia naisia, että synnytys oli naisten yleisin kuolinsyy. Olisi pitänyt näiden viisaiden naisten kertoa totuudet vähän aikaisemmin.
Naureskelin kaikille synnytyspelko- ja kipujutuille.
Vaan kolahtipa omaan nilkkaan. Synnytykseni oli ERITTÄIN pitkä ja ERITTÄIN kivulias. Kohdunsuu ei meinannut aueta millään, laitettiin oksitosiinitiputus tappiin ja olin jatkuvassa kokovartalokrampissa. Ei siis mitään yksittäisiä supistuksia vaan jatkuva kipu ja kramppaus. Lopulta lapsi vedettiin virheasennon takia ulos imukupilla ja repesin pahasti.
Mutta ei se mitään, se varsinainen tuska alkoi vasta synnytyksen jälkeen. En pystynyt istumaan tai seisomaan viikkoihin.
Onkohan tämän ketjun aloittajalla niin lerppanat paikat, että vauva vaan putkahtaa ulos? Voi ukkoasi.
melkein kuin minun stoori!
Mutta heh, apllä taitaa olla 'avonaiset paikat' :D
Eihän kenelläkään synnyttäjällä voi olla samanlaiset synnytyskokemukset. Synnyttys on niin yksilöllistä ettei yhtä voi aina verrata toiseen. Toisilla enemmän kipuja toisilla taas ei ollenkaan. Kivun sietokyky ei muutenkaan kaikilla samanlainen.
Itsellä ensimmäinen lapsi tulossa, nyt RV 32+4 enkä tietenkään halua pahinta miettiä, mennään päivä kerrallaan, mulle tärkeintä on se että lapsi voi hyvin, synnytyskipu on hetkellinen ja eiköhän se ohi mene sitten kun lapsi tulee maailmaan.