Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti eilen illalla seitsemän aikaan
15.01.2011 |
auttamaan kaveriaan jossain asennushommassa eikä ole vieläkään tullut kotiin.
Kerran yritin soittaa, ihan asiasta, mutta ei vastannut. Olkoon sitten. Ärsyttää.
Pelkään, että räjähdän, jos se sieltä tänään saapuu.
Kommentit (18)
ex-miehelle kaverit tuntuivat olevan tärkeämpiä kuin oma perhe... Onneksi siis entinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehti mennä vuoden-parin verran hyvin jo. Siis menoja oli kummallakin, ihan ok, mutta ei tällästä paskaa. Mies saa mennä ja olla, kunhan vaan sovitaan niistä jutuista.
Mies väittää rakastavansa, mutta jotenkin ei nyt tunnu siltä.
Aamulla se kävi pari tuntia nukkumassa ja lähti yhdeksän aikaan muka tunniksi töihin. Ei ole sen jälkeen näkynyt eikä kuulunut. En viitsi edes yrittää soittaa sille. Kaikki sovitut asiat menee aina mönkiin miehen takia. Jotenkin en vaan jaksa enää välittää.
Anteeksi, mutta onko mahdollista että miehelles olis sattunut jotain? Itse olisin ainakin hemmetin huolissani jos olisin sinun asemassa!
mutta kyllä ärsytti siivota kahden lapsen pyöriessä jaloissa ja sit vielä, kun kauppaan ei pääse. Ei ole maitoa eikä mitään ruokaakaan. Jotain pitää lapsille taikoa.
En aio soitella perään. Asiaa oli aamulla, mutta senkin selvitin lopulta itse.
Jotenkin se auto oli nyt se viimeinen pisara. Ja nyt ärsyttää, kun hätäännytin kuopuksenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jotain pahaa olisi käynyt. En jaksa olla huolissani, kun silloin raskausaikana olin aina huolissani eikä ikinä ollut kyse mistään muusta kun kavereista ja/tai kaljasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainaki mun näkökulmasta, mun mies saattaa kadota neljäks tai viideks päiväks... yhen kerran oli lähteny kaverinsa kaa ruotsiin oli vaan unohtanu ilmottaa mulle... onneks mies jättää aina rahaa jos lähtee bilettää ni pärjätään pojan kaa hyvin... kyllä se aina on löytäny ittensä kotiin jossain vaiheessa...
tänään katsos on ulkona pakkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä vaan siitä, et sanotaan ei mene pitkään ja sit ollaan kuitenkin vuorokausi poissa. On se ollut joskus 3vrk putkeen pois ilmottamatta. Kyllä me selvitään, ollaan aina selvitty.
Kyllä se sieltä joskus tulee, päissään tai krapulassa. En vaan tiedä miten sit suhtaudun mieheen.
Siis tietenkin nainen pärjää ilman miestä, mutta miten te siedätte tuollaisia suhteita?
Perheen isä saa olla täysin vastuuntunnoton, äidin pitää olla aina valmiina kantamaan vastuu tietämättä milloin mies tulee kotiin? Mitä perhe-elämää tuollainen on, varsinkin jos asia toistuu aina välilä. Huh. Sanoisin, että omanarvontuntoa kehiin. Punnitkaa tarkasti mitä toivotte (perhe)elämältä ja mistä kaikesta olette valmiin luopumaan. Jatkuva ahdistus esimerkiksi on aika kova hinta perhe-elämästä.
ainaki mun näkökulmasta, mun mies saattaa kadota neljäks tai viideks päiväks... yhen kerran oli lähteny kaverinsa kaa ruotsiin oli vaan unohtanu ilmottaa mulle... onneks mies jättää aina rahaa jos lähtee bilettää ni pärjätään pojan kaa hyvin... kyllä se aina on löytäny ittensä kotiin jossain vaiheessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännää, kun tällänen käytös alkoi tosiaan vasta silloin kun odotin kuopusta. Enpä osannut ennustaa, kun ensin oli ollut mitä mahtavin ja ihanin mies ja isä.
Ei juonut juurikaan, muutaman kerran vuodessa. Oli esikoisen kanssa kotona, kun opiskelin. En ole ennustaja, en voinut tietää, että kuopuksen raskausaika on helvettiä enkä osannut ennustaa, että muutaman hyvän vuoden ja sovittujen asioiden jälkeen tulee taas paskaa niskaan.
Kyllä meilläkin mies saa mennä, kunhan asiasta SOVITAAN etukäteen. Mitäs siitä tulis, jos sä tekisit saman tempun? Oliskohan lastensuojeluviranomaiset ovella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan olis poliisit mun perässä ja lapset sossujen huomassa.
Mies tekis minulle tuollaisen katoamistempun tasan kerran. Sinkkuvuodet opetti aika paljon itsenäs kunnioitusta minulle, minua ei enää kohdella ko paskasäkkiä. Jos ei koti ja perhe kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Minä pärjään varsin hyvin yksinkin.
Siis tietenkin nainen pärjää ilman miestä, mutta miten te siedätte tuollaisia suhteita?
Perheen isä saa olla täysin vastuuntunnoton, äidin pitää olla aina valmiina kantamaan vastuu tietämättä milloin mies tulee kotiin? Mitä perhe-elämää tuollainen on, varsinkin jos asia toistuu aina välilä. Huh. Sanoisin, että omanarvontuntoa kehiin. Punnitkaa tarkasti mitä toivotte (perhe)elämältä ja mistä kaikesta olette valmiin luopumaan. Jatkuva ahdistus esimerkiksi on aika kova hinta perhe-elämästä.
ainaki mun näkökulmasta, mun mies saattaa kadota neljäks tai viideks päiväks... yhen kerran oli lähteny kaverinsa kaa ruotsiin oli vaan unohtanu ilmottaa mulle... onneks mies jättää aina rahaa jos lähtee bilettää ni pärjätään pojan kaa hyvin... kyllä se aina on löytäny ittensä kotiin jossain vaiheessa...
ex ukko teki samaa. oli tuntikausia ties missä kotona saattoi käydä vain nukkumassa jos sitäkään, kyllä siinä alkaa pikkuhiljaa suhde rakoilemaan kun toinen ei ota yhtään vastuuta kodista, helpompi olla yksin kun sillon ainakin tietää mitä milloinkin tapahtuu ja lapsellekin varmasti helpompi.
lähen yhelle ilta kuudelta ja kotia hippaloin aamulla tuhannen kännissä. Miten toi mies mua jaksaa?? Ja mies ei harrasta dokailua ollenkaan.
Auto ei käynnistynyt. Purskahdin itkuun ja kuopus meni ihan hätään. En jaksa. Paska mies, kun jätti meidät pulaan.