Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon pettynyt mun lapsuudenkaveriin!
12.01.2011 |
Siis jollain tavoin vaikka melkein arvasin että näin tässä lopulta käy.
Mä olen aina ollut se joka pitää yhteyttä. Ollan nähty myös kaverin halusta, mutta aina niin että ensin minä soitan ja sitten se pyytää ehkä että nähdään.
Viime kesänä mua rupes nyppimään toi touhu kun tajusin että ei se taaskaa ole soittanut kai mun olis sitten aika?
Päätin olla soittamatta ja katsoa että missä vaiheessa se itse ottaa yhteyttä? ei oo tänä päivänäkää ottanut mitään yhteyttä!!
Jotenkin tosi surullinen fiilis kun tätä ajattelee. Ollaan tunnettu nelivuotiaasta asti, yhdessä käyty tarhat, koulut, vedetty ekat kännit, sekoiltu poikien kanssa, jaettu ilot ja surut. Nyt tää sit vaan ilmeisesti loppu näin?
Kommentit (2)
Minä voisin olla ystäväsi, tunsin ihan piston sydämessäni :( Monet pitkäaikaiset ystäväni ovat usein mielessä, ihan oikeasti, mutta tuo puhelimeen tarttuminen on vaan niin hankalaa. Ja ihan oikeasti sille on usein vaikea löytää aikaakin, kun on kokopäivätyö ja pienet lapset. Jos tapaamisenne ja puhelunne muuten ovat miellyttäviä, niin olisiko sinun vaan mahdollista jatkaa soittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mä olen jo tajunnut, että meilläkin se olen minä, joka yhteydet ottaa, mutta ei se mua haittaa enää ollenkaan.
Meillä on kuitenkin aina hauskaa, kun tavataan,. vaikka aika harvoin näin käy.
Kaikki ei ole tasapuolista tässä maailmassa, eikä tulekaan, ja kaikella ei edes ole väliä.