Mitä mieltä olisitte, jos poikani tulisi samalle luokalle?

Lapsi taas ei voi itse sille mitään, että on ulospäinsuuntautunut ja kilahtaa muuallakin kuin vain kotona. Jos se on sitten virhe kasvatuksessa niin omaksi syykseni otan.

Vanhemman asenne yleensä siirtyy lapseenkin jollain tavalla. Minusta on hyvä, että kouluun ja opettajiin koulussa suhtaudutaan tietyllä kunnioituksella. He ovat auktoriteetteja ja vanhemman pitäisi tuntea jonkinasteista tervettä nöyryyttä auktoriteettien edessä.

On mielestäni mahdotonta sanoa etukäteen, että onko lapsi fiksu vai ei. Jokaisella lapsella on paljon opittavaa ja haasteita koulussa. Sinne ei kannata laittaa lastaan henkseleitään paukutellen, vaan niin, että sinne mennään oppimaan uusia taitoja. Ekaluokkalaisen kohdalla merkittävin oppimisalue on usein se, että jaksaa istua 45 minuuttia paikallaan ja noudattaa sääntöjä ja opettajan ohjeita.

He ovat sinulle nicopettereita ja jessikoita. Mitä haluat sanoa tällä? Tulkitsen niin, että ihailet oman lapsesi temperamenttia ja nokkeluutta ja halveksit muita lapsia. Olet siinä uskossa, että lapsesi oikeasti on jotenkin erilaisempi kuin muut lapset.

Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja tarvitsee osakseen eritystä kohtelua. Aivan jokainen. Kukaan ei ole toista erityisempi. Huomioitava asia vain muuttuu. Ja tämä oli erittäin demarin luokanopettajan komentti.

ilman yhdenkään "älykkäämmän" lapsen huonoa käytöstä ja kilahduksia.



Eipä hyvillä matematiikan taidoilla (jotka omilla lapsillanikin muuten on, samoin kielelliset taidot) tee mitään jos ei osaa käyttäytyä, keskittyä, ottaa muita huomioon ja noudattaa sääntöjä.

av-mamma?

Pakko tätä kommentoida, vaikka ei aloitukseen liitykään, mutta ei todellakaan koulu ja opettaja ole vanhemmille auktoriteetteja! Kyllä minä olen se, joka päättää lapseni asioista, ja yrittäväthän nuo opettajat joskus loikkia silmille, ei vaan onnistu. Outoa ajattelua!

Ja on hyvä opettaa lapsikin kyseenalaistamaan auktoriteetteja.

Vanhemman asenne yleensä siirtyy lapseenkin jollain tavalla. Minusta on hyvä, että kouluun ja opettajiin koulussa suhtaudutaan tietyllä kunnioituksella. He ovat auktoriteetteja ja vanhemman pitäisi tuntea jonkinasteista tervettä nöyryyttä auktoriteettien edessä.

On mielestäni mahdotonta sanoa etukäteen, että onko lapsi fiksu vai ei. Jokaisella lapsella on paljon opittavaa ja haasteita koulussa. Sinne ei kannata laittaa lastaan henkseleitään paukutellen, vaan niin, että sinne mennään oppimaan uusia taitoja. Ekaluokkalaisen kohdalla merkittävin oppimisalue on usein se, että jaksaa istua 45 minuuttia paikallaan ja noudattaa sääntöjä ja opettajan ohjeita.

mutta tervetuloa yleisopetukseen - käytän sitten suurimman osan energiastani sinun lapseesi.

Pakko tätä kommentoida, vaikka ei aloitukseen liitykään, mutta ei todellakaan koulu ja opettaja ole vanhemmille auktoriteetteja! Kyllä minä olen se, joka päättää lapseni asioista, ja yrittäväthän nuo opettajat joskus loikkia silmille, ei vaan onnistu. Outoa ajattelua!

Ja on hyvä opettaa lapsikin kyseenalaistamaan auktoriteetteja.

Ihmekös tuo jos jo ekaluokkalaiset hyppii open silmille, kun mamitkin on sitä mieltä että he määrää sekä kotona että koulussa, eikä opettajat ole auktoriteetteja joita pitäisi kunnioittaa.

Pakko tätä kommentoida, vaikka ei aloitukseen liitykään, mutta ei todellakaan koulu ja opettaja ole vanhemmille auktoriteetteja! Kyllä minä olen se, joka päättää lapseni asioista, ja yrittäväthän nuo opettajat joskus loikkia silmille, ei vaan onnistu. Outoa ajattelua! Ja on hyvä opettaa lapsikin kyseenalaistamaan auktoriteetteja.

Vanhemman asenne yleensä siirtyy lapseenkin jollain tavalla. Minusta on hyvä, että kouluun ja opettajiin koulussa suhtaudutaan tietyllä kunnioituksella. He ovat auktoriteetteja ja vanhemman pitäisi tuntea jonkinasteista tervettä nöyryyttä auktoriteettien edessä. On mielestäni mahdotonta sanoa etukäteen, että onko lapsi fiksu vai ei. Jokaisella lapsella on paljon opittavaa ja haasteita koulussa. Sinne ei kannata laittaa lastaan henkseleitään paukutellen, vaan niin, että sinne mennään oppimaan uusia taitoja. Ekaluokkalaisen kohdalla merkittävin oppimisalue on usein se, että jaksaa istua 45 minuuttia paikallaan ja noudattaa sääntöjä ja opettajan ohjeita.

Koulun ja kodin tulee toimia yhteistyössä ja vanhemman pitäisi olla nöyrä sen suhteen, että opettaja kyllä tietää mitä tunneilla tapahtuu ja hän on pomo tunneilla. Jos vanhempi ei arvosta opettajan auktoriteettiasemaa, asenne siirtyy helposti lapseen ja siitä seuraa helposti ongelmia myös lapsen käytökseen.

Kirjoitin, ettei opettaja ole auktoriteetti VANHEMMILLE, niin kuin tuossa joku yritti lässyttää. Ei koulu ja opettaja ole erehtymätön, ja viimeinen sana lapsen asioissa on aina huoltajalla. Totta kai opettajaa totellaan luokassa, mutta omilla aivoilllakin on hyvä osata ajatella ja kyseenalaistaa asioita!

Pakko tätä kommentoida, vaikka ei aloitukseen liitykään, mutta ei todellakaan koulu ja opettaja ole vanhemmille auktoriteetteja! Kyllä minä olen se, joka päättää lapseni asioista, ja yrittäväthän nuo opettajat joskus loikkia silmille, ei vaan onnistu. Outoa ajattelua! Ja on hyvä opettaa lapsikin kyseenalaistamaan auktoriteetteja.

Vanhemman asenne yleensä siirtyy lapseenkin jollain tavalla. Minusta on hyvä, että kouluun ja opettajiin koulussa suhtaudutaan tietyllä kunnioituksella. He ovat auktoriteetteja ja vanhemman pitäisi tuntea jonkinasteista tervettä nöyryyttä auktoriteettien edessä. On mielestäni mahdotonta sanoa etukäteen, että onko lapsi fiksu vai ei. Jokaisella lapsella on paljon opittavaa ja haasteita koulussa. Sinne ei kannata laittaa lastaan henkseleitään paukutellen, vaan niin, että sinne mennään oppimaan uusia taitoja. Ekaluokkalaisen kohdalla merkittävin oppimisalue on usein se, että jaksaa istua 45 minuuttia paikallaan ja noudattaa sääntöjä ja opettajan ohjeita.

Koulun ja kodin tulee toimia yhteistyössä ja vanhemman pitäisi olla nöyrä sen suhteen, että opettaja kyllä tietää mitä tunneilla tapahtuu ja hän on pomo tunneilla. Jos vanhempi ei arvosta opettajan auktoriteettiasemaa, asenne siirtyy helposti lapseen ja siitä seuraa helposti ongelmia myös lapsen käytökseen.

Mutta kyllä ainakin minun pojallani on aika haastavaa ollut. Kuvauksesi sopisi hyvin myös häneen. Sopeutuminen ei ole ollut helppoa. Ei opettajat ehdi keksiä riittävästi kiinnostavaa tekemistä, kun pitää koko luokkaa huomioida.



Mikä ihme on av-mamma? Audiovisuaalinen?

He ovat sinulle nicopettereita ja jessikoita. Mitä haluat sanoa tällä? Tulkitsen niin, että ihailet oman lapsesi temperamenttia ja nokkeluutta ja halveksit muita lapsia. Olet siinä uskossa, että lapsesi oikeasti on jotenkin erilaisempi kuin muut lapset. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja tarvitsee osakseen eritystä kohtelua. Aivan jokainen. Kukaan ei ole toista erityisempi. Huomioitava asia vain muuttuu. Ja tämä oli erittäin demarin luokanopettajan komentti.

Normaali. Niitä on luokat pullollaan. Sinne vaan muiden sekaan.

Mikä ihme on av-mamma? Audiovisuaalinen?

olisko lyhenteellä joku osuus siihen palstan nimeen, jota luet ja jolle itsekin kirjoitit?

OT: Mun mielestä se ap:n kyssäri oli ihan miljoonasti fiksumpi kuin tämä.

(ps ot= off topic)

Minun poikani on samanlainen, joten tiedän, että ongelmia koulussa tulee. Eka- ja toka-luokka oli hirveetä aikaa, mutta lapsen kasvaessa alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Ei se lapsi luonteeltaan miksikään muutu, mutta oppii hillitsemään tunteitaan pikku hiljaa. Jos oppimiskyky hyvä, älä lähde siirtelemään erityisluokille.



Ongelma tulee olemaan sekin, että ekan ja tokan luokan opet on monesti juuri valmistuneita, itsekin lapsia. Heillä ei ole kokemusta kuin kirjoista, joten eivät todellakaan ymmärrä erilaisuutta tippaakaan.

Lapsi taas ei voi itse sille mitään, että on ulospäinsuuntautunut ja kilahtaa muuallakin kuin vain kotona. Jos se on sitten virhe kasvatuksessa niin omaksi syykseni otan. ap

Aika uskomatonta, että joku vaatii, että hänen lapsensa täytyy saada kilahdella vaikka koululuokassa, "kun on niin älykäskin".

Jokaisen ihmisen, oli erityislapsi/aikuinen tai ei, tulee oppia hillitsemään itsensä julkisilla paikoilla ja elämään yhteiskunnan perussääntöjen mukaan. Aika rankaksi menee meno, jos jokainen saa "kilahdella" missä sattuu ja milloin sattuu.

Itsellänikin on erittäin vaativa ja temperamenttinen lapsi, käymme mm. toimintaterapiassa juuri siksi, että lapsi oppisi hillitsemään itseään tarvittaessa. En laita lasta maailmalle sillä mentaliteetilla, että maailma sopeutukoon lapseen vaan lapsen on opittava pääasiassa sopeutumaan maailmaan.

Pahoittelen jos typerä kysymykseni ärsytti. En tiennyt että tämä palsta, joka googlaillessa eilen tuli vastaan, on niin käsite että puhutaan av-mammoista. OT olikin ihan tuttu käsite. Sentään.:-)



Minunkin mielestäni lapsen on sopeuduttava, myös tylsyyteen, mutta ei se kaikilla käy sormia napsauttamalla. Töitä on meilläkin tehty paljon. Nyt alkaa jo sujuakin. Lapsia on monen laisia. Ei kaikille silti ole oikea ratkaisu pistää lääkitystä päälle ja erityisluokalle, vaikka ei heti ekasta päivästä osaisi istua hiljaa paikallaan kun on tehtävät tehty.



Minun näkökulmastani poika on siellä koulussa nimenomaan opettelemassa kärsivällisyyttä ja ryhmätaitoja. Olen hänellekin tästä puhunut kun valitti ettei koulussa opi mitään uutta (mitä hän oli niin innolla odottanut) että tärkeitä taitoja elämässä ovat myös jonottaminen, vuoron odottaminen ja joidenkin epäkohtienkin sietäminen. Vaikka rajansa toki silläkin.



Pienryhmästä olisi vain haittaa, kun siellä edetään tavallista hitaammin ja tosiaan menokin on levotonta. Siitä kyllä jo eskarissa sanoivat, että ei olisi oikea paikka.

Lapsi taas ei voi itse sille mitään, että on ulospäinsuuntautunut ja kilahtaa muuallakin kuin vain kotona. Jos se on sitten virhe kasvatuksessa niin omaksi syykseni otan. ap

Aika uskomatonta, että joku vaatii, että hänen lapsensa täytyy saada kilahdella vaikka koululuokassa, "kun on niin älykäskin".

Jokaisen ihmisen, oli erityislapsi/aikuinen tai ei, tulee oppia hillitsemään itsensä julkisilla paikoilla ja elämään yhteiskunnan perussääntöjen mukaan. Aika rankaksi menee meno, jos jokainen saa "kilahdella" missä sattuu ja milloin sattuu.

Itsellänikin on erittäin vaativa ja temperamenttinen lapsi, käymme mm. toimintaterapiassa juuri siksi, että lapsi oppisi hillitsemään itseään tarvittaessa. En laita lasta maailmalle sillä mentaliteetilla, että maailma sopeutukoon lapseen vaan lapsen on opittava pääasiassa sopeutumaan maailmaan.

Oma lapseni on myös tempperamenttityypiltään aktiivinen ja välillä "hieman" rauhaton (joku sukuvika varmaan). Mutta koska on pystynyt keskittymään sen mikä on tarvittu, on ihan normaalilla luokalla ja koulumenestyskin on ollut hyvää. Itsekin muuten jossain vaiheessa pidin omaa lastani äärimmäisen älykkäänä, mutta olen vuosien varrella huomannut ettei hän ehkä niin supernero olekaan :) ihan fiksu kylläkin.

Lapsi on herkkä provosoitumaan, ja sen kanssa on tehty paljon töitä. Nyt murrosiässä menee jo oikeinkin hyvin. Ap ihmelapsineen voisi laskeutua jalustaltaan tavallisten ihmisten tasolle ja koittaa vaan tulla toimeen tän yhteiskunnan normien ja sääntöjen mukaisesti.

Mutta 22:n kommentista tuli mieleen.



Olin kanssa ekalla pakan terävä kynä, mutta sen sijaan, että olisin kanavoinut turhautumisen kilarointiin niin arvatkaa.. esitin mm. etten osaa lukea! Hullunkurista.



Pääsin sitten mm. lukiopetukseen pelaamaan kivoja tukiopetuspelejä jne. kavereiden kanssa ja sain sitä "erityishuomiota" mitä muutkin.



Nopeastihan tosin siitä kiinni napsahti. Varmaan ovat tunnilla sitten laittaneet vaan tekemään omaan tahtiin jotain ekstratehtäviä tai odottelemaan.



Ihmeellinen on lapsen mieli.

vaan ihan googlettelemalla löysit tänne? ;D Mä olen, juu, noloa myöntää, ihan koukussa av:lle, käyn täällä joka päivä! Ei se tee musta parempaa - eikä kuule sun "eka kertas" sinustakaan... ;D