Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olisitte, jos poikani tulisi samalle luokalle?
12.01.2011 |
Olen kauhuissani lueskellut, miten kaikkien lasten pitäisi olla hiljaisia, sosiaalisia ja sopeutuvia, ettei vain av-mammojen NicoJessicat kärsi koulumaailmassa. Opettajalla ei pitäisi olla sitä silmäterää, jonka perään pitäisi joutua katsomaan, vaan kaikkien pitäisi olla itsenäisiä ja oikeita mallioppilaita ilman ongelmia.
Minulla on syksyllä koulun aloittava poika, joka on vilkas ja tempperamenttinen, kilarit voi tulla jostain ihan mitättömästä. Hän on ollut pienryhmässä tarhaikäisenä, koska ei ole hallinnut itseään isossa porukassa. Nykyään tilanne on rauhoittunut, mutta eihän sitä tikanpoika luonnolleen mitään voi. 12 lapsen ryhmän kestää hyvin, 24 melko hyvin.
Poika on myös fiksu. Nyt eskarissa lukee ja kirjoittaa sujuvasti (tarkoittaen, että paremmin kuin koulua käyvä isosisko), laskee hyvin ja tuntee kaikki numerot. Pohtii asioita, joihin aikuisenkin on vaikea kommentoida (mm. miksi on niin kiire leikkaussaliin, jos ihmiseltä repeää aortta?). Hoksaa paljon asioita ja muisti on hyvä. Lisäksi ymmärtää luetun ja osaa toimia sen mukaisesti.
Koulussa tulee siis menestymään, mutta vaatii hieman enemmän opettajalta juuri tempperamenttinsä vuoksi. Vaatii myös älynsä vuoksi erilaista huomiota luokassa.
Mitä sanoo muut? Huolehdinko nyt liikaa, kun tällaisen lapsen kouluun laitan, ettei sitten ole joku av-mamma kilauttelemassa perään, että koita nyt saada se NicoJessicasi siellä kuriin?
Kommentit (49)
Olipas niin sosiaalidemokraattinen kommentti, että huh. Kyllä kaikkien kannalta on hyvä, jos opettaja huomioi lasten erilaisuutta sen, mitä pystyy. Samlla tavalla heikommin etenevää tuetaan, vilkasta yritetään motivoida pysymään tehtävässä jne. Et varmaan sano lukihäiriöisellekään, että siitä vaan porskuta ryhmän mukana ja jos ei suju, harjoittele enemmän.
Opin aikaisin lukemaan ja laskemaan ja muutenkin koulu oli todella helppoa vielä lukiossakin. Itselleni sattui onneksi opettajia, jotka jaksoivat antaa tekemistä ja haaasteita. Samaa toivon pojalleni, joka on hyvin samantyyppinen (ja jolla on hankalaa keskittyä, jos motivaatio ei riitä)
Ehkä provosoiduin turhaan. Se on totta, että nykyvanhemmissa on niitäkin , joiden mielestä sen oman kullannupun huomioiminen on opettajan päätehtävä ja kaikki pitäisi tapahtua yhden lapsen ehdoilla.
En onneksi ollut (enkä ole vieläkään;-)) sitä tyyppiä, joka häiriköi tunnilla, vaikka oli tyyyylsää, kun kaikki tapahtui niin hitaasti (ja meillä oli vielä tasokurssit!), kun toisilla kesti.
Oman kokemukseni takia olen sitä mieltä, että jos oppii nopeammin kuin muut, on tärkeintä osata käyttää se ylimääräinen aika jollakin "hyvällä" tavalla, oli se sitten pulpettikirjan lukemista, lisätehtäviä (joita ei juuri koskaan saanut eivätkä omat lapsinikaan saa, opella ei ole tänä päivänä aikaa) tai vaikka virkkaamista! Mutta se siis vain täytyy oppia kestämään - ja tämä taas luonnistuu joltain paremmin, joltain huonommin. Sellaista se elämä on.
Mutta ei siis häiriköimällä, sehän vie sitä aikaa vielä enemmän.
En kyllä ymmärrä, miksi vedit lukihäiriön tuohon mukaan? Jos jollain lapsella on (todistetusti) ongelmia, toki ne otetaan huomioon. Kysehän oli siitä, että joku "ah-niin-lahjakas" lapsi häiriköi, koska ei osaa kanavoida turhautumistaan ja olen rehellisesti sitä mieltä, että sitä pitää sitten harjoitella.
t.10
PS: en taida sittenkään olla niin välkky, kuin luulin, sillä en tajunnut tuota sosiaalidemokraattiskommenttiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun puhut kasvatuksesta, nimittäin siinä mielessä että jos lapsellasi on joku diagnoosi niin usein se on sellainen asia johon ei pelkällä kasvatuksella kovin pitkälle pötki.
Ei haittaisi lapsesi samassa luokassa oman lapseni kanssa.
Toivon kovasti saavani oman lapseni normaaliluokalle. Hänellä on vaikeuksia tällä hetkellä puhumaan oppimisessa ja muutoksien käsittelykyvyssä, saa todella raivarit aina jos joku asia ei mene niinkuin hän kuvittelee. Se on selkeästi "vamma" eli ei täysin omaa syytä tai kasvatuksen syytä (isoveli "normaali" ja hyväkäytöksinen).
Onneksi lapseni ei ole myöskään väkivaltainen ja toivon että sosiaalisten taitojen oppia saa päiväkodissa, jossa on "kuntoutumassa"
joka saa lapsesi olemaan kilahtamatta?
Kun lapsi saa niitä sekä kotona ja muualla, eikä voi sille mitään?
Vaikka menisit itse sinne kouluun mukaan, se lapsesi varmasti kilahtaisi, eikös?
Mukavaa että on fiksu poika, toivottavasti koulu alkaa hänellä oikein hyvin.
Varoituksen sanana tosin, etteivät älykkäät tai jo muita oppilaita edellä olevat tule saamaan minkäänlaista erityishuomiota ainakaan kannustavasti. Mua opettaja käski olemaan hiljaa kun muut luki tavuja yhteen ääneen taululta, koska nopeana lukijana muut saivat minulta avuja. Näin käy kaikille oppilaille jotka ovat kouluun mennessään hiukan edellä tietyissä taidoissa. Tasapäistyminen tapahtuu ihan takuulla, samaan riviin mars! Ainoa tapa millä sinun poikasi saa sitä lisähuomiota on mikä tahansa negatiivinen käytös opetustilanteessa tai välitunnilla. Ei siellä ole mitään "yksityisopetusta edistyneille" lievän älykkyyden osoituksen johdosta.
mut olen lukenut todella hyvän kirjoituksen lasten kehityksestä ja siinä nimenomaan korostettiin sitä ettei ns.aikuisten taitojen varhainen oppiminen ole millään tavalla riippuvainen älykkkyydestä.Eli jokaisella lapsella on valmius oppia esim.lukemaan jo 3-4 vuotiaana mikäli olosuhteet sen sallii ilman et siinä tarvitaan erityis lahjakkuutta tai älykkyyttä.Sama pätee kirjoittamiseen,se et lapsi "osaa" kirjoittaa niin et matkii äidin tekstiä ja kopioi onnistuu tarvittaessa jo 2 vuotiaalta.Mut summa summarum,mun mielestä on ihanaa et on lapsia jotka,no niin, on lapsia vielä kouluun mennessään eikä mitään pikkuaikuisia joille on sälytetty iso taakka menestyä kun kerta on jo valmiiksi muita älykkäämpi ja parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut olen lukenut todella hyvän kirjoituksen lasten kehityksestä ja siinä nimenomaan korostettiin sitä ettei ns.aikuisten taitojen varhainen oppiminen ole millään tavalla riippuvainen älykkkyydestä.Eli jokaisella lapsella on valmius oppia esim.lukemaan jo 3-4 vuotiaana mikäli olosuhteet sen sallii ilman et siinä tarvitaan erityis lahjakkuutta tai älykkyyttä.Sama pätee kirjoittamiseen,se et lapsi "osaa" kirjoittaa niin et matkii äidin tekstiä ja kopioi onnistuu tarvittaessa jo 2 vuotiaalta.Mut summa summarum,mun mielestä on ihanaa et on lapsia jotka,no niin, on lapsia vielä kouluun mennessään eikä mitään pikkuaikuisia joille on sälytetty iso taakka menestyä kun kerta on jo valmiiksi muita älykkäämpi ja parempi.
Pohtii asioita, joihin aikuisenkin on vaikea kommentoida (mm. miksi on niin kiire leikkaussaliin, jos ihmiseltä repeää aortta?).
No minulle ei tuota vaikeuksia kommentoida miksi aortan revetessä on kiire leikkaussaliin ja jos oma samanikäinen sitä ihmettelisi niin pitäisin aika tyhmänä kysymyksenä :DDDDD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun dysfasia( add?) poika menee normaaliin luokkaan.
Tosin jos ei jaksa keskittyä, niin haluan hänelle concerta lääkityksen.
Meillä raivoaa vain kotona ja ei voi sille mitään.
Keskittyy hyvin, mutta se vie pojalta kaikki voimat.
Lapsen raivarit pitää hoitaa pois lääkkeellä, jos lapsella jokin häiriö.
Pienluokan oppilaat on kauhean levottomia, varsinkin pojat. Olen heitä nähnyt terapiassa ja en halua heitä lähellekkään lastani.
mutta samalla tavalla muutkin lapset pohtivat hyvinkin monenlaisia asioita. Pohtimalla ja kyselemällä lapset oppivat.
Hyvät hoksottimet ja muisti ovat myös ihan ikään kuuluvia asioita.
Se joka asiasta kilarien saaminen taas ei kuulu ikään.
Varhainen lukemaan oppiminenkaan ei ole merkki ylivertaisesta älykkyydestä. Lapset nyt vaan oppii lukemaan eri aikoihin.
Esim. oma ekaluokkalainen poikani, joka oppi lukemaan 'vasta' vähän ennen joulua, lukee jo täyttä päätä 300-sivuista romaania.
Annatko lapsellesi luvan huonoon käytökseen sillä verukkeella, että hän mielestäsi on niin älykäs?
Pojallesi paras paikka olisi varmasti pienluokka. Siellä hän saisi tarvitsemaansa tukea. Isossa luokassa hän todennäköisesti vain leimaantuisi häiriköksi.